Siis on vaikea liikkua 2,3 tai 4 lapsen kanssa, että pääsisi kylään? Häh?

Mikä siinä on vaikeaa? Itselläni 4 eikä tulisi mieleenkään perustella ystäville, etten jaksa/viitsi/kehtaa tulla lasteni kanssa kylään kutsuttaessa. Minusta se on tekosyy. Todellinen syy voi olla: ei kiinnosta. Miksi laittaa syyksi lapset? Syy voi olla muukin, mutta aina lapsia syytetään.

...eii, ei tarvi tulla meille..
en jaksa kutsua kerta toisensa perään. Sanoisit suoraan, etkä lupaile vaan!!

 

sulla on ongelmia?

 

tiedän jopa yhden lapsen vanhempia jotka eivät voi sen ainoikaisenkaan kanssa liikkua minnekään eikä heille saa tulla kylään. sitten vingutaan väsymystä, masista, aikuisen seuran puutetta tms.

 

mulla tuohon liikkumiseen vaikuttaa se etten yksinkertasesti jaksa mennä kylään paikkaan jossa koko ajan varottava ettei vaan mitään säry tai lapset sotke(lapsettomat kodit)

 

sulla on ongelmia?

Osuit oikeaan. Minunhan se ongelma on. Jos sanotaan, että tullaan sit kesällä käymään, kutsun ja ehdottelen ajankohtaa. Mikään ei sovi, syytä ei ole, vedotaan vaan että lasten kanssa se ei ole niin helppoa lähteä. Noh, miksi sitten luvata?

Palstalla aina kääntyy ongelma itselleen, just.

 

Joillakin äideillä vain on tapana tehdä kaikesta suuri ongelma. Mulla on yksi ystävä joka käyttää lasta tekosyynä kun ei viitsi lähteä, ehkä tuossa syy.

 

No kun se lasten kanssa lähteminen ei ole niin helppoa. varsinkin kun on monenikäistä lasta, on lähtö useasti kaaos.
Toisaalta on myös rasittavaa mennä lasten kanssa lapsettomalle kylään, kun siinä saa kaikki sisustusvaasitkin kyytiäB)

Mutta jatka ehdottelua, tai mene itse heille kylään!

 

tosin olis kohteliasta ilmottaa ettei pääse tulemaan ja ehdottaa jotain toista ajankohtaa?tai edes laitta viestiä jos ei tule! semmoinenkin ystävä löytyy joka sanoo tulevansa ja mitään ei kuulu...

 

mulla tuohon liikkumiseen vaikuttaa se etten yksinkertasesti jaksa mennä kylään paikkaan jossa koko ajan varottava ettei vaan mitään säry tai lapset sotke(lapsettomat kodit)

Tuon pointin mä tajuun! Mutta meillä on lapsia ja leluja, tilaa, pihaa..vaikka mitä. Enkä omista valkoisia sohvakalustoja ja meillä on toimiva imuri ja moppi sekä pyykinpesukone ja tiskikone ja osaan niitäkin käyttää. Siivous ei ole ongelma. Ehkä sitten olen huonoa seuraa. Mutta miksi sitten minä kelpaan kylään? Lapsiamme kaivataan seuraksi muiden lapsille.
Huoh...

 

No kun se lasten kanssa lähteminen ei ole niin helppoa. varsinkin kun on monenikäistä lasta, on lähtö useasti kaaos.
Toisaalta on myös rasittavaa mennä lasten kanssa lapsettomalle kylään, kun siinä saa kaikki sisustusvaasitkin kyytiäB)

Mutta jatka ehdottelua, tai mene itse heille kylään!

Juuh, aina itse menossa...
...onko se oikein?

 

Mä kyllä ymmärrän yhtä kaveria, neljän alle kouluikäisen ja todella vilkkaan pojan äitiä, joka ei halua lähteä poikien kanssa mihinkään kyläilemään. Koko aika menee poikia komentaessa ja perässä juostessa. Olen sanonut että meille saa kyllä lasten kanssa tulla eikä tarvi stressata, mutta hän ei halua. Tulee toisinaan yksin kun saa lastenvahdin.

Mun mielestä suurin vika tuossa ap:n tilanteessa on se että lupaa tulla, mutta ei tulekaan. Olen samaa mieltä että jos lupaa, niin sitten kanssa tulee, ellei mitään odottamatonta tule. Tai sitten ei pitäisi luvatakaan.

 

Olen itsekin neljän äiti, enkä kyllä näe hirveetä ongelmaa lähteä. Joskus saattaa rassata jos kyläpaikka on niin että tarvii monella kulkuneuvolla mennä ja miehellä auto käytössä. Uloslähteminen on kaaosta, JOS siitä itse tekee sellaisen ja asennoituu nin että ei siitä selviä. Luulen niin.

 

Olen itsekin neljän äiti, enkä kyllä näe hirveetä ongelmaa lähteä. Joskus saattaa rassata jos kyläpaikka on niin että tarvii monella kulkuneuvolla mennä ja miehellä auto käytössä. Uloslähteminen on kaaosta, JOS siitä itse tekee sellaisen ja asennoituu nin että ei siitä selviä. Luulen niin.

Juuri näin. Ongelma on, kun sen siksi tekee omissa asenteissaan. Ihmettelen vaan, että itse vilkkaiden 4:n kanssa kuljen ja se on enemmän itselleni vaihtelua ja virkistystä kuin vaikeaa. Juoksen minäkin leikki-ikäisen perässä jatkuvasti.

Joku kiteytti hienosti, todellinen ongelma on nuo katteettomat lupaukset.

 

Näin neljän alle eskari-ikäisen äitinä voin vastata tähän.

Ei ole mikään oletus että yö sujuisi niin hyvin että jaksan pirteänä lähteä katraani kanssa liikkeelle.
Ei takeita siitä että kaikki lapset ovat hyvällä tuulella ja yhteistyöhaluisia.
On hyvin rasittavaa kantaa 20-kiloinen vastaanhangoitteleva lapsi bussipysäkille
Huolehdittavaa ja tavaraa pitää olla mukana yllättävän paljon: vaihtovaippoja, varahousuja vahingon varalle, tuttipulloa, vesipulloa, nenäliinoja..
Päiväunirytmin sekoittuminen hankaloittaa elämää kuluvaksi ja seuraavaksi päiväksi, ei vain kyläilyn ajaksi.
Lähtö on usein kaaosta, vaikka kuinka pakkaisi valmiiksi edellisenä päivänä. Kiire tulee yleensä aina sinne bussille.
Läheskään aina ei bussiin mahdu rattaiden kanssa, puhumattakaan siitä jos joutuu tuplarattailla liikkeelle.
Kyläpaikassa saattaa olla jotain "vaarallista", remonttimonttu lattiassa, lasivaaseja joihin ei saa koskea, valkoinen matto jonka päällä sohvapöydällä juodaan marjamehua, ja tarjolla sokeria joka saa lapset villiintymään. Koko aika menee vahtimiseen ja perässä juoksuun, eikä voi hetkeäkään vain olla ja jutustella.
Kotimatkalla lapset ovat yleensä jo väsyksissä, pitää maanitella, kiristää, uhkailla ja tsemppailla että heidät saa kotiin asti. Osa nukahtaa rasituksesta ja iltainen nukkumaanmeno meneekin sitten pikkaisen pipariksi.. josta minä maksan seuraavana aamuna kun pitäisi saada rättiväsynyt lapsi jalkeille.

 

Näin neljän alle eskari-ikäisen äitinä voin vastata tähän.

Ei ole mikään oletus että yö sujuisi niin hyvin että jaksan pirteänä lähteä katraani kanssa liikkeelle.
Ei takeita siitä että kaikki lapset ovat hyvällä tuulella ja yhteistyöhaluisia.
On hyvin rasittavaa kantaa 20-kiloinen vastaanhangoitteleva lapsi bussipysäkille
Huolehdittavaa ja tavaraa pitää olla mukana yllättävän paljon: vaihtovaippoja, varahousuja vahingon varalle, tuttipulloa, vesipulloa, nenäliinoja..
Päiväunirytmin sekoittuminen hankaloittaa elämää kuluvaksi ja seuraavaksi päiväksi, ei vain kyläilyn ajaksi.
Lähtö on usein kaaosta, vaikka kuinka pakkaisi valmiiksi edellisenä päivänä. Kiire tulee yleensä aina sinne bussille.
Läheskään aina ei bussiin mahdu rattaiden kanssa, puhumattakaan siitä jos joutuu tuplarattailla liikkeelle.
Kyläpaikassa saattaa olla jotain "vaarallista", remonttimonttu lattiassa, lasivaaseja joihin ei saa koskea, valkoinen matto jonka päällä sohvapöydällä juodaan marjamehua, ja tarjolla sokeria joka saa lapset villiintymään. Koko aika menee vahtimiseen ja perässä juoksuun, eikä voi hetkeäkään vain olla ja jutustella.
Kotimatkalla lapset ovat yleensä jo väsyksissä, pitää maanitella, kiristää, uhkailla ja tsemppailla että heidät saa kotiin asti. Osa nukahtaa rasituksesta ja iltainen nukkumaanmeno meneekin sitten pikkaisen pipariksi.. josta minä maksan seuraavana aamuna kun pitäisi saada rättiväsynyt lapsi jalkeille.

En voi kyllä kaikkiin näihin yhtyä Koskaan ei ole tarvinnut kantaa 20kg vastaanhangoittelevaa lasta. Tavarat tosiaan voi pakata edellisenä iltana ja meillä ainakin kaikki tarvittava mahtuu rattaiden alle..

 

Jos mulle on kaikki helppoa, niin miks ei kaikille ole, yhyy...ärsyttävä aloitus, mutta niin sen kai pitikin olla

 

Minä kuljen paljonkin kahden lapseni kanssa. Ja ihmettelen niitä lapsettomia, jotka ei sitten KOSKAAN tule kylään, koska "on kiire, väsymystä, töitä huomen aamulla (!!) ja menen käymään kuntosalilla" yms. Ja ikinä ei sitten tarjouduta tulemaan toisena päivänä, jos silloin ei sopinut kun kysyin. Räjähdinkin asiasta "parhaalle ystävälleni" toissapäivänä, kun yhteydenpito on melko yksipuolista ja hän käy ehkä 4x vuodessa meillä vaikka samassa kaupungissa asutaan ja vielä suht lähekkäin. "Mulla on tapana etten käy viikonloppuisin missään, kun haluan vain olla "Pekan" kanssa kotona. Ajoitan menot viikolle." Ja sitten viikolla on kauheasti noi muita menoja.

Sähähdin, helpotti.

 

mulla tuohon liikkumiseen vaikuttaa se etten yksinkertasesti jaksa mennä kylään paikkaan jossa koko ajan varottava ettei vaan mitään säry tai lapset sotke(lapsettomat kodit)

Iso peesi

 

Pienten vilkkaiden kanssa kyläily on rankkaa, kun pitäisi koko kyläilyn ajan jaksaa vahtia vierellä. Kotona voi olla paljon rennommin, eikä tarvitse pelätä, että rikkovat jotain. Myös automatkat pitää suunnitella päiväunien mukaan. Isommilla lapsilla taas on treenejä ja muita omia menoja, jotka sotkevat suunnitelmia.

 

Kyllä me silloin tällöin vieraillaan, varsinkin jos voidaan olla ulkona kavereilla Mutta meillä on 1,5 ja 2,5 vuotiaat todella vilkkaat lapset niin ei siitä vierailusta (varsinkaan lapsettomien luona) kamalasti ehdi nauttimaan kun koko ajan on juostava lasten perässä ja pelättävä että ne koskee johonkin. Mä kyllä luotan siihen että tää on vain pienen hetken ja kohta vieraillaan useammin =)

 

Minulla ja ystävälläni molemmilla on 2 lasta ja meidän on paljon helpompi tavata puistossa jossa lapset saa juosta ja riehua eikä tarvi pelätä että sattuu vahinkoja. Joskus kun kylästellään ja kahvitellaan niin ei siinä kauheasti tule muuta tehtyä kuin katsottua lasten perään ja tosi kaaos on sitten kun vieraat lähtee ja pitää alkaa siivoamaan.

Onkohan ap:llä itsellään lapsia?

 

Mulla on vain kolme alle 5-vuotiasta mutta ehkä just siksi jaksankin vielä liikkua niiden kanssa vaivattomasti Ajatella jos siinä olisi se neljäs! No vitsit sikseen. Meillä on aina liikuttu paljon, joten lapsetkin osaavat olla reissuilla. Esim. bussiin osaavat nousta sujuvasti ja ymmärtävät istua paikoillaan penkillä. Samoin kävelytiellä osaavat kävellä siivosti rattaiden vieressä eivätkä poukkoile pitkin poikin. Ja kaikista eniten vaikuttaa äidin asenne! Jos äitiä sapettaa niin koko reissu on piloilla. Mutta jos äiti on hyvällä tuulella niin lapsetkin ovat hyvällä tuulella ja koko reissu menee hyvissä merkeissä.

 

Kyllä me ainakin kuljetaan 5 lapsen kanssa tasan sinne minne halutaan, sitä varten opetetaan käytöstavat että niiden herranterttujen kanssa voi jossain kulkeakin.

 

ymmärrän hyvin ettei pienten kans ole aina helppo kyläillä. Itse kutsun meille vieraita mut vastavisiitille mun on hankala päästä kun ei ole autoa eikä paikallisliikennettä. Päästään siis just niin pitkälle kun lapsi jaksaa ajaa pyörällä. Jos sää sallii...

 

Kyllä minä perillä jaksaisin olla mutta tätä nykyä ei kyllä automatkat kiinnosta. Eilen jo kerroin palstalla että kun lapset itkee ja vonkuu koko matkan niin lomamatkat jäävät minimiin.

Ja kyllä, niin kauan kun nuo lapset ovat pieniä ja jos minua ei kiinnosta mennä johonkin kissanristiäisiin, niin käytän heitä surutta tekosyynä.