Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

No jopas, Satille onnitteluja kovasti! On kyllä hienoa, että noin nopeasti alkoi tapahtua. Teillä on jännät ajat tulossa, ymmärsinko oikein, että pikkuinen on nyt jo ensi viikonloppuna tulossa teille tutustumaan? Kaikille lasta odottaville tsemppiä odotukseen, muistan kyllä miten pitkä on odottavan aika, vaikka ei mekään sitten odotettu kuitenkaan kuin muutama kuukausi.

Mustaruusu Meillä vesirokkoshow käytiin heti alkuvuodesta läpi ja niinhän se on, että arjen kujeet on kyllä aivan samanlaisia oli lapsi oma tai sijoitettu. Minulla nuo dokumentit vaan odottavat boksilla katsomista, mutta jostakin luin juonen käänteet ja "loppuratkaisun" tuosta hiljaa toivotut dokumentista ja silloin mietin, että tuota samaa, että olisi hyvä kuvata mitä lapsettomuudesta selviytyminen on silloin kun sitä biologista lasta ei hoidoista huolimatta tule. Meidän perhekerhossa on nyt kuumana puheenaiheena muutamilla kovaäänisimmillä, että montako lasta tekisi ja koska tekisi ja vieläkö tekisi jne. Jossakin määrin tämä välillä ärsyttää, vaikka toisaalta kyllähän sijaisvanhempanakin suunnittelee perheen kokoa jne.

 

Olen lueskellut sivummalla, ja vasta nyt rekisteröitynyt. Me ollaan tuki- ja sijaisperhe, ja mukava huomata samoja pohdintoja täällä muillakin. Ihana tuo Metsärannan emännän blogi, upea tapa kirjoittaa, olen ihan kade. Miten oivaltavaa tuo peikko ilman häntää... mutta onneksi on teidän peikollenne häntä jo alkanut kasvaa.
Onnittelut täältäkin Satille.

 

Kiitos solros . Tytölleni olen 5 vuotta kertonu tarinaa siivettömasta Keijusta ja Peikko tupsahti tarinaan niin kivuttomasti.
Vasta kun tota blogia aloin kirjottaa tajusin tän jutun juonen Ja ei kannata kadehtia, ihmetellä ennemminkin.. en oikein itekkään ikinä tiedä että kuinka noi tulee minusta ulos Keiju ja Peikko (ne mielikuvitus sellaiset) vaatii että tota on vaan kirjotettava. Ja olen enemmän kun onnellinen jos joku sieltä jotain saa irti!

Sati älä pidä meitä kauaa jännityksessä, kerrokerro kuinka menee..

 

Heippa tyttäret :wave:

Kerronpa toki, miten täällä menee. Saimme tänään takapakkia-olevan puhelun Sossu soitti ja kertoi, että yhteydenotto meille päin oli hiukan hätäinen!! Pikku tulokkaamme asuminen onkin aivan täysin auki!
Ihan uskomatonta, että miten voidaan ottaa yhteyttä perheeseen, vaikka asiat ovat heillä itsellääkin vielä ihan lapsen kengissä Sanoi vain, että ensi kuussa aloitetaan kuitenkin tukiperheviikonloput. Eipä se nyt hirveesti lohduta!
Mutta nyt täytynee vain odotella ja kuulostella. Tällaiset asiathan tuppautuu muuttumaan ihan muutamassa päivässä. Ainahan olis parempi tottakai, jos lapsen asiat syntymäperheessä saataisiin kuntoon.
Itse ei jaksaisi lähteä mihinkään eipäs-juupa-leikkiin ollenkaan.
Tämän viikon torstaina joka tapauksessa tapaamme oman sosiaalityöntekijämme. Ja hän lupasi heti soittaa kun kuulee asiasta enemmän.

Lupaan tulla kertomaan teille kun tilanteeseen tulee muutoksia. Pitäkää tytöt peukkuja meille

 

AUTS!!!! Ärsyttävää!!! ja ehkä vähän raivostuttavaa.... Ei hitto!!

 

Sati tosi harmillista, pidän täällä peukkuja pystyssä:hug:
Toivottavasti asiat selkeytyvät tavalla tai toisella!

 

Katsokaa tytöt tämä alla oleva Yle Areenalla pyörivä dokumentti, jos ette hoksanneet katsoa sitä tv:stä.
Toivottavasti linkki näkyy...

A-studio | Toista | YLE Areena | yle.fi

 

Todella painavaa asiaa tuossa A-studiossa!

Sati, toivottavasti pian selkeää tilanne, tuo on sijaisperheen kannalta ärsyttävää ja raskasta.

 

Sosiaaliviranomainen teki tänään meille kotikäynnin.
Hänellä oli samalla tarjota nyt meille sisaruksia 1-vuotiasta tyttöä sekä 6-vuotiasta poikaa. Ehkä kuitenkin hylkäämme tämän tarjouksen aika kättelyssä. Emme ole lainkaan valmistautuneet ottamaan noin "isoa" lasta ja meillä on ollut ajatuksena kuitenkin alkuun lähteä yhdellä alle kaksi vuotiaalla lapsella. Jos lasten ikäero ei olisi ollut noin suuri ja poika olisi ollut vaikka kolmen, olisi voinut asiaa vakavemmin harkita.
Kiva kuitenkin huomata, että sossuilla on noinkin vahva luottamus meihin.
Ja näyttää hiukan jopa siltä, että tämä ensimmäiseksi ehdotettu tyttö voitaisiin kuitenkin pitkäaikais-sijoittaa. Alkuun kuitenkin toimisimme tytölle tukiperheenä.
Maanantaina saamme kuulla lisää näistä kaikista lapsista.
Vahvasti uskon kuitenkin, että teemme nyt päätöksen lähteä tytölle tukiperheeksi ja luopua näiden kahden lapsen osalta sijaisperhe-ajatuksista.

Tällaisia ajatuksia täältä päin

 

Sati no onpas harmillista tuollainen jahkaileminen! Mutta valitettavan yleistä se
taitaa näissä tilanteissa olla. Olis kyllä toivottavaa, että pitkäaikaisten sijoitusten
kohdalla lastensuojeluviranomaiset selvittäisivät asiat ensin kunnolla ja sitten vasta
alkaisivat tarjota lasta sijaisperheeseen! Kriisisijoitukset on tietysti asia erikseen koska
niissä tilanne on yleesä niin yllättävä että lapsi on ensin sijoitettava jonnekin ja sitten
aletaan selvittää asioita vanhempian kanssa.

Meille tuli muutama päivä sitten uusi kriisisijoitus, 1-vuotias lapsi tämäkin. Ei ole vielä
mitään tietoa miten pitkään hän viipyy. Muuten on mennyt hyvin mutta meidän 2,5 -
vuotias prinsessa on hirmuisen kateellinen uudelle tulokkaalle. No, ihan luonnollistahan
se tietysti on. Pienestä vauvasta hän ei ole samalla tavalla hermostunut, mutta kun
tämä lapsi on isompi ja ottaa hänen lelujana ym. niin tietysti harmittaa enemmän.

 

Anteeksi kun tuo edellinen teksti tuli noin hassusti, kone sekoilee jotain...

 

Hyppään mukaan

Ollaan lapseton pariskunta ja sijaisvanhemmuuteen matkalla. Hakemuspaperit on vielä keittiön pöydällä ja PRIDE alkamisajankohta kuullaan kunhan paperit saadaan postitettua eteenpäin, elo- tai lokakuussa luultavasti kuitenkin vasta.

Kiitos Metsärannan Emännälle blogista! Olen blogilistan kautta seuraamassa kirjoituksiasi ja olisin kommenttilaatikkoon jättänyt viestiä, mutta ei mulla ole mihinkään sellaiseen vaadittuun juttuun tunnuksia - joten kun huomasin tämän foorumin ja sinut täällä niin kiitokset tulevat tätä kautta :flower:

 

Hei kaikille

Olen muutaman kuukauden seurannut juttujanne, tämä keskustelu on ollut todella tärkeää sillä juuri samat asiat ja kysymykset pyörii täälläkin mielessä. Meitäkin mieheni kanssa on alkanut kiinnostaa sijaisperheenä toimiminen. Enemmänhän tämä on ollut minun juttu mutta eihän tähän voi lähteä jos ei toisella ole lainkaan kiinnostusta. Meillä on 4 vuotias oma tyttö ja silti tämä asia on alkanut pyörimään mielessä. Tuttavani on toiminut sijaisvanhenpana vuosia ja häneltä olen kuullut kokemuksia, tämä asia on siis kypsynyt hiljaa taustalla
Meille kävi hieman hassusti koska olen yli kuukausi sitten soitellut varsin kaupunkimme sosiaalityöntekijälle ja myös pela:lle. Emme ole jättäneet edes mitään hakemusta ja kumminkin kaupungin sosiaalitäti otti meihin yhteyttä ja oikein tyrkytti koulutusta. Menemme käymään haastattelussa ja nähtäväksi jää aloitammeko jo nyt sen koulutuksen. Miehellä ei ole ollut oikein sulatteluaikaa asialle mutta tuo haastattelu on varmasti hyvin valaiseva
Laitoin pela:lle heti meiliä, että kiinnostaisi myös kuulla heidänkin toiminnastaan enemmän ennenkuin sitoudumme tiettyyn tahoon mutta liekkö on paljon eroja. Sen verran olen kuullut että pela:lla olisi enemmän aikaa ja että kaupungin tätit ovat kiireisempiä, tiedä nyt sitten ketä/mitä uskoa
Mutta kiitos kaikille jotka jaksavat kokemuksia jakaa, ne ovat kullanarvoisia :heart:

 

Täällähän on monenlaisia käänteitä tapahtunut, edistystä ja takapakkia...
Itse odotteluun kyllästyneenä soittelin jo Pelalle tänään ja vastaus oli masentava. Yksinäiselle ei edes tarjottu valmennusta, totesivat vain sijoittavien kuntien vaativan kahta vanhempaa. Tuntuu epäreilulta että en saa tilaisuutta edes "näyttäytyä" ja mielelläni kotini ja hyvinkasvattamani poikasenikin sossuille esittelisin. Sen verran tuosta puhelusta sisuunnuin, että uskaltaudun vielä soittamaan tuonne Luotsiin heti aamusta, josko olisivat paperini vihdoin lukeneet....

 

Hei kaikille ja tervetuloa uusille!

Liinu72, ihmettelen suuresti tuota Pelan kommenttia! Tässä lainaus suoraan sijaisvanhemmaksi.fi sivuilta:

"Perheelle tai perhehoitajalle ei siis aseteta mitään erityisiä koulutusvaatimuksia, mikäli hoidossa ei ole enempää kuin neljä henkilöä. Perhehoitajaksi aikova arvioi omia valmiuksiaan toimia perhehoitajana etukäteisvalmennuksen aikana ja keskusteluissa yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Perhehoitajana voi toimia joko parisuhteessa elävä tai yksin asuva henkilö."

Pitäisi kyllä ainakin valmennukseen päästä ja siellä sitten arvioidaan valmiudet. Uskon, että varmasti ottaa päähän tuollaiset kommentit! Toivottavasti asia etenee kuitenkin suotuisasti toista kautta!

 

Liinu72, kyllä sinulle vielä jostakin kunnasta ottaja löytyy! Sen verran mitä Pelan toimintaa tunnen, niin heihin kunnat ottaat yhteyttä kun tarvitsevat sijaisperhettä haastavampiin tilanteisiin (kehitysvammainen lapsi, väkivaltaiset vanhemmat jne). Sen vuoksi heillä voi myös olla, että tarvitsevat pariskuntia sijaisperheiksi. Ää lannistu!

Tervetuloa kaikille uusille keskustelijoille!

Meidän perhe seilaa kahden vaiheilla, toisaalta olisi jo kova into sijaisperheeksi, toisaalta odottaminen ei tee yhtään pahaa, kun meidän nuorimmainen on vajaa 3 -vuotias. Meillä siis on jo kolme omaa lasta. Meillä on myös epäselvää vielä minkä kunnan kanssa lähdetään yhteistyöhön, mutta kolmeen paikkaan olemme olleet yhteydessä ja kaksi kotikäyntiä meille tehty. Tavallaan siis jo jonotamme lasta. Mutta olemme sanoneet, että mielellämme vasta tämän vuoden loppupuolella aloittaisimme. Ja lisäksi ollaan mietitty kriisiperheeksi ryhtymistä. Kaikenlaista miettimistä siis tämän perusarjen keskellä, välillä tulee mietittyä enemmän ja välillä vähemmän.

Hyvää pääisiäistä kaikille!

 

Kiitos Emmi67 ja Lilialiisa tsempeistä
Pelan ja myös tämän kaupungin ( ja kaikkien muidenkin kuntien) perhehoidon sivuilla tosiaan sanotaan tuo mitä Emmi lainasitkin.. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Yksinhuoltajia ei kuulemma kannata tällä hetkellä valmentaa koska jonottavat lasta vuodesta toiseen. Kunnallakin on nyt tarpeeksi "tavallisia" perheitä pieniä lapsia varten, isompia jo saisikin. Mutta itse en taas ole siihen valmis ja onhan se nyt jotenkin nurinkuristakin niin päin että yhtä aikuista kohti vaativampi lapsi. Tukiperheeksi pääsisi ja kuulemma joskus sitä kautta vauvankin sijaisäidiksi, mutta vaikuttaa melko epätodennäköiseltä. Hieno juttuhan se on, että perheitä on tarpeeksi kaikille vauvoille, sehän se tärkeintä on. Kunnalta sanoivat että pääkaupunkiseudulle kannattaa soittaa, siellä on lapsia niin paljon enemmän. Ja sen teen heti huomenna eli en lannistu vaan tämä kortti katsotaan nyt loppuun

Oikein ihanaa ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

 

Heippa!
Kyllä Liinu pääkaupunkiseudulla otetaan yksinhuoltajatkin huomioon, tiedän ihan kokemuksesta.. laita puhelin vaan pirisemään.

Meillä Pride käynnissä ja on ollut ihan mukavaa. Minulla on vahvistunut tunne, että jossakin odottaa lapsukainen, joka on valinnut meidät vanhemmiksensa, vaikka ei biologiseksi. Välillä minulla on tullut sellainen tunne, että se lapsi kutsuu minua ja huutaa auttamaan..

 

Jännä juttu...sama vastaus pääkaupunkiseudulta! Emme ota uusia valmennettavia, koska jonossa niin monta odottajaa ja joutuisit odottamaan lasta monta vuotta...
Tämä tilanne on yllättävä, kampanjoista on tullut ihan eri käsitys. Ilmeisen hyvin ovat tehonneet tai tukitoimia on lisätty mittavasti noihin lastensuojeluperheisiin.

 

No onpas kyllä kummallista toimintaa! Kun kovasti annetaan ymmärtää miten iso pula sijaisperheistä on, niin kyllähän ainakin koulutukseen pitäisi päästä! Ja luulisi, että kannattaisi kouluttaa mahdollisimman iso reservi sijaisperheitä valmiiksi, sillä tavalla kai parhaiten löytyisi juuri toisillee sopivat lapset tai perheet.

Juuri vähän aikaa sitten oli lapsia käsittelevällä luennolla jossa jälleen todettiin se minkä on monesti ennenkin kuullut: lapselle riittää, kun hänellä on elämässään yksi turvallinen ja luotettava aikuinen, ja tämä aikuinen voi olla muukin kuin lapsen biologinen vanhempi. En siis oikein ymmärrä tuota yksin hakijan syrjimistä. Tosin varmaan käytännössä on niin, että useat biologiset vanhemmat toivovat lapsilleen sijaisperheittä jossa olisi molemmat vanhemmt. Mutta varmasti löytyy niitäkin, joille sopii mainiosti myös yhden vanhemman perhe.

Minä pelkäsin aluksi, onko siitä haittaa että minä ja mieheni ei olla naimisissa, kihloissa kylläkin mutta ei vaan olla saatu aikaiseksi mennä naimisiin vaikka ollaan yli 10 v. oltu yhdessä. Mutta eipä tuo ole ketään haitannut, muistaakseni ei asiaa ole koskaan kukaan edes ottanut puheeksi sen paremmin koulutuksen aikana kuin sen jälkeenkään. Mutta kyllähän sitä voi yrittää aktivoitua asian suhteen. Olisi edes yksi nimi vähemmän postilaatikossa kun nyt niitä on siinä aika monta!

 

Mä taas hönkäilen täältä sivusta, puolittain ulkopuolisena... Suonette sen. Tulee vaan tätä ketjua sitkeästi lueskeltua kuukaudesta toiseen.

Ihmetyttää minuakin tuo Liinun juttu! Mikä nyt on sitten se totuus sijaisperhetilanteesta oikeasti - mihin enää uskoa? Hämmentävää.

Voisiko yksityisen tahon kautta päästä koulutukseen, ks. esim. www.perhehoitokumppani.fi ? Noilla sivuilla näyttäisi olevan kuukauden takaa päivitys, että hakevat sijaisperheitä koulutukseen pk-seudulta. Perhe se on yhden vanhemman perhekin!

 

No ne perustelut olivat, että sijoitusta hakeva taho, kuka nyt onkaan, haluaa useimmiten kahden vanhemman perheen, koska lapset tulevat yleensä jo valmiiks yh-perheestä (blääh!). Omallanihan on isä vahvasti läsnä ja kyllä minulla olisi ristiriitaiset tunteet siitä, että sillä sijoitetulla ei ehkä olisi.Mutta olen ymmärtänyt että lapsilla on joskus myös bio-isä jota tapailee ja ehkä vaari tms. Sitäpaitsi tuo mieskaveri-toimintahan on aivan mahtava juttu kunnan tarjoamana. Itse vielä mainostin, että maalla asuva ystäväperheemme haluaisi olla minun epävirallisena "lomaperheenä" ja siellä on molemmat vanhemmat.
Mutta siis, kahden vanhemman perheitä koulutetaan kokoajan, että sinne vaan kaikki harkitsevat
Eikä niin pahaa ettei jotain hyvääkin, Hämeenlinnasta vastasivat heti, että tarvetta on ja laittoivat hakupaperit heti samana päivänä tulemaan
Voi että tätä keskustelua on sitten kiva lukea, kaikkien kokemuksia ja mietteitä!

 

Sati, kurjaa että on soutamista ja huopaamista, mutta on se tukiperheenäkin oleminen antoisaa. Meille ainakin se oli jopa hyvä juttu (näin jälkikäteen ajatellen) että tukiperheenä toimittiin ennen sijaisiksi ryhtymistä.

Hyvä että Liinu72 sait yhdeltä taholta sentään myönteisen vastaanoton. Perhehoitoliiton jossain vuosien takaisessa lehdessä oli juttua yhdestä yksinään sijaisvanhemmaksi ryhtyneestä naisesta, olisiko hän ollut 40-50-vuotias, lapseton ja ryhtyi vanhemmaksi teini-ikäiselle pojalle. Että kyllä se on mahdollista - toki tuossa lapsi oli eri-ikäinen kuin mitä ajattelit, mutta mahdollista on varmasti. Kun vaan löytyy se sossu / taho, joka ei alleviivaa ydinperheen ylivertaisuutta. (Niitä tuntuu sosiaalityöntekijöissäkin enemmistö olevan.)

Ja ihmisiä hekin ovat, toinen painottaa jotain asiaa, toinen jotain toista. Meillä oli sellaiset kouluttajat, että jos olisi sanonut haluavansa Oman Lapsen tästä sijoitetusta lapsesta, niin eipä olisi Pridesta läpi päässyt. Painotettiin jaettua vanhemmuutta, lapsen oikeutta juuriinsa, lapsen mahdollisuutta palata bioperheeseensä, sijoitus ei ole ikuinen yms. Oppi iskotettiin kait hyvin kun näin huomaa itsekin ajattelevansa nyt, kun sijaisvanhempana on. Lapsi ei tullut nyt vain meidän lapseksi vaan hänellä on nyt kaksi perhettä, ja biopuolen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä.

Yllättävä moni meidän lähipiiristä ei ollenkaan näe tai ymmärrä tätä puolta sijoituksesta.

 

Kiva kuulla Liinu72, että asiat etenevät

Me saatiin alkuviikosta hakemuspaperit postitettua ja nyt odottelen sitten uutta yhteydenottoa. Jotenkin helpottavaa ja hurjan jännää - vaikka tie onkin varmasti vielä piiiiitkä. Me ollaan yritetty lasta noin 5 vuotta, tuloksetta. Ensimmäisen kahden vuoden jälkeen ajatus oli mennä hoitoihin, mutta kun tuttavapiirissä oli kaksi perhettä, jotka kävivät hoitoja läpi tuloksetta niin ei se tuntunut kovin houkuttelevalta. Se, etten luultavasti koskaan biologisesti tule äidiksi, ei ole minulle ollut kovin kova paikka (eikä miehellenikään). Kodin tarjoaminen ja lapsesta huolen pito on minulle se juttu miksi vanhemmaksi haluan. Näillä ajatuksilla siis päädyimme sijaisvanhemmuuteen matkalla oleviksi

Miten ja missä vaiheessa te olette kertoneet sijaisperheeksi ryhtymisestä ystäville ja sukulaisille? Miten he ovat sen ottaneet? Me ollaan kerrottu vasta yhdelle lähisukulaiselle, mutta PRIDEn alkaessa tai kuluessa pitäisi varmaan kertoa muillekin.

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille

 

Me kerrottiin vasta priden käytyämme lähimmille, ja muut sai kuulla vasta sijoituksen tapahduttua.

Suurin osa on suhtautunut positiivisesti. Kaikki yllättyneesti. Ehkä siksi kun en ole koskaan mistään lapsijutuista edes liiemmin puhunutkaan. Pari vähän negatiivisempaakin kommenttia muistan, yksi kysyi jo siis priden käytyämme että no ootko varma että susta on siihen :O ja toinen piti sitä hirveänä säälinä että ryhtyy sijaisvanhemmaksi. (=omat lapset olisivat niiiin paljon parempi vaihtoehto.)

Meillä kuitenkin tuo ihan sama ajatus kuin kaisla81:lla, ettei se biologinen vanhemmuus ole mikään ehdoton juttu meille. Mutta kai ihmettelevätkin kommentit minun kohdalla oli ihan oletettuja, kun en ollut ketään pohjustanut asiasta.