Siirretyistä alkioista tuli vauvoja <3

Heiipä hei!
Täällä isänpäivänä kirjottelen. Tyttö kahden viikonpäästä 1v!
Aika menee hirveää vauhtia.
Osaa tällä hetkellä kävellä pieniä matkoja ilman tukea, sanoo äiti, tunnistaa paljon esineitä nimeltä, sormiruokailee, ensimmäinen hammas tekee tuloaan ja nukkuu läpi yön heräämättä omassa huoneessaan.
Ihana pieni ilopilleri neiti!
Pituutta tällä viikolla oli neuvolassa 78cm ja painoa 10300g.
Mukavaa syksyä mameille!

 

Hyvältä kuulostaa siellä! Olisi kiva kuulla muidenkin kuulumisia ja tunnelmia

Meillä ei mitään uutta auringon alla. Kauheaa vauhtia töihin paluu tulee heti uuden vuoden jälkeen sinne ihmettelemään mitä siellä pitikään tehdä vielä ei ole tarhapaikasta tietoa, pitää varmaan soitella ja kysyä. Pelottaa ja ahdistaa ja valmiiksi minne huitsin nevadaan ne meidät heittää toiveista huolimatta ja surettaa tietty se kauheasti että tarhaan meno merkkaa virallisen lopullisesti vauvaelämän päättymistä nyyyh

Kovasti juostaan ja kiipeillään enemmän ja enemmän koko ajan. Kännykät yms kun ei ole hänelle sallittuja tavaroita niin alkaa olemaan koko ajan vaan vaikeampi keksiä niille paikkoja mihin ei yllä.
Aivan mahdoton papatus ja siansaksan selostus. Matkii meidän puhetta ja joitain sanoja kyllä ajoittain tulee.
Ruokailut menee vähän niin ja näin edelleen. Syödään kaikki pääsääntöisesti samaa ruokaa jo, mutta jotkut päiväruoat ei yksinkertaisesti vaan uppoa, ei välttis edes maista jotain. Yritän vaan suhtautua rennosti (joskus onnistuu, joskus ei) ettei se täyden lautasen eteen nälkään kuole

Tulkeehan kertomaan kuulumisia

Mandala ja pikkuherra 1v5kk

 

Moi pitkästä aikaa kaikki
Meillä oli tänään 18kk neuvola. Kaikki hyvin ja nyt voi jo huokaista helpotuksesta. Kasvu ja pään kasvu alkanut tasaantua. Poika nyt 87cm, 12kg ja pää 53cm. Parivuotiaan kokoinen. Kävelee, juoksee ja kiipeilee. Hiki tulee, kun yrittää pysyä perässä. Kömpelö on ja huono tasapaino, mutta kompensoi tätä verbaalilla lahjakkudella (kuten siskonsa Meillä tulee ainakin 150 sanaa ja jokunen 2-3 sanan lause. Iloinen, sosiaalinen ja utelias lapsi.

Edelleen vähäuninen ja öisin useampi heräily. Imetän vieläkin. Oli tarkoitus mennä pakkaselle marras-joulukuussa, mutta ei nyt päästäkään, kun pitää imetys lopettaa. Enkä tiiä miten lopetan. Todnäk seinään, koska jäbä on sellanen tissimies, että huh huh. Kokeilin unikoulua kolme yötä, että oppis nukkumaan omassa sängyssä isosiskon huoneessa. Lopputuloksena mä nukuin vaan paria tuntia ja taapero nukku nojatuolissa mun sylissä. Kai se teininä nukkuu jossain muualla? Vai tuleekohan siitä peräkammarin poika

Ruoka maistuu. Syö ite lusikalla ja sormin. Normi maitoa juo pillillä lasista autettuna. Tahtoa on paljon. Huuto tulee, kun ei saa tahtoaan läpi. Eniten kiinnostaa kaikki tekniikka ja autot. Kaivureita rakastaa, etenkin keltaisia. Nyt on ruvennut pyytää kirjoja ja jaksaa lyhyitä satuja kuuntelemaan. Musiikkia haluaa joka päivä ”biisi”, ”volaa” Laulaa mukana paljon. Muskarissa käydään ja uimassa. Puistoillaan melkein joka päivä niin näkee muitakin

Mä niin toivon ettei tää oo meidän viimeinen vauva!!! Viihdyn niin hyvin muksujeni kanssa, että haluaisin vielä kerran kokea tän <3

Hyvää talven alkua kaikille!!!

 

Moi kaikki pitkästä aikaa! Niin vaan alkaa olla vierähtänyt täällä ensimmäinen vauvavuosi. Pieni tyttö täyttää 2 viikon päästä jo vuoden ja vauhti vaan kiihtyy! Vielä ei ilman tukea seistä tai kävellä, mutta tukea vasten onnistuu molemmat. Hoidossa aloitti 10kk ikäisenä, kun palasin osa-aikaisena takaisin töihin. Onneksi löydettiin aivan ihana pph, tyttökään ei vierastanut häntä lainkaan ja mielellään on menossa hoitoonkin.

Ruoka maistuu, etenkin äidin ja isän lautasella on paljon parempaa mitä omalla lautasella. Puuro menee suuhun osin lusikalla, osin omin sormin. Maito tulee pullosta ja siitä olen tyytyväinen. Kerran on vaan sairastanut flunssan, vaikka peloteltiin että nyt jää äidinmaidosta saadut hyvät vastustuskyvyt pois ja on koko ajan kipeä.

Tänään uskaltauduin lukemaan vasta oman synnytyskertomuksen ja leikkauskertomuksen. Olihan se, en muista että olisi jotain akupunktiota yritetty istukan ulossaamiseksi. Ja 70mmhg ollut yläpaine ja 180 pulssi, kun pääsin leikkaussaliin. Vähän hirvittää nyt, mitä kaikkea mies joutui kokemaan sinä päivänä. Nyt vasta tajuaa sen. Silti mielessä olisi pieni sisarus haaveissa, tiedä sitten onnistuuko ja onko se sitten yhtä helppohoitoinen mitä tämä vielä vauva. Kuitenkin olen niin onnellinen tästä lapsesta, aina niin iloinen ja nauravainen. Minun pieni.

Ihanaa kevättä teille, ja toivottavasti tämä vielä heräisi uudelleen tämä palsta.

 

Kiva että täälläkin vielä jotkut päivittää kuulumisia
Täällä tulee ens kuussa 2v täyteen, ja niin, ihan uskomatonta vauhtia aika menee...nyyh! Vastahan oltiin siellä sairaalassa kun syntyi..
Poika pääsi vihdoin alottaan tarhassa helmikuussa ja on kovasti viihtyny siellä! Iltaisin menee mieluusti nukkumaan kun tietää että aamulla näkee taas tarhakaverit osaa jo luetellakin melkein kaikkien nimet. Toistelee muutenkin sanoja mitä puhutaan, lauseita ei vielä ole tullut. Jopa r-kirjain onnistuu yllättävän selkeesti, s:ää sen sijaan ei kuulu yhtä usein.
Mummulassa kyselee aina 9kk nuorempaa serkkutyttöä että tuleeko sekin sinne, ja sitten halii tätä jatkuvasti
Kakat on tulleet jo usean viikon pottaan, en muista edes millonka viimeks ois livahtanu vaippaan. Usein myös yövaippa on aamulla ihan kuiva. Tarhassa on käytössä myös pari kestovaippaa, ja "ennätyspäivänä" sama vaippa on säilyny kuivana koko päivän!
Tietyt rutiinit esim. aamusin on tosi tärkeitä, helposti hermostuu jos asiat joutuu tekemään hiukankaan tutusta poiketen.
Tutit on (harmi kyllä) vieläkin tosi tärkeitä, varsinkin öiden pelastus, ja hiukan hirvittää miten hankalaa niistä kokonaan luopuminen tulee oleen.. Kuitenkin alusta lähtien on ollu selvä sääntö, että tarhaan ei niitä oteta, eikä tässä ole ollutkaan mitään ongelmaa. Ts. tämmösiä sopimuksia on jo mahdollista tehdä ja ymmärtää ne, kun selittää että siellä vain pienemmät vauvat syö tuttia ja olet jo iso poika. Myös muutenkin ulos mennessä ne jätetään kotiin.
En tiedä moniko seuraa muita ketjuja, mutta meille odotetaan pikkusisarusta tulevaksi syyskuussa. Joulukuinen 7.ivf:n blaston tuoresiirto tuotti vihdoin tulosta, elokuisen hoidon mentyä vielä enempi reisille (ei lopulta ainuttakaan siirtoa) keväisen jälkeen. En ole tästä vielä pojalle sen kummemmin puhunu, mutta onhan se pistäny merkille mahan jota vasten tykkää pitää päätä, ikäänkuin kuunnellen ja silitellä.. ihan kun se tietäisi kertomattakin että jotakin siellä on....<3

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

lullaby ja jäbikkä, ens viikolla 2vee