Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

polkka Käyn lukemassa vinkkaamallasi sivuilla. Kiitos vinkistä!
Adoptio mahdollisuus on myös meillä yhtenä vaihtoehtona mietittävänä. Minulla vain jo ikää sen verran paljon että mietin sitä kun rosessi on niin pitkä tuleeko siinäkin jo aika raja vastaan. kun 48v täynnä. Mies on minua nuorempi.. Uusi lakihan oli tulossa ja 50v oli siinä rajana. Tosin sitä sovelletaan jos puoliso on nuorempi, ja muita seikkoja otetaan kai huomioon myös..

 

Liinu72, sijaisvanhemmaksi ryhtyminen on ollut jo vuosia ajatuksissani. Meillä meni tämän yhden ainokaisen oman lapsen "hankkimiseen" monta pitkää vuotta ja jo silloin sijaisvanhemmuutta mietittiin. Sitten eron jälkeen aloin ottaa selville, että olisko yksin mahdollista ryhtyä sijaisvanhemmaksi ja kävin sossussa juttelemassa asiasta ja ilmottauduin Pride-kurssille, joka alkoikin muutaman kuukauden kuluttua. Itse koulutus oli täällä järjestetty niin, että se kesti noin kolme kuukautta. Ei siis ole mikään hetken päähänpisto ryhtyä sijaisvanhemmaksi, vaan pitkän harkinnan tulos.

Olen koti-ihminen ja jo nyt elämme hyvin pitkälle lapsen ehdoilla, itse käyn kerran tai pari viikossa jumpassa, jos saan lapsen hoidon järjestettyä. Muita omia menoja ei oikeastaan ole eikä jumpatkaan siis ole pakollisia. Toki sitä tarvitsee välillä omaa aikaa ja toiveenani on, että meille sijoitetulla lapsella on toimivat kotilomat (ja oma lapsi käy säännöllisesti isällään), että saan välillä hengähtää. Jos kotilomat eivät toimi, voi lapselle pyytää järjestämään tukiperheen. Ja olen miettinyt, että jos lapsella ei ole isovanhempiakaan lähietäisyydellä, voisi hoitoapua etsiä varamummo-palvelusta. Lisäksihän sijaisvanhemmalle kertyy 12 päivää lomaa vuodessa, jotka kannattaa kyllä pitää. Aion kyllä pitää kiinni näistä hengähdystauoista, jotka sossun kanssa räätälöidään tapauskohtaisesti.

Odotukseen suhtaudun realistisesti, koska siihen voi mennä pitkäkin aika ja voi olla, että lasta ei tulekaan, jos esimerkiksi oma tilanteeni muuttuu vaikkapa uuden työpaikan saamisen takia. Ja mietityttää, että sijoittavatko yksinhuoltajalle, jos perheitäkin on tarjolla... sossussa sanoivat kyllä, että jos lapsella on toimiva isäsuhde, eivät näe mitään estettä sijoittaa yksinhuoltajallekaan. Minullahan on lapsitoiveena leikki-ikäinen ja asun aika pienellä paikkakunnalla, joten ehkä täällä ei kovin usein sijoitukseen tule lasta, jolle meidän pikku perhe olisi paras sijoituspaikka. Aika näyttää kuinka tässä käy!

 

Emmi67 Minusta olet rohkea, kun mietit sijaisvanhemmuutta vaikka oletkin yksinhuoltaja. Olen varma, että sinä saisit sijoituslapsen aivan yhtälailla kuin me parisuhteessa olevatkin. Huostaanotot ovat lisääntymään päin ja pula vanhemmista kasvaa. Ja nyt vielä laki on muuttunut niin, että lapsen ensisijainen sijoituspaikka on perhehoito eikä laitoshoito (ellei lapsen sairaus tms. vaadi laitoshoitoa). Varsinkin lyhytaikaista sijoitusta tarvitsevia on todella paljon.
Minä toivotan sinulle kovasti onnea! :heart:

Meillä on nyt PRIDE-valmennus takana. Lauantaina oli todistusten jako ja ensi viikolla on sitten loppuarviointi. Katsotaan, miten tämän perheen sitten odottamisen suhteen käy. Olemme henkisesti valmistautuneet ottamaan aika lyhyelläkin varoitusajalla lapsen. Nyt tulevana viikonloppuna lähdemme Ikeaan ja aioin samalla ostaa lasten huoneeseen kalusteet. Ei oo kiva pitää tyhjää huonetta Tulee lapsi sitten kuin on tullakseen....
Me olemme "vahvoilla" sen suhteen, kun voimme tosiaan lapsen ottaa vaikka viikon varoitusajalla. Meillä ei myöskään tuo taloudellinen puoli ole "esteenä". Mieheni kanssa kun olemme samassa työpaikassa (yrittäjäpariskunta), voimme tehdä lennosta siirtymiset työn ja kodin välillä, jos sellainen on tarpeen. Minä jään lapsen kanssa kotiin, mutta tarvittaessa teen töitä kotoa käsin sekä myös piipahdan työpaikalla, jolloin mieheni on kotona lapsen kanssa.
Mulla oli tuossa kuukausi taaksepäin kovasti jännitys-tila päällä Nyt se on taas rauhoittunut ja olen taas maltanut mieleni, enkä "odota" joka päivä puhelua.

 

Onnea Sati suoritetusta Pridesta! Meillä on yksi kerta koulutusta takana. Into on kova. Toisaalta takaraivossa pieni pelko, että tuleekohan meille ikinä sijaislasta. Adoptio-odotusta on takana jo neljä vuotta. Lapsettomia me emme ole, mutta pientä iltatähteä on kovasti odotettu. En ole vielä uskaltanut kysyä, kuinkakohan pitkään yleensä sijaislasta saa odottaa, jos toiveissa on alle 3-vuotias... Riippuu varmasti monista tekijöistä.

Minusta on hienoa, että joukkoomme on tullut yksinhuoltajaäitejä. Omaan jaksamiseen sijaislapsen kanssa vaikuttaa niin moni tekijä. Toisilla energia ei riitä parisuhteessakaan kasvattaa lapsiaan. Myös huono parisuhde vie paljon voimia. Uskon, että hyvällä motivaatiolla, läheisten ihmisten tuella ja sosiaalityöntekijöiden avustuksella selviydytte varmasti! Minusta on hienoa, että myös yksinäisillä ihmisillä on mahdollisuus sijaisvanhemmuuteen. Sitä olen kovasti ihmetellyt, että yksinäiset voivat myös tietyissä tapauksissa adoptoida, jos ovat valmiita kovin erityistarpeisiin lapsiin... Luulisi, että sellaisissa tapauksissa olisi parempi, että olisi kaksi aikuista huoltajina.

Luin hiljattain kirjan, Lahjalapset (Mirjami Lahtinen) -suosittelen. Kirjoittaja on toiminut sijaisvanhempana 35 vuotta.

 

Kiitos Polkka kysymästä!
Ensi viikolla alkaa Pride. Odotan sitä hirveästi ja vielä enemmän odotan, että saisimme lapsen kotiin. Tekisi niin kovasti jo mieli hankkia kaikkea, mutta kun ei yhtään tiedä, että tytölle vai pojalle ja minkäikäiselle.. Ja tässä saattaa mennä pitkäkin aika, ennen kun meille sopiva lapsi löytyy. Mietin, että miksi lasta kutsuisi, kun sijaislapsi ei kuulosta minusta hyvältä. Jossakin kirjassa puhuttiin lahjalapsesta. Sijaisvanhemmat terminä on musta ihan ok, mutta ei lapselle..

 

Hienoa kuulla Sharlin että teillä asiat edistyy. Mieti miten iso harppaus tilanteeseen silloin loka-marraskuussa! Ja mielenkiintoinen viikko siis edessä... Onnea matkaan! :wave:

 

Sati, onnea priden suorittamisesta!! Onpa jännittävää.

Me ei olla oikein osattu tehdä mitään valmisteluja. Toisaalta meillä on kaikkea mahdollista kolmen lapsen jäljiltä eli ei tosiaankaan tarvitse hommata esimerkiksi lasten petivaatteita tai leluja . Mutta toki sitten kun/jos saamme pienen lapsen, niin esimerkiksi uuden turvaistuimen haluan ja myös uuden patjan aina jokaiselle. Ilmeisesti kannattaa odottaa itse tilannetta, koska sittenhän saa käynnistämiskorvausta näihin hankintoihin.

Pieni remontti on kyllä mielessä. Vaikka pieni lapsi tulisikin meidän huoneeseen ensin, mutta silti voisi remontoida yhden huoneen ajatellen sitä, että sinne saisi kunnolla uutta kaappitilaa, sängyn ja pöydän. Nyt kun meillä on yksi huone sellainen missä on vaan kaikkea sälää mikä ei muualle mahdu. Olisi oikeastaan mukava maalata seiniä ajatellen, että joku pikkuinen vielä joku päivä niitä seiniä katselee .

Sharlin: Hyviä nimityksiä lapselle on tosiaan vaikea löytää, lahjalapset ja lainalapset ovat ainakin termejä, joihin olen törmännyt. Ja "meille sijoitetut lapset". Lainalapset sopivat minusta tosi hyvin lyhytaikaisiin sijoituksiin. Toki kaikki lapset ovat meillä vain lainassa, ja sitten lähtevät maailmalle. Mutta jos on pitkäaikainen lapsi sijoitettu, niin kyllä hän varmasti kovin omalta tuntuu. Tuleeko sitten vain sanottua "meidän lapset".

Paloma4, eikai se mikään mahdoton toive ole toivoa alle 3-vuotiasta. Joskushan voi sattua nopeastikin, mutta niin kuin meilläkin, olen varautunut että voi kestää parikin vuotta.

 

Kiiitos Sati onnentoivotuksista! Onnea myös teille odotukseen!

Minäkin ajattelen, että voisin olla "vahvoilla", koska voin ottaa lapsen hyvin lyhyellä varoitusajalla, vaikka samana päivänä! Useastihan lapsi sijoitetaan aluksi johonkin laitokseen tai kriisiperheeseen ja sitten etsitään lapselle sopiva perhe, mutta meille sijoitettavalta jäisi näin ollen tämä vaihe väliin. Jotain hyötyä ja iloa voisi siis olla tästä työttömyydestä!

 

Sharlin Näissä keskusteluissa on tosi antoisaa, kun tulee esille näkökulmia, joita ei ole itse koskaan ajatellut. Meillä ei ole lapselle mitään eri nimitystä, esim. tässä ketjussa olen kirjoittanut "meille sijoitetusta lapsesta", mutta arkikielessä jos tätä meidän ja lapsen suhdetta tarvitsee määritellä, niin automaattisesti teen sen meidän vanhempien kautta eli totean meidän olevan sijaisvanhempia/sijaisperhe. Lasta sitten kutsutaan etunimellä tai kaikenlaisilla höperöillä hellittelynimillä. Onkohan se niissä pride-matskuissa vai oliko siitä vaan puhetta kurssilla, että sijaislapsi nimitystä ei tulisi käyttää, kun lapsi ei ole kenenkään sijainen, vaan ennemmin sitten puhua sijoitetusta lapsesta. Noista tavaroista: minun teki kanssa tosi paljon mieli hankkia kaikkea, mutta pääasiassa maltoin mieleni. Yksi juttu ainakin, mitä ostelin jonkin verran, oli lastenkirjat. Me olemme myös pienen lapsen tukiperhe ja kun tätä lasta varten hommattiin leluja, koitin valita sellaisia, jotka sopivat tytölle ja pojalle sekä kestävät sitten toisenkin leikkijän otteita. No, nyt niillä leluilla leikitään välillä sovussa ja välillä kiistellään.

 

Onpas täällä jo ihanan paljon kirjoittelijoita!

Joo, "sijaislapsi" -sana on huono, eihän ne lapset kenenkään sijaisia ole. Harmillista kun sitä niin yleisesti käytetään. Me vanhemmat toki voimme olla sijaisvanhempia. Tosin meidänkin virallinen nimitys on perhehoitaja, mutta se taas kuulostaa jotenkin liian viralliselta. Meistä kun tehtiin juttu lehteen, niin huomautin toimittajallekin, että käyttää sitten oikeita termejä.

Itse käytän termiä sijoitettu lapsi. Myös sijaiskotilapsi-sanaa kuulee käytettävän ja molemmat on ihan ok. Meillä kun ei biologisia lapsia ole ollenkaan, niin toki ystävien ja sukulaisten kesken lapsista on tullut "meidän lapsia". Ja niin saa ollakin.

Me ei hankittu mitään tavaroita etukäteen, ei oikeastaan ehdittykään koska eka lapsi tuli paljon nopeammin kuin odotimme. Onneksi hänen kohdallaan oli muutaman viikon varoitusaika, niin että ehdittiin ihan hyvin hommata kaikki tarvittava. Joskus lapsilla saattaa olla myös tavaroita mukanaan, joten senkään takia ei välttämättä kannata ainakaan kovin kalliita ja hienoja ostaa etukäteen. Meillä esim. rattaat tuli lapsen mukana ja iso kasa leluja ja vaatteita. Mutta toisella lapsella taas ei ollut yhtään mitään mukanaan.

Jos ostaa tavaroita etukäteen niin kannattaa ainakin säilyttää kuitit - luultavasti ne voi myöhemmin laittaa käynnistämiskorvauksen piikkiin. Jos ostaa tavaroita ystäviltä tai kirpparilta, niin niistäkin pitää muistaa ottaa kuitti! Ihan itse käsin raapustettu on ainakin täällä meillä kelvannut hyvin.

 

Mustaruusu, hyvä kun vinkkasit tuosta, että lapsella saattaa olla tavaroita mukanaan. Tosiaan parempihan on ottaa lapsen omat rattaat ja vaatteet käyttöön, jos sellaisia tavaroita on olemassa ja tulee mukana, on ainakin jotakin tuttua lapselle.

Täällä palstalla aika moni taitaa pian odottaa lasta tai saada lapsen jo kotiinkin! Meillä päin mitä olen kysellyt, niin pieniä lapsia tulee harvoin pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja sehän meidän toive oli. Mutta ollaan kyllä alettu miettiä, että jos lyhytaikaisille sijoituksille on enemmän tarvetta, niin entä jos kokeilisimme sitä ensin.Emme kuitenkaan halua toivoa isoa lasta, koska se sekoittaisi meidän perheen luonnollisen ikäjärjestyksen ja voisi olla sisaruksille raskasta. Vaikeita päätöksiä! Tai toinen vaihtoehto on vain odottaa ja antaa ajan kulua. Leikki-ikäisiä sitten sijoitetaankin jo jonkin verran myös pitkäaikaisesti.

 

Huokaus, ei vielään mitään yhteydenottoa...Viime tiistaina ovat saaneet esitietolomakkeen takaisin. Eipä taida täällä kauhean innokas vastaanotto olla yksinhuoltja-sijarille.Odottavan aika on pitkä, tulisi nyt vaikka kieltävä puhelu pian.

 

Liinu72 Missäpäin Suomea asustelet? Meidän ryhmässämme täällä Pohjois-Pohjanmaalla (kaupunki) oli yksi yksinhuoltaja-äiti. Hänet otettiin vastaan aivan samalla tavalla kuin meidät parisuhteessakin olevat. Olen varma, että yhteydenotto tulee. Meillä oli yksi pariskunta ottanut oman paikkakunnan sosiaalihuoltoon yhteyttä sijaisvanhemmuutta ajatellen, mutta eivät ole tänä päivänäkään saaneet mitään vastausta sieltä. He kävivät valmennuskurssin sitten toisella paikkakunnalla ja ovat nyt alkamassa alkuun tukiperheeksi kolmelle lapselle.

Me täällä odottelemme puhelua, että pääsemme tapamaan meidän omaa sosiaalityöntekijää, joka on merkitty meidän yhteyshenkilöksi sitten kun saamme sijaislapsen. Loppuarviointikin on nyt käyty, saimme todella hyvät arvostelut mieheni kanssa

 

Onnea Sati ja kaikille muillekkin teille onnea odotukseen!

Tampereella asutaan, onko kellään muuten kokemuksia, huonoja tai hyviä?

 

Onkos kenelläkään uusia uutisia?

Liinu72, sosiaalityöntekijöiden kanssa on hyvin tavallista ettei heistä kuulu mitään moneen viikkoon. Olen työni kautta ollut heidän kanssaan paljon tekemisissä, sitten tukiperhelasten kautta ja ystävänäkin minulla on sosiaalityöntekijä. Niin kiireistä heillä on, että monet "ei niin kiireelliset" -asiat meinaavat unohtua. Jos sinuun ei ole otettu yhteyttä, niin soittele perään . Meillekin kävi niin, että sähköpostia ei ollut edes avannut vielä kun jo soitin itse perään! En siis usko että johtuisi yksinhuoltajuudesta.

Millaisia kokemuksia teillä muilla, ovatko työntekijät pysyneet samoina ja saako heitä kiinni?

 

Oon huono kirjottamaan foorumeihin... jotenkin aina tuntuu että mut ymmärretään väärin. Mulla on adoptiolapsi ja sijoitettu lapsi. Jos jotain kiinnostaa yksi tarina niin...

Mietteitä Metsärannasta

Rehellisiä pohdintoja, aroista asioista..

 

Ihana bologi, kiitos Metsänrannan Emäntä! Tulen varmasti seuraamaan. Käsikarvat nousivat heti pystyyn, kun luin tekstejäsi ja kylmäväreet

 

Kiitos itsellesi! Terapeuttista hommaa toi! Saa asiat ulos itsestään. Ja jos joku niistä viel hyötyykin, niin hyvä! <3

 

Heippa kaikki! Käyn kertomassa teille väliaikatietoja
Saimme tänään sosiaalityöntekijältä puhelun!! Meille on tulossa 1-vuoden ikäinen tyttölapsi :heart: Puoleksi Japanilainen ja puoleksi Suomalainen.
Ensin lapsi tutustuu tukiperheviikonlopun-muodossa uuteen kotiin. Lapsi tullaan huostaanottamaan ja pitkäaikaisesti sijoittamaan.

Tämä tyttö on aivan onnesta sekaisin!! Olemme melkein neljä vuotta toivoneet lasta ja nyt saamme sen :heart: Tulee vain tunne, että voiko tämä olla edes TOTTA!

 

Paljon onnea Sati!! Todella jännät ajat teillä nyt ja mahtavaa. Eikö teillä ollut juuri loppuarviointi vasta.. siis milloin teidän Pride loppui?

:flower:

 

Päivän parhaat uutiset Onnea Miljoonasti Sati. Voimia tonneittain.

Anna itsellesi Armoa, ole Rehellinen ja Kärsivällinen. :heart: ja kaikki kukkakimput ja muut tähän loppuun!

 

Sati: Onpas ihanaa että pääsette pian tutustumaan pikkutyttöseen! Ja tsemppiä ja onnea kaikkeen uuteen! :heart:

 

Sati, oikein paljon onnea perheenlisäyksestä! Ihanaa! Ihan kylmät väreet menivät, kun luin viestisi. Onnea!:flower:

Itsekin täällä jo toivon puhelimeni soivan, vaikka tiedän, että siihen voi mennä kauankin, mutta... odottavan aika on vaan niin pitkä!

 

Kiitos tytöt aivan valtavasti!!

Sharlin Meillä on kurssin päättymisestä aikaa vajaa kolme viikkoa!! Tämä todellakin tapahtui PALJON*nopeammin, mitä todellakaan osasin edes toivoa

Metsärannan Emäntä*Meillä on aikaisempaa kokemusta kahdesta pikkusiskoni todella kärsineistä lapsista. Meillä on siitä syystä aika hyvä pohja sille, mille olemme nyt ryhtymässä. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi, niitä tarvitaan ja paljon :heart:

 

Sati ihan huippua! Onnea PALJON ja kaikki mahdolliset tsempit teille mitä tarvitsette alkuvaiheessa. Suunnillee yhtä nopeasti tuli meillekin eka lapsi silloin Priden käymisen jälkeen, ja suunnilleen saman ikäinenkin.

Täällä hoidellaan parhaillaan vesirokkoisia lapsia, sellaista se on tää lapsiperheen arkielämä, oli lapset omia tai sijoitettuja...

Minä katsoin vihdoin nauhalta sen HIljaa toivotut -dokumentin, ja myös sen Huostaanotoista on tullut bisnestä - ohjelman. Hiljaa toivotut ei itse asiassa ollut niin ikäviä tunteita ja muistoja herättävä kuin pelkäsin.Päin vastoin tuli sellainen olo että perhana, pitäisiköhän sittenkin vielä meidänkin kokeilla niitä hoitoja jos vaikka sittenkin onnistuisimme? Mutta totta kai tiedän ettei kaikki onnistu vaikka miten sinnikkäästi yrittäisi, eikä kaikille satu sitäkään ihmettä että lapsi saisi alkunsa luomusti hoitojen lopettamisen jälkeen. Tästäkin ohjelmasta sai vähän sellaisen käsityksen että näin käy...Olisi hyvä jos joku tekisi ohjelman meistäkin, jotka jäämme lapsettomiksi kaikista hoidoista huolimatta ja silti selviämme siitä ja jäämme henkiin.

Huostaanottobisnes-ohjelman jutut vahvistivat käsitystäni siitä että näissä asioissa on tosi isoja eroja eri paikkakunnilla. Mulla on kyllä aika vahva usko meidän alueen lastensuojeluviranomaisiin, en voi uskoa että täällä tehtäisiin huostaanottoja mielivaltaisesti ilman syytä. Mutta ehkä se jossain sitten on mahdollista.

Metsärannan emännälle kovasti kiitoksia blogin osoitteesta! Täytyy tutustua enemmän kunhan ehdin.