Aika paljon tullut keskustelua aiheesta.
Kaikkeen en nyt varmaan pysty/muista kommentoida, mut joihinkin... En ottanut asiaa nyt esille aamusta kun pojan vein hoitoon, mutta aion kyllä ottaa. Ehkä sitten siinä keskustelussa, joka pitäisi tämän kuun aikana olla. Ja
plörölle tiedoksi, ettei ole meidän pk:ssa ainakaan tapana päin naamaa nauraa, kun asioista keskustellaan, vaikka sitten tämänlaisesta. Siellä painotetaan sitä, että asioista tosiaankin jutellaan ja varsinkin, jos on jostain asiasta eri mieltä, pahoittanut mielen yms.
Viblsp-, joo, ei meidänkään 2v. ymmärrä juttuja ihan niin hyvin, mitä esim. ton 3,5 vuotiaan kanssa voi käyttää ja hän jo ymmärtääkin!
Jännä juttu, että tässäkin ketjussa on tullut jo kaikki ne asiat, mitä ajattelinkin, että varmasti joku sillä tavalla sanoo: älä vie hoitoon, hoida ite, kullannuppu, TeroPetteri ja nuori perhe, ei jestas
leijonan kanssa olen aika samalla tasolla tässä asiassa
Eikai kukaan nyt oikeasti kuvittele, että mä vaatisin, että tämä minun TeroPetteri saisi täysin itse päättää, mitä päiväkodissa syö (siis ne nakit ja ranskikset, mitä meillä on kotona 7 päivänä viikosta

). Mut kyse oli nyt tosiaan siitä tomaatista, muun ruoan oli syönyt hyvin. Tomaatti tökki, kun ei siitä siis tykkää ja sille jollekin, kyllä mun mielestä ja muistan omasta lapsuudestanikin, etten tomaatista välittänyt, koska se on aika kirpeän makuista, eli ei ole niin neutraali maku... Enkä ole laittamassa eväitä mukaan, höpö höpö nyt.
Mä en oikeastaan tiedä tarkalleen, miten se tilanne oli sitten päättynyt, ilmeisesti niin, että poika söi sen tomaatinpalan, muttei ehtinyt kaakaoa saada. Koska tää hoitaja sanoi näin "aika kauan TeroPetterillä kesti nakerrella, ennen kuin oli saanut tomaatin syötyä". Eli joo, koko tomaatti piti syödä siis. Poika istui (yksin) paikallaan, ruokakärry oli viety jo pois, enpä nähnyt kaakaomukiakaan, epäselväksi jäi, että saiko sen kaakaon, oliko ehtinyt juomaan sen (kuitenkin edelleen siinä istui, eikä ollut leikkimään päässyt) vai eikö sitä oltu annettu.
Lohdutin poikaa sylissä (piti musta tosi lujaa kiinni, kädet mun kaulan ympärillä ), huusi ja tärisi, siinä hetki juteltiin, eikä poika halunnut vilkuttaa, kun lähdettiin. Vaikka normaalisti vilkuttelee, hyvä, ettei lentosuukkoja lähettele jne. Paha mieli siis hänelle jäi, se nyt on varmaa. Toivottavasti ei sitten tänään jännitä/pelkää syömistilanteita, tai että ne olis mennyt tänään hyvin.
Niinkuin jo mielestäni ekassa (tai tokassa) viestissä kirjoitin, on tää meidän 2v. kova maistelemaan kaikkea, erilaistakin, mitä vaan näkee meidänkin syövän. Isoveljensä ei sitten suostuisi millään edes maistamaan, mutta hänen kanssaan päiväkodissakin on sovittu, että kaikkea täytyy maistaa ja jos kertakaikkiaan ei tykkää niin ei tarvi syödä ja hän kyllä aina maistaakin. Ymmärtää siis, että maistettava on, kaikkea, vaikkei se olisikaan hyvännäköistä/hajuista esim. Mutta ei 2-vuotias (tai ainakaan meidän 2v.) vielä ymmärrä samalla tavalla.
Ja tällä TeroPetterillä jää usein toinen (1/3 osa mukista) mukillinen maitoa saamatta, jos ei ole tarpeeksi syönyt. Ja se on ihan ok, ei sillä maidolla tarvi mahaa täyttää, tässä olen samoilla linjoilla pk:n kanssa, eikä ole tullut mieleenikään valittaa asiasta. Mut tää tomaatin pakkosyöminen on mun mielestä jo vähän eri luokkaa.