suhde,jossa kummatkin omalta taholtaan varattuja

[Asiangirl]

Onko kellään kokemusta tai nähnyt tällaista?Eli kaksi ihmistä olisi päätynyt yhteen, vaikka seurustelun alussa kummatkin olivat vielä omalta taholtaan liitossa toisen henkilön kanssa?Oliko lapsia kuvioissa mukana?Haluaisin kuulla kokemuksia ja mielipiteitä tällaisesta, miten kaikki alkoi,eteni ja miten yhteiselo sujuu kaiken jälkeen?Kiitos hirmuisesti!

 

[harmaana]

No meillä oli vähän niin.. :ashamed: Ollaan nyt onnellisesti yhdessä.

 

[GRR]

No omalla kohdallani kyse on fuckbuddy-suhteesta, jossa ollaan siis molemmat varattuja ja perheellisiä. Pidetään huoli siitä, että linja jatkuu ja hyvin on sujunut. Kiinni ei jäädä. :saint:

 

[Asiangirl]

hei harmaana oleva vieras!jaksaisitko kertoa, miten teidän juttu alkoi?miten eteni ja kauan kesti?kiitos hirmuisesti!

 

[Asiangirl]

hei harmaana oleva vieras!jaksaisitko kertoa, miten teidän juttu alkoi?miten eteni ja kauan kesti?kiitos hirmuisesti!

 

[taustalla]

\

No omalla kohdallani kyse on fuckbuddy-suhteesta, jossa ollaan siis molemmat varattuja ja perheellisiä. Pidetään huoli siitä, että linja jatkuu ja hyvin on sujunut. Kiinni ei jäädä. :saint:

Niinhän sä luulet että kiinni ei jää

 

[Veera]

Meillä näin...Mies oli naimisissa, minä kihloissa, kun tavattiin. Siitä on nyt 2 vuotta kun tavattiin.. Sitä ennen oli toki tunnettu työn merkeissä. Nyt ollaan naimisissa. Exät jätettiin heti, kun toisiimme tutustuttiin. Meillä ei ole pieniä lapsia. :heart:

 

[harmaana vastaa]

Asiangirl!

Meillä alkoi työpaikkaromanssina. Mulla varsinaisesti vakavampi tilanne silloin; pystyyn kuollut liitto ja pieniä lapsia. 4 kk "seurusteltiin" ennen eroamistani. Tilanne vaan oli sellainen että tunteet vei. En koskaan tunnustanut tätä toista suhdetta exälle.

Nyt aikaa kulunut tuosta jo reilusti ja edelleen ollaan onnellisia yhdessä, ei kuitenkaan asuta saman katon alla. Sekin vaihe tulee sit aikanaan. Lapset on sopeutuneet hyvin eroon ja koko tilanteeseen, myös exällä on Uusi Onni, jonka tapasi melko pian eron jälkeen. Meidän välit on kaiken kaikkiaan ihan ok.

Moralistit, ei kannata vaivautua minua haukkumaan. Elämä on...

 

[taustalla]

Elämä on omia valintoja,joista jokainen vastaa

 

[outo]

Minuakin tavallaan kiinnostaa...kun tässä on nyt käynyt niin, että minä, suuri uskottomuuden vastustaja, menin vaan jotenkin sekaisin ja haksahdin työkaveriin(en tosin sänkyyn asti). :ashamed: Tämä on nyt ihan uusi asia ja olen todella hämilläni. Luultavasti menee ohi kun aikaa kuluu, mutta nyt olo on todella kummallinen...
Tämä mieskin on tahollaan kihloissa. Eikä olla puhuttu tästä suhteesta sen kummemmin...mutta kun ei elämässä näköjään ikinä voi tietää mitä eteen tulee. Ei minulle pitänyt koskaan käydä näin.

 

[vm-70]

ei pitänyt. en uskonut. mutta niin vain voi näemmä käydä kelle tahansa. oliko teillä niin onnellisesti, ettei teillä ollut lapsia kummallakaan??
minulla kolme pientä lasta. ihastuksella neljä.. ja molemmilla kaiketi kohtuullinen parisuhde!
ollaan työkavereita. oltu kolme vuotta. kiinnostusta, flirttiä, yhteinen ilta, keskusteluja, töitä, yhteinen yö.. ja jäljelle jää vain suuri kaipuu.
ei haluta satuttaa ketään. ei haluta mitäänn mekkalaa, ei ongelmia, ei aikuisille, ei lapsille pahaa mieltä. pidetään toisistamme, mutta se siitä. meidän on "uhrauduttava" kaikkien muiden hyvinvoinnin nimissä.
totesimme; jos olisimme tavanneet 20v sitten.. nyt jää vain kaipuu.. ja sielujen sympatia. oi kuinka voisin unohtaa? 0nko neuvoja? alanko lenkkeileen, lähdenkö kehitystyöhön alabamaahan vai kylmetänkö itseni?
tässä tapauksessa kaikki kunnia miehelle! hän ollut tiukempi. EI. vaikka välittää. mie olisin alkanut vaikka "salarakasuhteeseen".

 

[USKOLLISUUS KUNNIAAN]

\

ei pitänyt. en uskonut. mutta niin vain voi näemmä käydä kelle tahansa. oliko teillä niin onnellisesti, ettei teillä ollut lapsia kummallakaan??
minulla kolme pientä lasta. ihastuksella neljä.. ja molemmilla kaiketi kohtuullinen parisuhde!
ollaan työkavereita. oltu kolme vuotta. kiinnostusta, flirttiä, yhteinen ilta, keskusteluja, töitä, yhteinen yö.. ja jäljelle jää vain suuri kaipuu.
ei haluta satuttaa ketään. ei haluta mitäänn mekkalaa, ei ongelmia, ei aikuisille, ei lapsille pahaa mieltä. pidetään toisistamme, mutta se siitä. meidän on "uhrauduttava" kaikkien muiden hyvinvoinnin nimissä.
totesimme; jos olisimme tavanneet 20v sitten.. nyt jää vain kaipuu.. ja sielujen sympatia. oi kuinka voisin unohtaa? 0nko neuvoja? alanko lenkkeileen, lähdenkö kehitystyöhön alabamaahan vai kylmetänkö itseni?
tässä tapauksessa kaikki kunnia miehelle! hän ollut tiukempi. EI. vaikka välittää. mie olisin alkanut vaikka "salarakasuhteeseen".

SEMMOISTA HALUAA IHMINEN MITÄ EI SAA/TAI TAVOITTAMATTOMISSA OMISTAA?OLETKO AJATELLUT NÄIN...PITÄKÄÄ NYT ETÄISYYTTÄ,ÄLKÄÄ HYVÄNEN AIKA HAJOITTAKO PERHEITÄ.VARMISTUKAA ONKO PELKKÄ OHIMENEVÄ HUUMA/PAKKOMIELLE.... :x

 

[Mari]

Pysy itsekin tiukkana! Sinulla on oma perhe ja toivon mukaan uskollinen mies, arvosta sitä. Mistä voit tietää millainen tämä ihastuksesi on "kotiminänä"? Jos hän ei olekaan yhtä mukava kuin töissä? Pysykää kaukana toisistanne, se ei ole uhrautumista, vaan oman perheen ja lasten suojelua. Hatunnosto miehelle, joka on pysynyt tiukkana. Anna hänen pitää perheensä ja osoita välittämisesi niin. Toivottavasti puolisonne eivät saa koskaan tietää, tuska on suuri.

 

[outo]

\

ei pitänyt. en uskonut. mutta niin vain voi näemmä käydä kelle tahansa. oliko teillä niin onnellisesti, ettei teillä ollut lapsia kummallakaan??
minulla kolme pientä lasta. ihastuksella neljä.. ja molemmilla kaiketi kohtuullinen parisuhde!
ollaan työkavereita. oltu kolme vuotta. kiinnostusta, flirttiä, yhteinen ilta, keskusteluja, töitä, yhteinen yö.. ja jäljelle jää vain suuri kaipuu.
ei haluta satuttaa ketään. ei haluta mitäänn mekkalaa, ei ongelmia, ei aikuisille, ei lapsille pahaa mieltä. pidetään toisistamme, mutta se siitä. meidän on "uhrauduttava" kaikkien muiden hyvinvoinnin nimissä.
totesimme; jos olisimme tavanneet 20v sitten.. nyt jää vain kaipuu.. ja sielujen sympatia. oi kuinka voisin unohtaa? 0nko neuvoja? alanko lenkkeileen, lähdenkö kehitystyöhön alabamaahan vai kylmetänkö itseni?
tässä tapauksessa kaikki kunnia miehelle! hän ollut tiukempi. EI. vaikka välittää. mie olisin alkanut vaikka "salarakasuhteeseen".

En tiedä kysyitkö minulta noista lapsista? Mutta jos kysyit, niin ei olla niin onnellisia. Minulla on kolme pientä lasta. Miehellä lapsia ei ole. En tiedä meninkö juuri sen takia niin "sekaisin", etten koskaan ollut voinut kuvitella, että tämä mies voisi kiinnostua minusta, kolmen lapsen äidistä. Ystäviä olemme olleet jo kauan. Ja olen kyllä huomannut, että tulemme toimeen paremmin kuin useat, mutta olen ollut täysin sokea niille hienovaraisille vihjeille joita tämä mies on antanut jo kauan aikaa. Nyt kyllä ne tajuan... Mutta olen sitä mieltä, että tämä jääköön tähän. En halua rikkoa itseäni, perhettäni, tätä miestä tai hänen suhdettaan. Se nyt vaan on kuitenkin viisaampaa vetää liinat kiinni tässä vaiheessa kun "mitään" ei ole vielä tapahtunut. Toivon todella, että pysymme tässä.

Minä en yllä osaa neuvoa tuossa unohtamisessa. Kai teidän täytyy yrittää elää tahoillanne, ja jos siinä käy niin että tuntuu vaan niin pahalle ettette pysty olemaan, niin toivottavasti toinenkin ratkaisu on vielä sitten harkittavissa. Ja ainahan sitä haaveilla saa...voihan se olla, että kun tarpeeksi kauan haaveilee, niin haavemaailma muuttuu koko ajan epätodellisemmaksi, ja lopulta pelkäksi lämpimäksi ajatukseksi...toivottavasti.. :/

 

[vm-70]

Ei taida olla hetken huumaa.. Ystävyyttä, kiintymystä ja sielujen sympatiaa ollut jo kolme vuotta. Tänä aikana vain kaksi yhteistä iltaa ja yksi yö. Muutoin pysytty ystävyyden tasolla elikkä ei kosketteluja ym.
Nämä yhteiset hetket vain valitettavasti vahvistivat sen, että myös likeisyyden tasolla kemiat toimii ja liiankin hyvin.
Arvostan miehen sitkeyttä ja perhettä. Siksi en vaadikkaan mitään. Yritän nauttia omasta perheestäni, jossa kaikki myös ok. Paitsi minä.. Ainakun näen tämän toisen miehen "herään henkiin". Puhumisen tarve on kova, naurattaa, hymyilyttää ja toisenpuolen ole tuntenut suurta tuskaa ja kaipuuta. Mutta aina kokenut eläväni.
Nyt itsekkin tullut siihen tulokseen, että kaiketi se on pysyttävä kaukana toisistamme, niin kovasti kuin se koskeekin. Tähän saakka kumpikaan ei ole voinut pysytellä kokonaan erossa toisistamme. Aina on pitänyt pieni yhteinen keskustelutuokio varastaa.. Nyt vain olen itse siinä pisteessä, että tämä kaipuu käy liian suureksi. Jos en häntä saa, on kaiketi lähdettävä hänen näköpiiristä kokonaan. Luulin pärjäilevänä "ollaan likeisiä ystäviä" systeemissä, mutta ei. Keräilen tässä voimia riuhtaikseni itseni irti. Pohdin selitänkö toiselle osapuolelle syitä "katoamiseen" vai katoanko / lopetan yhteyden pidon / keskustelut ilman selityksiä. Ajatuskin jo koskee, mutta ei taida muu auttaa.

 

[outo]

vm-70, tuo teidän tilanne on kyllä ikävä. Toivon sydämestäni teille molemmille voimia jatkaa elämäänne omilla tahoillanne. Tiedän itse varsin hyvin, että se on kaikken järkevin vaihtoehto kuitenkin, jos siihen vaan pystyy.
Meillä ei onneksi ole lipsahtanut sinne rakkauden puolelle. Ja kuten sanoin, juttu on todella tuore. Nyt yritän taistella ihanalta tuntuvaa ihastumisen tunnetta vastaan. En halua antaa sille valtaa, koska tiedän etten tule kuin särkemään itseni jos annan. Me joudutaan kuitenkin työskentelemään yhdessä päivittäin...olisi helpompaa ilman tunteita. :/

Voimia! :hug:

 

[Suvianna]

\

Ei taida olla hetken huumaa.. Ystävyyttä, kiintymystä ja sielujen sympatiaa ollut jo kolme vuotta. Tänä aikana vain kaksi yhteistä iltaa ja yksi yö. Muutoin pysytty ystävyyden tasolla elikkä ei kosketteluja ym.
Nämä yhteiset hetket vain valitettavasti vahvistivat sen, että myös likeisyyden tasolla kemiat toimii ja liiankin hyvin.
Arvostan miehen sitkeyttä ja perhettä. Siksi en vaadikkaan mitään. Yritän nauttia omasta perheestäni, jossa kaikki myös ok. Paitsi minä.. Ainakun näen tämän toisen miehen "herään henkiin". Puhumisen tarve on kova, naurattaa, hymyilyttää ja toisenpuolen ole tuntenut suurta tuskaa ja kaipuuta. Mutta aina kokenut eläväni.
Nyt itsekkin tullut siihen tulokseen, että kaiketi se on pysyttävä kaukana toisistamme, niin kovasti kuin se koskeekin. Tähän saakka kumpikaan ei ole voinut pysytellä kokonaan erossa toisistamme. Aina on pitänyt pieni yhteinen keskustelutuokio varastaa.. Nyt vain olen itse siinä pisteessä, että tämä kaipuu käy liian suureksi. Jos en häntä saa, on kaiketi lähdettävä hänen näköpiiristä kokonaan. Luulin pärjäilevänä "ollaan likeisiä ystäviä" systeemissä, mutta ei. Keräilen tässä voimia riuhtaikseni itseni irti. Pohdin selitänkö toiselle osapuolelle syitä "katoamiseen" vai katoanko / lopetan yhteyden pidon / keskustelut ilman selityksiä. Ajatuskin jo koskee, mutta ei taida muu auttaa.

Jos toinen osapuoli tuntee sinua kohtaa samoin kuin sinä häntä kohtaan, niin älä satuta häntä lopettamalla yhteydenpitoa ilman selityksiä... :\|
Minun tilanteeni oli melkein kuten sinun... Ja lopulta ihminen, jota olin pitänyt hyvänä ystävänä, "jätti minut yksin". Hän oli ollut minulle ystävänä todella tärkeä ja tiesi sen ja yhtäkkiä se paikka elämässäni olikin tyhjä. Yritin keskustella asiasta, mutta sain hyvin tylyjä ja suppeita vastauksia. Kaikista eniten sattuu se, ettei asiaa voitu selvittää niin, ettei kummallekaan olisi jäänyt paha mieli. Olisin ymmärtänyt yhteydenpidon lopettamisen, mutta en tapaa jolla hän sen teki. Näen häntä edelleen vähintään kerran viikossa ja et uskokaan kuinka paljon sattuu katsoa häntä silmiin, kun en tiedä yhtään, mitä hän ajattelee.

Siis todellakin suren sitä, että menetin YSTÄVÄN, ne ystävyyden ylittävät tunteet opettelin hallitsemaan jo aiemmin... :/

 

[ihmettelevä]

Mieheni töissä eräs nainen oli (on?) ihastunut häneen. Homma meni naisen puolelta todella törkeäksi ja mieheni oli tyhmänä kuitenkin ollut ystävällinen ja nainen oli tulkinnut ystävällisyyden väärin. Naisen käytös kosketti koko perhettä, sillä hän halusi lastemme isän ja minun mieheni. Törkeää! Minähän taistelen omani puolesta! Olen erittäin tyytyväinen siitä ja mielestäni se on aivan oikein, että mieheni ei ole naisen kanssa enää MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Älkää kuvitelkokaan te naiset, jotka olette ihastuneet toisten miehiin, että jos mies OIKEASTI haluaa pitää perheensä, ei hän riskeeraa sitä enää yhden virheen jälkeen. Minun mieheni ainakin tietää sen, että tyhmyydestä saa maksaa ja kaikkensa hän on tehnytkin! Tällä hetkellä olen omaan mieheeni todella rakastunut ja tiedän, että perhe on tärkeintä mitä hänellä on. Se nainen kärsiköön nyt, kun ei saa enää olla edes tekemisissä.

Olen sanonut hänelle. että yksikään erossa tai huonossa parisuhteessa elävä nainen ei tarvitse lohduttajakseen tai ystäväkseen naimisissa olevaa miestä. Siinä on AINA tietoinen tai tiedostamaton taka-ajatus. Monet miehet kun eivät vaan ymmärrä naisten ajatustenkulkua ennen kuin heille realiteetit selvittää...

Eli te jotka haikailette varatun ihastuksen perään, antakaa jo olla. Pudotkaa pilvilinnoista ja haaveista, eläkää oikeaa elämää ja nauttikaa lapsistanne, rakentakaa omaa perhettänne, tulevaisuutta ja jo olemassaolevaa parisuhdettanne. Ettei käy niinkuin mieheni ex-työkaverille, lopussa hänestä tulikin se, joka jäi yksin...

 

[outo]

Ymmärrän kyllä tämän ihmettelevänkin näkökannan täysin. Mutta kuten jo sanottu, ei tässä ole kyse pelkästään meidän naisten ihastumisesta. Ainakaan minun tapauksessa tämä mies ei ole yhtään sen helpommassa asemassa. Ihan varmasti tätä ei oltu suunniteltu ja kiinnostus on ihan molemminpuolista.
Sen verran minun silmät on avautuneet, etten enää kuvittele myöskään mieheni olevan niin viaton kun ennen. Toivottavasti et sinäkään ihmettelevä. Näihin kuvioihin kuitenkin yleensä tarvitaan kaksi osapuolta, varsinkin näihin missä molemmat tahollaan varattuja. Sen täytyy olla kuitenkin jollain tasolla tiedostettu ratkaisu.

 

[maukku]

Pidetään vaan ilottelut ja koti asiat erillään... Me nähdään päivittäin töissä,ja harrastetaan fantastista seksiä about kerran kuussa
Kotona tuo kummasti piristystä makkariin...

 

[vm-70]

Kiitos "outo" ja "suvianna". Se ihatuminen (rakastuminen?) vain on niin outoa. Ei uskoisi, että omalle kohdalle sattuu. Ja toisenpuolen siitä on tosi iloinen, että sielujen sympatia ihminen vastaan tuli..
Ihmettelevä; älä ole noin vahinkoniloinen. Elä nauti muiden kärsimyksestä.
Maukku;tosi kiva ja hyvä et teillä hyvää seksiä, mutta mitä tehdä meille, joilla se likeisyys on enempi kuin seksiä?

 

[ihmettelevä]

Kyllä minä ymmärrän sen, että jotain pikkuihastuksia voi tulla, mutta niiden ei tule antaa edetä. SE ON TAHDOSTA KIINNI. Sitä minä en todellakaan ymmärrä, miten te toisten miehiin ihastujat kehtaatte täällä ruikuttaa. Oletteko ajatelleet asiaa ollenkaan sen miehen perheen ja vaimon kannalta? Entä oman perheenne? Siis ajatelleet muussa muodossa kuin minä, minä, minä ja minulle kaikki tänne heti! Miksi ette halua korjata omia suhteitanne? Kyllä siitä miehestä voi vielä löytyä se ihana tyyppi, johon rakastuitte! Miettikää asiaa siltä kannalta, jos teidän miehenne toimisi noin teitä kohtaan!

Tietysti jos mies pettää, on alkoholisti tms. tosi ikävää, ymmärrän kyllä että muihin on helppo ihastua, mutta pysykää erossa niistä miehistä joilla on perhe! Tämä kirjoitus ei tarkoita sitä, että miehet olisivat viattomia, ei todellakaan. Mutta näihin juttuihin tarvitaan se kaksi, myös se nainen, joka on usein juonikas aloitteen tekijä ja sitkeä niin kauan kunnes, se oikea vaimo puuttuu peliin.Omani ei luottamusta näissä asioissa nauti, mutta rakastan häntä todella ja hän tietää, että tiettyjen tapahtumien (ei fyysisen pettämisen) vuoksi on luottamus kasvatettava uudestaan. Minä haluan luottaa häneen ja hän haluaa minun voivan luottaa. Taistelkaa omien perheidenne puolesta!

 

[LILLI]

Hyvä "ihmettelevä"!!

Nyt oli kunnon tekstiä. Yhdyn ajatuksiisi 100%.

On niin helppoa ihastua johonkin vieraaseen ja jännittävään.. Mutta ettekö ymmärrä, että sillä tuhoatte kaiken sen, mitä olette rakantaneet?? Myös omassa itsessänne.

Omasta suhteesta ja puolisosta voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoisia vivahteita, jos vain jaksaa ja haluaa leikkiä löytyöretkeilijää. Panostaa vain tarvitsee vähän enemmän, mutta se palkitaan monin kerroin!!

 

[piste]

\

Hyvä "ihmettelevä"!!

Nyt oli kunnon tekstiä. Yhdyn ajatuksiisi 100%.

On niin helppoa ihastua johonkin vieraaseen ja jännittävään.. Mutta ettekö ymmärrä, että sillä tuhoatte kaiken sen, mitä olette rakantaneet?? Myös omassa itsessänne.

Omasta suhteesta ja puolisosta voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoisia vivahteita, jos vain jaksaa ja haluaa leikkiä löytyöretkeilijää. Panostaa vain tarvitsee vähän enemmän, mutta se palkitaan monin kerroin!!

juuuuri NÄIN,erittäin hyvin tiivistetty.Tämän asian kun useampi sisäistäisi ,uskoisi .Olisivat erotilastotkin ihan eri luokkaa.JÄitä hattuun ja housuihin :saint:

 

[Piipi]

\

\

Hyvä "ihmettelevä"!!

Nyt oli kunnon tekstiä. Yhdyn ajatuksiisi 100%.

On niin helppoa ihastua johonkin vieraaseen ja jännittävään.. Mutta ettekö ymmärrä, että sillä tuhoatte kaiken sen, mitä olette rakantaneet?? Myös omassa itsessänne.

Omasta suhteesta ja puolisosta voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoisia vivahteita, jos vain jaksaa ja haluaa leikkiä löytyöretkeilijää. Panostaa vain tarvitsee vähän enemmän, mutta se palkitaan monin kerroin!!

juuuuri NÄIN,erittäin hyvin tiivistetty.Tämän asian kun useampi sisäistäisi ,uskoisi .Olisivat erotilastotkin ihan eri luokkaa.JÄitä hattuun ja housuihin :saint:

Se ei aina ole vain vaimosta kiinni. On tässä yritetty järjestää kahdenkeskistä aikaa (mm. hääpäivänä) mutta kun miesta ei kiinnosta/ei ole aikaa tms. Että ei se aina ole niin yksinkertaista se uusien vivahteiden etsintä... tai sitten löytyy sellaisia vivahteita mitä ei edes haluaisi löytää!