Sain vauvan; miehen eksä sekosi

["vieras"]

[QUOTE="minä";25005543]Kyllähän sen jo noista ap:n vastauksista huomaa. Ja sitten hän provosoi lisää kirjoittelemalla myös nimimerkeillä "joo" ja "höm". [/QUOTE

en ole joo ja höm.

eksä on ollut ihan mahdoton näiden vuosien aikana. ilmoittanut miehelleni kaikista lasten jutuista, vaikka kun joku lapsista ei ole tullut yöksi kotiin (teini), on haukkunut ja huoritellut äitiään, lintsaa koulusta, ei tee kotitöitä. en minä tollasen kanssa halua olla tekemisissä, vallankin kun en ole tehyt nyt sille mitään pahaa. en ole vienyt sen miestä!

vaikka täytyy tunnustaa, että miehestä aina haaveilin ja sitten ne erosi ja sain miehen.

No okei, uskotaan vähän aikaa, että tämä ei ole provo...

Yritä nyt ap ymmärtää, että jokainen yllä mainitsemasi esimerkki on ehdottomasti kummankin vanhemman tietoon saatettava. Mikäli lapsi ei tule yöksi kotiin tai huorittelee äitiään, kumpikin ovat lastaan yhteisesti kasvattavan vanhemman merkittäviä huolen aiheita!

 

[Data]

Isänpäivänä menette tietysti jaksamisen mukaan tänä vuonna, isä käy vaikka hakemassa lapsensa teille pariksi tunniksi syömään kakkua ja tutustumaan vauvaan, mutta jos tuoreesta äidistä tuntuu siltä että ei jaksa kauempaa niin sitten on aika kohtuutonta sitä vaatia.

Tästä kohdasta olen eri mieltä. Ei kai ydinperheestäkään ajettaisi muita lapsia kavereilleen?

Edit: Olisiko mielestäsi eri asia jos kyse olisi äitienpäivästä ja äidin edellisen liiton lapsista?

 

[TrueBlood]

Ihan hyvin voitte olla kolmestaan viikonlopun,isänpäivänä ehkä pienet kahvittelut koko lapsikatraan kanssa?


Minä ihmettelen syvästi näitä kirjoittajia! Pitääkö miehen lähteä exänsä luokse jonkun kouluhomman takia vaikka kesken synnytyksen? Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.

Tuskin kyse oli tästä kuitenkaan.

Miehen lapset eivät ole entisiä lapsia, vaan yhtälailla nykyisiä kuin vauvakin. Heillä on samanlainen oikeus isäänsä kuin vauvallakin!

Useammin olen törmännyt näihin uusiin vaimoihin, jotka eivät hyväksy muita kuin omat lapsensa, vaikka tietävät, että lapsellinen mies tulee paketissa.

 

["vieras"]

eksä on ollut ihan mahdoton näiden vuosien aikana. ilmoittanut miehelleni kaikista lasten jutuista, vaikka kun joku lapsista ei ole tullut yöksi kotiin (teini), on haukkunut ja huoritellut äitiään, lintsaa koulusta, ei tee kotitöitä. en minä tollasen kanssa halua olla tekemisissä, vallankin kun en ole tehyt nyt sille mitään pahaa. en ole vienyt sen miestä!

vaikka täytyy tunnustaa, että miehestä aina haaveilin ja sitten ne erosi ja sain miehen.

Kyllä nuo lasten jutut kuulostaa sellaisilta, mistä pitääkin ilmoittaa lasten isälle! Kuka isä ei haluaisi tietää, jos lapsella on käytösongelmia tai ei tule yöksi kotiin?!

Sä haaveilit miehestä tietäen, että hänellä on jo lapsia. Sait miehen, yritä nyt ymmärtää että miehellä on edelleen ne lapset eikä hän niitä (toivottavasti! ) sun takia unohda!

 

[nof]

Samaa mieltä. Jossain tässä välissä kulkee se kultainen keskitie.
Jos miehen vanhemmilla lapsilla ei ole kovin hätää, niin voisi antaa miehelle muutaman päivän rauhaa uuden vauvan kanssa (uskoisin että tuore isäkin kaipaisi tätä).
Ap:ta haukuttiin jo ketjussa avuttomaksi, mutta ihan yhtälailla se miehen ex voisi pari päivää venyttää omaa pinnaansa jos haluaisi.
Tietysti jos asia on kiireellinen ja siihen välttämättä vaaditaan molempia vanhempia, niin sittenhän sille ei mahda mitään.

Isänpäivänä menette tietysti jaksamisen mukaan tänä vuonna, isä käy vaikka hakemassa lapsensa teille pariksi tunniksi syömään kakkua ja tutustumaan vauvaan, mutta jos tuoreesta äidistä tuntuu siltä että ei jaksa kauempaa niin sitten on aika kohtuutonta sitä vaatia.

Kyllä ne hormonit siitä tasoittuu

Mites sit suu pannaan jos ap joutuisi yksin vastaamaan lapsesta muutaman päivän? Jätettäisiin yksin pohtimaan lapseen liittyviä asioita, ilman että hänellä on oikeus puhua lapsen isän kanssa näistä?

Isä lähtisi vaikka viikon matkalle vanhempien lastensa kanssa, puhelimen kuulumattomiin. Se tuskin käy ap:lle päinsä... Vaikka kyllähän hänenkin luulisi jonkusen päivän yksin pärjäämään lapsen kanssa, kun kerta exänkin pitää lapsista yksin vastuu kyetä kantamaan

 

["Abc"]

Aiheeseen ei ole lisättävää, mutta ap vaikuttaa aika ahdistavalta ihmiseltä. Hänenlaiseensa en haluaisi koskaan törmätä. Tuntuu edustavan sekopäisyyden parasta A-luokkaa liitettynä järjettömään kadehtimiseen ja vertailuun. Apua, missä tuollaisia ihmisiä sikiää?

Ap, selvitä pääsi ja hae vaikka keskusteluapua neuvolasta. Todennäköisesti ahdistuksesi ja kateutesi vain lisääntyy ja heikentää huomattavasti elämänlaatuasi. Ei vauva tuo pelkästään onnea. Vauva-arki tavallaan lisää ahdistustakin.

 

[Data]

Useammin olen törmännyt näihin uusiin vaimoihin, jotka eivät hyväksy muita kuin omat lapsensa, vaikka tietävät, että lapsellinen mies tulee paketissa.

En ikinä ottaisi tuollaista itselleni.

 

[voihan]

Taas on joku pikku mamma ihan höyryissään, sillä miehellä on niitä ihan omia lapsia ennestään eikä vain teidän ihan oma vauva...

 

[eksä]

Kukaan ei näytä ymmärtävän ap:tä. Mä olen myös eksä ja lasteni isä perusti uuden perheen aika pian eromme jälkeen. Kun tapasi uuden vaimonsa niin lasten tapailut väheni hieman mutta ymmärsin toki etten hopuuttele asialla. Tapaamiset palasivat taas normaaleksi muutaman kuukauden jälkeen.

Myös kun saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa niin annoin heille rauhan tutustua uuteen perheenjäseneensä eivätkä isommat sisarukset käyneet siellä vähään aikaan. Paitsi synnärillä.

Kaikki palautui kuitenkin melko pian taas normaaliin rytmiin eikä meistä kukaan ole onneksi seonnut. Itse odotan viimeisilläni uuden mieheni kanssa perheenlisäystä ja eksäni uusi vaimo on jo ilmoittanut että lapset voivat toki olla heillä ihan miten pitkään vaan että saadaan rauhassa kotiutua.
Eikä isommat lapset todellakaan tunne olevansa mitenkään tiellä kummassakaan perheessä.

 

["vieras"]

Isänpäivänä menette tietysti jaksamisen mukaan tänä vuonna, isä käy vaikka hakemassa lapsensa teille pariksi tunniksi syömään kakkua ja tutustumaan vauvaan, mutta jos tuoreesta äidistä tuntuu siltä että ei jaksa kauempaa niin sitten on aika kohtuutonta sitä vaatia.

Kyllä ne hormonit siitä tasoittuu

Tai sitten isä antaa tuorellee äidille ja vauvalle täyden rauhan ja menee viettämään isänpäivää jonnekin muualle vanhempien lasten kanssa? Kyllä ne vanhemmat lapset ovat nyt isänpäivänä pääosassa!

 

["Joo"]

Siis miten niin "me ei olla väleissä ex-vaimoon", jos miehesi on yhteydessä ex-vaimoon lasten asioissa, tapaa heitä, lapset käy puolin ja toisin, ex kutsuu sinutKIN juhliin....

Eikös tässä oo lähinnä kyse siitä että SINÄ et oo väleissä, et exän, miehes vanhimpien lasten, lapses sisarpuolien, maailman etkä ittes kanssa?

Ne "muut lapset" on sun lapsen veli- tai siskopuolia, sun miehes lapsia, osa teidän perhettä. Ne ei valitettavasti lakkaa olemasta tai katoa maailmasta vähäksi aikaa siksi että teillä on vauva. Joku toinen nainen ehkä jopa kutsuisi sisarukset vauvaa katsomaan?

 

[Blue]

No joo,eihän se liikaa isältä ole vaadittu että hoitaa nyt tuon kouluasiankin. keskittyy sen jälkeen taas vauvaan ja äitiin.

Tämä aihe on ajatuttanut minua ennenkin,ja vasta oli jossain vauvalehdessä juttu miten vauva oli sairas eikä päässyt äidin ja kaksoissisarensa kanssa kotiin sairaalasta. Äiti ei saanut normaalia sidettä lapseen rakennttua.Tämä tuli mieleen kun mietin oman mieheni osuutta lapsen vauva-aikaan,kun ei niin älyttömästi osallistunut hoitoon. Ekan vaipan vaihtoi lapsen ollessa jo useamman kuukauden ikäinen,ja minä imetin joten syöttöjäkään ei ollut isän vastuulla.Toki leikitteli ja sylitteli ym,mutta mietin että olisiko pitänyt vaatia isältä kuitenkin enemmän sitoutumista...Ihana isä kyllä on muuten.

Jos isukki joutuu juoksemaan muualla jatkuvasti,vaikuttaako se sitten vauvaan ´kiintymiseen´..?

Hyppää pois pilvilinnastasi!! Aina ei mee hommat niin kuin on suunniteltu! Mun tyttö oli syntymänsä jälkeen miltei kuukauden sairaalassa. Jos sanottaisiin että kaikki on menetetty (vuorovaikutussuhde yms.) jossei voi vauvan kanssa "pesiä" heti syntymän jälkeen paria viikkoa neljän seinän sisällä ilman muuta elämää niin munhan olisi pitänyt nostaa kädet ylös tuon lapsen kohdalla, ja itse asiassa kahden muunkin lapsen kohdalla. En nimittäin lakannut elämästä missään vaiheessa vaikka vauva syntyi vaan harrastin koirien kanssa, kuskasin muita lapsia harrastuksiin yms. heti parin päivän päästä lasten syntymästä.

 

[jeeesh]

Samaa mieltä. Jossain tässä välissä kulkee se kultainen keskitie.
Jos miehen vanhemmilla lapsilla ei ole kovin hätää, niin voisi antaa miehelle muutaman päivän rauhaa uuden vauvan kanssa (uskoisin että tuore isäkin kaipaisi tätä).
Ap:ta haukuttiin jo ketjussa avuttomaksi, mutta ihan yhtälailla se miehen ex voisi pari päivää venyttää omaa pinnaansa jos haluaisi.
Tietysti jos asia on kiireellinen ja siihen välttämättä vaaditaan molempia vanhempia, niin sittenhän sille ei mahda mitään.

Isänpäivänä menette tietysti jaksamisen mukaan tänä vuonna, isä käy vaikka hakemassa lapsensa teille pariksi tunniksi syömään kakkua ja tutustumaan vauvaan, mutta jos tuoreesta äidistä tuntuu siltä että ei jaksa kauempaa niin sitten on aika kohtuutonta sitä vaatia.

Kyllä ne hormonit siitä tasoittuu

lasten kanssa harvoin on valittavissa sitä kultaista keskitietä, varsinkin uusperheissä, ne lapset on ja pysyy siinä, oli tilanne mikä tahansa, jos sattuu olemaan isän vuoro pitää lapsiansa, ei hän voi syntyvän lapsen varjolla tuupata niitä lapsiaan sinne äidilleen, vaan hänen on järjestettävä lapsenvahti mikäli sitä tarvitsee, varmasti sillä ex-rouvallakin on elämä ja suunnitelmat, ei se lapsen saaminen tarkoita sitä, että niin ex-vaimon ja miehen lasten elämä menee täysin uudella kaavalla, koska sinä olet saanut lapsen, aikuisen ihmisen on vaan kestettävä tuli mitä tuli. olkoonkin sitten kuinka itkuinen vauva tahansa, niin itseppä siihen olet ryhtynyt, ei siinä vaiheessa enään peräännytä.

 

[surkeeta]

Kukaan ei näytä ymmärtävän ap:tä. Mä olen myös eksä ja lasteni isä perusti uuden perheen aika pian eromme jälkeen. Kun tapasi uuden vaimonsa niin lasten tapailut väheni hieman mutta ymmärsin toki etten hopuuttele asialla. Tapaamiset palasivat taas normaaleksi muutaman kuukauden jälkeen.

Myös kun saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa niin annoin heille rauhan tutustua uuteen perheenjäseneensä eivätkä isommat sisarukset käyneet siellä vähään aikaan. Paitsi synnärillä.

Kaikki palautui kuitenkin melko pian taas normaaliin rytmiin eikä meistä kukaan ole onneksi seonnut. Itse odotan viimeisilläni uuden mieheni kanssa perheenlisäystä ja eksäni uusi vaimo on jo ilmoittanut että lapset voivat toki olla heillä ihan miten pitkään vaan että saadaan rauhassa kotiutua.
Eikä isommat lapset todellakaan tunne olevansa mitenkään tiellä kummassakaan perheessä.

mun mielestä surullista, vanhemmat tekee uudet lapset ja "vanhojen" on vaan tyydyttävä siihen, että pompotellaan isällä ja äidillä sen mukaan kumpi jaksaa paremmin niiden kanssa aikaa viettää

 

["vieras"]

mun mielestä surullista, vanhemmat tekee uudet lapset ja "vanhojen" on vaan tyydyttävä siihen, että pompotellaan isällä ja äidillä sen mukaan kumpi jaksaa paremmin niiden kanssa aikaa viettää

Samaa mietin... Lisäksi lapset eivät kovin helpolla tuollaisia syrjityksi tulemisen tunteita esiin tuo. Ne ilmenevät sitten muuna käytöksenä, jne.

 

[Blue]

mun mielestä surullista, vanhemmat tekee uudet lapset ja "vanhojen" on vaan tyydyttävä siihen, että pompotellaan isällä ja äidillä sen mukaan kumpi jaksaa paremmin niiden kanssa aikaa viettää

Loistavasti sanottu!!!!

Ap:n kannattaa miettiä tätä koska missään ei ole sanottu että näin ei voisi käydä myös sinun lapsellesi. Siksi kannattaa miettiä hyvin tarkkaan kannataako puuttua miehen tapaan olla isä, koska huonoimmassa tapauksessa se voi joskus kolahtaa omaan, ja lapsesi, nilkkaan.

 

[Sassykatti]

mun mielestä surullista, vanhemmat tekee uudet lapset ja "vanhojen" on vaan tyydyttävä siihen, että pompotellaan isällä ja äidillä sen mukaan kumpi jaksaa paremmin niiden kanssa aikaa viettää

No ei kait tässä ole kyse ollut vanhempien jaksamisesta vaan siitä että isän uusi puoliso ei jaksa/halua/viitsi kun haluaa omia isän oman jälkikasvunsa isäksi ja haluaa että isä 'hylkää' entiset lapsensa.

 

[eksä]

mun mielestä surullista, vanhemmat tekee uudet lapset ja "vanhojen" on vaan tyydyttävä siihen, että pompotellaan isällä ja äidillä sen mukaan kumpi jaksaa paremmin niiden kanssa aikaa viettää

Hmm... asiat on toki ymmärrettävissä niin monella tavalla... otatteko kaikki muut aina sisarukset mukaan kun lähdette synnyttämään? Eikö kukaan ole koskaan turvautunut isovanhempiin, kummeihin, omiin sisaruksiin tai ylipäätään keneenkään muun henkilön apua kun on lastenhoitoapua tarvinnut? Ei nähtävästi. Emme mekään. Meidän lapsilla on kaksi hyvää perhettä sitä varten.

 

[surkeeta]

Hmm... asiat on toki ymmärrettävissä niin monella tavalla... otatteko kaikki muut aina sisarukset mukaan kun lähdette synnyttämään? Eikö kukaan ole koskaan turvautunut isovanhempiin, kummeihin, omiin sisaruksiin tai ylipäätään keneenkään muun henkilön apua kun on lastenhoitoapua tarvinnut? Ei nähtävästi. Emme mekään. Meidän lapsilla on kaksi hyvää perhettä sitä varten.

jos mun lapset olisi jokatoinenviikko isällään, niin en kyllä turvautuisi mummojen hoitoapuun kuin ihan hätätilanteessa, voin sumplia menemiseni sille viikolle kun lapset ovat isällään..

ja juu, ihan kivasti on nonnistunut tässä perheessä se, ettei lasten tarvitse olla päiuväkodin/koulun lisäksi muualla kuin kotonaan, mummo tulee joskus meille (about 2-4kertaa vuodessa)

 

[ärsyttää kympillä]

Ei kai tällainen oikeasti voi olla totta? :O

Jos on, niin tämä vaan vahvistaa käsitystäni siitä, että monissa (huom! ei kaikissa) uusperheissä hommat ovat täysin persiillään ja lapsilla huono olla. Jos valitsee uusperheen, ei käytännössä voida jaotella lapsia "sinun, minun ja meidän lapsiin", jolloin niillä "sinun ja minun lapsilla" sattaa olla tunne, ettei heitä haluta enää mihinkään perheeseen. Tällaisilla lapsilla pitäisi kuitenkin olla kaksi perhettä, joissa he tuntevat kuuluvansa joukkoon.

Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla sen verran järkeä, että miettivät etukäteen noita juttuja (etenkin jo olevia lapsia ja mahdollisesti tulevia, olivat ne sitten kenen tahansa!) ennen kuin syöksyvät noihin uusperhekuvioihin. Onneksi omassa lähipiirissä niin on tehty, eivätkä kenenkään lapset tunne olevansa "vanhoja rasitelapsia", vaan heillä on ympärillään paljon rakastavia ja välittäviä aikuisia.

 

["vieras"]

Hmm... asiat on toki ymmärrettävissä niin monella tavalla... otatteko kaikki muut aina sisarukset mukaan kun lähdette synnyttämään? Eikö kukaan ole koskaan turvautunut isovanhempiin, kummeihin, omiin sisaruksiin tai ylipäätään keneenkään muun henkilön apua kun on lastenhoitoapua tarvinnut? Ei nähtävästi. Emme mekään. Meidän lapsilla on kaksi hyvää perhettä sitä varten.

Ei ole sisarruksia mukaan otettu, kun on synnyttämään lähdetty. Mutta ei ole myöskään niitä sisarruksia kotoa pois ajettu, vaan päinvastoin rakkaudella ja kaipauksella suukoteltu ja halailtu, kun ollaan takaisin kotiin synnyttämästä tultu.

 

[Hoodrat]

En minäkään ole halunnut koskaan uusperhettä. Olen kyllä hyväksynyt mieheni lapset, mutta ei mulla tule koskaan olemaan lähellekään samanlaista tunnesidettä niihin kuin omaan lapseemme ja voin myöntää sen rehellisesti.

Kyllä, uskallan sanoa sen ääneen vaikka palstamammat ovat tietenkin sitä mieltä, että "hyväksyvät" ja rakastavat täydestä sydämestä ex-vaimon/miehen lapsia ja he ovat aina todella ihania ja haluavat olla heidän kanssa joka hetki.

Kuka myöntää todellisuuden? Ei uusperhe elämä ole ihanaa. Ihan perseestähän se on vaikka kuinka vääntäisi. Mitään ei voi suunnitella, kun ei tiedä saako vaiko eikö saa etälapsia mukaan. Riippuu ihan lähivanhemman mielialasta.
Toki poikkeavaisuuksiakin on, mutta TODELLA HARVASSA.

 

[tylsä provo]

Keksi nyt edes parempi tai omaperäisempi provo. Tai hei, hyvinhän nämä kaikki on syöttiin tarttuneet;-))

 

["vieras"]

Keksi nyt edes parempi tai omaperäisempi provo. Tai hei, hyvinhän nämä kaikki on syöttiin tarttuneet;-))

Provo mikä provo, mutta surullista kyllä, niin arkipäivää toisille lapsille.

 

[Blue]

En minäkään ole halunnut koskaan uusperhettä. Olen kyllä hyväksynyt mieheni lapset, mutta ei mulla tule koskaan olemaan lähellekään samanlaista tunnesidettä niihin kuin omaan lapseemme ja voin myöntää sen rehellisesti.

Kyllä, uskallan sanoa sen ääneen vaikka palstamammat ovat tietenkin sitä mieltä, että "hyväksyvät" ja rakastavat täydestä sydämestä ex-vaimon/miehen lapsia ja he ovat aina todella ihania ja haluavat olla heidän kanssa joka hetki.

Kuka myöntää todellisuuden? Ei uusperhe elämä ole ihanaa. Ihan perseestähän se on vaikka kuinka vääntäisi. Mitään ei voi suunnitella, kun ei tiedä saako vaiko eikö saa etälapsia mukaan. Riippuu ihan lähivanhemman mielialasta.
Toki poikkeavaisuuksiakin on, mutta TODELLA HARVASSA.

Kukaan ei ole väittänyt että on ihanaa!!! Pointti on siinä että ei pidä lähteä mukaan touhuun jos ei osaa edes asiallisesti käyttäytyä ja ymmärtää että ne "entiset" lapset ovat ihan yhtä tärkeitä isälleen kuin se uusi vauvakin PISTE

Kukaan ei ole vaatinut ap:tä olemaan äiti niille lapsille, tai edes olemaan hyvä äitipuoli. Vaatimus oli se että antaa miehensä olla ISÄ KAIKILLE LAPSILLENSA.