Saan taatusti p...kaa niskaan kun kerron mielipiteeni kotihoidosta...

jos kerran äidin kotonaolon kestää rahallisesti, niin miksi miehet eivät nauti lastenhoidosta kotona. Sehän on kuitenkin vain kyse menojen sopeuttamisesta?

Siis mä en tajunnut tätä kommenttia..? Meidän perhe kesti mun kotonaolon rahallisesti, kun mies tienaa käteen n.3500?. Mä oisin tienannut käteen n.1600?. Käytettiin vähän järkeäkin kun tehtiin päätöstä.

keskimäärin miehilläkaan ei ole niin isoja tuloja. Palkkaeroja lisäävät naisten vuosien kotonaolo. Kyllä se kotonaolo vaikuttaisi miehenkin palkankorotuksiin.

Tai sitten se on vain miesten kunnianhimoa, kun kerrasta huolehtivat itselleen kunnontulot ja siten pitävät huolta että kotona on joku muu...

 

Miksi nainen on piru toiselle naiselle?
Miksi täällä haukkuvat naiset toisiaan?
Kaikki olemme köyhyysloukussa.
Kotiäiti saa palkkaa 200 ja keskimääräinen eläke on yli 1000 euroa. Kotiäidillä on alaikäiset lapset elätettävänä. Kukaan ei syyllistä miehiä töissä olosta tai lasten hoidosta? MIksi?
eikö olisi aika vetää yhtä köyttä?

 

jos kerran äidin kotonaolon kestää rahallisesti, niin miksi miehet eivät nauti lastenhoidosta kotona. Sehän on kuitenkin vain kyse menojen sopeuttamisesta?

Siis mä en tajunnut tätä kommenttia..? Meidän perhe kesti mun kotonaolon rahallisesti, kun mies tienaa käteen n.3500?. Mä oisin tienannut käteen n.1600?. Käytettiin vähän järkeäkin kun tehtiin päätöstä.

keskimäärin miehilläkaan ei ole niin isoja tuloja. Palkkaeroja lisäävät naisten vuosien kotonaolo. Kyllä se kotonaolo vaikuttaisi miehenkin palkankorotuksiin.

Tai sitten se on vain miesten kunnianhimoa, kun kerrasta huolehtivat itselleen kunnontulot ja siten pitävät huolta että kotona on joku muu...

Onhan se hemmetin helppoa ja ihanaa. Mustakin se oli parasta aikaa kun mä kävin töissä ja mies oli lapsen kanssa kotona

 

Entä jos äiti HALUAA käydä töissä siitä huolimatta, että on pieniä lapsia?

näinpä. mä olen ollu kotona niin että esikoinen oli 4v ja kuopus kuukauden alle 2v ennenkun menivät kumpikaan ekan kerran päivähoitoon, eli molemmat tiet on nähty, on oltu yli 3v kotona ja alle 3v viety hoitoon. ja kyllä mä toisinaan sanon aamulla että ihana kun pääsee töihin lepäämään päiväks.

ja mä olen niin mukavuudenhalunen paska etten halua tinkiä lasteni vaatteista, ruuasta tai leikeistä mitenkään. leluja meille ostetaan ainoostaan jouluna ja synttäreillä, mut muuten ostan pelejä, askartelutarpeita jne jne jne. hoidossa lapset saavat uutta virikettä ja leikkikavereita, tästä en luovu vaikka työttömäksi jäisin kun tiedän miten hyvää se tekee esim. meidän kuopukselle.

kyllä se raha merkkaa, mulla ainakin oli pipo kireellä kun rahakin oli vähissä.

 

Miksi nainen on piru toiselle naiselle?
Miksi täällä haukkuvat naiset toisiaan?
Kaikki olemme köyhyysloukussa.
Kotiäiti saa palkkaa 200 ja keskimääräinen eläke on yli 1000 euroa. Kotiäidillä on alaikäiset lapset elätettävänä. Kukaan ei syyllistä miehiä töissä olosta tai lasten hoidosta? MIksi?
eikö olisi aika vetää yhtä köyttä?

Kuka on haukkunut ja ketä? Ei kukaan.
Pääpointti taitaa olla siinä, että joidenkin mielestä yksi palkka ei riitä lasten hoitamiseen kotona, joiden mielestä todellakin riittää.

 

Kyllä tämä on ihan jokaisen perheen oma asia. Minulta loppuu äitiysloma maaliskuussa, mutta kotona olen elokuuhun. Sen jälkeen ei yksinkertaisesti kyllä ole mahdollista jäädä kotiin, sillä talonrakennus on edessä ja kulut sen mukaiset. Mieheni työpaikka aloittaa ensi kuussa lomautukset, joiden kestosta ei ole mitään tietoa.
Ja me halutaan se omakotitalo, tontti on jo ostettu ja se on maalla, missä lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää. Hoitopaikka on parin kilometrin päässä, joten on helppo aamulla vidä ja töiden jälkeen hakea lapsi kotiin. Illat ja viikonloput pyhitetään perheelle.
Ja olen tasan tarkkaan onnellisempi niin, ettei penniä tarvitse venyttää ja voimme tarjota lapselle kaiken mitä hän tarvitsee, ja vielä extraa. Samoin minulla pää pysyy selvempänä kun saan tehdä haastavaa työtä ihmisten parissa. Nyt nautin vielä 7 kuukautta kotiäidin roolista.

 

Meillä on töissä yt:t käynnissä ja pian tämä äiti on työtön. Mutta en kyllä aio ottaa lastani (2 v) pois päiväkodista koska viihtyy siellä niin hyvin ja oppii sosiaalisia taitoja. En ole myöskään valmis ottamaan sitä riskiä että otan tytön pois pk:sta ja saan uuden työpaikan jolloin tyttö joutuu erittäin todennäköisesti kokonaan päiväkotiin.
Eli suunnitelmissa on aamuisin viedä tytär päiväkotiin ja sen jälkeen mennä itse rakentamaan meille isoa taloa jonka takia ollaan otettu sairaasti status-velkaa.

 

Ap:n kertomat asiat on minulle itsestäänselviä mutta monille ei.
He keksivät kaikenlaisia verukkeita sille että lapsiraukka viedään ihan pienenä jo päivähoitoon.
Kaiken takana on vanhemman henk.koht oma tarve ja halu lähteä kotoa pois ja lapsen luota pois.
Usein vanhemman halua päteä työelämässä ja yritystä kasvattaa heikkoa itsetuntoa työssä pärjäämisellä.
Terveellisempää olisi tutustua siihen, miksi hyväksyntää pitää hakea ulkopuolelta ja miksi kotona ei viihdy lapsen kanssa.

Suomen naiset ovat taistelleet itselleen yhtäläiset oikeudet käydä töissä. Jos kaikki eivät halua jäädä jälkijunaan köröttelemään, salli se heille. Jos joku todellakin haluaa näyttää taitonsa työelämässä - eli sinun sanojasi mukaillen "päteä", onko se sinulta poissa? Miksi nainen ei saisi käyttää kykyjään, taitojaan ja lahjojaan, vaan pitäisi tyytyä elämään hellan ääressä? Tämä keskustelu käytiin jo 1800-luvulla!

Juuri näin! Meillä on hemmetin pitkät äitiyslomat verrattuna moniin muihin maihin. Muutaman kuukauden kun ottaa päälle vielä hoitovapaata, niin ei tarvitse ihan vauvaa viedä hoitoon. Koko keskustelu on sinänsäkin ihan turha, koska joka tapauksesssa ihan selvästi suurin osa meidän alle kolmevuotiaista on kotona. Miksei puhuta siitä mikä on olennaista. Ne 20 vuotta mitä siellä kotona tapahtuu.

Aivan. Mahdollisuus olla kolme vuotta pois työelämästä on kyllä Euroopan mittakaavassa melkoinen etu! Moni sen myös käyttää hyväksi! On toki aivan eri asia, jos ihminen (nainen ) jättää käyttämättä koulutusetuisuudet, mahdollisuuden mennä työelämään kokonaan... Mutta monessako tapauksessa se on arvovalinta, monessako ihan jotain muuta?

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

 

Kyllä tämä on ihan jokaisen perheen oma asia. Minulta loppuu äitiysloma maaliskuussa, mutta kotona olen elokuuhun. Sen jälkeen ei yksinkertaisesti kyllä ole mahdollista jäädä kotiin, sillä talonrakennus on edessä ja kulut sen mukaiset. Mieheni työpaikka aloittaa ensi kuussa lomautukset, joiden kestosta ei ole mitään tietoa.
Ja me halutaan se omakotitalo, tontti on jo ostettu ja se on maalla, missä lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää. Hoitopaikka on parin kilometrin päässä, joten on helppo aamulla vidä ja töiden jälkeen hakea lapsi kotiin. Illat ja viikonloput pyhitetään perheelle.
Ja olen tasan tarkkaan onnellisempi niin, ettei penniä tarvitse venyttää ja voimme tarjota lapselle kaiken mitä hän tarvitsee, ja vielä extraa. Samoin minulla pää pysyy selvempänä kun saan tehdä haastavaa työtä ihmisten parissa. Nyt nautin vielä 7 kuukautta kotiäidin roolista.

Me haluttais kovastikin se oma omakotitalo.
Mutta todellakaan en usko, että meidän lapset on onnettomia vain sen takia että asutaan kerrostalossa!
Kotihoito on siis mahdollista, tilaa riittää ja ympäristö on mitä ihanin.
Tässä on vaan kyse siitä, mitä vanhemmat arvostaa eniten...

 

Äh, en jaksanut lukea koko ketjua, mutta miksi saisit kakkaa niskaan mielipiteestäsi? Saa kai mielipiteitä olla? Mun mielipide on se, että toki voi jäädä kotiin sen lapsen kanssa jos haluaa, mutta jos ei halua, niin sitten menee töihin. Miks tästä asiasta aina jaksetaan väitellä? Itse menin töihin koska en halunnut olla kotona, ja tietysti rahankin takia, koska mä en halua elää niukasti. Suurin syy oli kuitenkin se, että mä en halunnut olla kotona. Mun lapset on viihtyneet aina hoidossa, isompi on nyt koulussa jo, mutta ollut 2-vuotiaasta asti hoidossa. Toiset tykkää, jaksaa ja haluaa olla kotona mahdollisimman pitkään, mutta toiset taas eivät. Suotakoon kaikille oikeus itse päättää, ketään syyllistämättä, sanokoon sitten Nina Mikkonen mitä tahansa!

 

Entä jos äiti HALUAA käydä töissä siitä huolimatta, että on pieniä lapsia?

näinpä. mä olen ollu kotona niin että esikoinen oli 4v ja kuopus kuukauden alle 2v ennenkun menivät kumpikaan ekan kerran päivähoitoon, eli molemmat tiet on nähty, on oltu yli 3v kotona ja alle 3v viety hoitoon. ja kyllä mä toisinaan sanon aamulla että ihana kun pääsee töihin lepäämään päiväks.

ja mä olen niin mukavuudenhalunen paska etten halua tinkiä lasteni vaatteista, ruuasta tai leikeistä mitenkään. leluja meille ostetaan ainoostaan jouluna ja synttäreillä, mut muuten ostan pelejä, askartelutarpeita jne jne jne. hoidossa lapset saavat uutta virikettä ja leikkikavereita, tästä en luovu vaikka työttömäksi jäisin kun tiedän miten hyvää se tekee esim. meidän kuopukselle.

kyllä se raha merkkaa, mulla ainakin oli pipo kireellä kun rahakin oli vähissä.

Mitä työtä teet, jos saat laiskana olla? Yksi opettajaystävä palasi juuri äitiyslomalta töihin ja sanoi, että kyllä oli monin verroin helpompaa olla kotona kuin töissä! Sai nauttia lapsen kanssa rennoista aamuista ja ottaa ihan iisisti jotain aamuohjelmaa katsellen Oli open mielestä laiskaa elämää, ja sellaisenaan nautittavaa.

 

Kyllä tämä on ihan jokaisen perheen oma asia. Minulta loppuu äitiysloma maaliskuussa, mutta kotona olen elokuuhun. Sen jälkeen ei yksinkertaisesti kyllä ole mahdollista jäädä kotiin, sillä talonrakennus on edessä ja kulut sen mukaiset. Mieheni työpaikka aloittaa ensi kuussa lomautukset, joiden kestosta ei ole mitään tietoa.
Ja me halutaan se omakotitalo, tontti on jo ostettu ja se on maalla, missä lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää. Hoitopaikka on parin kilometrin päässä, joten on helppo aamulla vidä ja töiden jälkeen hakea lapsi kotiin. Illat ja viikonloput pyhitetään perheelle.
Ja olen tasan tarkkaan onnellisempi niin, ettei penniä tarvitse venyttää ja voimme tarjota lapselle kaiken mitä hän tarvitsee, ja vielä extraa. Samoin minulla pää pysyy selvempänä kun saan tehdä haastavaa työtä ihmisten parissa. Nyt nautin vielä 7 kuukautta kotiäidin roolista.

Me haluttais kovastikin se oma omakotitalo.
Mutta todellakaan en usko, että meidän lapset on onnettomia vain sen takia että asutaan kerrostalossa!
Kotihoito on siis mahdollista, tilaa riittää ja ympäristö on mitä ihanin.
Tässä on vaan kyse siitä, mitä vanhemmat arvostaa eniten...

Olet kylla oikeassa Marge siina etta kyse on siita mita vanhemmat arvostaa eniten. Se on ihan totta. Jotkut vanhemmat arvostavat sita etta perhe voi hyvin.

 

jos kerran äidin kotonaolon kestää rahallisesti, niin miksi miehet eivät nauti lastenhoidosta kotona. Sehän on kuitenkin vain kyse menojen sopeuttamisesta?

Siis mä en tajunnut tätä kommenttia..? Meidän perhe kesti mun kotonaolon rahallisesti, kun mies tienaa käteen n.3500?. Mä oisin tienannut käteen n.1600?. Käytettiin vähän järkeäkin kun tehtiin päätöstä.

keskimäärin miehilläkaan ei ole niin isoja tuloja. Palkkaeroja lisäävät naisten vuosien kotonaolo. Kyllä se kotonaolo vaikuttaisi miehenkin palkankorotuksiin.

Tai sitten se on vain miesten kunnianhimoa, kun kerrasta huolehtivat itselleen kunnontulot ja siten pitävät huolta että kotona on joku muu...

Onhan se hemmetin helppoa ja ihanaa. Mustakin se oli parasta aikaa kun mä kävin töissä ja mies oli lapsen kanssa kotona

peesi tälle. Ihanaa kun elämässä oli monta eri asiaa ja lapsi silti hyvässä hoidossa. Aluksi oli perhepäivähoidossa mutta tuolloin olin huolissani miten vauva pärjää kun oli toinenkin pieni 1½v ja monta isompaa. Meidän oli alle 1v ja 2 kertaa viikossa piti kuljetta 4-vuotiaat hoitoon ja hakea. Ei muuta kuin rattaissa oloa ja sitä samaa pihalla tunteja joka päivä.

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

Eikö se sitten ole niin, että kotiin jäävät enimmäkseen ne, joilla ei sitä koulutusta ja mielenkiintoa työelämään ole? Herää joskus kysymys, miksi ei. On paljon rankempaa hoitaa lasten ja kodin lisäksi töissäkäynti kunnialla! Kyllä mä vähän sitä mieltä olen, että laiskuuttaan jotkut kotiin jäävät, mutta eihän tätä toki saa sanoa. Työäitejä kyllä saa haukkua, kumma juttu

 

Entä jos äiti HALUAA käydä töissä siitä huolimatta, että on pieniä lapsia?

näinpä. mä olen ollu kotona niin että esikoinen oli 4v ja kuopus kuukauden alle 2v ennenkun menivät kumpikaan ekan kerran päivähoitoon, eli molemmat tiet on nähty, on oltu yli 3v kotona ja alle 3v viety hoitoon. ja kyllä mä toisinaan sanon aamulla että ihana kun pääsee töihin lepäämään päiväks.

ja mä olen niin mukavuudenhalunen paska etten halua tinkiä lasteni vaatteista, ruuasta tai leikeistä mitenkään. leluja meille ostetaan ainoostaan jouluna ja synttäreillä, mut muuten ostan pelejä, askartelutarpeita jne jne jne. hoidossa lapset saavat uutta virikettä ja leikkikavereita, tästä en luovu vaikka työttömäksi jäisin kun tiedän miten hyvää se tekee esim. meidän kuopukselle.

kyllä se raha merkkaa, mulla ainakin oli pipo kireellä kun rahakin oli vähissä.

Mitä työtä teet, jos saat laiskana olla? Yksi opettajaystävä palasi juuri äitiyslomalta töihin ja sanoi, että kyllä oli monin verroin helpompaa olla kotona kuin töissä! Sai nauttia lapsen kanssa rennoista aamuista ja ottaa ihan iisisti jotain aamuohjelmaa katsellen Oli open mielestä laiskaa elämää, ja sellaisenaan nautittavaa.

Eka äitiysloma on leppoisaa toki, mutta jos siinä on isompi lapsi lisäksi, on asia eri.

 

Eiköhän jokainen perhe pärjää suomessa vaikka toinen vanhemmista olisi kotona alle 3v:n kanssa. jos ei muuten niin vaihtamalla asunnon edullisempaan, karsimalla kaiken "turhan" ja turvautumalla sossun luukkuun. Ei suomessa nyt ketään (lapsiperheitä vähiten) nälkään tapeta. Oma juttunsa sitten kenen kohdalla tuo on järkevää.

Mutta yhä vaan ihmettelen miksi aina oletetaan että työssäkäyvällä pariskunnalla on se 200m2 ökyomakotitalo, uusi mersu, tekevät etelänlomia ym. :/ Me ollaan tällä hetkellä perhe jossa toinen vanhemmista opiskelee ja toinen on töissä, opiskelijakin tekee keikkaan silloin tällöin. Asutaan 3h+k kerrostaloasunnossa eikä meillä ole autoa lainkaan. Kesällä miehen pitäisi opintojen päätyttyä siirtyä töihin ja tottahan elintaso jonkin verran nousee. haaveina olisi hankkia auto, mutta tuskin sentään sitä uutta mersua. Isommasta asunnostakin haaveillaan ja lähivuosina jos saataisiin vaihdettua 4h+k asuntoon. 5h+k haaveena mutta varmaan haaveeksi jää, omakotitalot voidaan unohtaa suosiolla. Joskus olisi kiva käydä jossain lomamatkalla mutta kaikkea ei voi saada eli näistä haaveistamme saamme miettiä mitkä koemme tärkeimmiksi ja msitä luovumme, ainakin toistaiseksi. Mitään öky-luksuselämää ei kuitenkaan lähihoitaja-sairaanhoitaja-perheeseen ole luvassa vaikka molemmat työelämässä olisimmekin. Ja tosissaan löytyy työssäkäyviä pariskuntia joilla tulot jäävät vielä pienemmiksi mitä meillä.

Siksi oli aloitus miten hyvä muutentahansa niin nuo kuvaukset itsekkäästä luksuselämästä vetävät maton alta koko jutusta, sori vaan. :/

Toinen mitä en ymmärrä on se miten päiväkodin myötä kuvitellaan ettei lapsi enää ole kotona vanhempien seurassa lainkaan. Kyllä nyt valtaosa päiväkotilapsistakin on suurimman osan hereilläoloajastaan kotona joten kyllä ne vanhemmat silti säilyvät lapsen elämässä tärkeimpinä vaikuttajina.

 

Kyllä tämä on ihan jokaisen perheen oma asia. Minulta loppuu äitiysloma maaliskuussa, mutta kotona olen elokuuhun. Sen jälkeen ei yksinkertaisesti kyllä ole mahdollista jäädä kotiin, sillä talonrakennus on edessä ja kulut sen mukaiset. Mieheni työpaikka aloittaa ensi kuussa lomautukset, joiden kestosta ei ole mitään tietoa.
Ja me halutaan se omakotitalo, tontti on jo ostettu ja se on maalla, missä lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää. Hoitopaikka on parin kilometrin päässä, joten on helppo aamulla vidä ja töiden jälkeen hakea lapsi kotiin. Illat ja viikonloput pyhitetään perheelle.
Ja olen tasan tarkkaan onnellisempi niin, ettei penniä tarvitse venyttää ja voimme tarjota lapselle kaiken mitä hän tarvitsee, ja vielä extraa. Samoin minulla pää pysyy selvempänä kun saan tehdä haastavaa työtä ihmisten parissa. Nyt nautin vielä 7 kuukautta kotiäidin roolista.

Tervejärkistä ajattelua. Ihmettelinkin jo, mistä tässä pinossa on ihan normaalilla tavalla ajattelevat naiset, joita minunkin tuttavapiirissä ja työpaikalla enimmäkseen on! Ihmisen mielihän on eteenpäin! Onnea rakennusprojektille!

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

Eikö se sitten ole niin, että kotiin jäävät enimmäkseen ne, joilla ei sitä koulutusta ja mielenkiintoa työelämään ole? Herää joskus kysymys, miksi ei. On paljon rankempaa hoitaa lasten ja kodin lisäksi töissäkäynti kunnialla! Kyllä mä vähän sitä mieltä olen, että laiskuuttaan jotkut kotiin jäävät, mutta eihän tätä toki saa sanoa. Työäitejä kyllä saa haukkua, kumma juttu

Ei voi olla laiska joka jaksaa hoitaa lapsia kotona. Kyllä laiskat jättävät lapset tekmättä. tai tekevät vain yhden.

 

jaahas jaahas... No kumpaan ryhmään meillä kuulutaan, kun lapsi on vain kotihoidossa, mutta minä teen töitä miehen työvuoroihin sopivasti... ? eli jompi kumpi meistä hoitaa lapsen, vaikken olekaan "vain kotona".

Tuo olisi ihanne kaikille, ja noin muualla maailmassa tehdään. Eli osapäivätyö. On raskasta tehdä samaa työtä 24/7 eli suomessa äidit uupuvat sekä kotona että töissä.

 

Entä jos äiti HALUAA käydä töissä siitä huolimatta, että on pieniä lapsia?

näinpä. mä olen ollu kotona niin että esikoinen oli 4v ja kuopus kuukauden alle 2v ennenkun menivät kumpikaan ekan kerran päivähoitoon, eli molemmat tiet on nähty, on oltu yli 3v kotona ja alle 3v viety hoitoon. ja kyllä mä toisinaan sanon aamulla että ihana kun pääsee töihin lepäämään päiväks.

ja mä olen niin mukavuudenhalunen paska etten halua tinkiä lasteni vaatteista, ruuasta tai leikeistä mitenkään. leluja meille ostetaan ainoostaan jouluna ja synttäreillä, mut muuten ostan pelejä, askartelutarpeita jne jne jne. hoidossa lapset saavat uutta virikettä ja leikkikavereita, tästä en luovu vaikka työttömäksi jäisin kun tiedän miten hyvää se tekee esim. meidän kuopukselle.

kyllä se raha merkkaa, mulla ainakin oli pipo kireellä kun rahakin oli vähissä.

Mitä työtä teet, jos saat laiskana olla? Yksi opettajaystävä palasi juuri äitiyslomalta töihin ja sanoi, että kyllä oli monin verroin helpompaa olla kotona kuin töissä! Sai nauttia lapsen kanssa rennoista aamuista ja ottaa ihan iisisti jotain aamuohjelmaa katsellen Oli open mielestä laiskaa elämää, ja sellaisenaan nautittavaa.

Eka äitiysloma on leppoisaa toki, mutta jos siinä on isompi lapsi lisäksi, on asia eri.

Ei ollut eka lapsi, vaan järjestyksessä kolmas. Kaksi vanhempaa toki jo isoja.

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

 

Siksi oli aloitus miten hyvä muutentahansa niin nuo kuvaukset itsekkäästä luksuselämästä vetävät maton alta koko jutusta, sori vaan. :/

peesaan tosi pitkälti sun pohdintoja tosta, ettei kaikki työssäkäyvät elä ökyelämää, samoin kuin että nälkään ei kukaan kuole, mutta ihmisarvoisesta/hauskasta elämästä voidaan olla montaa mieltä jne.

ja lisään vielä, että ei se tosiaan ole joko tai. Jos äiti menee töihin, se ei tarkoita että lapsi on hoidossa 10 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Vanhemmathan voi tehdä esim 3-päiväistä työviikkoa tai lyhennettyä päivää. Varmasti osapäivätyökin jo antaa joustoa taloudelliseen tilanteeseen

eipä tuo suomessa onnistu. Osapäivätöitä ei ole tarjolla paljonkaan kuin sairanhoitajille.

 

Jos olis mies ja jos vielä olis mies, joka käy työssä olisin todellakin kotona lapsen kanssa siihen ku täyttää 3v! Mutta kun ei ole muuta ku ite ja omat tulot, niin töihin kulkee tieni :wave:

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

Eikö se sitten ole niin, että kotiin jäävät enimmäkseen ne, joilla ei sitä koulutusta ja mielenkiintoa työelämään ole? Herää joskus kysymys, miksi ei. On paljon rankempaa hoitaa lasten ja kodin lisäksi töissäkäynti kunnialla! Kyllä mä vähän sitä mieltä olen, että laiskuuttaan jotkut kotiin jäävät, mutta eihän tätä toki saa sanoa. Työäitejä kyllä saa haukkua, kumma juttu

Ei voi olla laiska joka jaksaa hoitaa lapsia kotona. Kyllä laiskat jättävät lapset tekmättä. tai tekevät vain yhden.

Ai että laiskat TEKEVÄT vain yhden? Kiitos. Mulla on vain yksi, eikä toista ole kahden vuoden yrityksistä huolimatta kuulunut! Nyt ollaan kalliissa hedelmöityshoidoissa. Mieti jumalauta mitä kirjoittelet.