Saataisiinko uusi julkinen yhteiskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Niijjust!

Ja @Echo on kadonnut jonnekin, ollut jo usean päivän poissa.
Alepan täti vie mua täällä ihan kuusnolla.
Echo tuu takas!!!!!
Echo on rismassa tarkkailemassa tuulipukukansaa, nappaa aina käsjkynkkään ja pitää puheen nykymuodista tyyliin ''Olisiko teillä hetki aikaa keskustella zalandon kuvastosta ja lähiömammojen pukeutumisesta kauppareissuilleen?''
 
Pelkään pahoin, että henkinen paini setiksen naisystävän raskauttamissuunnitelmista laittoi Echon koville ja hän päätti vetäytyä lepotauolle. Tunnen pientä syyllisyyttä koska hieman innostin setistä.
Oma osuutensa molempien (@Echo ja @Elena777 )poissaoloon voi olla myös Lispetin jatkuvasti syytämällä venäläispropagandalla. Minä en siihen enää ole jaksanut reagoida, mitä järkeä on vastata mihinkään tosiasiaan perustumattomiin tyhjiin väitteisiin?
Eiku oon mä täällä! Huhuu, täällä näin*hyppii pienillä töppösillään*
 
Ohan tuota, oon vaan möksötellyt ja syönyt draculoita...kun mikkään ei huvita (aina on hyvä hetki salmiakille).
Aloin lukemaan sellasta tosi paksua Grimmin veljesten satukirjaa aikani kuluksi, vähän virkistänyt.
Siinä on ihan järkkykarmeita satuja! Sekin, missä koirilla on lautasen kokoset silmät ja... Mulla jäisi yöunet vähiin!
 
Ohan tuota, oon vaan möksötellyt ja syönyt draculoita...kun mikkään ei huvita (aina on hyvä hetki salmiakille)😌.
Aloin lukemaan sellasta tosi paksua Grimmin veljesten satukirjaa aikani kuluksi, vähän virkistänyt.
Siinä on ihan järkkykarmeita satuja! Sekin, missä koirilla on lautasen kokoset silmät ja... Mulla jäisi yöunet vähiin!
Nuo vanhan ajan satukirjat ovat loistavia. Antikvariaateista voi löytää hienoja käännöksiä, uudemmat painokset on usein vesitetty. Lapsille kannattaa lukea aidossa muodossa, hyytävät yksityiskohdat jäävät mieleen. Hans Christian Andersenin Pienen merenneidon vanha satukirjateksti ei ole mitään "Arielia":
"Hän kiersi pitkät, liehuvat hiuksensa lujasti pään ympäri, etteivät polyypit ulottuisi tarttumaan niihin, pani kätensä ristiin rinnalle ja ryntäsi, kuten kala kiitää veden halki, hirveitten polyyppien ohitse, satojen kiemurtelevien käsivarsien ja sormien kurottautuessa häntä tavoittelemaan. Hän ehti huomata, että jokainen peto oli saanut jonkun saaliin ja että sadat pienet käsivarret pitivät sitä kuin pihdeissä. Ihmiset, jotka olivat hukkuneet mereen ja vajonneet syvälle pohjaan, irvistelivät valkeina luurankoina polyyppien sylistä. Niissä oli laivojen peräsimiä, matka-arkkuja ja kaikenlaisten vedenpäällisten eläinten luurankoja. Erään pienen merenneidonkin ne olivat ottaneet kiinni ja kiduttaneet kuoliaaksi, ja sitä oli nuoren merenprinsessan mielestä miltei kamalinta katsella.
Hän tuli nyt metsään, liejuiselle aukealle, jossa suuret lihavat merikäärmeet vongertelivat, jotta ilkeä, kellertävä vatsanahka paistoi. Keskellä aukeaa oli tehty rakennus hukkuneiden ihmisten valjenneista luista. Siellä istui merinoita syöttämässä sammakkoa. Se popsi hänen suustansa niinkuin ihmiset syöttävät pienelle kanarialinnulle sokeria. Noita-akka nimitteli ilkeitä, lihavia vesikäärmeitä pieniksi puluikseen ja ne kellivät hänen pullean, rahkaisen povensa päällä."

 

Yhteistyössä