Siipeilyä?

[Merihevonen]

Miten te avoliittolaiset jaatte asumis- ja elinkustannuksenne reilulla tavalla?

Asun avomieheni kanssa yhdessä toista vuotta - yhdessä olemme olleet kohta neljä vuotta.

Minua pohdituttaa menojemme jakamisen oikeudenmukaisuus.

Asumme minun omistamassani asunnossa, josta (luonnollisesti) yksin lyhennän velkaa. Yhtiövastikkeen ja muut menomme jaamme suurin piirtein puoliksi. Kaupassa käymme vuorotellen ja ruokakulut menevät karkeasti puoliksi.

Laitamme kumpikin 200 e kuussa yhteiselle tilille, josta laskut automaattisesti menevät. Tienaamme lähes saman verran.

Hän siis maksaa elämisestään 200 e kuussa, minä lainan takia huomattavasti enemmän.

Nyt on tulossa isompaa remonttia, ja olen ensi viikolla menossa pankkiin neuvottelemaan remonttilainasta. Mies ei osallistu millään tavalla yhteisen kodin kohennussuunnitelmiin - ei taloudellisesti eikä ajatuksenkaan tasolla.

Hän myi viime vuonna oman asuntonsa ja siitä käteen jääneet rahat makaavat nyt hänen pankkitilillään. On ollut puhetta siitä, että hän ostaa puoliosuuden tästä asunnosta, mutta ne ovat jääneet puheiksi. Parisuhteemme ei ole parhaimmassa mallissa, mutta se onkin jo toinen juttu.
´
Mietin vain, että siipeileekö tämä mieheni, kun meillä todellakaan ei mene hyvin. On aika edullista asua 200 e/kk (ja tässä summassa ovat sähkö, lehdet, TV, vakuutukset jne.). Olemme kuin kämppikset.

Tilanne on siinä mielessä oikeudenmukainen, että asuntohan jää eron sattuessa minulle. Muutoin tuntuu siltä, että minä pidän häntä yllä saamatta mitään (parisuhteeseenkaan kuuluvaa) vastineeksi. Elämä ei tietenkään ole vaihtokauppaa ja otan/annan-peliä, mutta pohdinpa tässä vain.

 

[yks]

Ei kuulosta siipeilyltä, ehkä...

Olin jo ehdottamassa, että mies voisi ostaa osuuden asunnosta, jolloin lainaakin maksaisitte yhdessä, mutta siitä olikin jo ollut teillä puhetta.

Viisasta olla ottamatta yhteistä lainaa, jos sinäkin epäilet suhteen kestävyyttä.

Ota kunnolla puheeksi parisuhteenne tila !

Jos sinusta vähänkin tuntuu, että mies siipeilee, eikä kyseessä ole parisuhde vaan kämppikset, niin mies pihalle vaan. Kyllä se siinä vaiheessa päättää haluaako sitoutua lainalla sinuun vai etsiä muita asuntoja ja asuinkumppania.

Jos vähänkin tuntuu siltä, että eron sattuessa ja miehen löytäessä toisen naisen tunnet tulleeksi hyväksikäytetyksi asumisjärjestelyjen suhteen, älä anna sen tapahtua.

Päätä itse, milloin millaisiin asumisjärjestelyihin suostut tuntematta tulleesi huijatuksi.

Hyvä, että olet huomannut tilanteen jo nyt !

 

[Mie]

No, minä en ainakaan miehen sijassa osallistuisi sellaisiin asunnon kohennusmenoihin, jotka kuuluvat kiinteästi asuntoon koska sehän on sun nimissä.

Yleensäkään en ymmärrä sellaista että mennään maksamaan lainoja asunnosta, joka on vain sen toisen nimissä.

Ehkä mies voisi osallistua johonkin irtaimen ostoon tai juokseviin menoihin hieman isommalla osuudella.

 

[minä]

ehdotan, että hän voisi maksaa koko yhtiövastikkeen.

 

[Rendez- Vous]

Jaa-a...

Mies selkeästi elää riittävänä pitämässään kämpässä ja jopa vallan edullisesti.

Ota vuokraa asumisesta.

Ette taida olla perheellisiä. Onneksi.

 

[on]

oikeudenmukaista. Lainalyhennyksiä ja remontteja ei tuollaisessa tilanteessa tule mielestäni huomioida yhteisiä laskuja maksaessa. Tulonne ovat yhtä suuret. Maksatte asumis- ja ruokakulut puoliksi. Sinä maksat omaasi pois ja kohennat omaisuutesi arvoa remontoimalla eli ""pistät rahaa pankkiin"".

Mikäli miehesi muuttaisi pois, joutuisit sen vastikkeen maksamaan kokonaan itse. Samoin ruoka tulee halvemmaksi henkeäkohti, kun laittaa kahdelle yhden sijaan. Yksittäispakatut tuotteet ovat kallimpia ja isommat ehtivät pilaantua.

Jos toinen ei osallistu ollenkaan normaaliin arkitöihin, niin silloin tilanne katsotaan uudelleen ja laiskiainen maksaa isomman osuuden yhteisistä menoista.

Tämä on tapa, jolla meillä toimitaan vastaavassa tilanteessa. Hyvin on rullannut jo yli 12v...

 

[selvä]

tilanne - katsotte lehdestä markkinvuokran asuntoanne vastaavasta kämpästä. Jaatte tämän summa puoliksi, koska puolet tilasta kuuluu miehellesi. Sitten annat vähän alennusta, ettei ainakaan riistoksi mene. Tämän pitäisi olla molemmille reilu kauppa.

Minulle ei suoraan sanottuna tulisi mieleenkään asua ilmaiseksi toisen omistusasunnossa ennenkuin kassa on muutenkin yhteinen (tapahtuu se sitten avoliiton/kihlauksen/häiden kynnyksellä)

 

[:-D]

selvä on selvillä vesillä. Hänen ehdotuksesa on älykäs, reilu ja oikeudenmukainen. Sinä maksat asuntoa ja saat sen omistusasunnon mukaisen edullisen vuokrankin. Mies ei omista asuntoa, joten hänen kuuluu maksaa markkinavuokraa. Katsot, mikä on asuinalueenne saman kokoisen vuokra-asunnon käypä vuokra ja mies maksaa sen sinulle. Siis puolet markkinavuokrasta. Höty edullisesta yhtiövastikkeesta kuuluu vain kiinteistön omistajalle, sinulle. Mies on vuokralainen ja maksaa vuokraa, korkeampaa.

Ellei tämä miehelle käy, on hän siipeilijä ja yrittää käyttää sinua hyväkseen. Noin edullisella vuokralla saat jonkun muunkin kämppiksen itsellesi, joten mitään et menetä tietenkään. Laita asiasi kuntoon ja vaadi mieheltä korkeampaa markkinavuokraa.

 

[mies]

Joko taas?
Ehdottomasti parisuhteen kiivaimmat keskustelut tulee rahasta; sitä en tule tajuamaan koskaan. Lasketteko te todellakin koko ajan mitä mikin maksaa ja maksaako toinen nyt varmasti tarpeeksi. Minä sanon, että jos hiuksia aletaan halkomaan rahanvuoksi , niin erotkaa. Jos rahan laskeminen menee kaiken edelle, niin kannattaa asua yksin ja laskea vain omia rahoja.

Kuinka moni kuvittelee vievänsä rahaa täältä kuoleman jälkeen, kuinka turhaa on kerätä omaisuuksia, kun tietää, että niillä ei ole todellisuudessa mitään henkistä arvoa. Ok rahaa tarvitaan, mutta kun tullaan toimeen, niin se riittää.

Minusta pitäisi olla yhteisesti hoidettu tili, ja molemmilla täysi käyttöoikeus yhteisiin menoihin. Sitten omat tilit, jonne menee se mitä tulee henkilökohtaista extraa.

 

[verottaja]

Muista sitten ilmoittaa verottajalle saamasi vuokratulo, se verotetaan pääomatulona. On sun äijäs kuitenkin hyvä sijoitus sulle, nettoat kivasti !

 

[Mieli]

""Lasketteko te todellakin koko ajan mitä mikin maksaa ja maksaako toinen nyt varmasti tarpeeksi. Minä sanon, että jos hiuksia aletaan halkomaan rahanvuoksi , niin erotkaa. Jos rahan laskeminen menee kaiken edelle, niin kannattaa asua yksin ja laskea vain omia rahoja.""

Ei se minusta ole mitään hiusten halkomista, jos toinen on täysin vapaamatkustajana! Kyllä parisuhteeseen liittyy taloudellisiakin seikkoja, ja tämän tietävät kaikki paitsi ne, joilla on niin paljon rahaa että on varaa pitää siipeilijöitä. Minä ja poikaystäväni olemme opiskelijoita, joten kyllä tarkkaan katsotaan kumpi on viimeksi ostellut sitä ja tätä ja tasataan kuluja pidemmällä tähtäimellä. Mitään riitoja ei ole tullut, kun alusta asti on ollut sellaiset pelisäännöt, että kulut jaetaan. Siitähän niitä tappeluita alkaa tulla, että toinen tarjoaa eikä toinen voi olla varma, odotetaanko vastatarjouksia vai ei. Kun ajatuksia ei voi lukea.

Kyllä meilläkin välillä tarjotaan puolin ja toisin, ja tämä ilmaistaan selväsanaisesti, että tähän ei nyt sitten odoteta vastapalveluksia. Uskoisin tämän järjestelyn toimivan myös tulevaisuudessa, kun katsellaan asuntoa ja pohditaan lainaa. Ei parisuhde ole mikään syy pistää omaansa tai toisen taloutta kuralle.

 

[Kettu]

Laskeminen on ok siinä tapauksessa, että mies on siipeilijä. Mutta siipeilevää naista ei saa arvostella, vaan ""rahojen pitää olla yhteisiä"".

Mitähän olisi olleet vastaukset, jos mies olisi valittanut että nainen asuu ilmaiseksi hänen asunnossaan? Kaikki olisivat haukkuneet miehen lyttyyn, vain luuserihan ei tarjoa naiselleen parasta vaan rupeaa laskemaan rahallista panosta parisuhteessa.

 

[Hmm..]

""Ei se minusta ole mitään hiusten halkomista, jos toinen on täysin vapaamatkustajana!""

Tässä olen toki samaa mieltä. Toisaalta tässä nimenomaisessa tapauksessa ei tainnut kumpikaan ollakaan vapaamatkustajana. Voisi toki olla kohtuullista, että mies maksaisi asumisesta sen verran, mitä joutuisi maksamaan vuokra-asunnossakin. Siis puolet markkinavuokrasta. Mutta jos ihminen jo nyt maksaa puolet yhtiövastikkeista, sähköistä + muista kuluista ja ruuasta, en lähtisi häntä ihan siipeilystä syyttämään...

 

[:-D]

Osittain tottakin. Mielestäni siipeilevä mies on paljon inhottavampi ja halveksuttavampi kuin siipeilevä nainen. Miesten palkat ovat naisten palkkoja suuremmat, mm. siitä syystä. Naisen ei mielestäni missään olosuhteissa tai missään tilanteessa kuulu ja ole järkevää alkaa elättämään miestä.

Minulle mies on luomakunnan kruunu, oma mieheni ainakin. Katson häntä mielelläni ylöspäin ja ihailen häntä ja hänen taloudenpitoaan. Häntä ei tarvitse minun elättää, päinvastoin, hän on vakavarainen ja pystyy kustantamaan minulle paljon ylimääräistäkin. Sellaista miestä on helppo ihailla, kunnioittaa ja rakastaa.

Laittakaa tytöt luuseriukko pellolla ja etsikään mies, jota voitte kunnioittaa ja jolka kynee elättämään itsensä ja teidät siinä sivussa.

 

[Veke]

Toivottavasti et ole tosissasi..? Mutta tuollaisia naisiakin on, ikävä kyllä!

 

[Hmm..]

Minusta taas siipeily on yhtä inhottavaa sukupuolesta riippumatta. Se on myöskin tilannekohtaista. Itse teen päätelmiä miehen paremmista tuloista vain niissä tapauksissa, joissa ne tosiaan paremmat ovat. Mitä tasavertaisemmin puolisot tienaavat, sitä tasavertaisemmin heidän pitää myös yhteiseen talouteen osallistua. En tee tässä asiassa mitään eroa sukupuolten välille.

Minulle mies ei ole luomakunnan kruunu, ei edes omani. Mutta katselen häntä mielelläni paitsi silmiin myös ylöskin päin. Ihailen ja rakastan häntä, ja kunnioitan häntä siitä, että hän enemmän tienaavana laittaa enemmän rahaa meidän talouteemme.

Minäkään en ole luomakunnan kuningatar, mutta mieheni silti ihailee ja kunnioittaa minua. Ja katsoo välillä silmiin ja välillä ylöspäin.

 

[Nappi]

Ilmoita Merihevonen kaverillesi, että aiot laittaa asuntosi myyntiin ja olet ajatellut, että ostettasiin sitten puoliksi uusi yhteinen asunto ja katso mitä hän vastaa, tai

Teet laskelman mitä vakuutukset, yhtiövastike, lehdet yms. maksaa kuukaudessa (ruoka tietysti lisäksi) ja jaat sen kahdella. Sinulla on todennäköisesti tietokone ja taulukkolaskentaohjelma käytössäsi.

Tavallaan tällä hetkellä saat kuitenkin säästöä siihen nähden, että asuisit yksin, eikö vain.

Remonttilainan osalta katsoisin, että myös hänen asumismukavuutensa paranee ja toisaalta Sinun omistamasi asunnon arvo nousee, joten ehdotan samaa kuin joku muukin, että hän maksaisi yhtiövastikkeen kokonaan ja sinä mahdollisen lainanlyhennyksen.

 

[Ajattelija]

Olen samassa tilanteessa, paitsi että olen maksanut lainani jo loppuun. Ei tulisi mieleenkään antaa miehen osallistua remonttikuluihin kuin korkeintaan suoritustasolla. Minun omaisuudestanihan siinä on kyse. Se jää minulle eron sattuessa. Sama koskee autoa (molemmilla omat) ja kesämökkiä (miehen oma).

Muut kulut vastikkeesta ja sähköstä alkaen maksamme vuorotellen. Jokapäiväiset kulut menee mukavasti tasan, koska miehelläni on tilipäivä 15. päivä ja minulla viimeinen: minä maksan alkukuun ruoat yms. ja mies maksaa loppukuun ruoat ym.

En halua joutua tilanteeseen, jossa joku voisi joskus vaatia osuutta omaisuudestani kuten ystävälleni kävi: avomies rakensi autotallin ja vaatii korvausta työstään eron tullessa.

 

[pit]

Taas näitä keskusteluja. Ei pitäsi varmaan enää osallistuakaan.

Mä en ymmärrä, että omia lainoja maksatetaan toisella. Asumme minun asunnossani ja mies maksaa maksaa vain yhtiövastikkeen. Toisaalta, jos nyt lähtisi hiuksia halkomaan, niin meillä yhtiövastike sisältää myös rahoitusvastiketta, eli mies maksaa yhtiön lainaa ;-)

Kokonaisuudessaan vastike on kuitenkin niin pieni, ettei sinänsä kait väliä.

Tulevan keittiörempan maksamme yhdessä, onhan kyseessä molempien koti ja ennekaikkea mies haluaa itse osallistua kustannuksiin. Kummankaan ei tarvitse ottaa lainaa tätä varten. Hänen panoksensa huomioidaan sitten kun asunto myydään ja hän saa silloin sijoittamansa rahat takaisin. Tämä tapahtunee parin vuoden sisään.

Mies maksaa sitten suurituloisempana enemmän päivittäisistä menoistamme, plus luksukset, kuten matkat.

Mun meielstäni teidän järjestely kuulostaa reilulta, maksathan sinä kokoajan omaasi ja kartutat sijoitustasi.

Varsinkin jos parisuhde ei nyt erityisesti kukoista, en lähtisi suunnittelemaankaan mitään yhteisiä sijoituksia ja remontteja.

 

[ota vuokraa]

Ota ukolta vuokraa puolet siitä mitä lyhennät velkaasi. Ja tehkää kirjallinen vuokrasopimus. Muuten tuo kyllä kuulostaa siipeilyltä.

On luonnollista ettei mies halua osallistua remonttiin omilla rahoilla, koska remontin myötä asunnon arvo nousee ja vain sinä hyödyt siitä. Ei mies. Jos ottaisit mieheltä rahaa remonttiin se olisi sinun siipeilyäsi.

Jos mies ei ole valmis tai te ette ole valmiita sijoittamaan yhteiseen asuntoon niin sopikaa edes uusiksi se mitä mies maksaa asumisestaan. Puolet kokonaisasumiskuluista (laina+yhtiövastike+vakuutus) on kohtuullista ja oikeudenmukaista. Olette kieltämättä vasta alkutaipaleella sen suhteen pysyttekö yhdessä pidempään vai meneekö tämä suhde ohi. On viisaasta asua muutama vuosi yhdessä ja jos se toimii niin sitten vasta hankitaan yhteistä omaisuutta.

 

[Merihevonen]

Kiitos tähänastisista vastauksista! Olen saanut ajattelemisen aihetta.

Haluan vielä selventää, että en todellakaan odota, että mies osallistuu asuntolainaan tai tulevaan mahdolliseen remonttilainaan. Niin kauan kuin asunto on yksin minun, vastaan myös yksin sen pääomakuluista.

Vuokrasopimusta en ole ajatellut laatia, hän kun ei statukseltaan ole vuokralainen, vaikka useimmiten vain kämppikseltä tuntuukin. Hän on avomieheni ja kihlakumppanini.

Saatanpa kipuilla sitäkin, että meillä on niin paljon ongelmia. Olen todella harkinnut eroa (hän myös) usein viime aikoina. Siitä on puhuttukin.

Tuntuu, että yksin yritän tätä elämäämme viedä eteenpäin. Viime kesänä meillä oli suunnitelma tulevaisuudesta, mutta hän perui niin hääpäivän kuin -matkankin. Asunto-osuusostosuunnitelmat , jotka olivat olleet hänelle niin tärkeitä, hautautuivat johonkin ongelmien alle. Tämä tuleva remontti oli tarkoitus suorittaa yhdessä, mutta nyt hän on vetäytynyt ja se on yksin minun projektini.

Se, että me emme ole kuin rakastavaiset, kumppanit tai (avo)puolisot, satuttaa. Eivät tällaiset raha-asiat ole mielessä silloin, kun onni kukoistaa ja parisuhteessa kaikki on hyvin. Nämä siipeilyajatukset hiipivät mieleen silloin, kun suhde tuntuu vetelevän viimeisiään, muttei toinen lähde.

Taitaa olla vakavan keskustelun paikka.

Kiitos vielä paljon kommenteista!

 

[Hansu]

Mielestäni olisi oikeudemukaista, että miehesi osallistuisi osittain asuntolainasi korkomenoihin. Ei ole oikeudemukaista että hänen asunnostaan saamansa rahat lepäävät omalla tilillä kasvamassa korkoa ja sinä taas maksat teidän yhteisessä asumassanne asunnosta korkoa asuntolainan muodossa. Muuten homma vaikuttaa oikeudenmukaiselta.

 

[vuokran ottaminen]

ei ole ihan ongelmatonta. Jos tehdään vuokrasopimus ja saadaan vuokratuloa, on siitä maksettava veroa. Tulojen noustessa tietysti verotuskin kiristyy...

Jos jättää tulot ilmoittamatta, mitä voit tehdä, jos toinen kieltäytyykin maksamasta tai suhteen kariutuessa narauttaa sinut verovilpistä (hänellä on kirjallinen sopimus ja tiliotteet todisteina)...

 

[Merihevonen]

Tarkoitin kirjoittaessani, että en aio vuokrasopimusta laatia, etten aio pitää häntä vuokralaisena. Hyvänen aika, niin kauan kuin yhdessä olemme, ei se ole hyvältä tuntuva vaihtoehto.

Jos / kun emmem enää ole yhdessä, jään tähän yksin lapseni kanssa asumaan. Hän saa käyttää rahansa oman asuntonsa ostoon.

Eipä taida tähän olla mitään yksiselitteistä ratkaisua. Mikään riistäjä en ole enkä aio olla. Tulen toimeen omillani enkä aio miestäni rahastaa. Pohdin vain kaiken oikeudenmukaisuutta ja reilua tapaa järjestää yhteinen talous ja asuminen niin, ettei minusta tunnu välillä siltä, että minun ansiostani hän voi elää täysin halujensa mukaan, kun minä taas mahdollistan sen kaiken ilman, että saan edes tunnepuolella tai fyysisellä alueella mitään. Olen kultainen lypsylehmä.

 

[Niina]

Itse en elättäisi miestä enkä haluaisi kenenkään miehen elättävän minua. Sinun tilanteessasi minusta tuntuisi jatkuvasti siltä, että mies on kanssani taloudellisen edun takia ja käyttää kylmästi hyväkseen. Kyllä ihminen, jolla on selkärankaa tarjoutuisi maksamaan omasta elämisestään ja olemisestaan kohtuullisen korvauksen.