suhde varattuun

Tapasin viikonloppuna aivan ihanan miehen, jonka kanssa vietinkin sitten kaksi päivää. Ongelmaa kuitenkin on, mies on varattu. Tiesin sen kyllä heti tavatessamme. Mutta mitä enemmän olimme yhdessä, sen enemmän aloin hänestä pitää. Loppujen lopuksi olen jo ihastunut häneen. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Unohtaa koko mies, jottei tulisi suruja ja murheita? Miten sen voi tehdä, jos joka tasolla synkkaa täydellisesti? Vai jatkaako ja odottaa, että jotain tapahtuisi....

Ap, ajattelit sitten ensimmäisenä omia surujasi tilanteen varalta? Miltä luulet tämän varatun miehen avopuolisosta tuntuvan jos saa tietää? Ajattelepa hetki empaattisesti: miltä sinusta itsestäsi tuntuisi petetyn asemassa?

 

Ai niin, vielä sekin että seksi kuulemma on parasta juuri vaimon kanssa. Vaimo on kuulemma taitava sängyssä, eli seksin puutteesta ei ole kyse ja suhteiden aikanakin seksielämä sujuu myös kotona

 

Hauskaa miten hyvin nainen osaa selitellä, kun toivoo miehen pettävän puolisoaan. Olemme selittelyden mestareita. Ikävistäkin asioita löytyy positiivisia puolia. Kannattaa pelastaa ihana petturi kamalasta liitostaan.

 

Tuli muuten mieleen vielä, että ap voisit tosiaan kertoa tämän miehen avopuolisolle suhteestanne. Veikkaanpa, että ukko joutuu rukoilemaan anteeksiantoa puolisolta ja vihaa sinua, kun olet rikkonut hänen parisuhteensa, kokeile!

Tosin sääliksi käy vaimoketta...

 

Tai oikastaan kaikki ovat itsekkäitä, siis aivan kaikki osalliset.

 

Minullakin on suhde varattuun naiseen. En suinkaan odota, kehittyykö suhteesta mitään syvällisempää - toivottavasti ei. Haluaisin, että suhteemme pysyy pelkkänä seksisuhteena. En pelkää sydänsuruja jos suhde loppuu. Enemmän pelkään saavani turpaani naisen mieheltä, jos kärähdetään.

 

Olen tullut itse lukemattomia kertoja petetyksi, tiedän varsin hyvin, miltä se tuntuu. Mutta ikinä en ole mennyt syyttämään sitä naista, vaan ainoastaan miestä.

Totta on se, ettei tässä ole nyt vain seksistä kyse, jos jutellaan tuntikausia päivässä. Toki on siitäkin. Ehkä molemmat olemme sellaisessa tilanteessa, että kaipaamme huomiota, ehkä eri syistäkin. Sitä nyt saamme toisiltamme ja kaupan päälle täydellistä seksiä.

Tottakai ajattelen nyt vain itseäni. Olen koko elämäni ajatellut aina muiden parasta, ja huonosti on käynyt. Miksi en nyt vähän aikaa nauttisi elämästä. Toisaalta kun tiedän, että tässä on muutakin kuin seksi, niin epäilen, että ne tunteet tulevat vielä kunnolla pintaan ja sitten minä olen pulassa. Taas koko joukko varmaan huutaa, että ihan oikein mulle. Onko sittenkään?

 

Tottakai ajattelen nyt vain itseäni. Olen koko elämäni ajatellut aina muiden parasta, ja huonosti on käynyt. Miksi en nyt vähän aikaa nauttisi elämästä. Toisaalta kun tiedän, että tässä on muutakin kuin seksi, niin epäilen, että ne tunteet tulevat vielä kunnolla pintaan ja sitten minä olen pulassa. Taas koko joukko varmaan huutaa, että ihan oikein mulle. Onko sittenkään?

Katkeruudessa tehdyt päätökset ovat yleensä tyhmiä. Motiivina kun ei ole järki, vaan tunteet ja nimenomaan katkeruus.

Olet omasta mielestäsi suurikin marttyrikärsijä, mutta et ole nähnyt vielä mitään.
Jos olisit, et puhuisi asiasta noin kevyesti.

Etsit vain tekosyitä tekosyiden perään, ja sen kyllä huomaa.
Luulet olevasti looginen, mutta oikeasti muuntelet totuutta vain katkeruuden perässä.

Onko sinua petetty? Voi voi. Se pettäminen varmaan tulee tyhjäksi ja korjaantuu sillä, että teet itse samoin.???

No, sittenpähän tiedät. Kun ei itse petä, on hyvä sanoa. Mutta mene ja tee se niin sinulta ei kysy kukaan enää mitään, se on fakta.

 

Alistuminen ihmissuhteeseen, jossa on kolmas osapuoli mukana, osoittaa alhaista itsekunnioitusta. Siinä joutuu joustamaan, ymmärtämään asioita joita ei kenenkään tarvitsisi joutua ymmärtämään.

Vai onko sinun perheessäsi, ap, ollut paljon sisaruksia, niin että olet tottunut jakamaan kaiken? Käytät jopa samaa miestä kuin sisaresi, lainaat vaikkapa työkaverin miestä, ja lainaat hänelle myös omaasi jos sellaisen joskus saat? Eihän se keneltäkään ole pois, munasta ei kulu naidessa kuin se päälimmäisin ihosolukko.

Jos ihminen kunnioittaa itseään, niin pysyy kovana, ja odottaa että kohdalle sattuu sellainen juttu jossa olet nro yksi.

Rakastuminen ja ihastuminen auttavat ihmistä näkemään, mikä on hyvä ja mikä on tavoittelemisen arvoista, mitä ihmissuhteelta haluaa.

Mutta hyvää kannattaa myös odottaa. Varatun miehen kanssa ilma äkkiä myös happanee, yhtä äkkiä kuin se kyseinen suhde on syttynytkin.

Se on testi, jonka monet meistä joutuvat käymään läpi. Joutuu valitsemaan; haluanko heti kaikki tänne nyt, vai maltanko tehdä asioiden eteen töitä.

otanko toisen naisen valmiiksi lämmittämän lihan, toisen naisen parisuhteen, toisen ihmisen valmiiksi näkemän vaivan? Vai rakennanko itse elämäni, ja vaadin myös mieheltä rehellisyyttä kaikkia kohtaan. Jopa sillä uhalla, että en juuri tänään saa munaa.

 

Kerronpas tässä oman kokemukseni.

Mulla oli suhde naimisissaolevan miehen kanssa. En ole asiasta ylpeä, mutta omakohtaista kokemusta siis on.

Tapasimme työpaikalla ja tiesin alusta alkaen, että hänellä on vaimo ja lapsi. Mutta mies sanoi, että avioliitto on ihan kuollut... niin, tämäkin. Tutustuimme vähitellen ja ihastuin pikkuhiljaa, mies oli kohtelias ja hurmaava, viettelijä. Minä hölmö luulin, että tällaista sielujen sympatiaa ei ole ennen nähtykään. Ja silti minulla oli koko ajan syyllinen olo, vaikka minähän en pettänyt ketään... En missään vaiheessa halunnut, että mies eroaisi minun takiani, vaikka HÄN välillä hullaantumisen huipulla sellaistakin jutteli. Minun puoleltani se oli kunnioitusta hänen avioliittoaan kohtaan (tätä ei varmaan moni voi ymmärtää, mutta näin sen koin). Puolen vuoden kuluttua hänen työkomennuksensa täällä ulkomailla päättyi, ja mies palasi Suomeen. Oloni helpottui, syyllisyys hävisi, vaikka tietysti ikäväkin oli suuri.

Olemme sen jälkeen pitäneet vain vähän yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella. Vuosi sitten olin Suomessa käymässä ja törmäsimme. Vietimme ihanan illan aurinkoisella terassilla, myöhemmin hämärtyvässä kesäyössä ja päädyimme rakastelemaan puistoon. Lähtiessä sanoin, että JOS joskus eroatte, ilmoitathan? Mies halasi lämpimästi ja hymyili että tottakai.

Joulun aikaan kuulin, että mies on taas tulossa tänne käymään, ja siinä yhteydessä yhdeltä yhteiseltä ystävältä, että niin hän ei olekaan kuullut miehestä sen jälkeen kun se kolmas lapsi syntyi... Johon minä että anteeksi MITÄ!?!? Eihän miehellä ole kuin 1 lapsi ja kuollut avioliitto...

Mies siis petti minuakin, en tiedä miten muuten, mutta ainakin luottamukseni. Meidän suhteemme aikana hän pani alulle toisen lapsensa, ja vain 5 viikkoa ennen meidän viimekesäistä puistokokemusta hänen kolmas lapsensa oli syntynyt!!! Jos olisin tiennyt tämän, en todellakaan todellakaan olisi tehnyt hänen kanssaan enää mitään.

Kerron tämän kahdesta syystä. Ap, mieti mieti mieti. Jos mies on pystyväinen pettämään naista, jonka kanssa hän on ollut vuosia, jota mies on varmasti ainakin rakastanut, ellei peräti rakasta vieläkin, ja lapsiakin on, jos mies pystyy kaikkea tätä pettämään, miten voit ikinä luottaa, että hän ei sitten pettäisi sinua? Kaikki miehet EIVÄT kuitenkaan petä, mutta uskon, että kerran kun on pettänyt, se on paljon helpompi tehdä uudestaan.

Toisekseen, kerroin tässä tarkoituksella aika avoimesti, koska mietin, pitäisikö tämä minun exäni käräyttää. En saa siitä itse mitään, ja koston vuoksi en siihen ryhtyisi, mutta mietin haluaisiko vaimo kenties tietää? Voihan olla, että vaimo tietääkin, ainakin hän oli hyvin mustasukkainen ja soittelin tarkistussoittoja miehen perään jatkuvasti, varsinkin kun mies oli luonani yötä.

Jos mies on häntäheikki ja juoksee muissakin naisissa, niin kaipa vaimon on hyvä tietää asia jo terveytensäkin takia.

En ymmärrä ap:n ja sinun Natalie moraalimaailmaa. Kyllä varattuun sotkeentuminen on myös teidän vastuulla ja varmasti teette väärin myös itseänne kohtaan.

Aamulla lähdin töihin ja naapurista kuului omituista ääntä. Ensin ajattelin, että siellä tapellaan. Sitten tajusin, että heillä on aamusessio meneillään.

Oli ihana kävellä kadulla suihkunraikkaana yksineläjänä. Miten moni nainen joutuu pikapanolle aamulla ja aamutoimet jäävät vähemmälle. Sitten nopeasti suttuisen näköisenä työpaikalle. Eipä käy katteeksi.

Puistossa sekstailu on nykyään kielletty ja siitä voi saada sakkoja.
Päivitäpä Natalie tietosi siellä ulkomailla. Suomessa ainakin Helsingissä vitsaaminen ja juopottelu yleisellä paikalla on kielletty. Puistoseksistä keskusteltiin kovasti mediassa keväällä. Ei ole sopivaa lasten silmille enkä minäkään enää viitsisi katsoa touhuamista yleisellä paikalla.

 

Vielä sinun moraalistasi, ap. Oletko mielestäsi kaikenkaikkiaan rehellinen, luotettava ihminen? Elätkö niin että toivot saavasi samaa kohtelua muilta, kuin miten itse elät ja miten toimit? Vai onko niin, että hyväksyt itsellesi asioita, joita et muilta hyväksy? Mielestäsi tämä mies joka pettää vaimoaan kanssasi on aivan ihana, sinun sielunkumppanisi. Hyväksyt sen, että hän pettää tulevaisuudessa myös sinua? Vai onko niin, että tämä mies saa pettää muita, mutta ei sinua? Mielestäni moraalia ei voida pitää joustavana käsitteenä josta napsitaan kulloinkin omiin tarkoituksiin sopiva löyyhysaste.

 

[/quote]
Puistossa sekstailu on nykyään kielletty ja siitä voi saada sakkoja.
Päivitäpä Natalie tietosi siellä ulkomailla. Suomessa ainakin Helsingissä vitsaaminen ja juopottelu yleisellä paikalla on kielletty. Puistoseksistä keskusteltiin kovasti mediassa keväällä. Ei ole sopivaa lasten silmille enkä minäkään enää viitsisi katsoa touhuamista yleisellä paikalla.[/quote]


Siihen aikaan yöstä/aamusta ei puistossa ollut ketään liikkeellä. Jos olikin, ei meitä nähnyt. Voit olla moraalistani ihan mitä mieltä haluat, mutta lapset ovat maailmassa kaikkein tärkeintä, enkä missään tapauksessa soisi ja toisi seksielämääni lasten näkyville, enkä muittenkaan ihmisten!

Tuli sellainen tunne, että et oikeasti tainnut ymmärtää tekstistäni minun näkökulmaani asiaan. Olin tosiaan suhteessa varattuun mieheen, mutta opin läksyni, enkä koskaan enää sellaiseen ryhtyisi. Ihastuin, kyllä, tunnustan ja olen siihen syyllinen. Mutta hän sanoi kaiken olevan kuollutta hänen avioliitossaan. JA silti minulla oli huono omatunto, vaikka oikeasti totuus on, että minä en pettänyt ketään. En iskenyt tätä miestä tarkoituksella ja vaikka olisinkin yrittänyt, hänhäne se päättää, mitä elämässään varattuna miehenä tekee. Kyllä vastuu on minusta ehdottomasti pettäjällä, joten tässä näköjään olemme eri mieltä.

En muuten usko, että menen miestä käräyttämään, koska en itse vastaavassa tilanteessa vaimona haluaisi tietää. Mieshän halusi kuitenkin jatkaa liittoa ja hankkia vielä lisää lapsiakin! Asia, josta hän minulle sanoi että "ehdottomasti meille (vaimon kanssa) ei tule enää lapsia, koska ensimmäisellä oli niin paha koliikki". Pitäköön mies tunnontuskat sisällään ja kantakoon tuskansa yksin. Toivottavasti hän on nyt perheelleen uskollinen.

 

Tässä yhteisen illan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että eniten tässä sopassa sattuu ilmeisesti minuun. Ei siihen vaimoon, joka ei edes tiedä koko asiasta ja tuskinpa mieheenkään. Pitää nyt sitten katsoa, koska vihellän pelin poikki vai pitäisikö se sittenkin tehdä heti alkumetreillä. Ihastumista ei voi välttää.

 

omatuntosi taitaa kolkuttaa jo kunnolla ja kaipaat kovasti synninpäästöä täältä??? tiedät itsekin että teet väärin! sekä itsellesi että muille!
seuraa vielä itku pitkästä ilosta.

 

No kuinka ap:n kävi? Tuliko itku?

 

Kolmoisdraamoissa moraali on lopulta pieni murhe. Ennakolta ei voi myöskään ennustaa, onnistuuko suhde vai ei. Jokainen suhde etenee monien tekijöiden vaiktuksesta omaa polkuaan eikä lopputulosta pytsy mitenkään ennakoimaan.

Suurin murhe lienee se, että kolmoissuhde saa aikaan useita kriisitilanteita ja lisää näin kaikilla osapuolilla stressin määrää elämässä. Kahden naisen välillä seilaava mies kärsii syyllisyyden ja hurmoksen vaihteluista. Ei mikään kevyt taakka kannettavaksi.

Vaimo, jolle ei salasuhteesta kerrota, tietää ja tuntee miehen uuden suhteen jokatapauksessa alitajuisesti jo heti suhteen ensihetkistä lähtien. Vaimo kärsii suurta stressiä, kun yrittää sovittaa yhteen tietoista ja alitajuista tietämystään ja epäilee välillä itseään vainoharhaiseksi ja yrittää kätkeä alitajunnan tervettä signaalia eli mustasukkaisuutta, jotta ei vaikuttaisi epäluottavaiselta miestänsä kohtaan.

Salarakas elää suuressa stressitilassa myös, koska kokee jatkuvasti tulevansa hylätyksi kun mies palaa uudelleen ja uudelleen vaimonsa luokse. Salarakas seilaa toivon ja epätoivon välillä ja yrittää poimia informaatiota miehestä, että kannattaako suhde vai ei.

Moraali ei siis ole suurin murhe, eihän pettämisestä saa nykyään edes mitään tuomiota oikeuslaitoksessa. Suurin murhe on se, että miksi ihmeessä lähteä etsimään rakkautta ja rakentamaan parisuhdetta tilanteessa, joka on täynnä kriisejä ja stressiä? Onko se sen arvoista? Luultavasti taustalla piilee kaikkien osapuolien lapsuuskuviot, jossa perheessä ei rakkautta saanut ilman kriisejä ja taistelua. Tällaiset lähtökohdat olisi parempi parantaa terapiassa kuin kolmoisdraamassa.

 

Kotipsykologi: veit sanat suustani!
Siitä lapsuudesta en tiedä, mitä se vaikuttaa, turha kai ajatella niin pitkälle. Paitsi siinä mielessä, että jostainhan täytyy johtua se että esim. rakastajatarnainen ei kunnioita itseään, ja ajautuu siksi ukkomiehen luo. Ehkä se on kotiolojen lopputulos, ehkä on kasvanut ilman isää tai isä on ollut jotenkin epäkunnioittava.
Monet ovat samanlaisen kolmiodraaman kokeneet. Sehän on varmasti se maailman vanhin tarina, siinä missä h'''' on maailman vanhin ammatti. päätellen siitäkin, että nuo samat kuviot on jo antiikin aikaisissa kreikkalaisissa näytelmissä käyty seikkaperäisesti läpi. En usko että kovin moni toinen nainenkaan sitä jälkeenpäin lämmöllä muistelee. Yhden yön jutut voivat jäädä fantasioihin, mutta kolmiodraamasta jää joko se mies sohvallesi, tai sitten ei mitään. Silloin ei sitä seksiäkään mokoman pirun kanssa tee mieli muistella.
Olen joskus kokenut vaikka minkälaisia hekuman hetkiä, mutta kyllä kaiken summa on että niistä orgasmeista ei ole enää mitään jäljellä.
Nuorena ajatteli että mitään ei kadu niinkuin sitä, että ei ole nuorena nussinut tarpeeksi, mutta jälkeenpäin huomaa että mitä enemmän noloja ihmissuhteita taakseen jättää, sitä enemmän on sielulla velkaa.

Mutta ehkä joku on niin piinkova paskiainen, että ei menetä yöuniaan mistään. Sanotaan siis vaikka tasapuolisuuden nimissä, että salasuhteilut ja epärehelliset vehtailut eivät sovi herkille ihmisille.

 

Luulen, että osa on niin tunteettomia ja kylmiä, että he osaavat asennoitua pettämiseen siten, että he ikäänkuin kokevat ANSAITSEVANSA pettämisensä. Näinollen he tekevät sen ilman tunnontuskia.

Olen itse kokenut yhdenillan juttuja (myös ukkomiesten kanssa) enkä voi mitenkään erityisesti sanoa, että niistä olisi jäänyt hyvä mieli. Ehkä fyysisesti rentoutunut olo, mutta henkisesti hyvin tyhjä olo, sillä minusta seksi yhä edelleen on parasta sellaisen miehen kanssa, jota rakastaa.

Jos AP päätyy kakkosnaisesta ykkösnaiseksi, niin eikö silloin ole jatkuva pelko siitä, että hän on repinyt miehen suoraan toisen sängystä omaansa? Miten voi olla varma, että tunteet todella ovat miehen osalta kuolleet vaimoaan kohtaan? Eikö ole myös riskinä, että kun mies on jo kerran tehnyt tällä tavalla, niin pettämisen kynnys on helppoa jatkossakin, kun intohimo haihtuu vääjäämättä?

Tuntuu siltä, että ihmiset eivät välitä elää sellaista elämää, jonka moraalin ja muiden arvojen osalta voisi itse ylpeänä katsoa taaksepäin ilman, että menisi kuin viimeistä päivää metsätyökoneen lailla eteenpäin kaataen kaikki, mitä eteen sattuu. Kaikkien kanssa pitää myös heti hypätä sänkyyn, eikä edes yritetä valloittaa toista, flirttailla, tutustua toiseen jne. Toisaalta tähän myös naiset ovat syyllisiä, kun moni on niin helppo nakki. Kun mies yrittää valloittaa naista, niin nainen jo odotteleekin pikkupöksyt nilkoissa.

 

Elämässä sattuu kaikenlaista. Yhtähyvin salarakkaussuhteesta voi kehittyä antoisa parisuhde kuin mistä muusta suhteesta tahansa. Pettäjäpotentiaalia on jokaisessa ihmisessä, kun olosuhteet ovat sille houkuttelevat ja suotuisat. Koko elämänsä kiltti ja uskollisena ollut perheenisä saattaa joku päivä tehdä sen yhtä hyvin kuin salarakassuhdetta ylläpitävä mies. Tai nainen.

Mutta helppo reitti parisuhteelle ei salarakkaussuhde ole ja aikamoista riskipeliä siinä pelataan. Voittomahdollisuudet on kai yhtä huonot kuin uhkapeleissä yleensäkin. Joku voittaa, useimmat häviää. Mutta jos tavaksi tulee, niin silloin on kyseessä yhtä paha riippuvuus kuin uhkapelaaminen ja siinä voi mennä omaisuus ja henki.

 

Minäpä kerron miten sinä ja varattu miehesi voitte viisaiten toimia tästä eteenpäin: Älkää tavatko toisianne, anna miehen panna elämänsä järjestykseen. Jos hän päättää jäädä avokkinsa luo, olisit joka tapauksessa ollut nainen, jolla on suhde mieheen, joka ei aikonutkaan jättää vaimoaan. Jos hän todella jättää vaimonsa, niin voitte aloittaa uudelleen yhdessä häpeilemättä. Hän voi etsiä sinut käsiinsä kun on valmis.

Sillä välin voit vaikka nauttia omasta elämästäsi ja miettiä miltä tuntuisi
olla suhteessa jossa mies arvostaa ja rakastaa sinua niin paljon että mikään ei häntä pidättelisi olla luonasi. Koska olet niin arvokas ettei hän halua sinua menettää. Älä keksi selityksiä ja tekosyitä.

 

Minun mieheni valitsi minut entisen vaimonsa sijaan muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen. Eikä ole kuulemma katunut vielä vuosienkaan jälkeen. Edelleen siis olemme yhdessä ja solmimme myös avioliiton.

Tämä vakiohokema siitä, että jos on kerran pettänyt, pettää aina ei kyllä pidä paikkaansa. Toki on olemassa sellaisia, jotka eivät uskollisuuteen kykene, mutta on myös olemassa niitä, jotka saattavat erehtyä jossain huonossa suhteessa eläessään.

Omiin tunteisiin kannattaa luottaa. Ja siihenkin, että kovin pitkään ei mikään salasuhde jatku vaan mies on valmis eroamaan edellisestään nopeastikin, mikäli sen aikoo tehdä.

 

Minun mieheni valitsi minut entisen vaimonsa sijaan muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen. Eikä ole kuulemma katunut vielä vuosienkaan jälkeen. Edelleen siis olemme yhdessä ja solmimme myös avioliiton.

Tämä vakiohokema siitä, että jos on kerran pettänyt, pettää aina ei kyllä pidä paikkaansa. Toki on olemassa sellaisia, jotka eivät uskollisuuteen kykene, mutta on myös olemassa niitä, jotka saattavat erehtyä jossain huonossa suhteessa eläessään.

Omiin tunteisiin kannattaa luottaa. Ja siihenkin, että kovin pitkään ei mikään salasuhde jatku vaan mies on valmis eroamaan edellisestään nopeastikin, mikäli sen aikoo tehdä.

Palataan asiaan muutaman vuoden päästä!

 

älä koske toisen omaan!!!
multa on toinen mies viemässä elämänkumppaniani, elety yhdessä yli 8v...
varmaan tiesi jossain vaihessa naisen varatuksi mutta ei jättänyt rauhaan ja nyt ollaan eron partaalla...
rakastan naistani edelleen ja aivan järjettömästi!!!
mieti miltä sinusta tuntuu kun joskus tapaat kaverin ex naisen?
meillä hajoaa vain perhe... 2 lasta! kummallakin oma, lapset mutta kasvaneet yhdessä 6v asti!!!!

jätä mies rauhaan!!!!

 

Ensinnäkin, ei ole tullut mitään itkuja vielä. Tapasimme jälleen viikonloppuna ja tapaamme tänään.

Toiseksi, en minä ole mitenkään petollisesti vietellyt miestä. Eiköhän mies ole tehnyt omat päätöksensä tullessaan mun luokse ja erityisesti, kun on jatkanut samaa toimintaa.

Kolmanneksi, kuten olen sanonut, tässä ei ole lapsia mukana eli tässä sattuu vain aikuisiin ihmisiin, jotka kuitenkin vastaavat itsestään ja osavat pitää itsestään huolta.

Neljänneksi. Kuten olen sanonut, useat miehet ovat pettäneet minua. Ja kuinka heidän on käynyt; ovat sen jälkeen jatkaneet suhteessa tämän toisen naisen kanssa. Kaikkihan on oikeasti mahdollista. Aina ihmiset ovat ihastuneet johonkin toiseen. Toisinaan ovat eronneet ja alkaneet viettää ihan normaalia elämää sen toisen kanssa. Jotkut jatkaa pettämistään, toiset ei.

Ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Ei voi tietää, miten mikäkin suhde päättyy. Olen esim. mennyt mielestäni elämäni miehen kanssa naimisiin. Ajatus oli olla loppuelämä hänen kanssaan. Tapahtui kaikenlaista, lopputuloksena ero. Sitä ei olisi koskaan voinut ennustaa silloin, kun suhde aloitettiin.

Kotipsykologi puhui ihan asiaa, mutta ei aina kaikki mene psykologian oppien mukaan. Olen kyllä miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että suhde on lopetettava, ennen kuin olen rakastunut mieheen. Silloin se on vaikeampaa. Olkoonkin sitten niin, että siinä olisi minulle tähän asti kohtaamistani miehistä sopivin mies, jokaisella tasolla.

 

Niiin, totta. Mutta pitää sano vielä tuhon itkujuttuun, kun sanot aina että "ei ole näkynyt katumusta vielä" tms, kun joku sanoo että miehelläkin voi olla tunteita nykyistään kohtaan, tai että ei ole vielä näkynyt itkua pitkästä ilosta tms.

Muistutan että sellaiset itkut ja katumukset tulee lähinnä viiveellä, eli asia ei ole niin että alat itkemään heti naimisen jälkeen tai että mies katuu heti siemensyöksynsä päätteeksi.
Lapsikin tajuaa, mutta et sinä ap, että niillä katumus- ja kyynel- asioilla on perää mutta ne eivät tule vain vikoissa, vaan näet todellisen tilanteen vasta kuukausien kuluessa.

Paitsi että rakastavakin mies voi muuttaa mielensä yhdessä päivässä.
Johtuu siitä että miehell ihastuminen ja seksuaalinen himo ja kihelmöinti kiveksien ja mulkun alueella muistuttavat niin paljon toisiaan, että vasta "saatuaan" mies voi tietää ketä rakastaa, koska sitä ennen seksuaalinen himo ja rakkaus on hänelle melkein sama asia.

Ikävä puoli on että ne kivekset liikuttaa tuolloin myös miehen leukoja, eli siinä on vastaus siihen akkojen iänikuiseen kysymykseen ja parkuun "Miksi hän sanoi että rakastaa vaikka ei rakastakaan enää"

No siksi että hänellä panetti ja siksi rakasti ja piti. nyt ei enää paneta eikä enää siis rakastakaan.