¤¤¤SUURPERHEKUUMEILIJAT¤¤¤

Palaan takaisin kuumeileviin. Kävi niin ikävästi, että ei jaksanut pikkuinen mukana vaan :heart: sammui n.vkolla 9. Tänään aamulla alkoi valumaan ulos, ja itku on herkässä. Pikkuinen olisi ollut niin toivottu ja haluttu tähän perheeseen...nyyh

Osanottoni myös taaperoxille :hug: halien kera.

äiti88 24-vuotiaana synnytin meidän perheen esikoisen. Meille lasten saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Minulla on olemassa diagnoosi, jonka mukaan yhtään munasolua ei voi tulla munanjohtimien läpi (rakennevika). Ensimmäinen avioliitto meni mönkään (ja lasta ehdittiin toivoa 4 vuotta)...Joka kerta olen jännittänyt, että tulenkohan enää raskaaksi. Nämä muutamat keskenmenot ovat olleet henkisesti tosi kovia.

Me asutaan maalla (ainakin vielä tällä hetkellä). Ostettiin iso maalaistalo melkein 4 vuotta sitten...10 huonetta+keittiö+kylppäri+olohuone. No meidän esikoinen on sairastellut oikein urakalla viimeisen vuoden ja viettänyt aikaa sairaalassakin mekoisen tovin. Voiime vkolla kävi sitten hengitysliiton ihminen ottamassa näytteitä ja todennäköisesti asutaan hometalossa. Kurjaa...en voi kuvitellakaan millainen rumba muutto tulisi olemaan. Meidän kaikilla lapsilla ei ole olia huoneita. Oikeastaan kenelläkään ei ole vaan haluavatkin jakaa huoneensa sisarusten kesken (kukaan ei halua nukkua yksin).

Vilskettä ja vilinää piisaa...todella! Mutta ihanaa ja onnellista arkea enimmäkseen.

Palailen, kun mieli on vähän parempi ja ajatus kulkee...

Mamma Muu

Voi ei,voimia kovasti tuo on aina yhtä ikävää :'( :hug:

 

Minäkin välillä kerkiän hetkeksi koneen ääreen.

Mamma Muu: Kovasti voimia :hug:

Tuo hometalo- ongelma on meillekin tuttu juttu, valitettavasti. Ja varsinkin lasten
kanssa todella raskas homma. Ja pitkä kestoinen. Koittakaa todellakin jaksaa :hug:



Sinituuli

 

Täällä myls yksi suurperhe haaveilija kaksi on (vasta) mutta kymmenestä haaveilen (ja jos enemmänkin niin ei haittaa )
Meillä pojat Leevi tuli 2 päivää sitten 3v ja Joel pian 6kk...
Synnäriltä asti ollut kamala vauvakuume, mies vaan ei ole vielä mukana vauvakuumeilussa vaan haluais odottaa 1-2v... mut mie haluisin nyt heti!

 

voimia mammamuu :hug: :heart:

tervetuloa joukkoon vatukka

jee enää kolmeviikkoa kierukan poistoon)) ja sitten pääsen mäkin hommiin;D

 

Taaperotx5 ja mamma mu :hug: , jaksamista teille kummallekin.

äiti88 saanko kysyä kumpiko kierukka sinulla on?? Onko ollut jonkinlaisia oireita??? Minulla kuparikierukka ja älytön väsymys päällä..
Jos jollukulla siis kierukka, onko jotain oireita ollut???
Tuon väsymyksen lisäksi, selkäkipua ja tuo menkkamainen tunne koko ajan Olemme kyllä puhuneet asiasta mieheni kanssa, mutta kyllä itsekin halan vielä hetken odotella (joku järjenhippu yrittää kolkutella). Jospa sitten kun tuo nuorin täyttää vuoden niin poistattais kierukan. Tosin vasta marraskuussa...
Ihanaa kun on ollut lämpimiä päiviä, ja maalla kun mekin asutaan, niin saapi muksutkin juosta tuossa pihassa miten tykkäävät Sais kyl ihan vähän lämmetä enempi, et sais tuon ison uima-altaan käyttöön =)

Lähdemme sunnuntaina pienelle kesälomareissulle :saint: Yritän jo asennoitua hermojeni kanssa Ikaalisiin katsomaan titinalleja, siinä ollaan pariyötä ja siitä sitten ähtäriin katsomaan vähän isompia nalleja Matkalle mahtuu vaarin kanssa peuhaamista ja isomuorin kanssa. On se vaan hyvä, et voi yhdistää matkan varteen monta pysähdystä, sukulaisten luona Pohdinnassa nyt onkin et joudutaanko ottaan peräkärry tavaroiden kuljetukseen... Parit rattaat ja matkasänky vie jo niin paljon tilaa... Ja päälle vaatteet ja vaipat =)

Mieheni kanssa tästä vaavikuumeesta kun ollaan puhuttu, niin hän päätti kysyä, et otetaanko pupu meille, voisin siihen sitten vaavikuumettani purkaa :heart: Siinä sitten sattui olemaan lapset ympärillä.... ja kuinkas sattuikaan... pupu on ostettu, mutta kotiin tuo nelijalkainen tulee vasta meitin reissun jälkeen Onneksi lapsukaiset ihan intoa täynnä.
Minä olen aina haaveillut kaikista eläimistä tänne, minilehmä kuulostaa hassulta, mutta sellaisen kyllä aion vielä hankkia B)

Aurinkoista päivää toivoen Jisse ja murut

 

Ilmoittelen vain olemassaolostani, kun kirjoittelu vaan jäänyt, vaikka viimeksi lupailinkin palata kirjoitteleen enemmänkin... Mulla ekan kerran koskaan on nyt näin laidasta laitaan tunteet tän kuumeilun suhteen... tai oli viidennen kanssakin kyllä. Tällä hetkellä taas ei-vielä-tunne on vahvasti voitolla. Minä olen nyt se jarruttelija, jos mies päättäisi, olisin jo raskautunut. Nyt on vaan jotenkin sellainen olo, että katsellaan hetki näin. Uusi olo minulle. Todellakin. Mutta siis, mukana olen kuumeiluissanne, välillä aina käyn lueskelemassa. Pitäis aktivoitua kirjoitteleenkin... Kuitenkin jossain vaiheessa se kuudes murunen tänne halutaan. :heart:

 

heips

jisse: mulla on hormonikierukka ja menkat tosi niukat ja ehkä noin parin kk välein... en ainaka usko et mul on mitää isompaa oiretta ko mielialanvaihteluuki mul on ihan omasta takaa

 

MammaMuulle kovasti :hug:

 

Hei!
Täällä olisi kanssa yksi joka unelmoi suurperheestä. Lapsia kohta 4 mutta toivottavasti tulevaisuudessa enemmän.
Lueskelin teidän juttuja ja omalla kohdalla lapsien määrän päivittely alkoi jo kun aloitin toista lasta. Ihmisten päivittelyt ovat kyllä todella loukkaavia ja tiedänkin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta kun se ei ole aina niin helppoa... Mutta onneksi on ihana mies jolle voi aina purkaa näitä huolia!!

Teillä joilla on oikeesti iso perhe olisinkin halunnut kysellä esim miten pärjäätte taloudellisesti (ruoka kauppalaskujen, vaateostosten ym kanssa)? Entä onko huushollin pyöritys yhtä rumbaa (minusta ainakin nyt välillä tuntuu siltä =) )

Tsjil 38+6

 

Voi MammaMuu, olen hengessä mukanana :hug:

Täälläkin ehdin jo riemuita omasta plussasta, mutta nopeasti riemu sammuikin. Sain keskenmenon, mutta jouduin kaavintaan, kun ei tullut itse ulos. Siellä sairaalassa maatessa ehtii ajatella kaikkea. :'(

 

haleja kaikille joilla vastoin käymisiä :hug:

nyt on sitte meinkin yritys käynnissä kun poistatin tiistaina kierukan ja oonkin hehkuttanut sitä täällä nyt monella sivulla

mutta menkkoja ei oo viel näkynyt

 

Uusi kuumeinen ilmoittautuu! Mulla on vasta 2 lasta, molemmat tyttöjä. Esikoinen 3v7kk ja kuopus 6kk. Ikää mulla on 28v. Olen aina tiennyt, että haluan olla suuren perheen äiti ja ainakin 4 lasta olisi toiveissa, enemmänkin ehkä. Esikoisen haastavan vauva-ajan jälkeen suoritin opintoni loppuun, kunnes huomasin yllätyksekseni olevani raskaana! Uutinen oli hämmentävä, sillä esikoinen söi vielä rintaa silloin tällöin(oli tuolloin 2v5kk). Tosin menkat olivat olleet säännölliset jo vuoden ajan.

Kuopuksen kanssa kaikki on toiminut kuin unelma, neiti nukkuu ja syö hyvin ja on valtavan hyväntuulinen pakkaus. Kolmannen pikkuisen haluaisin mahdollisimman pian, mutta matkassa on yksi mutta: menkkoja ei vielä edes ole.

Voimia keskenmenon kokeneille!

 

tervetuloa joukkoon finja

 

Voisin minäkin ilmottautua mukaan
Meillä viisi lasta, vanhin 10v ja nuorin täytti juuri vuoden. Täällä mies kuumeilu jo nuorimman syntymästä asti itellä nyt alkanu pikkuhiljaa vasta kuumeilu, josko sitä uskaltais vaan ryhtyä hommiin

 

heitu... oot kyllä onnekas ku sul on tollanen mies meillä ei mies paljoa kuumeile,eikä välitä raskausajastakaan vaikka on sitten onnellinen kun vauva syntyy.... :/

 

Saapiko ketjuun liittyä uusi kuumeilija? Vaikka suurperheeksi en meitä kyllä vielä luokittelisikaan.

Minulla kuumeilu on valitettavasti ainakin tällä hetkellä kovin yksipuolista. :'( Mies ei ota ihastuakseen ideasta, että meille tulisi neljäs lapsi. Aikaisemmat lapsosemme ovat -01, -03 ja -08.

Yhtä tuskaa on kaipailla vauvaa, kun mies ei tule kuumeilussa yhtään vastaan. Syyksi sanoo ettei rahat riitä neljänteen. Joka päivä mielessä pyörii vauva, pienet varpaat, pienet sormet.. Ihaniahan nämä isommat lapsemmekin tietysti ovat ja kovasti saan olla onnellinen, kun kolme ihanaa tyttöstä jo löytyy. Ja miehestänikin olen tietysti onnellinen. :heart: Kuitenkin tuntuu, että sydämessä on vielä vauvan mentävä aukko. :'(

Olen asettunut mieheni "aivoihin", ja toisaalta ymmärrän kyllä hänen huolensa talouden kestämisestä. Mutta sitten taas mietin, että ei meillä nyt asiat kuitenkaan niin huonosti ole, etteikö vauva tänne mahtuisi. Rahaahan lapsiin toki saa halutessaan uppoamaan, mutta vähälläkin tulee toimeen. Ja hyvin meillä kuitenkin siinä mielessä asiat on, että kummallakin on vakipaikka töissä. Vähärahaisuus olisi siis vain ohimenevä juttu.

Koitan antaa mieheni sulatella hiljalleen ajatusta omaa tahtiaan, josko sitten tulisikin toisiin ajatuksiin. Tiedän hänen lyövän jarrut päälle, jos kokee että "pakotan" ajatukseen vauvasta. Mutta tuntuu, että ei se vauva siellä miehen päässä ole koskaan muulloin kun silloin kun avaan suuni asiasta. Olo on niin kovin malttamaton, koska koen olevani kohta jo liian vanha "vauvantekoon", kun ikää on 32v. Eli kovin montaa vuotta ei ole aikaa yhtä vauvaa haaveilla. Eihän tässä nyt kauhea kiire olisi, jos vauva tulisi tuosta noin vain sormia napsauttamalla, mutta kun koskaan ei tiedä kuinka kauan joutuu vauvaa odottelemaan.

Olen koettanut miettiä miten saisin vauvakuumeen laskemaan, mutta ei tähän tunnu kovin montaa "hoitokeinoa" olevan.

 

Heippa suurperheen kuumeilija!

Täällä minä ainakin vielä kuumeilen ja toistaiseksi vain kuumeilen...
Tää arki on ollut nyt hiven hankalaa, ja vaavi olis kyllä niin ihana, mutta en taida uskaltautua vielä :ashamed: Eilen sain hyvältä ystävältäni, että heille on tulossa tammivauva ja hyvä etten itkuun pillahtanut, kun meille ei nyt vielä tule :ashamed:
Meillä vähän jarruttaa tuon esikoisen toistaiseksi tuntematon sairaus, mutta vahva epäily on reumasta :snotty: Käy niin sääliksi kun poika vasta 6vee ja jokapäikkä on kipee, eikä oikein kävelykään onnistu... Ja olis nuo kolme pienempääkin ja nuorin kun ei osaa oikein mitään vielä 8kk. Tulee mietittyä nyt olan takaa tätä jaksamista. :headwall: Ja juur nyt ei jaksais.

Viikonloppuna pitäis olla tyttöjeni 2 ja 4vee synttärit ja siihen leipomukset olis huomenissa tarkoitus tehdä, onneksi tulee siivooja... Pojan yks verikoe olisi huomenna, jos sais vaikka asiaan hiven selvyyttä taas.
Mutta kyllä tämä tästä :saint: elämä voittaa ja kaikella on tarkoituksensa :heart:

No mutta viikonloppu edessä ja kiva sellainen tiedossa joten ehkä pitäis ottaa niskasta itseään vähän kiinni :kieh:

Jisse ja murut

 

Tervetuloa uusille!!ja jos haluutte tietojanne etusivun listaan niin laittaisitteko yksärinä tietojanne mulle..kiitos!!

Siis ei ole todellista..tuo meidän nyt 8kk poika oppi kävelemään ilman tukea jo 7.5kk

Mulla vaihtelee tää kuumeilu välillä haluisin nyt heti sen vauvan ja sitte toisinaan ei ihan vielä tai sitte lapset on jo tehty..mut sitte taas iskee kuume kovana päälle..

kyllä tuo Juhokin osaa välillä väläyttää hassuja juttuja..tässä yksi ilta kun hän syö iltapuuroa pöydän ääressä niin hän kysyy ensin arvaas mitä äiti sit mä kysyn että no mitä Juho??niin arvatkaas mitä poika vastaa..että hän tarttis nyt heti moottoripyörän ja naisen ja tuolla Juholla on siis ikää vasta 2v4kk

 

taaperotx5: hahhah ihana poika

jisse: :hug: jaksamista pojan sairauden kanssa,pidän peukkuja että diagnoosi ja hoito saataisiin pian =)

kolmen mamma: jos luet tuolta alummasta niin noin meilläkin alkoi ´että vain minä kuumeilin....mies ei edelleenkään ole mikään kuumeilija mutta on kuitenkin yhteis päätöksin jätetty ehkäsy pois ja aktiivisesti yritetään että eiköhän se sunki mies sieltä lepy

 

äiti88: Kiva kuulla, että mies vois muuttaa mieltäänkin tässä asiassa. Ei tuo munkaan mies mikään kuumeilija ole koskaan ollut, itsekin sen tunnustaa. Odotus-aikana ei vauvasta haaveile, eikä toisten vauvoja kummemmin ihastele. Aina on kyllä vauvan synnyttyä ollut myytyä miestä. :heart: Mutta on tuo kyllä sellainen jästipääkin, että en tiedä voisiko tuo mielensä muuttaa, toivottavasti.

Täytyykin alkaa kahlata tätä ketjua alusta loppuun, niin saa lukea teidän muidenkin kuumeilijoiden ajatuksista.

 

No niin, sain kahlattua ketjun läpi.

Itku tuli silmään monta kertaa. Ilon kyyneleitä toisten puolesta, kun luin kuinka mies on ensivastusteluistaan huolimatta suostunutkin vauvayritykseen ja surun kyyneleitä keskenmenon kokeneita kohtaan. :'( Mukava oli lukea, että muidenkin miehet ajattelee yhtä ärsyttävän "loogisesti". Vaikka täytyy myöntää, että pidänkin siitä tasapainosta, joka meidän ajatusmaailmoista syntyy minun ajatellessa sydämellä ja miehen aivoilla. :heart: Teidän kirjoitusten perusteella näyttäisi olevan jopa tyypillistä miehille ajatella rahojen riittävyyttä.

Jonkun mies oli ajatellut jopa sitä mikä minua mieheni perusteluissa eniten ärsyttää. Sitä, että joutuisimme vaihtamaan sitten auton. Minun mies ei tila-autoa suostu ostamaan. :$ Mitä merkitsee auto lapsen rinnalla.. No, toisaalta ymmärrän kyllä että miehelleni auto on hieman tärkeämpi kuin minulle. Olen nyt alkanutkin katsella peräkonttipenkillä varustettuja, mieheni suosikkimerkkisiä autoja nettiautosta. Ei ole ennen niin tuollakaan sivustolla tullut kulutettua aikaa. :saint:

Nyt taas arjen pyöritys kutsuu.

 

Luin sun juttujas Kolmenmamma ja tuon oman näkökulmani peliin. Meillä tilanne oli toisinpäin. Mies halusi kolmatta ja minä en. Kakkosen kanssa oli ollut aika vaikeaa ja pelkäsin väsyväni ihan kokonaan kolmannen kanssa. Mies ei painostanut mua, mutta vihjaili aina välillä vähän. Lopulta hän sai mut innostumaan itsekin ja lopulta vauva syntyikin kuuden vuoden ikäerolla toiseen lapseen. Tämän lapsen kanssa olikin vähän erilaista kuin kakkosen (ei helppoa, mutta erilaista) ja yhdessä kuumeilimme ja saimme vielä neljännenkin. Nyt neljäs on 1,5 vuotias ja kuumeilemme taas yhdessä viidettä. Hiukan miehen piti mua taas suostutella ja houkutella, mutta ansassa ollaan taas vauvakuumeen kanssa. Suruksemme saimme keskenmenon kesäkuussa, mutta olemme toiveikkaita. Toivottavasti Kolmenmamma sunkin miehesi pehmenee pikkuhiljaa

 

äiti täältä jostain: Toivon tosiaan, että tuo mies sulattelee ajatuksen pikkuhiljaa. Epäilen kyllä tällä hetkellä suuresti. Pakottamalla/tuputtamalla en vauvaa varmasti tule saamaan, joten ei kai tässä muu auta kuin odotella. :|

 

äiti88 meillä miehen kanssa vasta yksi yhteinen lapsi, ehkä sen takia kuumeilee kovemmin Ennen tätä yhteistä mulla oli myöhänen keskenmeno ja se vieläkin pahasti mielessä ja pelko koko ajan läsnä :ashamed:
Tästä tulikin mieleen, että miten teillä muilla joilla jo useampi lapsi, onko pelot kasvaneet lapsimäärän myötä?
Musta jotenkin tuntuu, että on aina suurempi todennäkösyys et jotakin tapahtuu kun monta lasta jo terveenä saanut :/

 

heitu: joo mulla on kans ollu yks keskenmeno ja yks tuulimuna raskaus :ashamed: ikäviä juttuja!