¤¤¤SUURPERHEKUUMEILIJAT¤¤¤

onpas hiljasta up up...

 

Olisin kysynyt teiltä oletteko joutuneet selittelemään sukulaisille ja ystäville aina kun olette ilmoittanut että tulee uusi vauva? Meillä on neljä lasta ja haaveilen viidennestä mutta ajatus siitä että taas joutuu selittelemään ja kuuntelemaan niitä iki-ihania kommentteja ei innosta. Tiedän että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta ne satuttavat todella ja niistä tulee mielipahaa... Mitenkäs on teidän kohdalla?

 

Ei jouduta sukulaisille selittämään. Kohtaamme vain ulkona, kaupoissa jne.. ihmisiä joilla päät pyörii ja puhutaan selän takana. Mun mielestä on jännä juttu ettei lapsia saisi olla kuin max. se 3.

Z KP 26/30-31

 

Pitkästä aikaa kerkeää tännekin =)
Ei olla jouduttu selittelemään lasten lukumäärää (4). Ehkä koska miehen suvussa 5-7 lasta on normi. (Meillä vaan on niin että minä kuumeilen ja mies yrittää jarrutella).
Olin ihmeissäni kun kerroin odottavani neljättä niin moni sanoi että vihdoinkin. Kysyin että miten niin (kun se max 3 kuitenkin normi). He sanoivat että kun te olette vaan sen tyyppisiä joille sopii monta lasta. Näin meille perusteltiin monesta eri suusta ja eri kerroilla. Kun neljäs lapsi oli 2 vkoa niin ensimmäisen kerran jo kysyttiin että koska seuraava tulee. Ja nyt kun nuorin on vajaa 2v niin kyselyt senkun yleistyvät.

Ja muuten, mies alkaa jo pehmentyä vitoseen
Jos ja kun vitonen tulee niin piuhat poikkastaan.

Mutta, nyt pitää mennä laittamaan hulivilejä iltatoimille.

Sinituuli

 

Ei oo pahemmin tarvinnut selitellä, mutta lapsia on toisaalta vasta 4. Joku joskus yritti lohkaista maan täyttämisestä

Mä kuumeilen sitä viidettä, mutta nuo kommentit joissa "maailma tuhoutuu monilapsisten perheiden takia" stressaa. Toki kommentit lyö pahasti yli jne., mutta silti tuntuu pahalta, että joku ajattelee monilapsisista perheistä noin. Myös tuo ikä ja mahdollisen viidennen lapsen terveys mietityttää.

Kurjaa, että niin ihanasta asiasta kuin lapsen saannista pitää stressata.

 

Moi täältäkin pitkästä aikaa!!

Meillä on nyt ollu eka viikko takana eskaria/tarhaa ja taas kävi niin kun arvelinkin että ehtivät olla noin 3-4 päivää siel ja sit sairastutaan edelleen on lapset kipeinä,sais jo helpottaa.

Sitte tuo meidän nuorimmainen on ruvennu siis kiipeilee ja roikkumaan missä milloinkin ehdoton suosikki on tuo sohvan selkänoja tai syöttötuoli,on se aika hassun näköstä kun toinen yrittää vetää itteään sohvalle sieltä takakautta mut ihan viel ei ole onnistunut

meillekkin on monesti sanottu että ei se yksin teidän tehtävä ole tätä maata täyttää ihmisillä,mut kyllä me silti vielä aiotaan se 6. kullannuppu tehdä kunha tuo mies siihen suostuis.

Ja mulla himottas taas niin ostaa uudet rattaat tolle pojalle,ne ois vaan niin ihanat :heart:

 

Meilläkin näyttää siltä että viikko oltu koulussa ja lapset valittanut kun tuntuu flunssan oireita. Mutta ei ole sitten tullut vielä ainakaan päälle. Se on jännä että ne uudet rattaat/vaunut himottaa aika monia :wave:

Moi täältäkin pitkästä aikaa!!

Meillä on nyt ollu eka viikko takana eskaria/tarhaa ja taas kävi niin kun arvelinkin että ehtivät olla noin 3-4 päivää siel ja sit sairastutaan edelleen on lapset kipeinä,sais jo helpottaa.
Ja mulla himottas taas niin ostaa uudet rattaat tolle pojalle,ne ois vaan niin ihanat :heart:

 

Ollaan jouduttu selittelemään ja pari viimeistä kertaa olen oikein "pelännyt" kuinka kertoisin sukulaisille/ystäville uudesta raskaudesta Harmittaa kovasti. Onneksi kun aloin odottamaan viidettämme, olimme juuri muuttaneet paikkakuntaa ja jäi osa selittelyistä väliin sen vuoksi Kyllä meillekkin se kuudes saisi tulla......mieskin alkanut lämmetä. Mutta ennen joulua en ota ehkä kierukkaa pois kuitenkaan. Luovutin juuri myös toisen kerran munasolujani. Haluan kropalleni nyt aikaa hieman.

 

On se ihmeellistä että kun ilmoittaa iloisen uutisen siitä että perheeseen tulee vauva niin joidenkin ihmiseten pitää vääntää siitä negatiivinen asia. Taitaa olla tänä päivänä se että perheessä on max kolme lasta ja meitä jotka haluavat enemmän pidetään vissiin outoina... Tulee vaan väkisin sellainen olo kun kuuntelee (vieläkin) että on huono äiti vaikka se ei pitäisikään paikkansa.

Meillä tosiaan on nyt neljä ja se viideson haaveissa. Esikoinen aloitti nyt koulun ja perheen nuorin on vasta 2 kk mutta jostai kumman syystä vauvakuume ei jäänyt sairaalaan. Ainakin vuos odotellaan ennenkuin aletaan yrittämään sitä viidettä (siis jos jaksaa odotella!).
Meillä kans mies haaveilee isosta perheestä eikä ainkaan ole aikaisemmin toppuutellut kun olen ehdotellut uudesta vauvasta. Nytkin haaveilee mini-bussista että kaikki mahtuisivat hyvin mukaan

Täytyypä mennä ruokaa laittamaan kun koululainen saapuu kohta koulusta. Onko muuten teillä hyviä vinkkejä arki ruokiin, varsinkin sellaisiin jotka uppoo hyvin lapsiin (vaikka ei meillä uppoo ruuat aika hyvin)?

 

Hei!
Uutena täällä huhuilen, jos pääsisi joukkoon mukaan?
Lapsia on neljä: poika 7v, tyttö 5v, tyttö 2,3v ja poika 3kk ja vielä yhtä tekis mieli...

Olen kans törmännyt asiaa, et kuinka teil on noin monta lasta. Kerran kaupassakin yksi nainen kysyi kassatädiltä: onkohan noi kaikki lapsen ton naisen? kassa vastas on kyl hänen mielestä. Sanoin että kaikki on mun ja neljäs on vielä tulos. Oli siinä naisella ilmettä kerrakseen
Myös sukulaiset (ainaki osa) on ollut todella "huolissaan" meidän lapsimäärästä. Neljäs kun oli syntynyt sanoi mieheni todella läheinen ihminen, et älkää nyt sit enää lapsia tehkö. Hänellä on varmaan suuri murhe siitä kun en ole töissä.

Siitä heräsikin kysymys: oletteko työelämässä vai olettekö "vain" kotona? Itse olen jäänyt suoraan koulunpenkiltä kotiäidiksi, joten työkokemusta ei ole. Toisaalta joskus harmittaa kun ei ole työpaikkaa ja murhe siitä kuka ottaa töihin tämmösen yli 3-kymppisen monen lapsen äidin on välillä mielessä.

 

Huomenia!

Nimimerkki muuttui tuosta vanhasta zeniasta ammaksi(sisään en päässyt vanhalla) Olipas kiva lukea kirjoituksesi ja tervetuloa myös! Täällä siis yksi koulunpenkiltä kotiäidiksi jäänyt:wave: Viidettä yritellään ja tulostakin kyllä pitäisi piakkoin alkaa saada=)


Siitä heräsikin kysymys: oletteko työelämässä vai olettekö "vain" kotona? Itse olen jäänyt suoraan koulunpenkiltä kotiäidiksi, joten työkokemusta ei ole. Toisaalta joskus harmittaa kun ei ole työpaikkaa ja murhe siitä kuka ottaa töihin tämmösen yli 3-kymppisen monen lapsen äidin on välillä mielessä.

amma kp 30/30-31

 

Heippa!

En ole minäkään pitkiin aikoihin ehtinyt kirjoitteleen, ja nytkin kaikki kimpussa, kun hetken istuu...

Minä olen työelämässä ehtinyt olla viitisen vuotta ja siinäkin kahdessa eri paikassa... Mutta viimeksi olen työssä ollut viisi vuotta sitten.
Vanhin aloitti kanssa eskarin nyt ja täällä myös lunssat saatu heti...:| Tosin Muilla pahempi kuin eskarilaisella...
Tänään pitäis lähtee kylpylään?!!??!! Toivotaan, ettei pahemmin enää tauti ala jyllään...

Ollaan keskusteltu mieheni kanssa meitin lapsiluvusta, minähän haluisin ehdottomasti sen viidennen:heart:
Mies ei ole vielä vihreää asialle näyttänyt. Mutta on kyllä hyvät perustelut, että on ihanaa, kun on hiven helpompaa nyt. Vaikkakin nuorin sen 9kk nyt.
Onneksi rakas ihminen saa helmikuussa vaavin ja minä pääsen vihdoin ja viimein kummiksi Oon ihan onnesta sekaisin.
Ja sitten kun juttelimme mieheni kanssa ja ehdotin et jos sitten ristiäisten jälkeen voitais harkita sen vitosen tekemistä, niin ei sanonut asialle ei. Eli toiveita siis on Mutta jos tuo miekkonen tosissaan on, niin miten mä jaksan tämän ajan odotella???? Hirmuista haaveilua... Niin ja mieheni siis pelkää ihan hirveesti, et me saadaan kuitenkin kaksoset??!!! Siis meitin kummassakaan suvussa ei ole kaksosia, joten sehän on tosi pieni todennäköisyys... No mutta odottavan aika on pitkä.

Jisse ja murut

 

Mä olen ollut töissä kaikkien jälkeen. Olen mennyt yleensä töihin lapsen ollessa noin vuoden. Erilaisia hoitojärjestelyjä ollaan käytetty miehen hoitovapaallaolosta hoitopaikkaan. Mun ammatissa on vaikea olla kauaa pois, ammattitaito kärsii liikaa. Ja toisaalta olen kyllä tykännytkin tehdä töitä välillä.

 

Minä olen tavallaan koko ajan ollut töissä, vaikka oikeastaan olen ollut kotona esikoisen syntymästä (meni juuri ekalle)....siis eikös olekkin selvää Olen liikunnanohjaaja ja kaikki raskaudet ja mammalomat ym. olen vetänyt 1-6 tuntia ryhmäliikuntaa ( jumppaa viikossa kuntoklubilla. Kun neljäs lapsemme oli vuoden, olin kokopäiväisestikkin töissä vuoden verran 4 päivää/vko kuntoklubimme vastaavana, ennenkuin jäin äitiyslomalle viidennemme kanssa. Nyt aloitin enemmän taas elokuussa. Teen ma,ke, to ja pe kello 9-13 päivää ja tiistaiaamuisin minulla on ohjattavana tunteja, kuten myös tiistai-iltaisin, keskiviikkoiltana ja lauantaina aamupäivällä. Rakastan työtäni ja se on helpohko yhdistää tähän perhe-elämäänkin Yhdestä tunnista kun saan palkkaa lähes samanverran, kuin joku pienipalkkainen koko päivästä

Meilläkin alkoi taudit jyllätä jo nyt: /Ensin sairastui 4v kovaan kuumeeseen ja eilen hain kesken tarhapäivän 3v:n kuumeessa pois. Kukahan on seuraava

Kuudes vauva meille!!!!! Tunne on yhä voimakasenkä voi sille mitään.

Kerron teille muuten lyhyesti hauskan jutun liittyen lapsilukuun......olin lasteni kanssa yksin eräässä kauppakeskuksessa jossa on lapsille mukava maksullinen hoito/leikkipaikka. Siinä portilla kun aloin lasten nimiä ja ikiä kertoilemaan, täti tokaisi: " Hei kuule. Meillä on perhepäivähoitajille sellainen alennus, että kun....." Minä keskeytin hänet sanomalla, että ihan omia on kaikki Täti meni noloksi ja hiljaiseksi. Että silleen

 

Onko täällä kaikki jo siirtyneet tuonne odotuspuolelle kun on niin hiljaista? Minä aloin vasta kuumeilemaan ja ois kivaa kuumeilla jonkun muun kanssa! :wave:

 

Hei!
Uskaltaisiko liittyä joukkoon Vauvakuume iski taas päälle vaikka neljännen piti olla se "viimeinen".
Eli tällä hetkellä meidän perheessä 14v. tyttö, 10v. poika, 6v. poika ja 1v2kk poika.
Mitenköhän sitä jaksaisi viiden lapsen kanssa?
Miehelle kun tuota ehdottaisi, niin suostuisi kyllä oitis, mutta hoito jäisi kuitenkin pääosin vastuulleni...
Meillä sukulaiset ovat kauhistelleet jo neljää lasta, heidän mielestään kaksi tai korkeintaan kolme lasta olisi sopiva. Nyt asustelemme sentään 400km päässä sukulaisista, eli eipä tarvitsisi heidän mielipiteistään välittää

 

Heips!
Meillekin neljännen piti olla viimeinen, mutta kyl kaipailen viidettä. Mies alkaa jo pehmetä, onnekseni. Mutta jos meille viides suodaan niin sitten kyllä katkaisen piuhat. Ei tästä muuten loppua tule
Meillä lapset on 13v, 8v, 6v ja 1,5v.

Ainut mikä tässä on ongelma niin pelko että synnytyksessä käy huonosti. Viimisessä synnytyksessä istukka jäi kiinni mikä väkisin paineltiin irti (toista tuntia). Kivut olivat helvetinmoiset ja menetin todella paljon verta. Synnytys itestään meni hienosti ja helposti.

Tämä oli pikavisiitti (pikkuneiti on kovassa kuumeessa ja alkaa taas heräillä).



Sinituuli

 

No ei olla siirrytty odotuspuolelle,täällä mä ainakin vielä pyörin :wave:

Miestä yritän kovasti saada mukaan kuudennen muksun kuumeiluun mutta vielä ei ole suostunu,mutta eiköhän se pian lämpene ajatukselle,toivottavasti

nyt täytyy taas mennä...:wave:

 

Heippa!!
Tännekkin ajattelin kirjoitella kun tässä neljättä kuumeilen... Keskenmeno kaks vkoa sitten takana ja lääkkellisestä tyhjennyksestä toivuttu kutakuinkin..
Mullaolis haaveissa kans iso perhe ja varsinkin nyt pitäs se elävä nelonen saada alulle..
Meillä äiti on kans sanonu että elekää nyt enää tehkö, mutta hällä väliä mitä sanoo..
Ja todellakin minkään uskonnon takia ei ole suurperhe haaveissa.. Emme kuulu mihinkään uskontoon varsinaisesti.. Rakastan laspia ja sen kaikki tutut tietää ja ovat huomanneet minut äiti tyypiksi.
Meillä on kolme poikaa ennestään ja enkelivaavista nyt ei ole varmaa kumpi olis ollut mutta itsellä 100% varma olo että tyttö... Mutta ihan on sama vaikka poikia vain tulis loputkin, mutta pari lasta ainakin vielä näiden kolmen lisäksi haluan!!!
paljon on tuttuja joilla on se 5-7 lasta ja ihailen suuresti.. Myös sijaislapset on ollut mielessä,mutta vielä halua kokea sen raskauden ja synnytyksen ihmeen...
Synnytyksistä sen verran että hitaita ovat olleet kaikki oikeestaan.. eka oli 23h20min yht ja siinä ei ollu kyllä koko homma omasta mielestäni... toka tais olla n 7h30min ja kolmannesta merkittiin 3h40min suunnilleen...
Meillä pojat on -04, -06 ja -09..
Itse vm -84 ja mies -83
Meillä mies ennen tätä keskenmenoa sano ettei enää tehä lapsia,mutta helppohan tuo oli ylipuhua, ja nyt ei enää sanonu mitää keskenmenon jälkeen.. Eli uutta yritystä ja toivoa ettei enään menis kesken..
Rikki olen mutta silti en haluais odottaa enää yhtään että saa edes alottaa uuden yrityksen.
Tsempitykset muille jotka jo yrittävät!!!

 

Mä tossa kysyin jonkin aikaa sitten omalta mieheltä että monestako lapsesta se haaveilee. Ikinä se ei ole puhunut että montako lasta haluaa vaan on ollut aina että ei tiedä tai olis kiva jos olis vielä yksi mutta kyllä nämätkin jo riittää. Nyt eilen se sit sanoi että hän haaveilee seitsemästä lapsestä nyt kasassa neljä!:heart::heart::heart:

 

oih kuumeilispa meikäläisenki mies seitsemää kade

 

Voi kunpa meilläkin tuo mies jo kuumeilis sitä kuudetta yhtä kovin kuin mä ite mut ainakin hän on kovasti puhunu siitä kuudennesta niin eiköhän hänkin pian jo suostu että aletaan yrittämään,toivottavasti ainakin

 

Heipsan Mahtuuko mukaan 7-lapsen äiti ja haaveissa olisi kahdeksas ihme. Nyt on käynnissä ensimmäinen yritys kerta ja tuli ihan puuntakaa isännältä!

Lapset:T 18 v, T15v,P13v,P11v,T9v,P6v ja P2-vuotias

 

Uusille tervetuloa!!:wave:

lisään uudet tulokkaat listalle huomenna..nyt on pojan iltapuuron aika

 

Kiitos .... Meillä ainakin kauhistelijoita on suurinosa. Sanoisinko että melkein kaikki varmaan!
Monesti olen mieleni pahoittanut, Pahin on mun isä, meinas kuulemma nuorimmaisesta jo katkaista välit meihin! Eli varmaan nyt se edessä , jos pikkuinen vielä saadaan. Mutta silläkin uhalla elämme omaa elämää ja haaveissa on vielä se kahdeksas....alkaa ikää olemaan jo sen verta että tuntuu että viimeinen mahdollisuus olisi, toki vanhemmatkin niitä murusia on saaneet vielä.

Ens viikkoa kovasti odottelen jo niin näkee onko tärppi käynyt <3 Toivottavasti <3