Dreamer Hyvä, kun annoit tulla! Tiedän kyllä, miltä tuo kaikki tuntuu. Oon tainnu täällä aiemminkin paasata, kuinka meidän naapureille ja hyville ystäville on syntyny kolmannet ja neljännet samaan aikaan, kun mä oon vaan saanu keskenmenoja, tosin ensin tietty on käytetty kaikki keinot raskaaksi tulemiseen.
Meillä on siis todella monta tuttava/ystäväperhettä, joilla on neljä lasta ja jotka ovat tulleet raskaaksi suunnilleen pelkästä ajatuksesta. Tuntuu todella pahalta, kun sanotaan, että "kyllä se siitä" tai että "mä oon ihan varma, että tällä kertaa se onnistuu". Ei kukaan voi sanoa niin, ei edes lääkärit voi luvata mitään. Ehkä pahimmalta tuntuu just se, ettei hyvä ystäväkään, joka tietää koko meidän tarinan, voi sitä ymmärtää, koska on itse saanut neljä lasta toiveidensa mukaan. Kuinka monta kertaa olen saanut ymmärtää, ettei olla luettu biologian läksyjä tai "ei kai tuo mikään ihme ole, kun mies on koko ajan reissussa". Kunpa ne vaan tietäisivät, miten kalenterit kädessä niitä reissuja on suunniteltu. Tai mistä kaikesta sitä on (vapaasta tahdostaan) luopunut näiden vuosien aikana, kun on aina pitänyt ajatella, että josko olisin raskaana tai josko silloin olis vauva.
Anteeksi purkaus. Taisin vähän innostua. Mutta toivon ja rukoilen, että mekin saatais kaikki kokea vielä se kaikki: se ihanalta tuoksuva nyytti, sylin täydeltä! Se ajatus pitää edelleen kiinni tässä hullussa unelmassa, saada vielä vauva. :heart: :heart: :heart: