Kiva kuulla
Carostakin! harmi että liikuntavamma diagnoosi kaiken päälle tuli, ei olisi teille tarvinnut (oletko miettinyt voisiko olla synnytyksestä johtuvaa?), mutta tosi hienoa ettei tutkimuksissa ole mitään vakavaa löytynyt ja syöminen sujuu taas! Onnea sullekin hurjasti hoitotaipaleelle lähtemiseen
Mä en ole vielä tarhapaikkaa tietysti hakenut, kun aikaisintaan menen varmaan vuoden päästä töihin, yritän jos saisi kitkuteltua siihen asti että poika olisi 2vee. Täällä ei tuo 4kk varmaan millään riitä paikan hakemiseen. Serkku kertoili miten heillä oli mennyt ekan lapsen kanssa; he olivat laittaneet muistaakseni kolme vaihtoehtoa hakemukseen, jotka olivat kätevän lähellä heidän kotiaan ja sieltä oli tullut vain ilmoitus, että ei kyllä todellakaan irtoa niistä tarhoista paikka. Että jos eivät pysty kauemmas viemään tarhaan niin sitten kannattaa tutkia vaihtoehtoa saisivatko lapsen vaikka jotain muuta kautta hoitoon
Heillä onneksi oli tuttavapariskunta kellä pieni lapsi myös, jonka äiti sitten tuli heille kotiin oman lapsensa kanssa hoitamaan serkkuni lasta. Sinällään win win tilanne molemmille, että tämä hoitaja sai siitä lisärahaa (joku tukisysteemi en muista minkä niminen) ja serkkuni saivat lapsen hoitoon ja vielä omaan kotiin. Meillä ei tällaisia kikkailuja ole mahdollista toteuttaa, joten tiedä sitten mikä kaaos meidän tarhatilanteesta sitten tulee
Ollaan sovittu, että kun mä meen ysiksi duuniin niin vien pojan ja mies hakee kun pääsee kolmelta. Hän on autolla töissä mutta mä julkisilla, joten ei kyllä todellakaan nappaisi lähteä raahaamaan naperoa joka aamu toiselle puolelle Helsinkiä ja pidentää omaa työmatkaa kohtuuttomasti
mutta täytyy vaan toivoa hartaasti, että olisi parempi onni tarhaan pääsemisessä sitten. Yksityinen tarhapaikka olisi kova juttu, mutta maksaa tyyliin yli 500eur kuussa, joten on se kuitenkin aika kova hinta maksaa vaikkakaan 'vain' pari kolme sataa enemmän kuin kaupungin tarhasta paikka. Perhepäiväkoti olisi ihanteellinen pienelle lapselle kaikin puolin, mutta niiden saaminen on kyllä varmasti vielä hankalampaa kuin lottovoitto tässä kaupungissa
Täällä tapaillaan ylösnousemista jonkin verran
ei onneksi yritä vielä pöytiä yms vasten nousta, mutta mua, miestä ja pinnasängyn laitaa vasten kyllä. En kyllä millään vielä haluaisi laskea pinnasängyn pohjaa kun miten mä sinne puoliunisen lapsen sitten saan nukkumaan??
Pitkällä miehellä se vielä onnistuu, mutta ei mulla. On niin helppoa ollut nyt syöttää sinne pinnasänkyyn kun useimmiten torkahtaa pullolle. Ollaan tähän mennessä nukutettu päikkäreille meidän sänkyyn vielä, mutta turvallisuussyistä alettu ainakin toiset päikyt (ekat nukun nykyään yleensä pojan kanssa sängyssä) nukuttaa pinnikseen.
Mitä te leikitti lastenne kanssa yhdessä? Meillä poika viettää ison määrän aikaa lattialla nykyään kun ei oikein sylissäkään pysy. Lattialla on hänen lelut korissa joista noukkii niitä tutkittavaksi ja muutenkin touhottaa menemään siinä itsekseenkin. Usein menen hänen kanssaan lattialle tutkimaan leluja ja jutustelemaan, mutta jotenkin vaikea keksiä mitä voisi yhdessä ihan leikkiä. En itse muista yhden yhtään loruleikkejäkään tietenkään. Jotenkin mielikuvitukseton olo tuolla leikkipuolella
Mietin näitä
https://verkkokauppa.oppijailo.fi/vauvan-kanssa-puuhakortit/554700/dp
Onko kellekään tuttuja?
Entä mitenhän nuo sormivärit? meillä on niitä eri värisiä kun ostettiin jalanjäljen jäljitystä varten. Voiskohan niitä jo esim kylppärissä sotkea yhdessä? jos saisi katsottua niin ettei laittaisi suuhun tms.
Mitenhän
Peppermintillä ja
Greyllä (ja ketäs muita tänne olikaan ehtinyt?) sujuu tällä hetkellä? toivottavasti leppoisasti ja unirikkaasti
Meillä ollut ihan hyviä ekoja pätkiä unta (tainnut olla paria tutin laittamista lukuunottamatta parhaimmillaan 9h), mutta on ollut välissä aika paskojakin öitä. Jotenkin tuntuu, että ihan mitä vaan voi nuo yöt olla meillä vielä. Pahimpia tietty ne missä poika herää kesken yötä tosi virkeänä niinku viime yönä kahden aikaan ja sitten oli täysin hereillä kuuden jälkeen jolloin noustiin sitten puurolle