Näin neljän alle eskari-ikäisen äitinä voin vastata tähän.
Ei ole mikään oletus että yö sujuisi niin hyvin että jaksan pirteänä lähteä katraani kanssa liikkeelle.
Ei takeita siitä että kaikki lapset ovat hyvällä tuulella ja yhteistyöhaluisia.
On hyvin rasittavaa kantaa 20-kiloinen vastaanhangoitteleva lapsi bussipysäkille
Huolehdittavaa ja tavaraa pitää olla mukana yllättävän paljon: vaihtovaippoja, varahousuja vahingon varalle, tuttipulloa, vesipulloa, nenäliinoja..
Päiväunirytmin sekoittuminen hankaloittaa elämää kuluvaksi ja seuraavaksi päiväksi, ei vain kyläilyn ajaksi.
Lähtö on usein kaaosta, vaikka kuinka pakkaisi valmiiksi edellisenä päivänä. Kiire tulee yleensä aina sinne bussille.
Läheskään aina ei bussiin mahdu rattaiden kanssa, puhumattakaan siitä jos joutuu tuplarattailla liikkeelle.
Kyläpaikassa saattaa olla jotain "vaarallista", remonttimonttu lattiassa, lasivaaseja joihin ei saa koskea, valkoinen matto jonka päällä sohvapöydällä juodaan marjamehua, ja tarjolla sokeria joka saa lapset villiintymään. Koko aika menee vahtimiseen ja perässä juoksuun, eikä voi hetkeäkään vain olla ja jutustella.
Kotimatkalla lapset ovat yleensä jo väsyksissä, pitää maanitella, kiristää, uhkailla ja tsemppailla että heidät saa kotiin asti. Osa nukahtaa rasituksesta ja iltainen nukkumaanmeno meneekin sitten pikkaisen pipariksi.. josta minä maksan seuraavana aamuna kun pitäisi saada rättiväsynyt lapsi jalkeille.