suhde varattuun

[Nipa]

Heinäkuussa tavattu ekaa kertaa ja jo nyt elokuussa ollaan noin pitkällä että täällä suositellaan suhteen jatkamista ja miehen vokottelemista omasta suhteestaan uuteen suhteeseen. Nopsaa on toiminta. Ja suurimman osan mielestä täysin hyväksyttävää ja moraalisesti oikein toimittua.

Ihmettelen tätä löysäperäisyyttä. Itse en varattuun koskisi. Jos kerran synkkaa hyvin, ja mieskin on sitä mieltä, niin eroaisi ja selvittäisi ensin oman päänsä ennen kuin alkaisi pettämään.

 

[Kaisa]

Muistapa ap sitten, että avioerossa on harkinta-aika 6 kk. Ero tapahtui aika nopeasti, ja edellinen suhde ja ero jäi kokonaan käsittelemättä.
Teidän suhde ei voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla ennenkuin vanhat suhteet on selvitetty. Muuten ne vain siirtyy uusiin suhteisiin.

Onnea kuitenkin teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Sinuna pitäisin kuitenkin silmät auki ja pysyisin järkevänä asioiden suhteen, älä anna rakkauden liikaa sumentaa!

 

[ap]

Jos tässä nyt sitten ajatellaan miehen naisystävää (ei siis ole aviovaimo), niin itse en ainakaan haluaisi elää yhteistä elämää sellaisen miehen kanssa, joka ei minua rakasta. kyllä, kyllä se satuttaisi aluksi, mutta shokin jälkeen olisin vain tyytyväinen, että olen päässyt siitä miehestä eroon. Ja kyllä, näin on käynytkin minun elämäni varrella.

Olisiko esim. Nipan mielestä sitten parempi olla huonossa, rakkaudettomassa suhteessa? Niin ja vielä, en vokotellut tai pyytänyt koskaan yhtään mitään.

 

[Nipa]

Jos tässä nyt sitten ajatellaan miehen naisystävää (ei siis ole aviovaimo), niin itse en ainakaan haluaisi elää yhteistä elämää sellaisen miehen kanssa, joka ei minua rakasta. kyllä, kyllä se satuttaisi aluksi, mutta shokin jälkeen olisin vain tyytyväinen, että olen päässyt siitä miehestä eroon. Ja kyllä, näin on käynytkin minun elämäni varrella.

Olisiko esim. Nipan mielestä sitten parempi olla huonossa, rakkaudettomassa suhteessa? Niin ja vielä, en vokotellut tai pyytänyt koskaan yhtään mitään.

Minähän nimenomaan sanoin, etä miehen olisi pitänyt ensin erota ja vasta sitten hässiä kanssasi. Tuo suhteesta toiseen loikkaaminen ei kuvasta kovin vastuuntuntoista asennetta parisuhteeseen. Ensin pitäisi kokeilla kaikki konstit jotta oma suhde saataisiin toimimaan ja rakkaustkin löytyisi taas, eikä suinpäin hypata vauhdista toiseen, ilman että asioista on yritetty parantaa tai edes läpikäydä. Itse en hyväksy tuollaista aikuisilta ihmisiltä. Kuulostaa enemmän teinihömpötykseltä, missä kumppania vaihdetaan omien mielihalujen mukaisesti yrittämättäkään selvitä elämän vaikeuksista.

Rakastumisen ensihuuma kaotaa jokaisesta suhteesta aikanaan, teiltäkin, ole sitten varovainen.

 

[sisar]

Jos nyt siis ajatellaan että miehen avovaimo on tunteeton paskiainen ja miehen kuulukin pettää häntä kanssasi niin onnea vain. Monilla miehillä on kotonaan tunteeton oma kotipaskiainen joko avioliiton tai avoliiton kautta. Se oikeuttaa pettämisen täysin. Muista sinä pysyä mukavana monta vuotta ja katso että rakkautenne tulee kestämään, muuten voi joku muu rakastua tuohon mieheen muutaman vuoden kuluttua, ja se on ihan oikeutettua ja molemminpuoleista

 

[ap]

Kuten sanottu, mun puolesta mies voi lähteä, jollei rakasta mua enää. En halua olla sellaisen miehen kanssa.

Toiseksi Nipa, mistäs sinä sen tiedät, kuinka paljon siellä on yritetty pitää suhdetta kasassa ja etsiä eri vaihtoehtoja ennen tätä tilannetta. On täysin selvää, ettei kukaan eroa noin vain, jos kaikki on ollut niin helvetin ihanaa.

 

[Nipa]

Kuten sanottu, mun puolesta mies voi lähteä, jollei rakasta mua enää. En halua olla sellaisen miehen kanssa.

Toiseksi Nipa, mistäs sinä sen tiedät, kuinka paljon siellä on yritetty pitää suhdetta kasassa ja etsiä eri vaihtoehtoja ennen tätä tilannetta. On täysin selvää, ettei kukaan eroa noin vain, jos kaikki on ollut niin helvetin ihanaa.

On myös täysin selvää, ettei kukaan asu avoliitossa naisen kanssa jota kohtaan ei koskaan ole tuntenut rakkautta. Rakastuminen on tunne joka tulee nopeasti, yllättäenkin, mutta rakkautta joka jää voi hallita ja yrittää korjata suhdetta. Jos yritys ei onnistu, on reilua vähintään erota ennen uuden pokaamista ja pettämistä. Siinä on iso moraalinen ero.

En tiedäkään, onko miehen avoliittoa yritetty pitää koossa, korjata, etkä tiedä sinäkään. Tiedät vain että mies petti ennen kuin jätti. Eipä ollut miehestä lähtijäksi ilman sinua, vaikka liitto ei niin helvetin ihana olisikaan ollut.

 

[Onnea vaan teille]

On minuakin ihanat ukkomiehet yrittäneet vokotella vaikka mihin. En ole suostunut. Minun unelmieni mies eroaa ennen kuin pettää. Samaa kohtelua odotan itsellenikin, jos sellaista tekee avovaimolleen nyt, siksi en sekaannu varattuihin.

Mutta, makunsa kullakin.

 

[Anita]

No, joko olette muuttaneet saman katon alle, johan olette tunteneet kuukauden? Vai oliko se miehen puolelta pelkkää puhetta, jolle ei löydykään katetta?

 

[iina]

Jos tässä nyt sitten ajatellaan miehen naisystävää (ei siis ole aviovaimo), niin itse en ainakaan haluaisi elää yhteistä elämää sellaisen miehen kanssa, joka ei minua rakasta. kyllä, kyllä se satuttaisi aluksi, mutta shokin jälkeen olisin vain tyytyväinen, että olen päässyt siitä miehestä eroon. Ja kyllä, näin on käynytkin minun elämäni varrella.

Olisiko esim. Nipan mielestä sitten parempi olla huonossa, rakkaudettomassa suhteessa? Niin ja vielä, en vokotellut tai pyytänyt koskaan yhtään mitään.

Otit vain onnellisena jalat levällään vastaan, mitään pyytämättä? Mies toimi, niin kuin kuka tahansa nelikymppinen mies helpon nakin kohdatessaan. Mutta jään jännityksellä odottamaan tuleeko teistä todella pari vai oletko vain keino irrottautua arkiseksi käyneestä liitosta.

 

[Mies 38 v]

Teiltä kun huuma loppuu, niin mies ruinaa takaisin exän tykö tai on etsimässä uutta. Tätä sanotaan neljänkympin kriisiksi.

 

[TuuliX]

Mielestäni on täysin turhaa pohtia alkuperäisen moraalia. Eihän tämä ole tieten tahtoen mennyt vikittelemään varattua miestä. Jos jonkun moraalia pitäisi miettiä, niin miehen.
Tämä palsta tuntuu olevan täynnä jo hieman katkeroituneita ellejä, jotka siellä kotona pelkäävät että joku paha nainen tulee ja vie heidän miehensä. Tai sitten niin on jo tehty. vaikka suhde olisi miten huono, niin siitä ei kumpikaan saisi lähteä mihinkään? Se kerran solmittu suhde pitää vaan pitää kasassa, vaikka olisi millaista kulissia tahansa. Vaikka kaikilla olisi siinä suhteessa paha olla. Vaikka toinen, tai miksei molemmatkin, tapaisi jonkun muun, jonka kanssa ei ehkä olisikaan paha olla. Vaikka olisi yritetty jo kymmenen kertaa eikä kukaan enää edes oikeastaan rakasta ketään, yhdessä vaan on oltava.
Sitten voi vanhana olla yksiksensä katkera kun toinen menee ja kuolee. Ja kun tajuaa ettei se suhde sitten olisikaan sen arvoinen ollut että siitä piti kynsin hampain pitää kiinni ja kärvistellä vaikkei siitä mitään enää tainnut saada. On ikävä kuunnella esim. omaa isoäitiäni, joka piti niistä vihkivaloista viimeiseen asti kiinni. Nyt sitten edesmenneestä miehestään ei hänellä ole mitään hyvää sanottavaa. On vain katkera siitä kuinka mies pilasi hänen elämänsä. Itse ei eroon suostunut. Isoisälläni siis oli toinen nainen jonka kanssa olisi halunnut mennä naimisiinkin, vaan ei mummo suostunut eroamaan. Vanhana on sitten turha surra niitä menetettyjä vuosia ja mahdollisuuksia. Syytellä muita kun ei itseäänkään voi. Mutta kun on myötä- ja vastoinkäymisissä luvattu rakastaa niin rakastetaan sitten vaikka väkisin!
ja kyllä, on niitä onnellisiakin pareja. Niitä joissa kukaan ei petä ketään. Jotkut liitot ovat kyllä alkaneet ikävästi, niin ettei menneitä ole selvitetty. Ja silti ollaan oltu onnellisia.

 

[tuota]

Ehei Tuulix. Kyllä huonosta liitosta saa erota, ja pitääkin. Pettäminen on taas eri asia, ja sitä tässä moralisoidaan. Varatun kanssa pelehtimistä tai omansa pettämistä. Kyllä reilut tyypit eroavat ihan reilusti jos omasssa liitossa mättää. On jo oman kumppanin pettämistä kitkutella liitossa ilman rakkautta ja vain odotella että joku parempi sattuisi kohdalle.

Ja niitähän sattuu ja tulee kohdalle aina, jos kerran omassa liitossa tökkii. Miksei sitä voi erota ihan omasta halustaan ja käsitellä ne tuntemukset loppuun asti, ennen kuin hyppää uuteen suhteeseen?

Taidat olla aika nuori ja naiivi vielä kun et näe tämän asian pointtia.

 

[TuuliX]

Ymmärrän kyllä keskustelun pointin. Mutta tässä taas lyödään sillä vihkiraamatulla päähän alkuperäistä joka on mennyt vikittelemään varattua miestä ja on siis moraaliton ihminen. Kuten totesin, miehen moraali tässä on kyseenalainen.
Täällä ollaan aina syyttämässä sitä toista naista kun mies lähtee mukaan. Ja vaikka suhde olisi ollut huono niin ei sitä miestä millään päästettäisi. Olisihan toki hienoa, jos ihmiset aina ensin eroaisivat ja sitten vasta edes vilkaisisivat muihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Sitten voidaan keskustella myös siitä, mikä on se moraalisesti oikea aika, joka suhteiden välillä pitää olla. Pahoittelen, että harppasin nyt sivuun tämän keskustelun pääasiasta, mutta oletin ilmaisseeni asiani riittävän selkeästi kohdistuvan tälle palstalle, ei vaan tähän ketjuun...
Saat olla minun nuoruudestani ja naiiviudestani ihan vapaasti mitä mieltä haluat. Aikaisempi kirjoitukseni nyt ei varsinaisesti täysin kohdistunut juuri tähän alkuperäiseen tilanteeseen, vaan yleensäkin aina näissä pettämispohdinta-keskusteluissa esiintyvään naisten vihaan, joka heti leimahtaa sitä pahaa toista naista kohtaan. Joka sen miehen vei. Vaikka suhde oli huono niin olisi sinne pitänyt silti jäädä, kun kerran on luvattu...

 

[Päiväperhonen]

En ota kantaa nyt siihen, mitä tässä tänäänkin on pohdittu pettämisen ja jätetyn vaimon kannalta. Haluan sanoa vain sen, että omaan kokemukseeni pohjautuen sanoisin kuitenkin sen, että mieheltä nopea (salamavauhtinen mun mielestä!) siirtyminen liitosta toiseen herättää seuraavia kysymyksiä:

a) eikö mies kykene olemaan yhtään yksin? Vaatiiko hän jonkinlaista pönkittäjää, jotta hän kykeni lähtemään huonosta suhteesta.

b) eikö todellakaan ollut mitään tehtävissä enää miehen ja ex-vaimon suhteessa? Oliko kokeiltu jo parisuhdeterapiat yms.? Jos kaikki oli kokeiltu ja rakkaus oli kuollut, niin miksei mies ollut jo lähtenyt ja lopettanut suhdetta aiemmin. Miten mies on ajatellut hoitaa uuden suhteensa mahdolliset ongelmat.

c) syystä tai toisesta päättyneet suhteet vaatii aina käsittelyä, jotta niiden yli pääsee eivätkä ne jää käsittelemättömänä epämääräisenä möykkynä painamaan alitajuntaisesti. Olen itse halunnut erota pitkästä suhteesta ja vaikka olin itse jättäjä, asian prosessointi kesti noin kaksi vuotta ennenkuin koin olevani sinut asian kanssa ilman katkeruutta ja syyttelyä. En väitä, ettäkö kaikilla pitäisi olla yhtä pitkä prosessointiaika, mutta minusta ainakin on todella kamala ajatella, että jos mies on sitä mieltä, että yhteiset vuodet exän kanssa olivat niin mitättömät, että niitä ei tarvitse yhtään muistella ei hyvällä eikä pahalla ilman mitään tunteita. Jos asioita ei ole yhtään miettinyt (esim. mitä MINÄ olen tehnyt väärin ja miten olen toiminut huonosti parisuhteen eteen), niin eikö se tarkoita automaattisesti sitä, että toimii jatkossakin tulevissa parisuhteissa täsmälleen samalla tavalla? Hyvin harvoin suhteessa vain toinen on se läpeensä huono ja toinen se täydellinen... Tosin itse asianosaisena ei ehkä osaa nähdä metsää puilta.

d) Mies ei välttämättä petä, vaikka tässä tapauksessa onkin niin tehnyt, mutta voiko uusi nainen olla täysin varma siitä, että tämä tapaaminen on ollut niin ainutkertaista, ettei pettämistä enää tule? Eikö suhteen arkipäiväistyminen kohtaa tätäkin "tähtiin kirjoitettua" suhdetta vuosien kuluessa.

 

[ap]

Kaikki ei mene unelmien tai käsikirjoitusten mukaisesti. Joskus vain asioita sattuu. Joskus kaksi ihmistä kohtaa ihan vahingossa, ilman tarkoitusta. Ei tätä ollut kukaan suunnitellut.
vastauksia:
a) Olisiko tässä sitten pitänyt sanoa, että nähdään vuoden päästä?
b) Etkö muka tiedä, että suurin osa ihmisistä on huonoissa suhteissa syistä tai toisista. Yleensä jo taloudellinen tilanne, yhteinen asunto ym tekevät sen, ettei sitä sitten halua lähteä yksin maailmaan pienempään kämppään. Ei se nainenkaan ole ollut onnellinen. Kuten jo aiemmin sanoin, itse olisin onnellinen selvittyäni shokista, että minulle annetaan uusi mahdollisuus löytää joku sellainen mies, jonka kanssa haluan olla ja elää.
c) Ei ole kukaan väittänyt, ettei mitään prosessointia tapahtuisi. Ei mitään, mikä on jo tapahtunut, tule tapahtumattomaksi.
d) Ei voi kuin uskoa ja luottaa. Olen aloittanut suhteita kaikkien normien mukaisesti ja ne ovat päättyneet pettämiseen. Että se siitä.
-> tietenkin suhteet arkipäiväistyy, mutta juuri siitä arkipäivästä pitääkin löytää se syy yhdessäolemiseen.

 

[Sanna]

Miksi sä ap ylipäänsä kirjoitat täällä palstalla? Mikä on tarkoitus? Täällähän on tarkoitus antaa kommentteja ja jokaisella on omat mielipiteet. JOs ei miellyttäviä vastauksia tule, niin miksi roikut täällä viesteistä päätellen aamusta iltaan?
Ihmetyttää vaan..

 

[Kokemusta kuusi vuotta]

Pidä hauskaa jonkin aikaa, mut älä laita tunteita peliin niin et pety. Älä sitoudu mieheen liikaa vaan pidä silmät koko ajan auki, jos tulee se vapaa elämäsi mies vastaan. ÄLÄ USKO mitä mies sanoo, miehet on sika hyviä valehtelijoita. Alusta alkaen ole sillä kannalla ettei se kestä pitkään niin selviät kaikesta voittajana.

 

[Elämää se vaan on]

Mikä ihmeen idea koko suhteessa sitten on, jos ei mitään saa tuntea, mitään saa uskoa ja koko ajan pitää vaan odottaa että tulisi joku parempi vastaan. Kannattaa siis koko ajan epäillä pahinta ja olla valmiina eroamaan niin saa...niin mitä?
Ei ihmissuhteista koskaan tiedä onnistuvatko ne vai eivät. Vaikka miten puhtaalta pöydältä alotettaisiin eikä kummallakaan olisi luurankoja kaapissa, voi kaikki silti mennä pieleen. Voidaan pettää ja jättää. Tai ihan mitä vaan. Mutta joskus jotkut onnistuukin.
Itselläni oli "maailman rehellisin mies". koskaan ei ketään ollut pettänyt. Joku vielä totesikin, että ainakaan ei mun tarvitse pelätä että mies pettäisi. No, en pelännyt vaan pettihän se silti. Minkäs sille sitten mahtoi. Nyt se on elänyt jo pitkään sen naisen kanssa jonka kanssa minua petti. En minä sitä naista mistään syytä enkä miestäkään enää. Piti vaan sekin suhde katsoa niin loppuun että jälkikäteen harmittaa. Joku tuossa edellä kirjoittikin fiksusti siitä, kuinka pitäisi osata erotakin eikä aina vaan muka yrittää.
Noh, toivotan alkuperäiselle onnea, toivottavasti mies nyt sitten on sitä mitä toivot ja odotat. Ei tietenkään täysin, koska eihän täydellistä miestä kukaan kestäisi...

 

[ap]

Sannalle vastauksena, että tämä on käsittääkseni keskustelupalsta. Olen täällä keskustelemassa erikoisesta elämäntilanteestani. Olen halunnut saada asiaan eri näkökulmia ja niin olen saanutkin. Ne näkökulmat eivät ole kuitenkaan saaneet tehtyä minusta mitään pääsyyllistä, pahaa naista, joka vain vikittelee ja viekottelee niin viattomia varattuja naisia. Kyllähän kaikki sen oikeasti tietää, ettei asia ole niin kenenkään kanssa. Kyllä aikuisilla, täysvaltaisilla miehillä on ihan oma tahto.

Kaikki saavat kirjoittaa luonnollisesti oman mielipiteensä. EIhän muuten mitään keskustelua voisi syntyä. Mielestäni yhtä kaikki myös keskustelujen aloittajilla on oikeus jatkaa keskustelua. Ei sun Sanna ole myöskään pakko lukea mun viestejä, jolleivät ne sua kiinnosta.

Mielestäni on mielenkiintoista, kun alkuperäiset kertovat, miten asiat sitten loppujen lopuksi menevät.

Juuri niin Elämää se vaan on. Olen itse nähnyt aika paljon tätä elämää ja mistään ei voi tietää mitään, oli lähtökohdat sitten mitä vaan.. Mutta pitää jaksaa yrittää ja uskoa parempaan.

 

[mila]

"Yleensä jo taloudellinen tilanne, yhteinen asunto ym tekevät sen, ettei sitä sitten halua lähteä yksin maailmaan pienempään kämppään."

Eipä kuulosta ihanan ja "sen oikean" miehen tuntomerkeiltä mun mielestä. Että ei uskalla elää tunteidensa mukaan, vaan jumittaa pelkurina huonossa suhteessa jonkun sivuseikan takia. Ja siis ei ole lapsia eikä vihkivaloja.

Noilla tekosyillä tuollaiset tyypit vois asua vielä äitinsä helmoissa, lapsuudenkodista kun useimmiten itsenäistytään siihen pienempään kämppään. Siis ne joilla rohkeus riittää.

 

[ap]

puhuin nyt yleensä ihmisistä enkä juuri tästä tapauksista. katsele vähän ympärillesi, useat elävät suhteessa, kun eivät uskalla tai muuten vaan jaksa taikka halua lähteä siitä pois. se on tapaa ja tottumusta.

 

[Tyyne]

Voin kuvitella ap:n tunteen.

Olen itsekkin 40+ ja nähnyt miestä jos jonkinlaista, avioliittokin on takana. Tiesin tasan tarkkaan, millaisen miehen haluan nyt ja että ellen sellaista löydä niin olen yksin. Laitoin ilmoituksen muutamalle nettipalstalle ja kävin treffeillä ehkä parinkymmenen miehen kanssa eikä yksikään sytyttänyt vaikkei kenessäkään varsinaisesti ollut mitään vikaa.

Sitten tuli treffeille mies, joka vei oikeasti jalat alta ekalla tapaamisella ennen kuin oli sanonut sanaakaan. Tunnin tapaaminen huoltoasemalla kotipaikkakuntiemme puolivälissä ja soitin heti siskolleni että nyt se löytyi, tämän kanssa menen naimisiin.

Onneksi tunne oli molemminpuolinen, eka vuosi on takana onnellisesti ja olemme täysin rakastuneita. Sitä kuohuviiniä nautimme edelleen siellä satiinilakanoissa, ja nyt tuntuu, että elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista.

 

[äijä]

Miehet tekevät mitä vaan saadakseen pillua. Tämä on totuus ja se ei muutu miksikään. Vokottelevat parhaan kaverinsa naisen ja voih voih, jälleen se on naisen vika.
Se vaan on elämää, eikä sille mitään mahda. Nainen kuitenkin voisi edes yrittää pitää järjen päässään. Nainen ei ole niin hormoniensa orja kuin mies, vaikka toisin väitetään.
Jos olet varatun kanssa tekemisissä, unohda tunteesi ja ota vain ilo irti.
Älä hetkeäkään usko, mitä mies sulle löpisee.

 

[höö]

Ja sitten kun ei enää muuta keksitä, nälvitään ap:n palstoilla roikkumista! Laittakaapa merkille, että aina se alkuperäinen liitto on kaikkien ulkopuolisten mielestä se ainut oikea, vaikkei mitään siitä tiedetäkään. On niin helppoa moralisoida muiden elämää ja olla niin paljon parempi ihminen.