Saako 2-vuotiasta pakottaa maistamaan päiväkodissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Peppi85
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja pph-tätin kaveri:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kehottaisin kaikkia joilla on tosi vaikeaa sen lapsen hoitoon vieminen että mm. ruokailusta pitää äidin itkeä - hoitamaan lapsen kotona niin saa maistaa tai olla maistamatta :) ja jos ei onnistu niin palkkaa hoitaja kotiin ja tee omat ruuat :)

Minun lapsi oli perhepäivähoitajalla ja hän ei todellakaan alkanut kiristää millään että lapsi olisi syönyt. Lähinnä kaikki hurrasi kun joku maistoi jotain mistä ei välittänyt, mutta tällä pph on kyllä muutenkin järki asiassa mukana ja paljon koulutettu kun jo ikää on vähän enemmän.

En kyllä lähtisi vertaamaan pientä perhepäivähoitajan ryhmää johonkin isoon päiväkotiryhmään.Isoissa pk ryhmissä juttelet kaikille lapsille ja siellä ei valitettavasti ole aikaa jäädä jokaista lasta pitämään kadestä kiinne ja alkaa voivottelemaan ja maarittelemaan josko pikku murun maistaisit,toisin kuin perhepäivähoitajalla taas on:)
Isoissa ryhmissä on aina hyvät kuin huonot puolensa ja tämä kyseinen tomaatin maistamis tapaus on nyt yksi niistä,kaikkia lapsia täytyy isossa ryhmässä kannustaa syömään sillä muuten ei kukaan syö:(Kaikilla lapsilla on myös samat säännöt sillä muuten lapset on eriarvoisia jos joku saa lusmuta maistamisesta ja toinen ei.

Koetannyt tajuta että ketään lasta EI SAA PAKOTTAA MAISTMAAN tuollaisella hitlerimeiningillä. Kyllä lapsi maistaa jossain vaiheessa kun se tomattii vaan laitetaan lautaselle kaikille, jonkin ajan päästä voi sitten kehua jotain toista että kuinka hienosti söi tomaatin, koetappas sinäkin maistaa. SIIS KANNUSTAA, EI PAKOTTAA JA KIRISTÄÄ!
 
No ei oo oikein pakottaa. Näillä juuri herkimmät saa traumoja ja hoidosta voi tulla melko vaikeeta. Höh!

Ite oon 2-vuotiaan kans tenhy niin, että olen hirmuisesti kehunu jos on maistanu, mutta pakottanu en ole. Ja äärimmäisyyksiin ei tartte mennä, ett jos ei pakota, ni sit lapsi saaki päättää aivan kaikesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nii:
Eväät tenavalle mukaan :D laita ap nakit ja ranskikset sekä hampparit lapselle reppuun mukaan ni ei tarvi natsihoitajien sapuskoja syödä :)

(taikka hoida itse kotona)

Ja sulla oli ikää rapiat 15v? Onko lukihäiriö vai miksei mene jakeluun että nyt ei ollut ruoasta kyse vaan ihan kylmästä lisäkkeestä ja ei ruokaakaan vängällä kenenkään kurkkuun aleta kiristämään, ellei syö niin pois pöydästä.
 
pakko syöttäminen/ maistattaminen ei ole oikein! varsinkaan ruuista joista lapsi ei pidä. ei tietenkään muistakaan, mutta jos on joku uusi ruoka jota lapsi ei ole koskaan ennen maistanut, olen kotona kyllä houkutellut maistamaan edes sen yhden lusikallisen. väkipakolla en tietenkään, enkä hyväksy sitä hoitopaikassakaan tehtävän.

meillä esikoinen ei juo maitoa, koska ei pidä siitä. yökkää heti jos joutuu maitoa juomaan... yks hoitaja oli pitkään pakottanut tytön juomaan maitoa, tämä tuli ilmi vasta kun toinen hoitaja kysyi minulta että mitä mieltä olen tästä maidon juonnista että juotetaanko vai ei. sanoi että hän ei itsekkään käytä maitoa koska ei pidä maidon mausta, eikä ole siksi vaatinut tätä lapsiltakaan, eihän kaikki voi siitä tykätä... sanoin että no ei tarvii pakottaa kun lapsi kuitenkin syö muita maitotuotteita niin hyvin!

mulla oli itselläni niin kauhee opettaja ala-asteella eskarin-kakkosluokan ajan että en vieläkään syö kurkkua, tomaattia, maksalaatikon näkeminenkin tekee pahaa jne. tää opettaja pakko syötti niin kauan että lautanen oli tyhjä tai tuli oksennus. ei tosiaankaan ole oikea tapa! joitain ruokia olen oppinut syömään myöhemmin, mutta nämä on niitä joita ei ole väkipakolla syötetty. pakottamalla syötetyt ruoat on olleet sen jälkeen maistamatta kun alaluokalta pääsin...
 
Kyllä minun mielestä jokaista ruokalajia voi ja pitää maistaa. Pienen pieni haarukallinen tomaattia ei ketään tapa (ellei ole allerginen mutta tässä ei ollut siitä kyse).'

Kyllä lapsien pitää oppia maistamaan kaikkea. Turhaa ap pahoitti mielensä.
 
Aivan siis ei ollut kyse siitä että pitää syödä lautanen tyhjäksi ruokaa josta ei tykkää vaan että MAISTAA pienen palan tomaattia :) kenelläkähän se ymmärrys vaikeus/lukihäiriö ikää 15v mahtaa olla??
Ei 2v ole kykenevä päättämään siitä mikä ruoka on terveellistä, laadullista ja oikeaa syötävää se on aikuisen tehtävä koska kyse on pienestä lapsesta. Maistattamisella ohjataan lapsen makutottumuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siis MAISTAMISESTA oli kyse:
Maistattamisella ohjataan lapsen makutottumuksia.

Ja jos hoitaja ei sen vertaa osaa lukea pienen reaktioita että ollaan menossa hysterian puolelle niin kyllä tässä ollaan hyvin kaukana lapsen makutottumusten ohjailusta. Hoitajan auktoriteetin ja vallan näyttöähän siinä on enään meneillään.
Kylllä jokaisen kasvattajan kotona ja hoidossa pitäisi raja vetää johonkin tuon maistattamisen suhteen, ihan maalaisjärjellä selviää.
 
^^ mut onko sekään oikein että lapsi huutaa hysteerisenä? meinasitko että sen tomaatin maistamisen jälkeen syö sitä vielä seuraavalla kerralla mielellään kun on edellisellä kerralla pakotettu niin että lapsi itkee?
 
Alkuperäinen kirjoittaja olen ollut päiväkodissa töissä:
No toisaalta,annatko sinä kaiken lapsesi itse päättää?Saako lapsesi päättää milloin on karkkipäivä ja milloin syödään makaronilaatikkoa tai milloin on sitä pahaa pinaattikeittoa.
Jos kotona eletään täysin lapsen ehdoilla jossa lapsi saa kaiken päättää niin miten luulet että lapsesi oppii uusia makuja?Kaikkea ruokaa kun olisi hyvä maistaa jollei tíetysti ole allergia esteenä.Mutta näin yleisesti jokainen maistaa edes vähän koska eihän muuten voi tietää onko hyvää vai pahaa.

Olen aina ollut noita pakkomaistamisia vastaan, ihan jo omien lapsuudentraumojen perusteella. Eikä meillä lapset todellakaan päätä mitä syödään, hassua kuinka tässäkin pitää vetää heti ääripäät esille.

Siis, meillä aikuinen päättää mitä syödään ja milloin, lapsi sen minkä verran hän syö. Ts. jos meillä on ruokana sitä pinaattikeittoa mitä lapsi karsastaa, en pakota lasta (3v & 4v erityiset) maistamaan, houkuttelen kylläkin. Jos lapsi on päätänyt ettei halua jotain maistaa tai syödä niin istuskelee sitten pöydässä syömättä siihen asti kunnes saa luvan nousta pois ja seuraava ruoka tarjoillaan sitten kun sen aika on. Ei mitään ylimääräisiä välipaloja tms. Ja yllätys, yllätys tuo 3v neitikin on sitten pikkuhiljaa alkoi maistella esim juuri tuota pinaattikeittoa ilman mitään pakottaita ja nykyisin syö jo tyytyväisenä lautasensa tyhjäksi.

Oikeastaan en tällä hetkellä keksi mitään sellaista ruokaa mitä nuo eivät suostuisi syömään ihan vapaaehtoisesti. Yhdestä tykkää enemmän kuin toisesta mutta maistelevat ja syövät muuten kaikkea. Voihan taas olla että jos/kun keksitään joku uusi ruokalaji niin sen sisäänajo voi vähän kestää mutten halua mitään pakotteita ottaa käyttöön. Uskon että nuo kullannuput oppivat syömään muutenkin ja jopa paremmalla menestyksellä kuin pakottaen.
 
http://www.iltalehti.fi/terveys/200903119228177_tr.shtml

Makutottumuksia ei voi muuttaa pakottamalla
Keskiviikko 11.3.2009 klo 17.11

Kärsivällisyys, kekseliäisyys ja myönteinen ilmapiiri ovat vanhempien parhaat aseet totuttaa lapset uusien ruokien ystäviksi.
Lue myös

Mansikka maistuu lähes kaikille

Lasta ei kannata painostaa väkipakolla maistamaan kaikkia ruokia. Pakottaminen ja kiristäminen aiheuttavat yleensä vain entistä pahemman kammon uusia makuja kohtaan.

- Ei kannata lähteä siitä, että nyt on jumankauta pakko syödä tämä. Pöydästä ei nousta sitä ennen. Sillä vain tuhotaan kaikki mahdollisuudet, sanoo professori Hely Tuorila Helsingin yliopisto elintarviketeknologian laitokselta.

Tuorilan mielestä vanhemmat kokevat turhaan epäonnistumista ja turhautumista lastensa nirsoilusta. Hän kehottaakin ottamaan rennommin. Myönteinen ilmapiiri on tärkeä, jotta lapsen uteliaisuus lopulta voittaa ja hän pääsee synnynnäisen uutuudenpelkonsa yli. Tärkeintä on altistaa lapsi mahdollisimman monipuoliselle ruualle.

- Ei pitäisi välittää siitä, kokeileeko lapsi jotain tällä kertaa vai vasta myöhemmin. Hänhän voi huomata vaikka vasta aikuisena, että tämähän onkin tosi hyvää, miksen ole syönyt tätä aiemmin.

Uutuudenpelko kulkee suvussa

Tuorila kehottaa vanhempia kärsivällisyyden lisäksi kekseliäisyyteen. Jos esimerkiksi porkkanaraaste ei tunnu lapselle maistuvan, miksei tarjoaisi porkkanaa kokonaisena.

- Olen huomannut, että monet lapset esimerkiksi rakastavat kirsikkatomaattia, vaikka tavallinen tomaatti ei maistu.

Uutuudenpelon nujertamisessa auttaa myös tuttujen ruoka-aineiden käyttäminen. Jos ruuassa on jotain, jonka lapsi tietää hyväksi, oudonkin ruuan voi saada maistumaan.

- Esimerkiksi jos mansikkajogurtti on lapsen mielestä hyvää, niin siitä voi helposti siirtyä eksoottisempiinkin jogurttimakuihin ja laajentaa siten valikoimaa.

Uutuudenpelon on havaittu vähentävän kiinnostusta maistaa etenkin kasviksia ja hedelmiä, kalaruokia, juustoja ja etnisiä ruokia. Tutkimuksissa on huomattu, että pelko uusia ruokia kohtaan periytyy. Tuorilan mielestä vanhempien pitäisi tällaisessa tilanteissa kääntää katseensa myös omaan napaan.

- Pitäisi tiedostaa, jos on itse se, joka ei viitsi tuoda kotiin kuin viittä eri ruokaa.

"Kielletyt hedelmät" luovat himon

Ruokavalinnat ovat Tuorilan mukaan tärkeitä, koska niillä on suuri merkitys terveyteen. Ne vaikuttavat myös elintarviketeollisuuden tarjontaan.

Ihmisen ensimmäisillä vuosilla ja vanhempien esimerkillä on suuri vaikutus ruokatottumuksiin. Herkut ja inhokit muuttuvat kuitenkin myös myöhemmällä iällä. Yleensä lapsella oleva synnynnäinen varovaisuus uutta kohtaan hälvenee teini-ikään mennessä. Aikuinen voi vaikuttaa tottumuksiinsa myös itse.

- Aikuinen voi tehdä kokeiluja ja pohtia, miksi ei tykkää jostakin. Mutta jos jonkun asian syöminen tuntuu kerta kaikkiaan mahdottomalta, niin eihän kaikkien tarvitse pitää kaikesta.

Tieto, uskomukset ja asenteet vaikuttavat aikuisen ruokakäyttäytymiseen. Lasten ruokailutottumuksiin niillä ei kannata yrittää vaikuttaa.

- Jos lapselle kerrotaan, että tämä on terveellistä ja tätä pitäisi syödä, niin sillä on yleensä päinvastaisia vaikutuksia, Tuorila hymähtää.

Hän ei myöskään kannata epäterveellisten ruoka-aineiden piilottelua tai täyskieltoa.

- "Kielletyt hedelmät" vain ruokkivat uteliaisuutta. Parempi tapa on altistaa lapsi monipuoliselle ja hyvälle ruualle. Kun tykkää niistä, silloin karkit ja limskat jäävät sivuun.

STT
 
Ja siis muutenkin olen sitä mieltä että se kun lapsi saa nähdä muiden pöydässä olijoiden syövän kyseistä ruokaa hyvällä ruokahalulla houkuttaa maistamiseen enemmän kuin se pakottaminen. Ainakin meidän lasten kohdalla.
 
Käsittääkseni ap ei voi tietää et se hoitaja on itkettäny lasta syömään tomaattia, itse tulkitsen et lapsi on itkenyt pettymystään ja harmiaan kun ei ole saanut kaakaota ilman et on joutunu maistamaan sitä tomaattia. MAISTAMAAN ei syömään kokonaan.
Meillä on todella nirso lapsi, ja musta oli vaan hyvä et päikkärissä maistatettiin erilaisia ruokia, ihan siksi et se et muutkin söi, sai meidän lapsen maistamaan sellaisia ruokia joita ei muuten olisi suostunut maistamaan.
Ja on se epäreilua jos yksi sais kaakaota maistamatta muuta, ja muut joutuis maistaa(allergiat on sit erikseen).
Pakkosyöttäminen on ihan eri asia kuin maistaminen, pakkosyöttämisestä(eli et kaikki olis syötävä pakolla vaikkei tykkää ja yökkii) valittaisin kyllä pk:ssa ja koulussakin, mut maistattaminen taas kuuluu mun mielestä ihan normaalina näiden paikkojen käytäntöihin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Makutottumuksia ei voi muuttaa pakottamalla
Keskiviikko 11.3.2009 klo 17.11

Kärsivällisyys, kekseliäisyys ja myönteinen ilmapiiri ovat vanhempien parhaat aseet totuttaa lapset uusien ruokien ystäviksi.
Lue myös

Mansikka maistuu lähes kaikille

Lasta ei kannata painostaa väkipakolla maistamaan kaikkia ruokia. Pakottaminen ja kiristäminen aiheuttavat yleensä vain entistä pahemman kammon uusia makuja kohtaan.

- Ei kannata lähteä siitä, että nyt on jumankauta pakko syödä tämä. Pöydästä ei nousta sitä ennen. Sillä vain tuhotaan kaikki mahdollisuudet, sanoo professori Hely Tuorila Helsingin yliopisto elintarviketeknologian laitokselta.

Tuorilan mielestä vanhemmat kokevat turhaan epäonnistumista ja turhautumista lastensa nirsoilusta. Hän kehottaakin ottamaan rennommin. Myönteinen ilmapiiri on tärkeä, jotta lapsen uteliaisuus lopulta voittaa ja hän pääsee synnynnäisen uutuudenpelkonsa yli. Tärkeintä on altistaa lapsi mahdollisimman monipuoliselle ruualle.

- Ei pitäisi välittää siitä, kokeileeko lapsi jotain tällä kertaa vai vasta myöhemmin. Hänhän voi huomata vaikka vasta aikuisena, että tämähän onkin tosi hyvää, miksen ole syönyt tätä aiemmin.

Uutuudenpelko kulkee suvussa

Tuorila kehottaa vanhempia kärsivällisyyden lisäksi kekseliäisyyteen. Jos esimerkiksi porkkanaraaste ei tunnu lapselle maistuvan, miksei tarjoaisi porkkanaa kokonaisena.

- Olen huomannut, että monet lapset esimerkiksi rakastavat kirsikkatomaattia, vaikka tavallinen tomaatti ei maistu.

Uutuudenpelon nujertamisessa auttaa myös tuttujen ruoka-aineiden käyttäminen. Jos ruuassa on jotain, jonka lapsi tietää hyväksi, oudonkin ruuan voi saada maistumaan.

- Esimerkiksi jos mansikkajogurtti on lapsen mielestä hyvää, niin siitä voi helposti siirtyä eksoottisempiinkin jogurttimakuihin ja laajentaa siten valikoimaa.

Uutuudenpelon on havaittu vähentävän kiinnostusta maistaa etenkin kasviksia ja hedelmiä, kalaruokia, juustoja ja etnisiä ruokia. Tutkimuksissa on huomattu, että pelko uusia ruokia kohtaan periytyy. Tuorilan mielestä vanhempien pitäisi tällaisessa tilanteissa kääntää katseensa myös omaan napaan.

- Pitäisi tiedostaa, jos on itse se, joka ei viitsi tuoda kotiin kuin viittä eri ruokaa.

"Kielletyt hedelmät" luovat himon

Ruokavalinnat ovat Tuorilan mukaan tärkeitä, koska niillä on suuri merkitys terveyteen. Ne vaikuttavat myös elintarviketeollisuuden tarjontaan.

Ihmisen ensimmäisillä vuosilla ja vanhempien esimerkillä on suuri vaikutus ruokatottumuksiin. Herkut ja inhokit muuttuvat kuitenkin myös myöhemmällä iällä. Yleensä lapsella oleva synnynnäinen varovaisuus uutta kohtaan hälvenee teini-ikään mennessä. Aikuinen voi vaikuttaa tottumuksiinsa myös itse.

- Aikuinen voi tehdä kokeiluja ja pohtia, miksi ei tykkää jostakin. Mutta jos jonkun asian syöminen tuntuu kerta kaikkiaan mahdottomalta, niin eihän kaikkien tarvitse pitää kaikesta.

Tieto, uskomukset ja asenteet vaikuttavat aikuisen ruokakäyttäytymiseen. Lasten ruokailutottumuksiin niillä ei kannata yrittää vaikuttaa.

- Jos lapselle kerrotaan, että tämä on terveellistä ja tätä pitäisi syödä, niin sillä on yleensä päinvastaisia vaikutuksia, Tuorila hymähtää.

Hän ei myöskään kannata epäterveellisten ruoka-aineiden piilottelua tai täyskieltoa.

- "Kielletyt hedelmät" vain ruokkivat uteliaisuutta. Parempi tapa on altistaa lapsi monipuoliselle ja hyvälle ruualle. Kun tykkää niistä, silloin karkit ja limskat jäävät sivuun.
Tätä tyyliä minäkin kannatan.

 
Ruokailu on osa kasvatusta, mutta apn kuvailema toimintatapa tuon ikäiselle ei mielestäni ole hyväksyttävää. Kyllä saa kehottaa useamman kerran, että voisi maistaa mutta ei todellakaan ahdistaa pientä 2-vuotiasta yksin pöydässä kun muut ovat jo leikkimässä..!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niin:
Kyllä pitää maistaa, uudelleen ja uudelleen!

Ja semmoinen pikku pointti, että yleensä päiväkodissa/hoidossa tms. ei ole lapsilla ja hoitajilla keskenään mitään ongelmia, mutta kun se vanhempi tulee siihen paikalle niin silloin pärähtää.
Eli täyttä esitystä.
Samoin kuin ne itkun, kun lapsi viedään ensimmäistä kertaa hoitoon, yleensä loppuu siihen paikkaan kun vanhempi häviää maisemista.

Että kyllä ne teidän parivuotiaat kullannuput osaa esittää.

:/ Oletko sinä hoitaja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Ruokailu on osa kasvatusta, mutta apn kuvailema toimintatapa tuon ikäiselle ei mielestäni ole hyväksyttävää. Kyllä saa kehottaa useamman kerran, että voisi maistaa mutta ei todellakaan ahdistaa pientä 2-vuotiasta yksin pöydässä kun muut ovat jo leikkimässä..!


samaa mieltä. muistan omasta lapsuudesta sen kun pakotettiin syömään limppu leipää jolloin juoksin oksentamaan. Muutenki oli ongelmia ja äiti ihmetteli miksi huudan ku syötävä aamuisin kun yritettiin kävellä hoitoon.
 
En hyväksy kiristystä tai painostusta tässä "pakkosyöttöasiassa"!

Meillä on 3v poika, joka on aina ollut hiukan nirso ruuan suhteen. Hänen päiväkodissaan lapset eivät saa esim ruokailussa näkkileipää tai ruuan jälkeen xylitolpastillia, elleivät syö koko lautasta tyhjäksi!

Voitte arvata, että poikani ei kovin usein sitä pastillia saa ja kertoilee siitä usein illalla kotona, että en saanut pastillia, en saanut näkkäriä. Pastillin ehkä ymmärtäisin, mutta tuon näkkärin voisivat minun mielestäni antaa joka tapauksessa, kun ruoka ei aina maistu kokonaan (maistaa kuulemma kyllä aina) niin näkkäri täyttäisi pientä vatsaa edes hieman... Toisaalta pastillikin olisi hyvä juttu hampaille, söi sitten annostaa kokonaan tai puoliksi.

Pitääpä taas ottaa asia puheeksi päiväkodissa.
 
ei saa pakottaa. kotona se on opetettava lapsi syömään, kun tarhoissa se "opettaminen" tuppaa olemaan tollasta.

eikä se ole mitään että annat lapses päättää kaikesta jos et pakota syömään tomaattia. voi herranjestas.

oisko munkin pitänyt pakottaa lapsi syömään tomaattia kun huomasin ettei se alas mene ? ilmeisesti joidenkin mielestä olisi, onneksi huomattiin myös syy miksi ei maistunu toiselle tomaatti, veti suupielet ruvelle, suun sisältä ruvelle, ja pepun myös.
 
Tässä vielä yks "arvovaltaisen henkilön" lause aiheesta ja lähde:
Pakkomaistaminen ei kuitenkaan johda toivottuun tulokseen. Lapsi hyväksyy uuden ruoan helpommin, jos hän näkee aikuisen, etenkin äidin syövän samaa ruokaa
Nurttila 2003: 108-10

(Nurttila, Annika 2003: Ravitsemuskasvatus lapsiperheessä. Teoksessa Fogelholm, Mikael (toim.): Ratkaisuja ravitsemukseen - ravitsemuskasvatus ja
elämänkaari. Tammer-Paino Oy. 99-142.)

Myös äitiyspakkauksen mukana tulevassa vihkosessa Lapsi, Perhe ja Ruoka: Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus puhutaan myös ettei lasta saisi pakottaa syömään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beijja:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Ruokailu on osa kasvatusta, mutta apn kuvailema toimintatapa tuon ikäiselle ei mielestäni ole hyväksyttävää. Kyllä saa kehottaa useamman kerran, että voisi maistaa mutta ei todellakaan ahdistaa pientä 2-vuotiasta yksin pöydässä kun muut ovat jo leikkimässä..!


samaa mieltä. muistan omasta lapsuudesta sen kun pakotettiin syömään limppu leipää jolloin juoksin oksentamaan. Muutenki oli ongelmia ja äiti ihmetteli miksi huudan ku syötävä aamuisin kun yritettiin kävellä hoitoon.

Minua on myös lapsena pakotettu syömään ihan liian isoja annoksia, joten en todellakaan huolestu, jos lapsi välilllä syö huonommin. Kaikkea aina tarjoan kotonakin, mutta jos ei joka päivä parsakaalit maistu niin ei se maailma siihen kaadu :)
 
Minä olen TODELLA kaikkiruokainen, ainoat asiat mitä en syö on maksa ja pinaattiletut - SIKSI KUN KOULUSSA PAKOTETTIIN. Ne ei kertakaikkisesti mene alas.

Miettikää pakottajat sitten sitä.
 

Yhteistyössä