Saan taatusti p...kaa niskaan kun kerron mielipiteeni kotihoidosta...

Vähällä tulee toimeen, kyllä. Mutta mä ainakin oon mielestäni kituuttanut ihan tarpeeksi jo opiskeluvuosina, ikinä en enää halua laskea taskun pohjalta pennosia ruokakaupassa ja katsoa risoja vaatteita ja miettiä että vieläkö sitä vois korjata vai onko pakko ostaa uus.

 

muuten, Hesassa pienikin asunto maksaa nykysin kyllä ihan rahaa. Että ei tämän asumisen tarvitse luksusta olla ja silti maksaa.
Mutta olisin töissä joka tapauksessa, vaikka maksaisi euron.

 

samaa mieltä. meillä isä opiskelee ja silti meilki on varaa olla kotona. Tosin yksi lapsi vaan. Kiitos Kelalle!

 

Siis juttuhan on oikeasti niin ett' laiskat 'idit kotona lusmuaa miehen raqhoillka. Vihmer't 'idit k'yv't t;iss' ja hoitavat kotgity;t siin' sivussa, miehen avustukselkla. Ja lapset hoidetaan hyvin tarhassa ja viihtyv't jos ei heit' viel' 9/kuisina hoitoon vied'. PPH>t ovat perseest', rahaa vaan tekev't ja lapsista viis.

 

Jaa, kertokaas oonko mä sitten yhtä pahis kuin työssäkäyvä äiti, kun vasta opiskelen ja lapsi joutui sen takia menemään päiväkotiin ?? Mä haluan päästä työelämään tahtomalleni työpaikalle ennen kuin täytän kolmekymmentä.

 

otappa kalkulaattori käteen ja ala laskeen. Vanhemmat voivat olla huono tuloisia. Perheessä koululaisia ja vaikka pari vuotias. Ruokakulut on jo kovat. Siihen päälle asumiskulut, vaatekulut ja harrastuskulut. Kivahan se on jotain muutakin lapsille tarjota kuin kodin lämpöä ja rakkautta. ELI EI RAHAT KAIKILLA RIITÄ JOS VAIN YKSI TEKEE TYÖTÄ.
no okei, se on valinta kysymys et mihin ammattiin ittes luet, mutta duunareitakin tarvitaan.

 

Lapsi on loppujen lopuksi aika vähään tyytyväinen. Kyse on siitä mihin VANHEMMAT tyytyvät ja kuinka "köyhästi" voivat elää ja silti elää rikasta elämää.

Olen puhunut. Ugh!

Pieni lapsi onkin vähään tyytyväinen. Perheessä on usein muitakin jäseniä ja teininkin on saatava ruokaa ja uusia vaatteita. =)

kyllä teinikin oppii vähemmälle jos ei saa aina mitä haluaa. meillä neiti on 15v. ja ostaa vaatteet omasta halustaan suurimmaksi osaksi kirppareilta.
On todella tyytyväinen kun saa esim. leffan vuokralle ja herkkuja, ei tuhlaa kaupungilla maleskellessa rahaa. eikä ole tosiaankaan aina käsi ojossa rahaa vailla. kun on perusolot hyvät se riittää

Jaa... mutta jos teini tarvitseekin hammasraudat? Entä onko oikein kieltää lahjakkaalta nuorelta rakas harrastus siksi, että haluaa olla vauvan kanssa kotona. tiedän, miten suuren vaikutuksen omaan elämääni teki kielikurssi Briteissä, enkä halua estää samaa lapsiltani, en vaihtarivuottakaan, jos se kiinnostaa. Lukiokirjatkin maksavat yms.

Ei ole kyse bilettämisistä!

 

Mäkin olen ap:n kanssa samaa mieltä. Menot pystyy karsii minimiin, yllättävän vähällä selviää ja tulee toimeen. Ja jos on ollut kaukaa viisas, on säästänyt säästötilille vuosien työssäolokäynnin palkoista aina vähän, molemmat säästäneet. Siitä voi kertyä monta tonnia extraa. Ja sitten sitä säästötiliä pitää uskaltaa käyttää, kun on hoitovapaalla.

Entäpäs jos kaikki ei halua odottaa raskaaksi tuloa yli kolmekymppiseksi vaan saavat lapset ennen kuin monta vuotta työssäkäyntiä on takana?
En minä koe olevani huono äiti siksi,että olen vienyt lapseni päiväkotiin ja mennyt töihin. Ei se kotona olo takaa onnellista lapsuutta eikä päiväkoti kariuta sitä, kyllä se onni tulee muista asioista. Itselläni oli onnellinen lapsuus vaikka päiväkotilapsi olenkin. Oli hyvä ja turvallinen päiväkoti ja hyvä olla kotonakin.

 

meillä mies on töissä ja minä olen myös osa-aika työssä. lastenhoito järjestyy vuorojen kanssa pelatessa, välillä joku apuna hoitamassa. Maksetaan laskut ajallaan ja pärjätään omillamme. Ei lainoja, ei soskun rahoja ja kelan tukia.Asumme vuokralla.

Kaverini on kotihoidontuella ja miehensä työtön, heillä myös lapsia.
He pärjäävät PALJON paremmin kun me, saavat tukia ja soskusta, ei heidän kannata koskaan mennä töihin, kun silloin tuet loppuisi ja avustukset. ja tulisi hoitomaksut.
esim. heillä olisi varaa ottaa vuokralle yli tonnin asunto kun itselle jää maksettavaa siitä n. 200 ?, meillä sellaiseen ei olisi ikinä varaa.
Heillä on 2 autoakin ja ostavat aina kaikkea uutta.

EIKÖ TÄSSÄKIN OLE JOTAIN MÄTÄÄ, jos oikeesti yrittää pärjätä omillaan ja tehdä töitä, hoitaa kodin ja maksaa laskut ajallaan, niin sitten tälläset soskun avustettavat pärjää paremmin, ovat ns. rikkaampia kun töissä käyvät!!!!

ON SE NIIIIIIN VÄÄRIN!!!!

 

työtön äiti vie lapsen hoitoon? Kumma että on varaa päivähoitoon, vaikka ei ole töissä?

 

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä ja olen ollut sitä jo pitkään, mutta pakko tunnustaa, etten uskalla sanoa mielipidettäni ääneen esim. omille työtovereilleni, koska sieltä tulee niin voimakas ryöppy niskaan. Hoitovapaalle jääminen on erittäin harvinaista omassa työpaikassani, itse asiassa taidan olla ainut, joka niin on tehnyt. On helpompi olla hiljaa ja myötäillä niitä mielipiteitä, joissa puhutaan juuri "pakosta mennä töihin" ja joissa ihannoidaan sitä, kuinka lapsi saa paljon virikkeitä ja tekemistä, kun on hoidossa.

 

uoooooh.. ja entäs jos ei sitä toista vanhempaa ole maisemissa, syystä tai toisesta..?

Tällöinhän asia onki ihan eri!

Mielestäni tällaiset aloitukset ovat hyvänä huutomerkkinä niille vanhemmille, jotka sanovat että on PAKKO viedä lapsi hoitoon taloudellisista syistä.

Eri asia on jos on yksinhuoltaja, sairauksia jne.

 

Eihän tämä nyt mitenkään yllätyksenä tule...että nämä ovat arvokysymyksiä. :/
Jokainen tehköön kuten parhaaksensa näkee. Voihan tästä aiheesta tehdä vielä miljuunakin aloitusta, mutta en usko, että ko. käännytystyö oikeasti kehenkään puree. :|

 

Nää aloitukset on jotenkin niin väsyneitä aiheita... Ja näistä jaksetaan jauhata maailman tappiin saakka. Toisille sopii kotihoito ja toisille taas se että lapset ovat päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Meillä lapset ovat päiväkodissa ja tulevat olemaan, koska tässä alueella ei edes ole kuin yksi perhepäivähoitaja!

Entäs koulut? Kai kohta aletaan pitämään "parempana" kotiopetusta, ettei vaan lapsia tarvi viedä mihinkään kotoa?? Onhan koulutkin laitoksia?


Ja tästä aiheesta voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle..

Mutta toisille sopii paremmin toinen ja toiselle toinen. Kunnioitan niitä kaikkia vanhempia, jotka hoitavat lapsensa kotona ja myös niitä jotka käyvät työssä. Työn lisäksi nämä työssäkäyvät vanhemmat hoitavat lapsiaan kotona.

 

Onko tullut pieneen päähäsi ajatus että olet väärässä? Sinä et ole mikään absoluuttinen totuusmittari joka tietää kaikki asiat.

Meillä mä käyn töissä myös, puolikasta työaikaa teen. Tukien ja kuntalisien ja lapsilisien kanssa saan käteen lähes saman mitä saisin kokopäivätöissä ( josta pois hoitomaksut ).
Me siis hoidetaan lapset kotona. Ja vielä jää vapaa-aikaa miehenkin kanssa.

Kaikki hyötyy tästä ratkaisusta, niin lapset, isä kuin minäkin.

Meillä ei onnistuisi jäädä kotiin mun vaan oleilemaan. Tarvitaan myös mun tulojakin.

 

Mäkin olen ap:n kanssa samaa mieltä. Menot pystyy karsii minimiin, yllättävän vähällä selviää ja tulee toimeen. Ja jos on ollut kaukaa viisas, on säästänyt säästötilille vuosien työssäolokäynnin palkoista aina vähän, molemmat säästäneet. Siitä voi kertyä monta tonnia extraa. Ja sitten sitä säästötiliä pitää uskaltaa käyttää, kun on hoitovapaalla.

Entäpäs jos kaikki ei halua odottaa raskaaksi tuloa yli kolmekymppiseksi vaan saavat lapset ennen kuin monta vuotta työssäkäyntiä on takana?
En minä koe olevani huono äiti siksi,että olen vienyt lapseni päiväkotiin ja mennyt töihin. Ei se kotona olo takaa onnellista lapsuutta eikä päiväkoti kariuta sitä, kyllä se onni tulee muista asioista. Itselläni oli onnellinen lapsuus vaikka päiväkotilapsi olenkin. Oli hyvä ja turvallinen päiväkoti ja hyvä olla kotonakin.

sitä varten että JOSKUS, MAHDOLLISESTI on hoitovapaalla?? Voi elämän kevät sentään... Eiköhän siinä iässä ole ajankohtaisempiakin asioita monelle joihin säästää.

 

taas näitä aloituksia!!! Siis oletko ap ikinä ajatellut mitä suustasi päästät? Ei meillä ole ollut varaa tehdä ratkaisua, että minä jäisin kotiin ja vain isi olisi töissä. Ei omisteta mersua ja kotiruokaa tehdään eikä luksus talossa asuta. Olemme pienituloisia joten PAKKO mennä töihin!!!

 

Meillä maksetaan lainaa ja yhtiövastiketta 65m2 kolmiosta yhteensä 1200 euroa/kk, lisäksi autolaina, opintolaina ja ruoka ym. kulut. Miehen palkka bruttona n. 2000 euroa. Ei kovin leveästi eletä pelkällä miehen palkalla ja meidän asunto on koti ei statussymboli (tosin ei toi kellekään sellainen voisikaan olla). Pakkohan toki ei olisi helsingissä asua mutta miehen työ ja mun työ on täällä, samoin kaikki sukulaiset ja ystävät. Auto on pakko olla miehen työn takia, mutta sekin ihan tavallinen vm 2002 farmari.

 

Minä olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni olla kotiäitinä kolme vuotta ja olen varmasti saanut tästä ajasta ainakin yhtä paljon kuin lapsemme. Tämä oli meidän perheen ratkaisu ja muut voivat toimia toisin. Kaikilla ei ole samanlainen elämäntilanne ja asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

 

Itselläni olisi ollut taloudellinen mahdollisuus jäädä kotiin, mutta HALUSIN töihin. Minulla on kiva työ, jossa haluan kehittyä. Ei töissä käydä pelkästään rahan takia.

 

Olen kyllä aika pitkälti samaa mieltä. Eri asia JOS perheessä useita teini-ikäisiä mutta muuten on aika pitkälti omista valinnoista kiinni. Luulen vaan, että harva kehtaa myöntää sitä että ei kiinnosta olla kotona ja sitten vedotaan taloudelliseen "pakkoon"

 

Ja vielä sitäkin (vaikka väärinhän tämäkin tietysti on..)että joillekin se työssäkäyminen voi olla ihan henkireikä, kotona olon vastapaino. Nähdä aikuisia ihmisiä ilman lapsia ja jutella aikuisten juttuja. Ja sitten on taas ihana touhuta muksujen kanssa, kun hetken päivästä on pois.
Ja tänä aikana mikä nytkin on, niin saa olla onnellinen että töitä oikeesti on..

 

Mä oon periaatteessa ja ehkä samaa mieltä osittain. Mut kun asiat ei ole niin mustavalkoisia... Itse oon 2 vuotta ollut molempien lasten kanssa kotona ja mielelläni olisin ollut kuopuksen kanssa vielä vuoden verran mutta kun vaikipaikkaa ei ollut odottamassa ja työtilanne muutenkin tosi epävarma, stressasin tulevasta pitkään ja kun nykyinen työ tuli vastaan niin mulla vaan ei ollut varaa tai mahdollisuutta siiät kieltäytyä...

Sitten vietin unettomia öitä, niinkuin teen edelleen, ahdistaa ero pienestä rakkaasta mutta tosi asia on se, että oon mieheni kanssa ollut yhdessä n. 9 vuotta, siitä ajasta oon vuoden ollut työssä eli vain vuoden yhdeksästä vuodesta olen tuonut tuloja perheeseeni, eli tultiin kyllä myös sen paikan eteen ettei niin voi ikuisesti jatkua ja kun unelmatyö tulee tarjottimella vastaan, niin en mä juuri nähnyt muita vaihtoehtoja, kuin mennä töihin ja laittaa tuo 2 vuotias hoitoon. Helppo tää ratkaisu ei ole ollut, mutta sitä tää elämä on. Ei mun elmä ainakaan ikinä mikää helppo ole ollut, eli jos teitä löytyy joille kaikki ratkaisut on noin helppoja ja mustavalkoisia niin se on hienoa, itse en kuulu niihin onnekkaisiin.

 

En voi muuta sanoa, kuin että olen ap.n kanssa samaa mieltä.
Kenellä tahansa, kenen toinen puolisko on töissä, on varaa jäädä kotiin.
Kotihoidontuki ja yhden ihmisen palkka on taatusti riittävä.
Jos se ei muka riitä, on jotkun muut asiat selvästi tärkeämpiä, kuin lasten kotihoito...
Silloin on turha sanoa ettei ole vaan voi B)

 

Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensa. Onneksi emme sentaan ela yhteiskunnassa jossa sanellaan mita aidit saavat ja eivat saa tehda. On hienoa etta joillain on varaa olla kotona. Sanon olla varaa koska todellakin, joillain EI ole. Eika heilla ole varaa niita mersujakaan ostella vaikka toissa kayvatkin. ON kummallista ajatella etta tyossakayvat ovat okyrikkaita. Kylla siina vaan omaa elantoaan hankitaan, eihan siitakaan mitaan tule etta koko kansan aidit jonottavat sossun luukulla. Etta se on minun mielipiteeni .