suhde varattuun

Multa kysyttiin, että joko itkut ovat tulleet. Vastasin, että eivät ole. Ja juuri siksi olen miettinyt, että juttu pitää lopettaa, jotta niitä ei sitten joskus tulisikaan. Kenellekään. Olisi varmaan hyvä lukea viestiketju, ennen kuin lähtee kommentoimaan kommenttia.

Itse en siis ole koskaan tehnyt mitään tämmöistä. Eikä mieskään sanojensa mukaan. Tietenkään en voi tietää, puhuuko hän totta vai ei. Mutta kuten olen jo sanonut, hänen ei olisi koskaan tarvinnut edes kertoa nykyisestä naisystävästään. Mistä hitosta mä olisin sen saanut selville.

 

Kuinka pitkä miehen ja hänen naisensa suhde on?

 

En ole kysynyt.

 

Vaikea tilanne sinulla. Normaalisti olisin hyvin kärkkäästi tuomitsemassa sinut pesänrikkojana, mutta läheisellä pariskunnalla on vastaava prosessi käynnissä, eikä tuomitseminen olekaan enää helppoa kun asiat on itsellä nokan edessä, ihan lähellä. Nyt mun pitäisi molempien ystävänä olla neutraali, mutta lojaalisuus on kyllä miehen puolella. Tässä lyhyesti tilanne:

Avopari asunut yhteistä kotia noin kaksi vuotta. "Matkan" aikana ollut monenmoisia vastoinkäymisiä, useinmiten (voisin melkein sanoa aina) naisesta johtuvia, joskus on kyllä käynyt mielessä, että mies ansaitsisi parempaa.

Nyt mies on tavannut reilu kuukausi sitten naisen, johon on silmittömästi ihastunut. Tämä ihastuminen vauhdittaa häntä ajattelemaan eroa nykyisestä naisesta todellisena asiana, eikä vain ajatuksella "leikkimisenä". Sänkyyn asti tämä ihastuminen ei ole vielä johtanut.

Mies välittää ja pitää kyllä edelleen avovaimostaan, mutta rakkaus on hiipunut ja jäänyt naisen temppujen varjoon. Kysyin häneltä, että onko kyse vain suhteen arpäiväistymisestä ja halusta kokea se rakkauden huuma uudelleen. Mies uskoo vakaasti, että on nyt löytänyt oikean puolikkaansa, muistutin häntä, että niin hän uskoi myös edellisen suhteen alussa olevan, vaan kuinkas nyt on käynytkään?

uttelin miehen kanssa tästä tilanteesta tuntikausia ja en voinut muuta kuin todeta, että tekee hän sitten mitä tekee, niin ei ainakaan loukkaisi avovaimoaan menemällä uuden ihastuksensa kanssa sänkyyn, vaan eroaa ensin konkreettisesti. Tiedän, että avovaimo rakastaa suuresti miestään, tämä on hänen suurin rakkaustarinansa ja ero tulee olemaan aivan hirvittävän kova paikka hänelle.

En nyt tiedä, oliko mulla oikeastaan muuta pointtia kuin se, että vastaukset eivät koskaan ole simppeleitä. Lähes aina löytyy taustalta jokin "mutta" johon vedota. Sitä on vaan niin helppoa tuomita muiden käytöstä ja heristellä sormeaan, mutta kun omalle kohdalle tai viereen osuu, joutuukin miettimään asioita uudelleen. Eli jäin miettimään sitä, että sinä, ap, olisit tämä ystäväni uusi ihastus. Läheisilleen toivoo kaikkea hyvää, mutta mitä tehdä, kun toisen hyvä onkin toiselle läheiselle huono? Kuinka iloita miehen onnesta ja siitä, että hän nyt ehkä saisi onnen, jonka ansaitsee ja samalla surra naisen pahaa oloa päättyneen suhteen johdosta.

 

Niin hyvää ennustajaa ei ole olemassa, joka voisi parin tapaamisen perusteella tietää, että toinen ihminen on sopiva tai oikea hänelle.

Ihmiseen tutustuminen vie ainakin puoli vuotta ja sen jälkeen voi punnita, voiko elää sen luonteisen ihmisen kanssa.

Jos nyt haluaa kokeilla onneaan varatun kanssa, niin ehkäpä kannattaa korkeintaan sen puoli vuotta tilannetta katsella ja sitten itse tekee oman päätöksensä. Jos tykkää tilanteesta, jatkaa salarakkaana. Jos tykkää miehestä mutta ei tilanteesta, jatkaa jos mies eroaa. Jos ei tykkää miehestä eikä tilanteesta, lähtee katselemaan uutta miestä.

 

Minun mieheni valitsi minut entisen vaimonsa sijaan muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen. Eikä ole kuulemma katunut vielä vuosienkaan jälkeen. Edelleen siis olemme yhdessä ja solmimme myös avioliiton.

Tämä vakiohokema siitä, että jos on kerran pettänyt, pettää aina ei kyllä pidä paikkaansa. Toki on olemassa sellaisia, jotka eivät uskollisuuteen kykene, mutta on myös olemassa niitä, jotka saattavat erehtyä jossain huonossa suhteessa eläessään.

Omiin tunteisiin kannattaa luottaa. Ja siihenkin, että kovin pitkään ei mikään salasuhde jatku vaan mies on valmis eroamaan edellisestään nopeastikin, mikäli sen aikoo tehdä.

Palataan asiaan muutaman vuoden päästä!

Juu, palataan vaan
Mehän ollaan nyt yhdessä tallustettu jo vuosikausia - itse asiassa pidempään kuin mieheni exänsä kanssa.
Ja vaikka olet realisti, pessimistiksi ei kannata ryhtyä. En minä ainakaan siihen aio langeta. Miksi suotta, kun meillä menee hyvin.
Tilanteita on niin monenlaisia, että pelkästään suhteen alkumetrit eivät kerro, kuinka tulee loppupeleissä käymään.

 

Niinpä. Tilanteita ja ihmissuhteita on monenlaisia. Kenenkään ei tarvitse eikä pidäkään olla huonossa suhteessa ja pilata niin elämänsä. Mitä tapahtuu, kun kaksi ihmistä kohtaa, sitä ei voi koskaan tietää etukäteen.

Enpä kyennyt lopettamaan suhdetta. Tunteita on paljon molemmin puolin. Aina ei ole kyse pelkästään seksistä, vaan voi olla tilanteita, jossa molemmat aidosti ihastuvat toisiinsa muutoinkin.

Taitaa olla niin, etten voi ohittaa tätä kokeilematta, miten tässä voisi käydä. Mutta roikkumaan en jää. On täysin selvää, ettei parisuhteesta lähdetä noin vain, vaan siihen kuluu aina oma aikansa, mikä minun mielestäni on hyvä asia.

 

Silläkin on merkitystä vastauksiin minkä ikäisiä olette? 30-40v. voi hyvinkin löytyä se loppuelämän uusielämä. Yli 45 v. mies usein vaan haluaá lisää kakkua. Mutta ei luovu siitä huonosta vaimostaan. Ellei sitten tule 25v. vastaan. Nämä on tosiasioita miehistä. Ap. Minkä ikäisiä siis olettekaan?

 

40 vuotiaita. Kummallekaan ei ole aikaisemmin sattunut näin.

 

En ala kommentoimaan ollenkaan muiden vastauksia, kerron vain oman tarinani lyhyesti. Tapasin nykyisen miesystäväni töissä n. kolme vuotta sitten. Ihastuimme heti toisiimme. Ikäeroa on 10 vuotta, itse olen nuorempi. Kumpikin oli varattu, minä olin ollut kymmenen vuotta avoliitossa ilman lapsia ja hän yli vuotta avioliitossa, ja lapsia kaksi, lähes aikuisia. Mietin tarkkaan, aloitanko suhdetta, mutta tunsimme heti olevamme toisillemme "ne oikeat", sielunkumppanit, rakastetut ja parhaat ystävät. Kummallakin oli liitto oman puolisonsa kanssa hiipunut jo vuosia sitten, itselläni oli ero jo meneillään ja nykyinen miesystäväni oli päättänyt sinnitellä lasten takia vamonsa kanssa vielä muutaman vuoden, jos vain siihen pystyisi.
Ajattelin tuolloin kolme vuotta sitten, että olenko hullu, jos annan itseni rakastua. Mietin, että tuleekohan tästä suhteesta varsinainen klisee, jossa jään itse särkyneellä sydämellä itkemään ja mies jatkaa vain vaimonsa kanssa huviteltuaan ensin hetken.
Kyllä siinä sitten kumpikin meistä kävi kaikki mahdolliset ajatukset ja epäilyt, mutta myös ihanat hetket läpi.
Tähän väliin mahtuu kaikenlaisia ilon ja surun hetkiä, mutta tänäpäivänä mies on eronnut, asuu omassa asunnossaan ja minä omassani, otamme asiat kaikessa rauhassa ja elämme tätä hetkeä, tosin yhteistä tulevaisuutta suunnitellen.
Lapset ovat suuurella sijalla miehen elämässä, mutta samoin minä, eikä onneksi ole tullut tilannetta, että hänen pitäisi valita joko lasten tai minun väliltä. Tässä "opetellaan" kukin osapuoli kaikessa rauhassa uutta elämäntilannetta. Se asia on 200 % selvä, että vietämme tämän miehen kanssa loppuelämämme yhdessä.
Alkuperäiselle sanoisin, että jos jos joku ihminen todella, epäilyksettä, tuntuu oikealta, niin silloin kannattaa ottaa riskejä asian takia. Et varmaankaan ole ihan siinä vaiheessa suhteessasi, että vielä tietäisit, mitä tunnet, mutta kohta voit olla. Itse valitsin aikoinaan aloittaa suhteen, koska miehestä oli jo tullut minulle niin rakas, että en voinut lopettaa suhdetta. Päivääkään en ole katunut, koska löysin ihmisen, joka minulle "se oikea" (ennen olin kovin kyyninen, enkä voinut edes uskoa, että näin ihanaa parisuhdetta voisi olla).
Saimme kyllä osamme kaiken maailman epäilijöiden ja hurskastelijoiden kommenteista, mutta mitäpä niistä, kun itse tietää, miten asiat ovat.
Yleisestikin ottaen olen sitä mieltä, että asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Tässä meidän tapauksessamme kumpikin osapuoli oli jo harkinnut eroa ennen toistemme tapaamista. Asiat saivat sitten vauhtia, kun tapasimme ja rakastuimme.
Ihmisiä ja liittoja ja suhteita on kaikenlaisia. Parisuhteessa on jo vikaa, jos niitä ulkopuolisia suhteita tulee. Ei kukaan ulkopuolinen voi yksinään rikkoa kenenkään liittoa.
Toivotan onnea kaikille omiin suhteisiinsa, missä vaiheessa elämää sitten ovatkaan!

 

Jäi aikaisemmastani tekstistäni yllä pois tuo miesystäväni aikaisemman liiton kesto, hän oli yli 20 vuotta naimisissa. Jos vaikka alkuperäistä kirjoittajaa jäi mietityttämään!

 

Minulla on myös kokemusta ukkomieheen sekaantumisesta ja rakastumisesta häneen.

Kirjoitit että tunteita on jo mukana liikaa että voisit jättää hänet. Minä tein sen että jätin miehen, yli kymmenen kertaa ja joka kerta mies halusi tulla takaisin minun luokseni. Olin aivan varma että mies tosiaan rakastaa minua En oikeastaan halunnut kuitenkaan patistaa häntä eroamaan vaan ajattelin että antaa miehen tehdä päätöksensä itse ilman minun vaikutustani. Enkä itsekään ollut hakemassa aviomiestä itselleni. Lopulta olin kuitenkin niin totaalisen romuna tuon suhteen takia että se oli pakko lopettaa jo aivan puhtaan itsesuojelun takia ja osittain myös miestä suojellakseni. Arvaapa alkuperäinen mitä tapahtui ? kuulin myöhemmin. Mies oli kuin olikin jäänyt kotonaan pettämisestä kiinni (vaimo oli lukenut tekstiviestini joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan) jo silloin minun kanssani. Minulle mies ei hiiskahtanut asiasta sanaakaan koskaan vaikka olikin kotona esittänyt katuvaa ja kertonut että suhde minuun oli loppunut (suhde jatkui yli vuoden vielä sen jälkeen) . Heh mietipä tilannetta hieman... Kumpi haluaisit olla vaimo vai se rakastajatar ? Se vaimo jota on petetty vai se rakastajar jonka mies kieltää suu vaahdossa, ei merkinnyt mitään tms. Voin kertoa että hauskaa ei ole kummallakaan puolella.

Minä tosiaan joudun pinnistelemmän etten enää ottaisi yhteyttä mieheen enkä vastaisi hänen meileihinsä. Mietin tosiaan purenko sormeni poikki että en vaan itsekään ottaisi mieheen yhtettä. Samaan aikaan, kuulin sitten myöhemmin, mies olikin aloittanut uuden suhteen johonkin toiseen naiseen hyvin nopeasti meidän eromme jälkeen vaikka edelleen lähetteli minulle sähköposteja ja halusi takaisin minun luokseni ja vannoi luultavasti myös kotonaan edelleen että ei ole ketään toista no ei ollut toista kun olikin jo kolmas tai en edes tiedä monesko. Myöhemmin vaimo halusi erota mies ei, ero tuli vaimon toimesta.

En ikinä olisi uskonut sitä siitä miehestä. Ja minä pidän itseäni hyvin järkevänä ja tuo mies oli minun ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen erehdykseni. Eli tapani ei ole erehtyä miesten suhteen. Rakastumiseenhan kuuluu se että näkee toisen aika idealistisessa valossa et ikinä voi kuvitella sitä tuskaa mitä tuollaisten kuvitelmien romahtaminen aiheuttaa.

Kannattaa miettiä ainakin jos sinulla tosiaan on tunteet mukana hommassa.

Jos nyt olisin samassa tilanteessa että olisin rakastunut/ihastunut ukkomieheen niin vaatisin kyllä sen eron heti ennen mitään suhdetta . Jos mies ei eroa niin enpä olisi menettänyt mitään.

 

No mutta ainahan on se riski että tulee petetyksi! Tavalla tai toisella, että siinä mielessä varoittelut jos tunteita pelissä...
Elmä on yhtä riskiä joka muuta väittää on sinisilmäinen.

Itselläni kanssa kokemus rakastumisesta avoliitossa olevaan mieheen ( ei lapsia, tärkeänä pointtina)
En ollut itse mitenkään tarkoituksella etsimässä minkäänlaista seuraa, mutta heti alussa oli ihanaa
Muutama kuukausi ja mies asui luonani ja asuu vielä tänäänkin, useiden vuosien jälkeen. Ei olla kaduttu kumpikaan.

Aina ei mene helpoimman kautta nämä jutut, mutta katso rauhassa ei kai sitä heti tarvitse avioliittoa miettiä.
Lisäksi viellä, jos olette osallisena aviorikoksessa niin älkää nyt p..kle
menkö soittelemaan petetylle. Se on vain raukkamaista kostamista.
Siis jos kysymyksessä tuntematon ihminen

 

Kotipsykologi aiemmin kirjoitti kyllä asiaa.
Ehdotukseni edelleen niillä linjoilla: pystyisitkö nyt tahi lähiaikoina toteamaan tälle miehelle, että et halua päätyä mihinkään salarakas-rooliin koska pidät itseäsi ihan oikean oman kumppanin arvoisena?
Voisi nimittäin olettaa, että kotitilanteeseensa kuivunut mies ollessaan todella ihastunut pystyisi vastaavasti tekemään "kuolleesta liitostaan" lopun jotta voisi jatkaa tutustumista oikeasti ja seurustella avoimesti sinun kanssasi. Tämä muutos-kysymys kun tulisi kuviossanne ratkaista ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.
Samalla ko. toteamus ääneen testaisi sinua itseäsi, että pidätkö itseäsi vain toisten pöydältä putoilevien ajan ja huomion murusten arvoisena vai tosiaankin kenties oman ja avoimen seurustelukumppanuuden arvoisena.

Jos tällaisen peruskysymyksen käsittelyn jälkeen päätätte jatkaa tutustumista ja tapailua, se tapahtuu ainakin rehdiltä pohjalta eikä toinen toistaan - tai itseään - sumuttaen.

 

Pettäjämies = Bulimikko, joka ahmii salassa salarakkauttaan ja sitten syyllisyydentuskissaan ottaa etäisyyttä salarakkaaseen, jotta saa oksentaa ahmimansa salarakkausherkun salassa vaimoltaan.

Salarakasnainen= Anorektikko, joka saa vain puolet terveellisestä määrästä rakkautta. Anorektikkosalarakas ei ole sattumalta tilanteessa, vaan toisena naisena oleminen on mitä mainioin säätelykeino, että ei ainakaan tule liikaa saatua rakkautta. Ja koska suhde pidetään salassa sekä vaimolta että moraalisen tuomion pelossa läheisiltä ja ystäviltä, niin eipä näy rakkauskilot ulospäinkään eikä anorektikkosalarakas vaikuta ainakaan ahneelta, mitä hän pelkää kuollakseen.

Petetty vaimo = Repsahtanut, liikakiloinen nainne. Vuosien mittaan on tullut naposteltua rakkautta siinä määrin, että on tullut kyllikseen ja vähän liikaakin. Pikku dieetit rakkaudessa tuntuvat olevan kuin ilmaisia ihmedieettejä, kun mies ei yhtäkkiä vongukaan seksiä kokoaikaa. Ja kun on vähän aikaa dieetillä, niin johan taas herkut maistuvat entistä paremmilta.

 

Mikäli jotain kiinnostaa tarinan jatko, niin kerron sen. Suhteemme etenee kovaa vauhtia. Mies on aloittanut keskustelun yhdessä asumisesta ym. En tietenkään tyytynyt kakkosnaisen osaan, se nyt oli itsestään selvää. Puhuttu on, on myös selvää se, ettei kaikkea voi muuttaa parissa viikossa toiseksi. Hyvältä kuitenkin näyttää ja aion katsoa tämän loppuun.

 

Kun sain tietää seurustelukumppanini olevankin aviossa ja kahden lapsen isä, löin jarrut päälle ja sanoin, että ensin on selvittävä yhdestä suhteesta, ennen kuin aloittaa toisen. Mielestäni myös pitkää suhdetta ei saa päättää pettämiseen, tähän tilanteeseen olen itsekin joutunut.

Menin kuitenkin itseeni ja ihmettelin, miten ex-mieheni kanssa suhteemme kesti niinkin pitkään. Ymmärrän hyvin, vaikkei hän etsinyt muita, sellainen vaan käveli vastaan, olin aika kamala.

Nyt olen yksinäinen ja katkera vanhapiika, joten ap:lle sanon; jos siltä tuntuu, niin antakaa palaa, turha sitten kiikkustuolissa muistella tekemättömiä tekoja ja elämätöntä elämää.

 

Vaikka kuinka epäinhimillistä, lienee ainoa vaihroehto selvitä suhteesta varattuun panemalla hänet mahdollisimman pien vastaamaan puun ja kuoren välissä.

Oma kokemukseni varovaisuudesta, toiseksi ja kolmanneksi ... jättätytymisestä saamaan murusia, mitä muilta jäi, ei ole tuntunut hyvältä, kun haluaisi todellista ja kokonaista suhdetta.

Mutta toisena naisena kokeilusta olen oppinut. Jatkossa toimisin toisin. Parhaiten näissä tilanteissa menestyy, jos on heti alkuun riittävän häikäilemätön ja itsekäs, eikä suostu jäämään toiseksi. Oma liittoni päättyi juuri niin. Toinen nainen vain päätti ottaa mieheni. Kertoi suhteesta minulle ja avasi ovensa miespololle, joka ei tietenkään ollut järissään siinä tilanteessa. Sen jälkeen ei miehellä ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin ruveta työmuurahaiseksi (kuhnuriksi) tälle kuningattarelle. Koska mies asui hänen luonaan, oli yhteiseen osallistuttava ja vieläpä mittavasti. Tietenkään miehellä ei enää ollut kanttia palata luokseni, enkä olisi häntä ottanut. Uusi nainen hallitsi tilannetta vieläpä niin, ettei mies edes uskaltanut pitää yhteyttä minuun pelätessää joutuvansa taivasalle ja täysin tyhjän päälle.

No, ovat nyt eläneet yhdessä jo vuosia. Mies kustantaa kaiken ja kuningatar faktisesti lihoo. Harvoin nähdessäni ex-mieheni tunnistan hänen ahdistuneet kasvonsa ja voimattomuutensa, mutta hänellä ei liene vaihtoehtoja.

Tiedän myös muita vastaavia tilanteita, joissa nainen on päättänyt ottaa varatun mihen ja ilmoittanut suhteesta miehen puolisolle tai naiselle/naisille. Kun järjestelee asiat siten, ettei miehellä ole muuta mahdollisuutta kuin suunnitella yhteen muuttamista, on lopputulos jokseenkin varma. Tämä on tosiasia, mikä tulee monessa erossa ensimmäisenä vastaan. Siis missä asut, kun kotiin ei ole menemistä! Yhteen muuttamalla päästään "turvallisesti" uuden suhteen alkuun, ja toinen nainen on voittanut miehen kuolleesta avioliitosta tai entisestä suhteesta.

Vain harva mies tajuaa tämän, kun ryhtyy hakemaan uutta suhdetta ennen, kun on päätynyt eroon ja rakentamaan omaa itsenäistä elämää, hankkimaan omaa asuntoa ja miettimään toimeentuloaan sinkkuna. Valitettavasti naiset osaavat olla ovelia ja hankkivat monesti itselleen näissä tilanteissa elättäjän, vaikka kunka ihanteellisesti ihastumisesta ja rakastumisesta muka on lähdetty prosessia kehittelemään.

Ap:ssä on luultavsti särmää toimia juuri näin, koska hän ei missään vaiheessa aikonut jäädä kakkoseksi. Mutta onnea matkaan. Kyllä se mies tarvitsee asunnon heti eikä kuukausien päästä!

huom! tämä onnistuu tietenkin vain vahvoilta ja kovaluonteisilta naisilta, jotka eivät turhia hempeile. Suoraan asiaan on varmin tie tavoitteeseen, kun haluaa varatun.

 

"Varatulla" on aina myös varatun elämä. Valitettavasti osa meistä miehistä (ja naisistakin) vain juoksee "sen" perässä. Tarkoitus kullakin.

Itse en voisi luottaa henkilöön, joka pettää jo lähtötilanteessa. Ollaan moraalista mitä mieltä tahansa, niin ainakin hyvä tapa on lopettaa aiempi suhde ennen uuden suhteen aloittamista. Vaatii tosin suoraselkäisyyttä. Onneksi jotkut vielä arvostavat sitäkin.

Jos haet kestävää parisuhdetta, unohda koko juttu. Jos taasen haet lihallisia onnelaa, saattaapi tilanteesi olla erilainen. Valitettavasti kuitenkaan toisen osapuolen osalta tilanne ei ole välttämättä erilainen.

Muista kuitenkin ratkaisussasi varatun toinen elämä ja sen kunnioittaminen. Yksi kysymys asian ratkaisemisessa on miten itse reagoisit, jos olisit se "tietämätön" osapuoli.

 

Olen itse ollut se, ketä on petetty. Mieluummin haluan tietää totuuden, kun elää valheessa. En ole myöskään koskaan syyttänyt toisia naisia, vaan kyllä se mies on aina tehnyt omat ratkaisunsa. Sen jälkeen minun ratkaisut ovat olleet helppoja, vaikkakin raskaita.

Niinhän tässä kävi juuri, että kohdattiin lukemattomien sattumien summana. Ja on tuntunut heti siltä, puolin ja toisin, että siinä se on, jota on koko elämänsä etsinyt. Koska tämä tunne on ollut niin voimakas ja voimistuu koko ajan, minun on pitänyt tehdä selväksi, etten voi jäädä mihinkään kakkosnaisen asemaan ja mieluummin sitten erotaan mahd. pian, jotta tästä selvitään eteenpäin. Koska mies kokee tilanteen samanlaisena kuin minä, minun on katsottava tämä juttu loppuun. Se ei tarkoita sitä, että notkun tässä pitkän aikaa kakkosena, vaan muutaman viikon ajan.

En ole uhannut tai määrännyt millään, en ole pyytänyt yhtään mitään. Olen vain kysynyt, kuinka hän näkee ja kokee tämän tilanteen. En tarvitse mitään elättäjää, oma elintasoni on varsin hyvä ilman miesten rahoja. Tällaista miestä en ole koskaan kohdannut, joten pakko on elää ja katsoa tämä, muuten jäisi kaduttamaan myöhemmin.

 

"...minun ONn katsottaVA tämä juttu loppuun. Se ei tarkoita sitä, että notkun tässä pitkän aikaa kakkosena, vaan muutaman viikon ajan."
"...EN VOI jäädä mihinkään kakkosnaisen asemaan ja mieluummin sitten erotaan mahd. pian, jotta tästä selvitään eteenpäin."
"..Tällaista miestä en ole koskaan kohdannut, joten PAKKO ON elää ja katsoa tämä, muuten jäisi kaduttamaan myöhemmin."
Tuntuu varsin pakottavalta tunteesi "katsoa juttu loppuun". Luultavasti teet kaikkesi, jotta voisit "katsoa jutun loppuun". Et halua luovuttaa helpolla. Uskoakseni omissa kokemuksissani on näyttäytynyt juuri tuo sama. Toinen nainen toimi hyvin vahvan määrätietoisesti haluamalla "katsoa jutun lopuun" mieheni kanssa. Tarkoittaa sitä, että puolisolle oli lopulta aivan pakottava tarve kertoa suhteesta. Vaimona tietenkin reagoi, aivan kuten olet itsekin aiemmin tehnyt. "Sen jälkeen ratkaisut ovat olleet helppoja, vaikkakin raskaita."

En tiedä, mitä sanoa! Pettämiset ovat aina kamalia eikä sellaista kenenkään elämässä pitäisi olla. Ihmiset vain ovat niin kyvyttömiä elämään elämäänsä harkiten, viisaasti ja tuhoa aiheuttamatta. Kukaan toinen ei kuitenkaan voi olla vastuussa ihmisen ratkaisuista tai hölmöydestä. Jokainen hölmoilee omaan lukuunsa ja kantaa seuraukset.

Toisen naisen lämminsydämminen hempeily ja petoksen salaaminen ei sekään ole hyväksi kellekään, vähiten toiselle naiselle itselleen. Hän on suhteessa kannattelija, joka huolehtii muiden hyvästä salaamalla suhteen ja antamalla kaikkien kukkien kukkia ja rehottaa vapaasti. Onko siinä moraalia - vaikea sanoa.

 

Kyllä, olen päättänyt katsoa, mitä tästä tulee. Lopulla tarkoitan sitä, etten nyt lopeta tätä suhdetta ainakaan tässä vaiheessa, mutta en jää tähän tilaan kuukausiksi tai ehkäpä useiksi viikoiksikaan notkumaan. En ole pyytänyt mieheltä yhtään mitään, koska hänen pitää tehdä ratkaisunsa itse, omasta tahdostaan, ei pakotettuna mihinkään. Kuten olen alusta asti sanonut, kyseessä ei nyt ole mikä tahansa mies´. Sellainen ei olisi tämän kaiken väärtti.

 

ap!
Luulenpa, että olet tullut/tulet petetyksi. Et tunne miestä! Tuollainen vauhtisokeus ei todista mitään, enemmän huonoa. Ei siis mikä tahansa mies - omanko kertomansa mukaan? Jos hän taas on muutoin tiedetty ja menevä, meriitein kullattu, niin todennäköisesti et ole mikään poikkeus etkä ainutkertainen, jota hän olisi koko elämänsä hakenut. Vaikka sinusta voikin nyt tuntua siltä!

Se. että mies on kertonut olevansa varattu, on monen miehen taktikointia saada naisen luottamus viriämään. Mies on ikäänkuin uskoutunut sinulle. Hän ei kulje vapaana. Sinustahan se on luottamuksen ositus, olet sen arvoinen!

Mutta itsepä katsot, mitä tulevaisuus tuo. Jokainen hölmöilee omaan laskuunsa, joskus voi onnistaakin.

 

näinhän se on. En voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni. Ja ei mikä tahansa mies -maininnalla tarkoitan hänen luonnettaan. En työpaikkaa, asemaa, varallisuutta ym. Toisaalta minä kyllä tiedän, että olen myös ainutlaatuinen paketti kaikkine ominaisuuksineni, että on kyllä täysin mahdollista, että mies ihastuu minuun tosissaan.

 

Koskapa mieskin vielä seilailee kahden naisen välillä, niin sinuna en laittaisi kaikkea tämän yhden miehen varaan. Sitten kun hän todella on eronnut, suhde on panostamisen arvoinen. Käy treffeillä ja tapaile muitakin miehiä ja ole ennemminkin ystävä tälle miehelle, niin kauan kun mies on naimisissa. Miehen eron odottelussa hukkaat omaa elämääsi. Paljon mielenkiintoisempi tapaus olet, tälle varatulle miehellekin, kun olet vain ystävä. Jos rupeat uskolliseksi ja lojaaliksi, vaikka mies ei ole eronnut, ei miehellä ole mitään tarvetta edes erota. Mies ei painostuksesta tule eroamaan. Eron täytyy olla hänen oma päätöksensä, jotta se on varma. Sinun menettämisen uhka on aika hyvä keino, jolla mies ottaa eron ilman että painostat häntä siihen. Ja eihän sitä tiedä, vaikka muita miehiä tavatessasi löytäisit yhtä ainutlaatuisen tapauksen, joka on vapaa.