Sekundäärilapsettomat

Mymmyryy :hug:

 

mymmyryy :hug:

 

Mymmyryy :hug: ja voimia!

En saa unta ja päätin paeta tänne. Oon jotenkin vaan niin pettynyt tähän kaikkeen. Tuntuu, että tätä touhua on jatkunu jo sata vuotta! Viimeisen PASin jälkeen (16.10.08) kierto on ollut normaali ja kaks peräkkäistä kertaa (marras- ja joulukuu) on ollu aivan selvä ovulaatiokin. Toinen jopa todettiin ultralla keskenmenon jälkitarkastuksessa. Kumpaakaan vaan ei ole voitu hyödyntää, koska ensin olin itse antibioottikuurilla ja sit seuraavan ovun aikana mies. Ja arvatkaa mitä, nyt kun pitäis olla tammikuun ovu, niin oireet aivan pliisut. Oon vaan niin PETTYNYT!!! Vaikka tiedän, ettei niitä vauvoja tähän perheeseen satele, vaikka millanen ovu olis, mut sitä ihmettä oon kuitenkin toivonut. Oonhan kuitenkin tullu luomunakin raskaaksi, tosin johtaneet sitten keskenmenoon.

Tällasessa tilanteessa sitä sit suree niitä keskenmenneitäkin, muistelee sydänääniä ja sitä varovaista onnenajatusta, että josko tämän vuoro olis syntyä syliin asti.

Anteeksi omanapaisuus ja kiitos, kun jaksoitte lukea.

Voimia itse kullekin tässä myllerryksessä. Kunpa meillä jokaisella olis oma käärö ensi syksynä :heart:

Tuomenmarja ja tyhjyyttään huutava kohtu :'(

 

Mymmyryy :'( :hug: Pahoittelut.

Tuomenmarja Ihmettä miekin olen syksystä odotellut, että jos jostain rakosesta olis yksi sintti päässyt perille, mutta ei :ashamed: Kello on soimassa aamulla, että soitan klinikalle ja jonottelen IVF-hoitajan puheille jotta miten tästä eteenpäin.

 

Mymmyryy :hug: pahoittelut ja voimia

Kristiina inhottavaa että teki niin kipeetä Toivottavasti mahdollisimman moni rakkula hedelmöityy. Onnea siirtoon

Itsellä ei oikeen kerrottavaa oo... Yritän vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja olla kuvittelematta raskausoireita... On kyllä ihan mahdoton tehtävä ja kun nää päivätkin kuluu niiiiin hitaasti

 

Sain vinkin tänne palstalle eräästä toisesta palstasta, siellä kun sivusta lukijoita ( ei vakkari väkeä) välillä niin kovin tökkii mun kirjoittelu siellä..
Varmaan lähinnä juuri siksi, kun on jo yksi oma lapsi, tosin hoidoilla hänkin.

Tiedättekö...oon nyt vasta tajunnu olevani sekundäärisesti lapseton!! Joo hölmöä...kun siis, oon mieltänyt itseni kaiken aikaa lapsettomaksi vaikka yksi ihme maailman ihanainen tuolla pinniksessä nukkuukin! Se vaan syöpyi niin syvälle sisuksiin, ettei se sieltä niin vaan lähde..
Kokeeko kukaan muu tällasia tunteita?
Esim. edelleenkin saattaa tulla johonkin sisäsopukkaan sellanen pistos kun kuulee uusista raskauksista tai synnytyksistä tms..ja inhoon sitä tunnetta! Hallitsen sitä hirveen hyvin, ei se mua katkeroita tms. mutta sellanen hetkellinen..
Vaikka itse olen kokenut saman..ja sen maailman parhaan tunteen: äitiyden!

Mää halaan ja suukotan tota lasta joka päivä ja silitin häntä koko kämmenellä ja ihmettelen, että onko se todella siinä..onko se tosiaan mun! Niin kiitollinen hänestä olen..

Ja sit kun saa kökköä niskaan (en niistä sillain välitä, mutta tuli jotenkin päin naamaa toi tajunta, että en olisikaan enää lapseton) jossakin, kun avautuu hoidoistaan tms. Niin se häkellytti jotenkin.
Mää ymmärrän tyhjän sylin tuskan täysin! Sitä itsekin koin niin monta vuotta..
Ja ymmärrän toisaalta negatiivisen reaktion "meikäläisiä" kohtaan, mutta siis tyhmä minä..tajusinko tosiaan vasta nyt, etten kuulu "heihin" enää!!?

Anteeksi, kaameen pitkä sepustus ja aloitus!! Ja anteeksi etten "tunne" teitä, tätä ketjua on 22 sivua ja en millään kerkiä lukemaan, eli anteeksi jo valmiiksi jos kyselen samoja tms.
Jos nyt tänne vielä yksi sekundääri mahtuu jakaan tuntemuksia yms?

Meillä myös haave pikkukakkosesta, sisaruksen rikkaudesta...4inssi tulossa toivon mukaan ensi kuussa, nyt kp12 ja menkoista alkaa sit piikit jälleen. Kevyt ivf varattu toukokuulle..
Esikoinen tärppäsi 09/06 ekasta inssistä, ja nti syntyi 05/07.

Voimia kaikille tänne näiden asioiden pariin!

 

Anen Tervetuloa joukkoomme, meitähän täällä löytyy! Kyseenalainen on siis kunnia "joutua" joukkoomme ja tarinaavaikka minkä näköistä. Minä kävin sinut tervetulleeksi toivottamassa, turhan negatiivinen tuo ellien palsta. Onnea seuraavaan inssiin!

Mä tulin just gyneltä jauutiset olivat huonoja (eihän muita ole mulla ollutkaan viime käynteihin) Kohtu pahoin vaurioitunut, ovulaatio-ongelmia. Clomit + estrogeenigeelin sain jo ensi kiertoon, estrogeenigeelin tarkoitus on parantaa kohdun limistä, joka taas naurettavan ohut, n.3 mm ja kp:t on nyt 25/22-27. Tässä kierrossa söin proveraa 4 päivää kiertoa pidentämään, saas nähä millon kuukautiset alkaa.

:wave: :wave: Merkku

 

Pahoittelut Mymmyryy! :'(

Tervetuloa turisemaan Anen. Tuota samaa asiaa olen minäkin pohtinut! Että miten voin tajuta etten enää ole LAPSETON!! Jotenkin se on vaan tuolla takaraivossa, kun sitä 4 vuotta kesti; ja IVF:llä vasta lapset tuli. Ja jotenkin nyt mä oon kokenut sen kaiken "uudestaan", kun mul on uusi aviomies ja nytkään ei onnistu! Ja nytkin o MOLEMMISSA vikaa. Ja jotenkin se että edellisestä raskaudesta on jo sen verran aikaa; tuntuu että olisin ekaa kertaa tässä koko hommassa.

(.) mä koitan täällä kaikenlaisia poppakonsteja: greippimehuu ja mini-aspiriinii... Heh... Siitä pupuilusta en sitten tiedä, kun ollaan miehen kans oltu vuosisadan riidoissa viime aikoina. Noh, kai sitä sovintoseksiä ehtii vielä harrastamaan, kun kpt on vasta alle 10. En mä usko että tosta mini-aspiriinistä mitään haittaa oo; vaikka ei hyötyäkään.. Ainakin mulla on matala verenpaine ja suht korkea hemoglopbiini, joten eipä pääse ainakaan paakkuuntumaan verisuoniin. (kun vielä noudatan sitä niiiiin vaarallista Atkinssiakin!! :kieh: )

No, mutta vähän pisti mielen matalaksi tuo Mymmyryyn ikävä tilanne.

Toivotaan että vastaisuudessa tänne ei saada enää negatiivisia uutisia!!
Tsemppii odotuksen odotukseen!

 

Merkku, kiitoksia vielä ohjauksesta tänne :flower:
Ilmapiiri vaikuttaa heti aivan toiselta!!
Mitä ihmeen huutelijoita siellä palstalla käy..lapsellista jotenki.
Ja tosiaan, olin varmaan väärässä paikassa...kun tosiaan, en ole lapseton enää..mitä en vaan tunnu tajuavan!
ja mitää...miksi sinun kohtu on niin huonona?! Voiei...toiv. saat avun siihen kuiteskin!
Kaiken maailma raskautumis tarinoita sitä on kuullu vaikka ois kaikki paikat ollu tukossa ja solmussa ja ties missä...

Toivon kaikille lisää ihmeitä! Lueskelin muutamia sivuja tästä ketjusta tuolta alusta saakka, kerkesin vissiin 5 sivulle..yritän muistaa, eli vielä pahoittelut kun en kaikkee teistä tiedä vielä.

Nyt positiivia tuulia tänne!! JA plussanneille onnitteluja paljon..ja ilm. jotain ikävääkin on jollekin käynyt syvästi myötätunnolla mukana..!

 

Tervetuloa Anen! Ymmärrän hyvin tunteesi. Meillä kun on jo kaksi lasta ja silti koen yhä kärsiväni lapsettomuudesta. Isoa perhettä kun on toivonut ja vaikeuksien kautta nuo kaksikin saanut, niin ei ne "lapsettomuustuntemukset" kovin helposti rauhaan jätä. Naapureihin ja ystäväperheisiin (useaan) syntyneet jo neljännet ja me vaan saadaan samaa tahtia keskenmenoja, jos nyt yleensäkään hoitojenkaan avulla onnistutaan tulemaan edes raskaaksi. Vielä en ole kuitenkaan valmis luovuttamaan. Tsempit myös teille!

Realmerkku Saanko kysyä (ei oo pakko vastata), että mitä tuo pahoin vaurioitunut kohtu tarkoittaa ja mistä se johtuu? Toivottavasti lääkitys parantaa tilannetta.

Mä täällä yhä suren ovuloimattomuuttani, tai pliisua sellaista. Tänään jo kp 17, jolloin mulla yleensä viimeistään ollu ovu. No, mun kohdallahan ovu ei tarkota sitä, että voisin silloin tulla raskaaksi. Mutta toivossa voi aina elää. Mies aina skarppaa noissa luomutilanteessa (lienee mielekkäämpää ), mutta yritin kerran selittää, että jos yhdeksässä vuodessa on kolme kertaa tullu luomuna raskaaksi ja kaksi niistä on ollu keskenmenoja, niin onnistumismahdollisuus ei ole kovin korkealla. Meidän esikoinen siis on ihme luomu, tosin ei vaikeuksitta mennyt sekään aika.

Ollaan kuitenkin päätetty, että tää kevät saa olla luomuilua. Sit ehkä toukokuussa PAS. Se olis sit jo 1.IVF:n 4.PAS. Kaikki PASit siis negoja ja tuoresiirrosta km rv 13.

Tsempit kaikille tasapuolisesti!

Tuomenmarja

 

hei vielä..
Mitä muut mieltä, onko kokemusta..oon lopettanu imetyksen yli 7kk sitten ja mulla tulee edelleen suihkuamalla maitoa..aivan valkosen keltasta kunnon maitoa...prolaktiini kokeet pyysin, ne ok. Kysyin lääkäriltäkin ja se sanoi että joillakin tulee pidempää, eikä pitänyt esteenä..mut mietityttää kuiteski..
Entäs sitten..kävin sillon 06 aukiolotutkimuksessa, pitäskö sinne mennä uudestaan??!'kun siitä on ylu 2v..

Pitäs kans alkaa molempien syömään foolihappoja..ainakin me testattu se niin, että kun mies söi niitä niin simppamäärä oli kaksinkertainen kun mitä se oli sillä hoitokerralla kun ei syönyt!

 

höh..anteeksi kun taas viestitän..
unohtu..
tosta ovulaatiotestistä..tilasin niitä nyt ekan kerran! ja testasin aamulla..oli hailakka viiva..eli nega? vai miten niitä luetaan? siis voiko olla niinkin ettei näy mtn? eli jos on hailakka niin onko lh kohoomassa vai siis...? tumma viivahan on ovis.
Mulla siis kp12 vasta ja toissapvnä munikset vasta noin 6mm..eli aaaaivan liian pieniä kp:iin verrattuna..mulla siis pco eikä mun pitäs ovuloida itestään,
mut kaikkeen sitä epätoivossaan turvautuu!
Meinaan viime kierto oli aivan ihmeellinen..kesto 29 pvää!! ei ikinä oo ollu noin hyvä, "normisti" 35-60..ei ikinä 29 ilman lääkkeitä! ja keskellä kiertoo oli NIIIIN OVULAATIO OLO, ja kaikki oireet..oli siis luomu kierto..et melkein olin varma et ovuloin!
No eihän sitä tiedä, mut epätodennäköstä mun kohalla...
Osaako joku kertoa siis testien tulkinnasta?

 

Eihän se mitä on aiemmin kokenut mihinkään katoa lapsen myötä. Lapsettomuus on kuitenkin vaikuttanut siihen mitä olen, mitä meidän parisuhde on, miten ajattelen äitiydestä, lapsen saamisesta, tulevaisuudesta... siis melkein kaikkeen. Lapsettomien tukiyhdistys käyttää termiä 'lapsellinen lapseton' ja vaikka se aika höhlältä kuulostaa, niin minusta aika kuvaava.
Totuus minun ja miehen kohdalla on kuitenkin se, ettei lapsettomuus meistä häviä. On hyvin epätodennäköistä, että meille lapsia tulisi ilman hoitoja. Joka kerta kun mietitään sisaruksia esikoiselle, joudutaan myös puhumaan hoidoista. Jos ei olla lapsettomia, niin mitäs sitten? Lisääntymisrajoitteisia?
Mutta on sekin totta, että ajatusmaailma täysin lapsettomasta on hiukan muuttunut. Niihin tunnelmiin ja ajatuksiin osaa eläytyä ja ne tuovat mieleen muistoja ajalta ennen poikaa. Mutta se miten nykyään käsittelen lapsettomuutta on muuttunut pojan myötä ja ne tekevät sen pienen vivahde eron ajatuksiin, jota kaikki lapsettomat eivät ymmärrä.
...Olipa taas sekavaa, tuli kirjoitettua sitä mukaa kun mieleen ajatukset pälkähti...

 

Jaahas..nyt tein apteekin oman testin. 5 min. sisällä nega. Ja kuinkas meninkään vilkaisemaan testiä, n. 30 min kuluttua testissä oli toinen viiva. Viiva ei ole vahva, mutta näkyy kyllä.. Olisiko siinä hiven punertavaa..

Nyt sitten kokemuksia, että olisikohan tämä plussa?? Tiedän kyllä, että näitä viivoja ei saisi testiajan jälkeen tutkia.. :ashamed: :ashamed:

Merkku

 

Merkku Kyllähän niitä "roskishaamu"- lapsiakin on syntynyt Testaa parin päivän päästä uudelleen.
Mie pidän peukut pystyssä b d

Tervetuloa Anen :wave: Kurjaa, että olet elleissä saanut noin kurjan vastaanoton En miekään ymmärtänyt, millaista on olla sekundäärisesti lapseton ennenkun esikoiseni sain. Ei se suru tyhjästä kohdusta mihinkään katoa, kun sen pelon, ettei lapsia ikinä saa, on kerran kokenut. Olen tosi ilonen, että meillä hoidot tepsii (poika tärppäsi 1.IVF:n 1.PAS:sta), mutta kyllä mie välillä tunnen itsesääliä siitä, etten kykene luomusti saamaan lapsia

Biancalle myös tervetulotoivotukset :wave:

 

Kiin, joo juuri tuo itsesääli tunne, kun ei luomusti saa lapsia...se on todellinen tuska ja huonommuuden tunne sekin!

Merkku...vooou! Ei se testi kyllä anna toista viivaa ellei kehossa hcg:tä ole. Mikä kp sulla on?
Joskus ns. kemiallinen raskaus, eli hedelmöittyny munasolu koskettaa vaan kohtua ja nostaa hetkellisesti hcg:n..mutta voivoi, niin monta roskisplussaa tiiän jotka on päätynyt vauvasyliin saakka!!
Nyt peukut ja varpaat pystyyn!!
Sanotko vielä onko joku hoito sulla ollut nyt takana? Kynellä kuiteskin juuri kävit jne.
Syötkö jotain lääkettä jossa on hcg:tä?
Ultrattiinko sut sillon kynellä viimeksi? näkyikö mtn..siis keltarauhasta tms?

Bianca, mitä sun prolaktiini oli, muistatko?? ja teretuloo munkin puolesta itsekin juuri tulin!

 

No, testasin clearbluella nyt uusiksi ja plussa testissä oli heti. Nyt mietityttää eilinen gynekäynti, hänhän ei nähnyt ultralla kohdussa mitään.

Toiseksi, historiikkini osoittaa, että minun kannattaa iloita näistä plussista sitten joskus +20 raskausviikolla :|

Eilen laitoin virheelliset koopeet, oikeat kp:t 28/22-27

:hug: kaikille; Merkku

 

Merkku...kyllä siellä sitten HCG:ta on..eli raskaus on alkanut!!
Kohdussa pitäisi näkyä se keltarauhaspallukka ja vissii ruskuaispussiki? Ei tietty vielä mtn muuta..
nii oliko tää ihan luomuna vai?
Soitteleppa heti kun voit niin kynelle ja kysy..voihan olla ettei vain nähnyt, ja toivotaan ettei raskaus ole muualla..?
Outo homma..ja limis sulla oli 3mm??
Mutta raskaana olet jokatapauksessa!!! :heart:

 

Merkku :heart: plussasta!
Voi olla, että lääkäri ei vaan vielä nähnyt mitään, ku oli niin varhaisessa vaiheessa. Vaikka en tiedä, olisko ruskuaispussi pitäny erottua?! Mulla tuli yks luomuplussa kerran niin, et tein testin, johon värjäytyi heti se rasittava yksi viiva. Menin alakertaan ja unohdin koko jutun, kunnes vahingossa kävin ylhäällä n. puolentunnin päästä ja aioin heittää testin roskiin: siinä olikin kaks viivaa. Silloin kyllä olin ihan oikeesti raskaana, näin sydämen sykkeenkin rv 6+ jotain, mutta rv10 todettiin kuolleeksi. Se oli mun toinen km.

Ymmärrän, että otat varovaisesti tolla taustalla, mutta se on kuitenkin aina ilonaihe, kun siihen tikkuun se plussaviiva ilmestyy! Sitä odotellessa meistä itse kukin

 

Bianca, ok..joo koholla on kovin. Mulla oli 250. Odotin olevan enemmän, koska maitoa niin paljon!
Tuomenmarja, mulle kävi kans samanlailla kun sulle tuon plussan kanssa, ja siitä esikoiseni sainkin..mutta että olin viemässä sitä roskiin ja siinä olikin niiiiiin haamujen haamu kun voi olla..
Kukas nikki se olikaan joka puhui siitä lapsellisista lapsettomista, niin olenkin itsestäni käyttänyt nimitystä lapseton äiti..se kuvastaa juuri nimenomaan tätä kaikkea.

Mukavaa v.loppua!

 

nyt tulee tuutin täydeltä.
V*ttu mua ei yhtään lohduta, kun jotkut sanoo että kyllä se sieltä vielä tulee. Paskat! Ei se nyt niin varmaa oo että tulee. Joo- edelleenkin mulla on ihanat lapset ja näinkin tää elämä kuluu "ihan kivasti"
prkl. Taas on lähipiirissä 2 uutta raskausuutista. Eka tuli tossa alkuviikosta: näin serkkupojan avokin... Ihan oli vatsa pystyssä; eikä oo kukaan hiiskunutkaan, vaikka yhteisiä sukulaisia olen tässä tapaillut. ei siinä mitään; ei heidän onni oo meikältä pois - tiedän. Jotenkin vaan kouraisi vatsanpohjaa, kun heillä eka laps täyttää vuoden tossa kuukauden päästä, ja tämä pariskunta on 19/21-vuotiaita... ja elelevät tuilla ja vanhempien helmoissa ja lisäksi tuo eka vauva on syntymästä asti ollut muilla hoidossa kun äiti ei mielenterveydeltään oo kyennyt hoitamaan ja iskäkin on vaan elänyt nuoruuttaan pitkin maailmaa - hyvä jos on vaippaa vaihtanut tai vauvaa syöttänyt. En oo ikinä nähnyt ees vauvaa hänen sylissään. kyllä vaan pleikkarit ja metsästys kiinnostaa. Niin- ja tyttöystävän tuikkaaminen...
ANTEEKSI!! :ashamed:
Ja sit toinen uutinen tuli eilen. Tämän naisen kanssa ei olla nyt viimeiseen puoleen vuoteen oltu tekemisissä, kun välit viileni jostain kumman syystä; minä kyllä haluaisin olla hänen ystävänsä, mutta mä oon tehnyt vissiin jotain?????? (ollaan tätä asiaa kyllä yritetty selvitellä, mutta en edelleen ymmärrä ongelmaa..) Hänellä on siis 2 lasta: molemmat tullu kans tuikkasulla; nuorin on nyt kans jotain 10kk... ja eilen olivat mun miehelle puhuneet, että tarvivat tuplarattaat ja farmariauton. joo-o... En mä toisaalta oo heille katkera; ihan on oma päätöksensä hankkia lapsia. Ja onneksi pelit ja vehkeet toimii kertalaukasulla.
Mulle vaan tuli TAAS niin paha mieli... Miksei meille?!??!? Miksei edes vahingossa??? tai edes tahallaan. Ja silti haluaisin olla heidän ystävänsä ja kuunnella raskausvaivoja jne... No, elämä ei oo reilua; voi silti olla hyv ettei olla tekemisissä - en tiä että kestäisinkö joka kerta hymyssä suin... (?)
Ja sitten taas odottelen seuraavia vauvauutisia! Tänne vaan!

 

Dreamer..joo, mullon nyt ootas..täytyy ihan laskea..ainakin 7 tuttavaa ja ystävää raskaana Ja tänä aamuna veikkapuoli ja hänen vaimoke sai kaksoset!
Se oli ihana uutinen, enkä itse asiassa mistään noista kamujenkaan raskauksista koe mtn pahoja oloja paitsi ehkä yhdestä.
Ja koko ajan kans tulee uusia raskaus uutisia..sitä se on..huoh..
Tuntuu kans ettei itse enää koskaan saa kertoa omia raskausuutisiaan kellekään..
Totta, eihän ne meiltä pois ole..
Ja juuri sanoin parhaalle ystävälleni joka on raskaana, odottaa toista ja helposti heillä kaikki, että jos meille ei pikkukakkosta tule niin omin sitten heidän nyyttinsä..

Mutta siis..on tuttua nuo pahan olon pistoksetkin, niille ei vaan voi mtn..ne kuuluu tähän prosessiin ja on aivan sallittuja. Nekin on vaan läpi käytävä. *halaus sinulle

 

Dreamer Hyvä, kun annoit tulla! Tiedän kyllä, miltä tuo kaikki tuntuu. Oon tainnu täällä aiemminkin paasata, kuinka meidän naapureille ja hyville ystäville on syntyny kolmannet ja neljännet samaan aikaan, kun mä oon vaan saanu keskenmenoja, tosin ensin tietty on käytetty kaikki keinot raskaaksi tulemiseen.

Meillä on siis todella monta tuttava/ystäväperhettä, joilla on neljä lasta ja jotka ovat tulleet raskaaksi suunnilleen pelkästä ajatuksesta. Tuntuu todella pahalta, kun sanotaan, että "kyllä se siitä" tai että "mä oon ihan varma, että tällä kertaa se onnistuu". Ei kukaan voi sanoa niin, ei edes lääkärit voi luvata mitään. Ehkä pahimmalta tuntuu just se, ettei hyvä ystäväkään, joka tietää koko meidän tarinan, voi sitä ymmärtää, koska on itse saanut neljä lasta toiveidensa mukaan. Kuinka monta kertaa olen saanut ymmärtää, ettei olla luettu biologian läksyjä tai "ei kai tuo mikään ihme ole, kun mies on koko ajan reissussa". Kunpa ne vaan tietäisivät, miten kalenterit kädessä niitä reissuja on suunniteltu. Tai mistä kaikesta sitä on (vapaasta tahdostaan) luopunut näiden vuosien aikana, kun on aina pitänyt ajatella, että josko olisin raskaana tai josko silloin olis vauva.

Anteeksi purkaus. Taisin vähän innostua. Mutta toivon ja rukoilen, että mekin saatais kaikki kokea vielä se kaikki: se ihanalta tuoksuva nyytti, sylin täydeltä! Se ajatus pitää edelleen kiinni tässä hullussa unelmassa, saada vielä vauva. :heart: :heart: :heart:

 

dreamer Minnuu kans ärsyttää eniten tuo "kyllä se sieltä tulee, kun lakkaatte stressaamasta" :kieh: Ihan varmana tulee joo stressittömyydellä, kun on munanjohtimet tukossa |O Ihmisten on vaan niin vaikeaa olla sanomatta mitään, aina pitää yrittää "lohduttaa" ja saavat aikaan vaan paskemman olon. "Olen pahoillani" riittäs vallan mainiosti.

 

Toivottavasti saan osallistua "narinaan", vaikka eilen sainkin plussan tikkuun. Niin tunnistan nuo tunteet. Ja minua ärsyttää kaikkein eniten ne, jotka tulevat sanomaan tyyliin viikolla 3+5, että meille syntyy muuten vauva tossa 9 kk:n kuluttua. Ja niinhän niille kaikille syntyykin. Vituttaa, kun nämä lukuisat keskenmenot ovat vieneet minulta kyvyn iloita plussasta. Kuvaavaa oli eilinen raskaustesti: Tuijutin testiä lamaantuneena. Nano-sekunnin onnentunteen jälkeen aloin jo murehtimaan sitä, jos kohtu ei tyhjene keskenmenossa kunnolla ja kaavintaa minulle ei voida suorittaa, koska kohtu on niin huonossa kunnossa. Tulipa siinä laskettua, milloin pitäisi näkyä syke (ja tietysti kaikki vanhat "ei näy sykettä, olen pahoillani"- fraasit tuli mieleen).

Se, etten oikeasti voi tehdä mitään asialle, vaikka on käsketty olla stressaamatta ja nauttia joka päivästä ja juoda jotain saatanan yrttiteetä ja vitamiineja niin mitä minä teen? Nieleskelen itkua vessassa, ja pelkään vuodon alkamista kun on vaan niin paljon todennäköisempää saada km, kuin elävä lapsi, ainakin historiaani vilkaisu sen todistaa.

Ja mies! Kerroin sille eilen, että se testi oli plussa. Niin mitä hän sanoi? " Ai,no niimpä näyttää, hyvä me!Ei sun oikeesti kannata tästä innostua, jos muistat niin meidän tapauksessa mennään ihan päivä kerrallaan. Tottakai olen tosi onnellinen, mutta lupaa mulle, että jos tämäkin menee kesken, niin sitten lopetetaan" Voi vittu! Pikkusen empatiaa ja kannustusta pliis!

Että tällaisilla mielialoilla täällä mennään,

Merkku