Saan taatusti p...kaa niskaan kun kerron mielipiteeni kotihoidosta...

Siksi oli aloitus miten hyvä muutentahansa niin nuo kuvaukset itsekkäästä luksuselämästä vetävät maton alta koko jutusta, sori vaan. :/

peesaan tosi pitkälti sun pohdintoja tosta, ettei kaikki työssäkäyvät elä ökyelämää, samoin kuin että nälkään ei kukaan kuole, mutta ihmisarvoisesta/hauskasta elämästä voidaan olla montaa mieltä jne.

ja lisään vielä, että ei se tosiaan ole joko tai. Jos äiti menee töihin, se ei tarkoita että lapsi on hoidossa 10 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Vanhemmathan voi tehdä esim 3-päiväistä työviikkoa tai lyhennettyä päivää. Varmasti osapäivätyökin jo antaa joustoa taloudelliseen tilanteeseen

Niinpä. Meillä miehen opiskelu päivisin ja satunnaiset keikkatyöt viikonloppuina ja iltaisin yhdistettynä minun 75% yötyöhöni takaavat lapsille yleensä 3-4 päiväiset hoitoviikot 6-8h päivillä. Kyllä meillä jää vielä siinä ihan mukavasti aikaa perheellekin. =) Nyt kaavailen jos saataisiin miehen työhönpaluun myötä vielä pienennettyä tuota päivähoidon tarvetta...

Ja meillä ollaan myös hyödynnetty tuota keikkailumahdollisuutta niin että aikanani kotiäitinä ollessani kävin keikkatöissä miehen vapaapäivinä, samoin kuin hän oman koti-isyytensä aikana minun vapaapäivinäni.

Eli ei todellakaan ole aina niin mustavalkoista kotiäitiys/täydet hoitopäivät päiväkodissa -linjaa. Löytyy myös vaihtoehtoja siitä väliltä.

 

Kyllä tämä on ihan jokaisen perheen oma asia. Minulta loppuu äitiysloma maaliskuussa, mutta kotona olen elokuuhun. Sen jälkeen ei yksinkertaisesti kyllä ole mahdollista jäädä kotiin, sillä talonrakennus on edessä ja kulut sen mukaiset. Mieheni työpaikka aloittaa ensi kuussa lomautukset, joiden kestosta ei ole mitään tietoa.
Ja me halutaan se omakotitalo, tontti on jo ostettu ja se on maalla, missä lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää. Hoitopaikka on parin kilometrin päässä, joten on helppo aamulla vidä ja töiden jälkeen hakea lapsi kotiin. Illat ja viikonloput pyhitetään perheelle.
Ja olen tasan tarkkaan onnellisempi niin, ettei penniä tarvitse venyttää ja voimme tarjota lapselle kaiken mitä hän tarvitsee, ja vielä extraa. Samoin minulla pää pysyy selvempänä kun saan tehdä haastavaa työtä ihmisten parissa. Nyt nautin vielä 7 kuukautta kotiäidin roolista.

Me haluttais kovastikin se oma omakotitalo.
Mutta todellakaan en usko, että meidän lapset on onnettomia vain sen takia että asutaan kerrostalossa!
Kotihoito on siis mahdollista, tilaa riittää ja ympäristö on mitä ihanin.
Tässä on vaan kyse siitä, mitä vanhemmat arvostaa eniten...

Ei varmaan olekaan onnettomia, en ole niin väittänyt. Mutta minä ja mieheni molemmat olemme maalta ja muistelemme usein ihanaa lapsuutta. Me olemme kyllä asuneet kerrostaloasunnossa opiskeluaikoina ja ennen lapsensaantia, mutta ei puhettakaan että se elämä enää meille sopisi. Minä masentuisin jos joutuisin takaisin kaupunkiin. Miehestäni puhumattakaan, joka nauttii siitä että metsään ja järvelle pääsee omalta pihalta.
Me olemme sen henkisiä ihmisiä että luonto ja oma tila on tärkeää. Miksi menisimme kaupunkiin? Ollaksemme onnettomia siellä? Ja onko se niin paha asia että haluaa hankkia omilla töillään elannon perheelle ja kodin pään päälle, jossa on tilaa olla kun lapset ovat isompia ja haluavat oman huoneen? Tämä on asia josta emme tingi. Pihassa ei ole Mersua, vaan vanha Transetti ja minun työsuhdeauto =)
Syömme kotiruokaa jonka valmistamme itse alusta saakka ja ulkomaille ei edes haikailla, vain häämatka tullaan tekemään jossain vaiheessa kun pussin nyörit antaa periksi.
Ja olemme onnellisia näin, ja takaan että myös lapsemme tulee olemaan vaikka hoitoon meneekin.

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

a. pyykinpesu on ainoa työ, jota on yhtä paljon oli sitten töissä tai kotona. ja suurella osalla lapsiperheistä on kuivausrumpu, eli pyykkipesu on talouden pienin työ
b. kaikki muut kotityöt riippuvat siitä, ovatko lapset jonkun toisen kasvatettavana, puettavana, ulkoilutetavana, askarrutettavana, lauletettavana, leikitettävänä, ruokittavana, pyyhittävänä suurimman osan hereilläoloaiakansa.

 

meillä yksi lapsi enkä todella tunnustaudu laiskaksi!!!! Ja eipä ole täälläkään tärpännyt vaikka kohta vuosi yritetty joten tuki suusi!!!!!! Miksi muka yhden tehnyt on laiska??? Tuu viivalle niin kokeillan kumpi on se laiskempi!!!

 

Siksi oli aloitus miten hyvä muutentahansa niin nuo kuvaukset itsekkäästä luksuselämästä vetävät maton alta koko jutusta, sori vaan. :/

peesaan tosi pitkälti sun pohdintoja tosta, ettei kaikki työssäkäyvät elä ökyelämää, samoin kuin että nälkään ei kukaan kuole, mutta ihmisarvoisesta/hauskasta elämästä voidaan olla montaa mieltä jne.

ja lisään vielä, että ei se tosiaan ole joko tai. Jos äiti menee töihin, se ei tarkoita että lapsi on hoidossa 10 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Vanhemmathan voi tehdä esim 3-päiväistä työviikkoa tai lyhennettyä päivää. Varmasti osapäivätyökin jo antaa joustoa taloudelliseen tilanteeseen

eipä tuo suomessa onnistu. Osapäivätöitä ei ole tarjolla paljonkaan kuin sairanhoitajille.

Ehkä ihmisillä ei ole haluaja lähteä osapäivätyöhön?

Vai onko kaikki täyttä päivää tekemään palanneet äidit oikeasti käyneet ensin vaatimassa pomolta mahdollisuutta lyhentää työaikaansa?

 

En jaksanut lukea kuin ap:n kirjoituksen ja muutamaan muun ekan, mut mä olen ap täysin samaa mieltä kanssasi!! Meillä on 2 pientä lasta, mies opiskelee ja minä olen kotiäiti ja kyllä, pärjäämme rahallisesti ihan hyvin. Tiukkaa on tottakait välillä, eikä voi ostella mitä sattuu, mut kun tähän on tottunut, niin ei sitä osaa kaivatakkaan niitä uusia merkkivaatteita, uutta taloa tai autoa, puhumattakaan jostain ulkomaanmatkoista. Ihaninta on, että saan hoitaa lapseni kotona ja mies on myöskin aika paljon kotona kanssamme, koska hänen opiskelunsa ei ole mitenkään vaativaa!! Eli todellakin, jos vaan tahtoa löytyy, niin JOKAINEN äiti pystyy hoitamaan lapsensa kotona jos mies käy töissä. Turha sanoa mitään muuta... ei ne suuret tulot vaan pienet menot!

 

Olen siis sitä mieltä että kotihoito on monelle lapselle mahdollista ja avain tähän löytyy äidiltä Jos tahtoa ja intoa riittää niin ei niitä lapsia tarvii sulloa tarhan säilyttämöihin, ylisuuriin ryhmiin.
Olen puhunut. Ugh!

Just tahtoa ja intoa puuttui multa =) . Olen paljon onnellisempi ja parempi äiti kun pääsen päivisin töihin. =)

 

Siksi oli aloitus miten hyvä muutentahansa niin nuo kuvaukset itsekkäästä luksuselämästä vetävät maton alta koko jutusta, sori vaan. :/

peesaan tosi pitkälti sun pohdintoja tosta, ettei kaikki työssäkäyvät elä ökyelämää, samoin kuin että nälkään ei kukaan kuole, mutta ihmisarvoisesta/hauskasta elämästä voidaan olla montaa mieltä jne.

ja lisään vielä, että ei se tosiaan ole joko tai. Jos äiti menee töihin, se ei tarkoita että lapsi on hoidossa 10 tuntia päivässä 5 päivää viikossa. Vanhemmathan voi tehdä esim 3-päiväistä työviikkoa tai lyhennettyä päivää. Varmasti osapäivätyökin jo antaa joustoa taloudelliseen tilanteeseen

eipä tuo suomessa onnistu. Osapäivätöitä ei ole tarjolla paljonkaan kuin sairanhoitajille.

Lyhennetty työviikko on meillä monella alle kouluikäisen äidillä. Joillakin 3-, ja joillakin 4-päiväinen viikko. Ovat kaikki tykänneet ratkaisusta!

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

a. pyykinpesu on ainoa työ, jota on yhtä paljon oli sitten töissä tai kotona. ja suurella osalla lapsiperheistä on kuivausrumpu, eli pyykkipesu on talouden pienin työ
b. kaikki muut kotityöt riippuvat siitä, ovatko lapset jonkun toisen kasvatettavana, puettavana, ulkoilutetavana, askarrutettavana, lauletettavana, leikitettävänä, ruokittavana, pyyhittävänä suurimman osan hereilläoloaiakansa.

Ja pointtisi oli? Mun pointti oli se, että meilläkin lapset ovat tyyliin 70% valveillaoloajastaan kotona meidän kanssamme vaikka ovatkin hoidossa arkipäivinä. Kesällä melkein pari kuukautta pois hoidosta ja joulun aikaankin melkein kuukauden.

Eli se, että lapset ovat hoidossa enkä haluaisi jäädä _kuudeksi vuodeksi_ kotiin, ei johdu siitä, ettenkö _ikinä tai ollenkaan_ haluaisi olla heidän kanssaan, leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Sitä tehdään tosi paljon ja se on mielestäni ihanaa ja hienoa. Kunhan minulla on se työelämän tasapainottava puolikin elämässäni. Mulle on aina opetettu että naisetkin saavat käyttää lahjojaan.

Mutta todistit pointtini. Kun nainen sanoo, ettei haluaisi jäädä kotiin kuudeksi vuodeksi, siitä vedetään esittämäsi johtopäätökset, mikä on aika huvittavaa. Mun mielestä se kertoo jotain, ettei oikein hahmota kokonaisuuksia.

 

Kyllä tämä on ihan jokaisen perheen oma asia. Minulta loppuu äitiysloma maaliskuussa, mutta kotona olen elokuuhun. Sen jälkeen ei yksinkertaisesti kyllä ole mahdollista jäädä kotiin, sillä talonrakennus on edessä ja kulut sen mukaiset. Mieheni työpaikka aloittaa ensi kuussa lomautukset, joiden kestosta ei ole mitään tietoa.
Ja me halutaan se omakotitalo, tontti on jo ostettu ja se on maalla, missä lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää. Hoitopaikka on parin kilometrin päässä, joten on helppo aamulla vidä ja töiden jälkeen hakea lapsi kotiin. Illat ja viikonloput pyhitetään perheelle.
Ja olen tasan tarkkaan onnellisempi niin, ettei penniä tarvitse venyttää ja voimme tarjota lapselle kaiken mitä hän tarvitsee, ja vielä extraa. Samoin minulla pää pysyy selvempänä kun saan tehdä haastavaa työtä ihmisten parissa. Nyt nautin vielä 7 kuukautta kotiäidin roolista.

Tervejärkistä ajattelua. Ihmettelinkin jo, mistä tässä pinossa on ihan normaalilla tavalla ajattelevat naiset, joita minunkin tuttavapiirissä ja työpaikalla enimmäkseen on! Ihmisen mielihän on eteenpäin! Onnea rakennusprojektille!

Kiitos =) Kevättalvi menee soria ajaessa ja muita valmisteluja tehdessä, kesällä alkaa sitten pystytys, syksyllä jos pääsis jo omaan kotiin =) :heart:

 

Entä jos äiti HALUAA käydä töissä siitä huolimatta, että on pieniä lapsia? Entä jos ei halua asua kerrostalokaksiossa vaan nauttii siitä että on lääniä ympärillä?

??? Niin siis HALUAA? Eli taas äiti haluaa ja isä haluaa. Eikä voi muutamaa vuotta(ainakin se 3) ajatella mitä lapsi tarvitsee ja mikä hänelle PARASTA. Siis jos äidissä ei mitään ns. vikaa(mielenterveys ym) vaan kyse vain äidin haluista!
Ehkä juuri silloin kun ÄITI vaan HALUAA kaikkee, pitäis herätä!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

meillä yksi lapsi enkä todella tunnustaudu laiskaksi!!!! Ja eipä ole täälläkään tärpännyt vaikka kohta vuosi yritetty joten tuki suusi!!!!!! Miksi muka yhden tehnyt on laiska??? Tuu viivalle niin kokeillan kumpi on se laiskempi!!!

mulla ei (vielä, kun toinen vasta tulossa ) ole kokemusta aiheesta, mutta kaverit on sanonu että kaksi on helpompi kuin yksi, koska sitten kun toinen ei ole enää vauva, ne voi viihdyttää toisiaan sillä aikaa kun äiti tekee ruokaa. yhdelle pitää itse keksiä virikkeitä "koko ajan"

Juu, näissä on puolensa. Toki kaksi lasta tarkoittaa enemmän työtä, lähtemiset kestää jne. Mutta toisaalta sisrukset tosissaan viihtyvät yhdessä ja meidän kuopuksesta joskus mietin miten mahdoton vanhempien kimpussa pyörijä ja kiukuttelija hän olisi ilman isoveikkaa. Monet kotityöt ovat sujuneet helpolla kun lapset ovat viihdyttäneet toisiaan.

Muuten ihmisellä on hauska tapa tottua erilaisiin tilanteisiin kuten useamman lapsen aiheuttamaan "kaaokseen", kyllä sen kanssa oppii pärjäämään ja saa hommat hoitumaan. Sitten onkin luksusta kun pääsee välillä yhden lapsen kanssa jonnekin, on kuin ei olisi lasta mukana lainkaan...

 

saanko avautua?

Miksi yleistää 200m2 taloista ja mersuista jne.. oikeesti menee järki kun puhutaan tässä yhteydessä AINA isoista taloista ja niistä helevetin mersuista!

Kotihan on paras paikka meille jokaiselle eiks jeh!

Likka meni hoitoon ollessaan 2v11kk. Me asutaan ihan perus kerrostalossa 4h+k 85m2 eli ei oo isoo taloo ja meil on rellun rutku joka on 13v vanha, eli siin meni seki mersu.

Mies tienaa sellanen 2300e brutto mutku verot otetaan niin jää aika paljon vähemmän.. Kyllähän se tollasena lukuna näyttää ihan mukavalle, käyttöön onki sitten vähemmän.

Mä sain kht 311e/kk.

Tuosta kun maksettiin laina, yhtiövastike, auto, laskut ja ruuat... no aika plusmiinus nollalle meni joka kk.. Ei olla mikään kurmee-ruuan perään eikä merkkivaatteet kiinnosta.

Voin sanoo et ihan oikeesti ei ollu varaa jäädä yhden ihmisen palkalle, vaikka oltais kuinka karsittu "menoja".. ei ne koskaan niin ihmeelliset ollu.

Mutta totta se on et kyllä se kiristää yhden sun toisen hermoja jos joka kuukaus joutuu laksemaan ja miettimään et millä pärjätä, mistä saada rahaa. Ihmiset kun haluaa rahaa palveluksistaa nykypäivänä.

Mä haluan olla ihmisenä muutakin kuin kotiäiti on se itsekästä tai ei. DISSAAMATTA YHTÄÄN SEN VALINNAN TEHNEITÄ! ennenkuin joku kerkee nillittämään.

haluan kerryttää eläkettä josta saisin nauttia sitten vanhuksena. Mun mennessä töihin pärjäämme rahallisesti ihan hyvin, vaikka palkkani ei mikään päätä huimaava olekkaan ja silti joudumme maksamaan kaikesta korkeimman hinnan.

Ihmisillä kun monesti on se käsitys että vaikka tulot nousee nii menot ei. Me maksamme 233e/kk pelkkiä hoitomaksuja. Siihen lisätään joka 4kk vakuutusmaksut+ muut joka kk pakolliset maksut niin rahaa menee 1500e.


Silloin kun olin kotona niin kyllä yllättävä isompi meno olis kaatanu meidän budjetin. Onneks ei pesukone hajonnut kun meidän talossa ei pesutupaa ole. Autokin pysyi suht kuosissaan

 

Jos olis mies ja jos vielä olis mies, joka käy työssä olisin todellakin kotona lapsen kanssa siihen ku täyttää 3v! Mutta kun ei ole muuta ku ite ja omat tulot, niin töihin kulkee tieni :wave:

Just noin oli munkin asioiden laita. Oli pakko raahata neiti 1-vee hoitoon. Yh:lle hiukan hankala kuvio jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta sitä tilannetta ei koskaan voi ymmärtää ne, jotka tätä kotihoitoa niin ihannoivat. Pitää ensin todellakin kokea itse se yh:na olon riemu.

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

a. pyykinpesu on ainoa työ, jota on yhtä paljon oli sitten töissä tai kotona. ja suurella osalla lapsiperheistä on kuivausrumpu, eli pyykkipesu on talouden pienin työ
b. kaikki muut kotityöt riippuvat siitä, ovatko lapset jonkun toisen kasvatettavana, puettavana, ulkoilutetavana, askarrutettavana, lauletettavana, leikitettävänä, ruokittavana, pyyhittävänä suurimman osan hereilläoloaiakansa.

Ja pointtisi oli? Mun pointti oli se, että meilläkin lapset ovat tyyliin 70% valveillaoloajastaan kotona meidän kanssamme vaikka ovatkin hoidossa arkipäivinä. Kesällä melkein pari kuukautta pois hoidosta ja joulun aikaankin melkein kuukauden.

Eli se, että lapset ovat hoidossa enkä haluaisi jäädä _kuudeksi vuodeksi_ kotiin, ei johdu siitä, ettenkö _ikinä tai ollenkaan_ haluaisi olla heidän kanssaan, leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Sitä tehdään tosi paljon ja se on mielestäni ihanaa ja hienoa. Kunhan minulla on se työelämän tasapainottava puolikin elämässäni. Mulle on aina opetettu että naisetkin saavat käyttää lahjojaan.

Mutta todistit pointtini. Kun nainen sanoo, ettei haluaisi jäädä kotiin kuudeksi vuodeksi, siitä vedetään esittämäsi johtopäätökset, mikä on aika huvittavaa. Mun mielestä se kertoo jotain, ettei oikein hahmota kokonaisuuksia.

Enpä väittänytkään mitään tuollaista, mitä väität minun väittäneen. Kunhan vain totesin, että toki työtä on enemmän jos lapset ovat kotona. VAIKKA sitä ei ymärrä, jos on vain yksi pieni lapsi jonka on hoitanut äitiysloman kotona. KOska vauvanhoito ei ole työtä koska vauva-aika on niin lyhyt että yleensä äidit nauttivat siitä toisin kuin leikki-ikä, ruoanlaittoa ja siivousta on 30 vuotta. mutta vauvat eivät vielä sotke ja syövätkin hyvin vähän.

 

Eikö se sitten ole niin, että kotiin jäävät enimmäkseen ne, joilla ei sitä koulutusta ja mielenkiintoa työelämään ole? Herää joskus kysymys, miksi ei. On paljon rankempaa hoitaa lasten ja kodin lisäksi töissäkäynti kunnialla! Kyllä mä vähän sitä mieltä olen, että laiskuuttaan jotkut kotiin jäävät, mutta eihän tätä toki saa sanoa. Työäitejä kyllä saa haukkua, kumma juttu

En voi puhua kuin omastani puolestani, mutta minulla on koulutus, minulla on ( oli ) töitä enkä ole koskaan työtä vieroksunut. Ennen äitiyslomaa opiskelin täysipäiväisesti ja tein töitä + hoidon kotityöt aika mallikkaasti ja koin sen silti helpommaksi kuin "pelkän" kotona olon. Mutta enhän mä voi puhua kuin omalla suullani. Toiset kokee jo pelkän työn teon rankemmaksi, yksilökohtaista. Onneksi olen oppinut nauttimaan kotona olosta nyt toisella kerralla enkä muutenkaan veisi vauvaa hoitoon. Ja kyllä tuon saa sanoa, sitähän tällä palstalla hoetaan päivittäin mutta uraäitien kohdalla kyse on aina vain rahasta

Ja pointtina ei ollut pyykin määrä vaan se, että osa pääsee takuulla helpommalla töissä kuin että olisivat 24/7 kotia ja lasta hoitamassa ja kasvattamassa mutta eivät myönnä sitä vaan vetoavat taloudelliseen "pakkoon" Enkä tarkoita fyysistä raskautta vaan henkistä, sitä kun pälli leviää. Ja toki on niitä, jotka eivät edes halua olla lastensa kanssa 24/7

 

meillä yksi lapsi enkä todella tunnustaudu laiskaksi!!!! Ja eipä ole täälläkään tärpännyt vaikka kohta vuosi yritetty joten tuki suusi!!!!!! Miksi muka yhden tehnyt on laiska??? Tuu viivalle niin kokeillan kumpi on se laiskempi!!!

Joo. Oli kiva lukea se kommentti. Niinkuin lapsia saisi heti kun haluaa. Arvaa, onko täälläkin toista tahkottu. Noin puolitoista vuotta. Keskenmenot ja kaikki koettu. Niinku tämä asia ei olisi tarpeeksi kipeä muutenkin, pitää vielä täältäkin paskaa lukea "laiskuudesta".

 

saanko avautua?

Miksi yleistää 200m2 taloista ja mersuista jne.. oikeesti menee järki kun puhutaan tässä yhteydessä AINA isoista taloista ja niistä helevetin mersuista!

Kotihan on paras paikka meille jokaiselle eiks jeh!

Likka meni hoitoon ollessaan 2v11kk. Me asutaan ihan perus kerrostalossa 4h+k 85m2 eli ei oo isoo taloo ja meil on rellun rutku joka on 13v vanha, eli siin meni seki mersu.

Mies tienaa sellanen 2300e brutto mutku verot otetaan niin jää aika paljon vähemmän.. Kyllähän se tollasena lukuna näyttää ihan mukavalle, käyttöön onki sitten vähemmän.

Mä sain kht 311e/kk.

Tuosta kun maksettiin laina, yhtiövastike, auto, laskut ja ruuat... no aika plusmiinus nollalle meni joka kk.. Ei olla mikään kurmee-ruuan perään eikä merkkivaatteet kiinnosta.

Voin sanoo et ihan oikeesti ei ollu varaa jäädä yhden ihmisen palkalle, vaikka oltais kuinka karsittu "menoja".. ei ne koskaan niin ihmeelliset ollu.

Mutta totta se on et kyllä se kiristää yhden sun toisen hermoja jos joka kuukaus joutuu laksemaan ja miettimään et millä pärjätä, mistä saada rahaa. Ihmiset kun haluaa rahaa palveluksistaa nykypäivänä.

Mä haluan olla ihmisenä muutakin kuin kotiäiti on se itsekästä tai ei. DISSAAMATTA YHTÄÄN SEN VALINNAN TEHNEITÄ! ennenkuin joku kerkee nillittämään.

haluan kerryttää eläkettä josta saisin nauttia sitten vanhuksena. Mun mennessä töihin pärjäämme rahallisesti ihan hyvin, vaikka palkkani ei mikään päätä huimaava olekkaan ja silti joudumme maksamaan kaikesta korkeimman hinnan.

Ihmisillä kun monesti on se käsitys että vaikka tulot nousee nii menot ei. Me maksamme 233e/kk pelkkiä hoitomaksuja. Siihen lisätään joka 4kk vakuutusmaksut+ muut joka kk pakolliset maksut niin rahaa menee 1500e.


Silloin kun olin kotona niin kyllä yllättävä isompi meno olis kaatanu meidän budjetin. Onneks ei pesukone hajonnut kun meidän talossa ei pesutupaa ole. Autokin pysyi suht kuosissaan

täh. sullahan on ollut varaa hoitaa yhtä lasta 3 vuotta kotona... niin miksi tämä puolustelu että ei olisi ollut varaa?

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

a. pyykinpesu on ainoa työ, jota on yhtä paljon oli sitten töissä tai kotona. ja suurella osalla lapsiperheistä on kuivausrumpu, eli pyykkipesu on talouden pienin työ
b. kaikki muut kotityöt riippuvat siitä, ovatko lapset jonkun toisen kasvatettavana, puettavana, ulkoilutetavana, askarrutettavana, lauletettavana, leikitettävänä, ruokittavana, pyyhittävänä suurimman osan hereilläoloaiakansa.

Ja pointtisi oli? Mun pointti oli se, että meilläkin lapset ovat tyyliin 70% valveillaoloajastaan kotona meidän kanssamme vaikka ovatkin hoidossa arkipäivinä. Kesällä melkein pari kuukautta pois hoidosta ja joulun aikaankin melkein kuukauden.

Eli se, että lapset ovat hoidossa enkä haluaisi jäädä _kuudeksi vuodeksi_ kotiin, ei johdu siitä, ettenkö _ikinä tai ollenkaan_ haluaisi olla heidän kanssaan, leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Sitä tehdään tosi paljon ja se on mielestäni ihanaa ja hienoa. Kunhan minulla on se työelämän tasapainottava puolikin elämässäni. Mulle on aina opetettu että naisetkin saavat käyttää lahjojaan.

Mutta todistit pointtini. Kun nainen sanoo, ettei haluaisi jäädä kotiin kuudeksi vuodeksi, siitä vedetään esittämäsi johtopäätökset, mikä on aika huvittavaa. Mun mielestä se kertoo jotain, ettei oikein hahmota kokonaisuuksia.

Enpä väittänytkään mitään tuollaista, mitä väität minun väittäneen. Kunhan vain totesin, että toki työtä on enemmän jos lapset ovat kotona. VAIKKA sitä ei ymärrä, jos on vain yksi pieni lapsi jonka on hoitanut äitiysloman kotona. KOska vauvanhoito ei ole työtä koska vauva-aika on niin lyhyt että yleensä äidit nauttivat siitä toisin kuin leikki-ikä, ruoanlaittoa ja siivousta on 30 vuotta. mutta vauvat eivät vielä sotke ja syövätkin hyvin vähän.

En ole mitään väitteitäsi keksinyt, vaan ihan suoraan vastannut näihin käsityksiisi:

"Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka _eivät halua olla_ lasten kanssa kotona. Eivät halua _kasvattaa_ heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla"

Haluan siis olla lasten kanssa ja haluan kasvattaa niitä, vaikka töissä käynkin. Kasvatus ja lasten kanssa oleminen on minulle mieluista hommaa ja teemme sitä molemmat täydellä sydämellä mieheni kanssa.

Sinä sen sijaan teet arvailuja elämästäni. Meillä on nimittäin kaksi lasta ja olen ollut siis kotona enemmänkin kuin vuoden yhden vauvan kanssa. Siis samaan aikaan kahden kanssa ja vähän hoitovapaallakin.

Pahoittelen jos sinun elämäsi on vain ruuanlaittoa ja siivousta 30 vuotta. Toivottavasti ihan oikeasti olet kuitenkin tyytyväinen elämääsi.

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

a. pyykinpesu on ainoa työ, jota on yhtä paljon oli sitten töissä tai kotona. ja suurella osalla lapsiperheistä on kuivausrumpu, eli pyykkipesu on talouden pienin työ
b. kaikki muut kotityöt riippuvat siitä, ovatko lapset jonkun toisen kasvatettavana, puettavana, ulkoilutetavana, askarrutettavana, lauletettavana, leikitettävänä, ruokittavana, pyyhittävänä suurimman osan hereilläoloaiakansa.

Ja pointtisi oli? Mun pointti oli se, että meilläkin lapset ovat tyyliin 70% valveillaoloajastaan kotona meidän kanssamme vaikka ovatkin hoidossa arkipäivinä. Kesällä melkein pari kuukautta pois hoidosta ja joulun aikaankin melkein kuukauden.

Eli se, että lapset ovat hoidossa enkä haluaisi jäädä _kuudeksi vuodeksi_ kotiin, ei johdu siitä, ettenkö _ikinä tai ollenkaan_ haluaisi olla heidän kanssaan, leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Sitä tehdään tosi paljon ja se on mielestäni ihanaa ja hienoa. Kunhan minulla on se työelämän tasapainottava puolikin elämässäni. Mulle on aina opetettu että naisetkin saavat käyttää lahjojaan.

Mutta todistit pointtini. Kun nainen sanoo, ettei haluaisi jäädä kotiin kuudeksi vuodeksi, siitä vedetään esittämäsi johtopäätökset, mikä on aika huvittavaa. Mun mielestä se kertoo jotain, ettei oikein hahmota kokonaisuuksia.

Enpä väittänytkään mitään tuollaista, mitä väität minun väittäneen. Kunhan vain totesin, että toki työtä on enemmän jos lapset ovat kotona. VAIKKA sitä ei ymärrä, jos on vain yksi pieni lapsi jonka on hoitanut äitiysloman kotona. KOska vauvanhoito ei ole työtä koska vauva-aika on niin lyhyt että yleensä äidit nauttivat siitä toisin kuin leikki-ikä, ruoanlaittoa ja siivousta on 30 vuotta. mutta vauvat eivät vielä sotke ja syövätkin hyvin vähän.

En ole mitään väitteitäsi keksinyt, vaan ihan suoraan vastannut näihin käsityksiisi:

"Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka _eivät halua olla_ lasten kanssa kotona. Eivät halua _kasvattaa_ heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla"

Haluan siis olla lasten kanssa ja haluan kasvattaa niitä, vaikka töissä käynkin. Kasvatus ja lasten kanssa oleminen on minulle mieluista hommaa ja teemme sitä molemmat täydellä sydämellä mieheni kanssa.

Sinä sen sijaan teet arvailuja elämästäni. Meillä on nimittäin kaksi lasta ja olen ollut siis kotona enemmänkin kuin vuoden yhden vauvan kanssa. Siis samaan aikaan kahden kanssa ja vähän hoitovapaallakin.

Pahoittelen jos sinun elämäsi on vain ruuanlaittoa ja siivousta 30 vuotta. Toivottavasti ihan oikeasti olet kuitenkin tyytyväinen elämääsi.

Hei hei hei!
Nyt menee aivan sekaisin. Nuo väitteet ovat minun ja AIVAN taatusti osa uraäideistä kuuluu noihin. Yhtä taatusti kuin on niitä kotiäitejä jotka ovat kotona, kun ei ole töitä tai koulutusta. Sitten vedotaan rahaan ja perheen hyvinvointiin, joka täyttä bullshittiä.
Tässä minun vastaukseni

En voi puhua kuin omastani puolestani, mutta minulla on koulutus, minulla on ( oli ) töitä enkä ole koskaan työtä vieroksunut. Ennen äitiyslomaa opiskelin täysipäiväisesti ja tein töitä + hoidon kotityöt aika mallikkaasti ja koin sen silti helpommaksi kuin "pelkän" kotona olon. Mutta enhän mä voi puhua kuin omalla suullani. Toiset kokee jo pelkän työn teon rankemmaksi, yksilökohtaista. Onneksi olen oppinut nauttimaan kotona olosta nyt toisella kerralla enkä muutenkaan veisi vauvaa hoitoon. Ja kyllä tuon saa sanoa, sitähän tällä palstalla hoetaan päivittäin mutta uraäitien kohdalla kyse on aina vain rahasta

Ja pointtina ei ollut pyykin määrä vaan se, että osa pääsee takuulla helpommalla töissä kuin että olisivat 24/7 kotia ja lasta hoitamassa ja kasvattamassa mutta eivät myönnä sitä vaan vetoavat taloudelliseen "pakkoon" Enkä tarkoita fyysistä raskautta vaan henkistä, sitä kun pälli leviää. Ja toki on niitä, jotka eivät edes halua olla lastensa kanssa 24/7

 

Nainen ei saa rehellisesti sanoa, että hänen päänupilleen tekee hyvää olla välillä töissäkin, mutta jos mies sanoo niin, niin se on ihan ok. Monet miehet sanovat ihan suoraan, ettei he voisi olla kotona vuosikausia lasten kanssa, vaikka tykkäävätkin kovasti lapsistaan.

Toit esille hyvän pointin. Kyllä saavat, mutta miksi eivät sano? Tälläkin palstalla on uraäitien suusta kuultu moneen kertaan se, että kotiin jäävät ne joilla ei ole koulutusta, työtä tai mielenkiintoa työhön. Sen sijaan uraäidit vetoavat aina rahaan. Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka eivät halua olla lasten kanssa kotona. Eivät halua kasvattaa heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla ja ovat sitten syytämässä kotiäitejä laiskoiksi ja kotona makaaviksi.

a) Sitä paskapyykkiä pitää pestä ihan yhtälailla vaikka lapset olisivatkin hoidossa, jopa enemmän kuin jos lapset olisivat kotona. Päiväkoti ei pese perheen pyykkejä.
b) Työssäkäyvät vanhemmat voivat todellakin haluta kasvattaa lapsiaan ja viettää suurimman osan ajasta lasten kanssa, olla sitoutuneita ja taitavia kasvattajia.
c) En pääse helpommalla olemalla töissä, sillä työn ja perheen yhteensovittaminen ja esim hoitopaikkaroudaus ottavat voimille. HELPOIn ratkaisu olisi että mies on kotona lasten kanssa.
d) Vaikkei halua olla vaikka 3 vuotta kotona täyspäiväisesti, ei se tarkoita, etteikö haluaisi olla ollenkan lastensa kanssa. Vaikka käy töissä, voi olla lastensa kanssa tyyliin 70% perheen käytettävissä olevasta ajasta ja mielellään niin.

Eli siis naisten kohdalla esiin vedetään juuri nuo kirjoittamasi pointit. Että jos sanoo, että päälleni (ja siten koko perheelle) tekee hyvää että käyn töissä, niin sitten vedetään johtopäätökset a) ei halua kasvattaa lapsiaan, b) ei halua ollenkaan viettää aikaansa ja leikkiä lasten kanssa, c) ei pidä mistään puuhastelusta lastensa kanssa. Näetkö eron? Naisen kohdalla ei voida nähdä sitä, että pystyy yhdistämään työn ja sen että on paljon lasten kanssa ja tykkää olla heidän kanssaan.

a. pyykinpesu on ainoa työ, jota on yhtä paljon oli sitten töissä tai kotona. ja suurella osalla lapsiperheistä on kuivausrumpu, eli pyykkipesu on talouden pienin työ
b. kaikki muut kotityöt riippuvat siitä, ovatko lapset jonkun toisen kasvatettavana, puettavana, ulkoilutetavana, askarrutettavana, lauletettavana, leikitettävänä, ruokittavana, pyyhittävänä suurimman osan hereilläoloaiakansa.

Ja pointtisi oli? Mun pointti oli se, että meilläkin lapset ovat tyyliin 70% valveillaoloajastaan kotona meidän kanssamme vaikka ovatkin hoidossa arkipäivinä. Kesällä melkein pari kuukautta pois hoidosta ja joulun aikaankin melkein kuukauden.

Eli se, että lapset ovat hoidossa enkä haluaisi jäädä _kuudeksi vuodeksi_ kotiin, ei johdu siitä, ettenkö _ikinä tai ollenkaan_ haluaisi olla heidän kanssaan, leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Sitä tehdään tosi paljon ja se on mielestäni ihanaa ja hienoa. Kunhan minulla on se työelämän tasapainottava puolikin elämässäni. Mulle on aina opetettu että naisetkin saavat käyttää lahjojaan.

Mutta todistit pointtini. Kun nainen sanoo, ettei haluaisi jäädä kotiin kuudeksi vuodeksi, siitä vedetään esittämäsi johtopäätökset, mikä on aika huvittavaa. Mun mielestä se kertoo jotain, ettei oikein hahmota kokonaisuuksia.

Enpä väittänytkään mitään tuollaista, mitä väität minun väittäneen. Kunhan vain totesin, että toki työtä on enemmän jos lapset ovat kotona. VAIKKA sitä ei ymärrä, jos on vain yksi pieni lapsi jonka on hoitanut äitiysloman kotona. KOska vauvanhoito ei ole työtä koska vauva-aika on niin lyhyt että yleensä äidit nauttivat siitä toisin kuin leikki-ikä, ruoanlaittoa ja siivousta on 30 vuotta. mutta vauvat eivät vielä sotke ja syövätkin hyvin vähän.

En ole mitään väitteitäsi keksinyt, vaan ihan suoraan vastannut näihin käsityksiisi:

"Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka _eivät halua olla_ lasten kanssa kotona. Eivät halua _kasvattaa_ heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla"

Haluan siis olla lasten kanssa ja haluan kasvattaa niitä, vaikka töissä käynkin. Kasvatus ja lasten kanssa oleminen on minulle mieluista hommaa ja teemme sitä molemmat täydellä sydämellä mieheni kanssa.

Sinä sen sijaan teet arvailuja elämästäni. Meillä on nimittäin kaksi lasta ja olen ollut siis kotona enemmänkin kuin vuoden yhden vauvan kanssa. Siis samaan aikaan kahden kanssa ja vähän hoitovapaallakin.

Pahoittelen jos sinun elämäsi on vain ruuanlaittoa ja siivousta 30 vuotta. Toivottavasti ihan oikeasti olet kuitenkin tyytyväinen elämääsi.

Hei hei hei!
Nyt menee aivan sekaisin. Nuo väitteet ovat minun ja AIVAN taatusti osa uraäideistä kuuluu noihin. Yhtä taatusti kuin on niitä kotiäitejä jotka ovat kotona, kun ei ole töitä tai koulutusta. Sitten vedotaan rahaan ja perheen hyvinvointiin, joka täyttä bullshittiä.
Tässä minun vastaukseni

En voi puhua kuin omastani puolestani, mutta minulla on koulutus, minulla on ( oli ) töitä enkä ole koskaan työtä vieroksunut. Ennen äitiyslomaa opiskelin täysipäiväisesti ja tein töitä + hoidon kotityöt aika mallikkaasti ja koin sen silti helpommaksi kuin "pelkän" kotona olon. Mutta enhän mä voi puhua kuin omalla suullani. Toiset kokee jo pelkän työn teon rankemmaksi, yksilökohtaista. Onneksi olen oppinut nauttimaan kotona olosta nyt toisella kerralla enkä muutenkaan veisi vauvaa hoitoon. Ja kyllä tuon saa sanoa, sitähän tällä palstalla hoetaan päivittäin mutta uraäitien kohdalla kyse on aina vain rahasta

Ja pointtina ei ollut pyykin määrä vaan se, että osa pääsee takuulla helpommalla töissä kuin että olisivat 24/7 kotia ja lasta hoitamassa ja kasvattamassa mutta eivät myönnä sitä vaan vetoavat taloudelliseen "pakkoon" Enkä tarkoita fyysistä raskautta vaan henkistä, sitä kun pälli leviää. Ja toki on niitä, jotka eivät edes halua olla lastensa kanssa 24/7

Ja siis tämä EI ole minun kommentointia!!

"Enpä väittänytkään mitään tuollaista, mitä väität minun väittäneen. Kunhan vain totesin, että toki työtä on enemmän jos lapset ovat kotona. VAIKKA sitä ei ymärrä, jos on vain yksi pieni lapsi jonka on hoitanut äitiysloman kotona. KOska vauvanhoito ei ole työtä koska vauva-aika on niin lyhyt että yleensä äidit nauttivat siitä toisin kuin leikki-ikä, ruoanlaittoa ja siivousta on 30 vuotta. mutta vauvat eivät vielä sotke ja syövätkin hyvin vähän."

 

Mä oon menny töihin takasin kun kaksoset täytti 1v. (ja samoin vanhemmilta lapsilta) Ihan omasta halustani. Tykkäsin kyllä olla kotona lasten kanssa, mutta tykkään työstäni ja nautin siitä. Ei mun elämä pyöri äitiyden ympärillä, enkä määrittele itseäni sen perusteella millainen äiti olen. Paras äiti omille lapsilleni, kuitenkin.
Me saimme kotiin hoitajan, kun oli nuo kaksoset 1-v ja sitten 4-vuotias ja vanhin oli 5-vuotias. Työhön palatessani siis. Aluksi tein lyhennettyä työviikkoa.
Niin ja vielä sekin, että taloudellisesti kannattavampaa olisi olla kotona. Lapsilisät ja kotihoidontuet+kuntalisät. Nyt maksan kuitenkin täyden maksun hoitopaikasta. Vanhin koulussa ja nuoremmat perhepäivähoidossa. Tykkäävät olla ja kyselevät koska taas hotopäivä.
Näin meillä.

 

Mustakin se oli parasta aikaa kun mä kävin töissä ja mies oli lapsen kanssa kotona

Niin minustakin. Ja koskaan ei ole ollut meillä niin hyvää ruokaa eikä niin siistiä.

 

minä olen vieras ja toinen on Vieras. Minä huomautin vain, että työssäkäyvä ulkoistaa lastenhoidon jollekin toiselle eli tekee paljon vähemmän kotityötä

En ole mitään väitteitäsi keksinyt, vaan ihan suoraan vastannut näihin käsityksiisi:

"Kyllä se taitaa niin olla, että heistäkin suuri osa on sellaisia, jotka _eivät halua olla_ lasten kanssa kotona. Eivät halua _kasvattaa_ heitä, pestä paskapyykkiä, syöttää, kuunnella itkua ja kitinää, leikkiä jne vaan pääsevät töissä helpommalla"

Haluan siis olla lasten kanssa ja haluan kasvattaa niitä, vaikka töissä käynkin. Kasvatus ja lasten kanssa oleminen on minulle mieluista hommaa ja teemme sitä molemmat täydellä sydämellä mieheni kanssa.

Sinä sen sijaan teet arvailuja elämästäni. Meillä on nimittäin kaksi lasta ja olen ollut siis kotona enemmänkin kuin vuoden yhden vauvan kanssa. Siis samaan aikaan kahden kanssa ja vähän hoitovapaallakin.

Pahoittelen jos sinun elämäsi on vain ruuanlaittoa ja siivousta 30 vuotta. Toivottavasti ihan oikeasti olet kuitenkin tyytyväinen elämääsi.
[/quote]

 

Mä oon menny töihin takasin kun kaksoset täytti 1v. (ja samoin vanhemmilta lapsilta) Ihan omasta halustani. Tykkäsin kyllä olla kotona lasten kanssa, mutta tykkään työstäni ja nautin siitä. Ei mun elämä pyöri äitiyden ympärillä, enkä määrittele itseäni sen perusteella millainen äiti olen. Paras äiti omille lapsilleni, kuitenkin.
Me saimme kotiin hoitajan, kun oli nuo kaksoset 1-v ja sitten 4-vuotias ja vanhin oli 5-vuotias. Työhön palatessani siis. Aluksi tein lyhennettyä työviikkoa.
Niin ja vielä sekin, että taloudellisesti kannattavampaa olisi olla kotona. Lapsilisät ja kotihoidontuet+kuntalisät. Nyt maksan kuitenkin täyden maksun hoitopaikasta. Vanhin koulussa ja nuoremmat perhepäivähoidossa. Tykkäävät olla ja kyselevät koska taas hotopäivä.
Näin meillä.

Kyllä minäkin sinuna menisin töihin lepäämään... en jaksaisi hoitaa noin montaa lasta