Rypäleraskaus

Eilen hcg oli 14. Nyt alkaa siis laskea tosi hitaasti. Tähän asti mittauksia on ollu tasan viikon välein, mutta nyt pyydettiin tulemaan seuraavaksi 10 päivän päästä. Ei sillä niin väliä ole kuinka usein noita mittauksia on nyt kun hormoonia on vielä kehossa, mutta nolla testien välissä en haluaisi kyllä pitää 10 päivää.

 

Hei kaikki,

Täällä yksi kohtalotoveri lisää.. Tänään tuli lääkärin soitto ja tulokset olivat tulleet.(n. Viikko kaavinnasta) Epäilykset kävivät toteen ja rypäleraskaus oli diagnoosi. Seuraavaksi verikokeita, kontrolleja sekä keuhkokuvat. Tilanne tuntuu kauhealta, pitää pelätä ja stressata jokaista tulosta..

Oma tilanteeni rypäleraskaudesta lähti kehittymään, kun kävimme yksityisellä ultrissa (vko7) ja siellä todettiin tuulimuna. Sieltä sainkin heti lähetteen naistentautien polille, johon pääsin jo seuraavana päivänä. Siellä kuitenkin haluttiin vielä varmistella tilannetta, ettei vahingossakaan raskaus olisi niin alussa ja ei tämän vuoksi vastaisi viikkoja. Silloin hcg oli 42000. 5 päivää myöhemmin hcg oli 99000 ja kontrolli siitä viikon päästä. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä edes epäillyt molaa. Viikko viimeisistä verikokeista oli jälleen kontrolli jossa alettiin vasta epäillä molaa, jonka vuoksi kaavinta määrättiin heti seuraavalle aamulle.

Kaiken tämän epätietoisuuden ja odottamisen jälkeen tulosten saaminen helpottaa jollain tavoin. Silti kuitenkin huoli on suuri. On kuitenkin ihana huomata,että kohtalotovereita jotka kertovat omista tilanteistaan on olemassa ja aurinko on myös paistanut jokaisen risukasaan, ainakin jossain muodossa.

 

Hei Idis! Tervetuloa joukkoon saamaan vertaistukea ja jakamaan mieltä askarruttavia asioita. Jos olet ketjua lueskellut taaksepäin niin meillä jokaisella on erilainen mola-tarina, silti täältä saa ihanasti tukea. Miten sinulla Idis on hcg nyt laskenut kaavinnan jälkeen? Jaksamista sinulle.

 

Juuri tuli epikriisi postista ja ennen kaavintaa hcg oli 99000. Sen jälkeen ei olla mitattu ollenkaan. Verikoeaikoja tai muutakaan aikoja ei ole vielä tullut minun tietooni. Olisi kiva tietää mikä tämän hetkinen tilanne on. Muistelen, että lääkäri sanoi verikoeajan olevan parin viikon kuluessa.

On ihana saada vertaistukea. Kaikki ovat varmasti käyneet samoja tunteita läpi mitä minäkin tällä hetkellä käyn. Kiitos Eeza! Mikä sinun tämänhetkinen tilanteesi on?

 

Toivottavasti sinä Idis pääset pian hcg-kokeisiin. Kannattaa itse kysellä perään jos uutta hcg-koetta ei ala kuulumaan. Uusien tuloksien kuuleminen huojentaa kovasti mieltä. Olen ymmärtänyt, että täällä palstalla olleiden hcg-arvoja on seurattu kaavinnan jälkeen viikon välein niin kauan kun hcg on mennyt negatiiviseksi. Sen jälkeen seurantaa jatketaan n. kuukauden välein.

Oma tilanteeni on hyvä. Hcg laski negatiiviseksi viikko kaavinnan jälkeen (hcg oli jo matala kun kaavinta tehtiin). Nyt on pysynyt negana kun kaavinnasta on n. 2 kk.

 

Mitä teille kaikille kuuluu? Olen yrittänyt keksiä itselleni koko ajan jotain tekemistä ja tavoitteita, että karenssiaika menisi nopeammin. Ja jotenkin yllättävän nopeaa nämä päivät ovat alkaneet kulua ensimmäisten viikkojen järkytyksen jälkeen. Vasta viime päivinä oma ajatusmaailma on alkanut hyväksyä, että meille nyt vain jostain syystä näin kävi ja mola tuli käymään meidän elämässä. Silti välillä ottaa koville, varmaan vielä pitkäänkin.

Onko teillä hyviä tukiverkkoja ja puhutteko puolison kanssa kokemuksistanne? Omalla kohdallani puolisolle on ollut jotenkin vaikea puhua tästä asiasta, varsinkin tunteista ja peloista. Toki ollaan keskusteltu faktoista ja hoidon kulusta, mutta jotenkin sitä on halunnut näyttää vahvalta, vaikka olo ei sitä olekaan ollut. Itse olen vahvasti tunneihminen, puoliso järki-ihminen.

 

Hei,

Minulla oli apuna puoliso, lääkäri täti ja sairaalalta sain psykiatrisen hoitajan jonka kanssa sain keskustella asioista.. Mutta tärkeimmät ovat olleet täältä saadut vertaistuet.. eli kaikki te ketkä ovat kokemuksia tänne kirjoittaneet ja kahden kanssa olen ollut tekemisissä ja he ovat olleet kultaakin kalliimpia, kiitos heille

 

Mulla oli puoltoista viikkoa sitten hcg 8 ja nyt soittivat tänään aamulla viime perjantaisia tuloksia: arvo on lähtenyt nousuun ja nyt 16. Mulla lähtee järki. En pysty uskomaan tätä todeksi. Uusi verikoe oli heti tänään ja huomenna saan kuulla tulokset. Mietin vaan että, entä jos olenkin vaan vahingossa tullut raskaaksi. Ei olla käytetty koko yhdessäoloaikana ehkäisyä ja vasta 7 kk yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi. Voiko olla että nyt olisi käynyt vahinko vaikkei sisään ollakkaan laitettu ja seksiäkin on ollut kerran kierrossa. Pelkään ihan jumalattomasti että joudun sytostaattikuurille!!

 

Maanantainen uusintanäyte näytti 20 ja pääsin uusintakaavintaan tiistaina. Perjantaina taas verikoe. En ymmärrä mitä sinne kohtuun olis voinu jäädä. Olis luullu kolmien menkkojen huuhtelevan kaiken ylimääräsen jo mennessään. Lääkäri meinasi ettei näin pieniin arvoihin viitsisi kemoakaan vielä kokeilla. Sanoi että on laskenu liian hitaasti ja jollei nyt ala laskee, solut on eksyny jonnekkin muualle ja pitää alottaa lääkkeet. Kaavintaa hoitanut lääkäri taas sanoi että arvolla 20 kohdussa olisi vaan mikroskooppisia soluja joita on hiukan vaikee löytää ja poistaa. Eli kovin kova luotto kaavintaan ei jääny. Ei auta muu kuin odotella.

 

Molasta (loppuvuosi 2011) huolimatta vihdoinkin 6kk ikäinen neiti meillä <3 Synnytyksessä suurin jännitysmomentti oli, että muistavathan laittaa istukan patologille jne. Ja itsehän se piti näköjään muistuttaa. Hcg-kontrollinkin sain perään soittaa.

2kk synnytyksestä kävin oman mielenrauhan vuoksi ultrassa ja kohdusta löytyi jotain... tähystyksessä poistivat ja raskausmateriaalia kuulemma. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi, että aina synnytyksen, keskenmenon tms jälkeen tarttee kontrolloida hcg ja lähettää patologille kaik mahdollinen..
Taas mielenrauhan vuoks ykstyiselle ultraan muutama viikko tähystyksen jälkeen ja löytyi kirkastuma joka olis hyvä kontrolloida... No, ensi vuoden alussa sitten uudestaan ultraan ja toivotaan, että olis jo ihan normikohtu. Kylläpä jätti mola syvät arvet henkisesti

Tsemppiä kaikille uusille, vanhoille ja jo lapsen saaneille!!

 

Toinen kaavinta auttoi vaikken siihen uskonutkaan. Perjantaina hcg oli tippunut takaisin 8aan. Uudenvuodenaattona seuraava mittaus. Menispä tää nyt tällä eikä tulis enää uusia yllätyksiä. Halusin taasen jakaa, koska oli tosi vaikeeta löytää kokemuksia tapauksista, joissa hcg olisi alle kymmenestä lähtenyt vielä nousuun.

 

Uudenvuoden aatto ja hcg oli laskenut viiteen. 3 kk tässä nyt on odoteltu, että sais terveen paperit.

 

Sairastuin molaan loppuvuodesta 2008. Neuvolahoitaja osasi epäillä jotain ongelmaa, koska kohtu oli suuri ja kerroin että minulla on jotain epämääräistä ruskeapilkkuista vuotoa. Ultrassa löytyi "epämääräistä kasvustoa". Minut laitettiin sairaalaan ultraan, jossa lääkäri kysyi saako lääkäriopiskelijaryhmä seurata tutkimusta. Epäily oli kuulemma niin harvinainen että sitä kannatti käyttää perehdytyksiin. Huusin ja itkin sekavana surusta ja pelosta, mutta tietysti suostuin. Naureskelin myöhemmi mieheni kanssa että siinä taisi muutama vaihtaa syventymisalaa kun kuunteli huutoani.

hCG oli lähellä 200 000 vaikka raskausviikkoja oli muistaakseni vain 9. Kaavinta piti tehdä heti seuraavana aamuna, koska hcG oli niin korkealla ja kohtu täynnä sitä kamalaa mössöä. Kaavinnan tehnyt lääkäri sanoi että se voisi kuitenkin olla vain osittainen, koska mukana oli "normaalia raskauskudosta". Kysyin tarkoittiko se että siellä oli myös oikea raskaus, mutta lääkäri käski olla miettimättä sellaisia, koska pakkohan se oli kaapia tai tauti olisi ollut kuolemaksi.

Kotiin tuli kirje jossa kerrotiin että mola oli kokonainen, eikä vain osittainen. Pari viikkoa meni pahoissa tunnelmissa. Kammotti keuhkokuvassa käyminen, koska kaikesta oli tullut niin huonoja uutisia. Suuri käänne tunnelmissa tapahtui kun kuulin että keuhkokuvassa ei ollut mitään. Taas itkin kun olin niin iloinen ettei keuhkoissa ollut mitään istukkasyöpää. Tietenkään ei ollut, mutta siihen saakka jokainen uutinen oli ollut pahin mahdollinen, joten odotin että siellä se mola lurkkii jo keuhkoissani.

Tein suuren päätöksen. Asetin rajat hcG:n laskulle ja päätin kuinka jokaista alitusta juhlitaan. Rajat oli 10000, 1000, 100, 10, 5 , 2 ja 0. Ensimmäisessä mittauksessa hcG lähti hienosti laskuun ja oli vain 102 (pari viikkoa kaavinnasta). Korkkasin siitä hyvästä shamppanjapullon mieheni kanssa. Lääkäri kertoi että uusi käypähoito sallii 6 kk karenssiajan jos arvot laskee riittävän nopeasti. Ne laski melkein tarvittavalla nopeudella nollaan ja mulle annettiin vain 6 kk karenssi vaikken ihan niihin rajoihin päässytkään. En tiedä vaikuttiko siihen ainainen sekopäinen itkeskelyni. En minä muuten itkenyt enää siinä vaiheessa, mutta aina sairaalassa ja lääkäreille vollotin.

Kyllästyin elämään puhelinsoittojen ja testien aikataulussa ja varasimme mieheni kanssa häämatkan vaikken tiennyt osuisiko ajalle jotain hankalia tutkimuksia. Päätin olla optimisti ja luottaa siihen että viimeiset testit tehdään ennen matkaa ja arvot pysyy nollassa. Viimeinen näyte otettiin ja sairaala hukkasi sen. Annoin toisen näytteen ja seuraava soittoaika osuikin keskelle häämatkaa. hcG oli nollassa, mutta kokeneempi lääkäri oli suositellut että joku muukin markkeri pitää mitata, koska taudin alku oli ollut niin raju. Lääkäri sanoi että tällä kertaa ne soittaa mulle. Taas vähän itkeskelin, mutta tokenin ja lähdimme erämaahan. En tajunnut olevani kännykkäverkon ulottumattomissa, mutta onneksi minut lopulta tavoitettiin ja sain kauan odottamani tiedon: kontrollit ja karenssi on OHI!

Riemu oli mieletön, mutta päätin etten halua heti uudestaan raskaaksi. Halusin rauhoittua ensin ja nauttia kesästä.

Parin viikon päästä join pari lasia viiniä ja heräsin aamulla järkyttävään krapulaan. Tunne oli tuttu muustakin kuin krapulasta, joten tein raskaustestin. Siinä oli haalea viiva. En hyppinytkään seinille, vaikka se olisi ollut minun tapaistani. Otin rauhallisesti ja lähdin mieheni kanssa viikoksi melomaan merelle. Puskapissalla jollain kaukaisella luodolla sain kunnollisen sinisen viivan. Reissun jälkeen minut laitetettiin uudelleen ultraan. Sieltä löytyi syke! Raskauteni alkoi vahingossa samana päivänä kun karenssi loppui. Sen alku lasketaan kuukautisista, joten olinkin tullut raskaaksi alle 6 kk molasta.

Koko raskauden ajan olin uskomattoman rauhallinen. Aina kun minua tutkittiin ja testattiin, hermoilin ja sekoilin. Muut ajat olin täydellisen seesteinen. Kaikki meni lopulta hyvin. Muitakin tohelointeja mulla oli, mm. sikainfluenssa ja pari sairaalatarkkailua kaatumisen takia. Synnytyksessä meinasi lähteä henki ja hieman myöhemmin myös vauvalta. Siitäkin selvittiin. Nyt mulla on ihana terve 3 vuotias lapsi.

Kiitos teille kaikille. Kun olin sairas ja ryvin itsesäälissä, luin kaikki sivut joita siihen mennessä oli kertynyt etsien onnellisia loppuja. Minun tarinassani on ainakin toistaiseksi onnellinen loppu. Tein pari päivää sitten positiivisen raskaustestin, joten joudun ehkä pian hermoilemaan varhaisultrassa onko se mola vai raskaus.

 

Hei! Ja kiitos tarinoistanne, helpottavaa huomata että joku muukin on käynyt läpi rypäleraskauden( vaikka sitä en kenellekkään tietysti toivo). Itselläni kaikki alkoi kesällä 2013, kun aloin odottaa esikoistani, tai niin ainakin luulin.. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi kierto on ollut mitä sattuu ja tarkkoja viikkoja raskaudelle ei koskaan pystytty varmistamaan. Varasin neuvolaan ajan ja hoitaja halusi kokeilla josko sydänäänet kuuluisi (painotti kyllä että alkuviikoilla harvoin kuuluu). Ei kuulunut, joten varattiin viikon päähän kontrolli.
Kontrollissakaan ei sydänäänet kuulunut joten hoitaja lähetti suoraan ultraan. Tällä kertaan ultraava lääkäri (tk:ssa) oli kesälääkäri joka ei löytänyt edes kohtua..
Seuraavana päivänä tuttu hoitaja tk:sta soitti ja kysyi halusinko tulla kokeneemman lääkärin ultraan. Tämä lääkäri sanoi kohdussa olevan jotakin, mutta ei normaali raskaus. Puhui kasvaimesta ja myoomista. Sanoi kohdun sopivan jopa 16+ rviikoille! Soitti ajan keskussairaalaan ultraan ja totesi mulle, että olisi mun tilallani varmaan aivan hajalla...?! Yritti olla kyllä ymmärtäväinen mutta sai mut entistä hätääntyneemmäksi. No, aika tuli ja lääkärin tuomio oli rypäleraskaus, kaavinta seuraavalle päivälle. Omien laskujen mukaan olin rv 11+ jotain. Hcg-arvo oli yli 1000 000 (asteikko ei riittänyt) .

Patologin tutkimuksesta vastaukseksi tuli osittainen mola. Ensimmäisen kaavinnan jälkeen sain kohtutulehduksen, samalla gynen käynnillä huomattiin molemmissa munasarjoissa nestekystia, jotka oli tullut korkeasta hcg:stä. Hcg-arvot laski alkuun hyvin, jopa 750 asti, sitten alkoivat nousta uudelleen, josta seurasi toinen kaavinta. Patologin lausunto oli tämän jälkeen "tuulimuna" ja hcg jatkoi nousemista.

Seuraavaksi suunniteltiin alotettavaksi sytostaatti-hoidot (metotreksaatti). Tässä vaiheessa mut siirrettiin tays:in potilaaksi kun tälläset niin harvinaisia. Tampereelta tuli soitto ja ilmoitus että joudun pitkän välimatkan vuoksi hoidon aloitusviikoksi taysin potilashotelliin, josta päin käyn ottamassa hoidot. Kyseessä siis lihaspistoksena annettava metotreksaatti-fooli hoito joka toteutetaan sykleinä (1viikko pistoksia, 1väliviikko) eli joka toinen on hoito, joka toinen ei. Ja joka toinen päivä pistetään metotreksaatti, joka toinen fooli (estää sivuvaikutuksia). Hoitovko siis aina 8päivää. Tätä tarkoitus jatkaa niin kauan että hcg on negatiivinen + päälle 2hoitosykliä. Tampereella kun ultrattiin, huomattiin että toiselta puolelta oli kystat kadonneet (hcg:n laskun myötä).
Ennen tampereelle menoa kävin lantion magneettikuvassa ja vartalon TT-kuvassa, jälkimmäisestä löyty joitain epämääräisiä "etäpesäkkeiden tapaisia" keuhkolöydöksiä, mutta jotka saattavat olla myös varjostumia tai arpeutumia. Jos ovat molasta johtuvia niin nostattavat sitten kuulemma hcg:tä.

Nyt hoitoja takana 7sykliä, viimeinen, eli 8. menossa (hcg ollu neg. jo 27.12)! Ja sitten odotetaan karenssin alkua. Sen pituutta en vielä tiedä, mutta toivottavasti ei olisi yli vuotta..
Tällänen tarina mulla, ollut aika haasteellista heinakuusta asti, kun tuo rypäleraskaus todettiin mutta ihana lukea onnellisia loppuja täältä! Että on toivoa siis vielä saada se oma nyytti.. Vaikkakin tuskallista tästä tekee sekin että läheiset ympärillä raskautuu ja oma la olisi näillä nurkilla, jos kaikki olisi mennyt hyvin..

 

Vierailija, onnea negatiivisesta hcg:stä! Muista pysähtyä juhlistamaan sitä.

Kaikille teille joille tilanne on akuutti:
Rypäleraskauden saa vitsaukseksi vain jos on hedelmällinen. On siis erittäin todennäköistä että saatte vielä oman nyyttinne. Sitten kun aikanaan tulette vielä raskaaksi, ette enää pienistä hätkähdä.

Itse hedelmöityin vahingossa ehkäisystä huolimatta suunnilleen samana päivänä kun karenssi loppui. Laskennallisesti raskaus alkoi ennen karenssiajan päättymistä. Ultratutkimukset ei olleet mitään herkkua kun aina etsittiin molaa.

 

Hcg oli jo 3. Ja nyt oli noussu eilen neljään. En pysty ymmärtämään mitä mun kehossa tapahtuu. Jos kohtuun on jäänyt jotain tai sitä on jossain muualla, niin eikö sen pitäisi nostaa hcg:tä jakautumalla eli lisääntymällä, eikä laskea ollenkaan. Miten se voi laskea ensin kasiin ja alkaa sitten nousta. Kaavinnan jälkeen laskea taas kolmoseen asti ja alkaa sitten taas nousta. Toisesta kaavinnasta löytyi molaa, eli siellä se viheliäinen oli alkanu kasvaa taas. Saan tänään aamulla metotreksaatti-piston, josta seuraa toiset 3 kk karenssia. Onko siellä ollut joku pieni solu joka on vaan ollut nukuksissa ja kun hcg laskee tarpeeksi pieneksi se alkaa kasvaa? En pysty ymmärtämään. Lääkäri sanoi ettei ole ennen moista nähnyt. Enkä ole itse netin syövereistäkään löytänyt vastaavaa kokemusta.

 

Minulle ainakin emaco hoitojen aikana jossain vaiheessa nousi ihan kunnolla hcg oliko jokin 112->140 ja sitten laski taas.. eli muistaakseni kirjoittelin siitä tänne.. ja taisi jollakin muullakin nousta, yhdellä taisi juuri noissa oikein pienissä arvoissa teki ylös alas liikettä ja monta kertaakin.. ja sitten taas laski.. eli nyt vain malttia se kyllä laskee.. se on vain niin tiukka "pöpö" taistelee vastaan mutta onneksi lääkkeet on hyvät

 

Kiitos Rypäle kannustavista sanoista. Muistan joo lukeneeni että just noissa sytostaatti hoidoissa arvo saattaa hetkellisesti jopa nousta. Mutta kun mulla ei oo lääkkeitä vielä kehossa vaan takana vaan kaks kaavintaa. Eli lääkkeet näitä arvoja ei heittele. Jos jäljellä on molasoluja niitten luonteeseen kuuluu lisääntyminen. Miten voi olla että ne ollu lisääntymättä 3 kk ja alkaa lisääntyä vasta kun arvo on 3. Ne vittuilee mulle!!

 

harvoin, mutta aina välillä käyn täällä kurkkimassa kuulumisia...
minulla oli osittainen mola, josta kuitenkin syntyi terve lapsi marraskuussa 2011. hcg laski, nousi, mutta sitten ekojen kuukautisten jälkeen laski nollaan, jossa pysyi 6kk seurannan ajan. nyt odotan toista lasta, josta LA toukokuussa. tämä raskaus on tuntunut hyvin erilaiselta ensimmäiseen verrattuna, on tuntunut normaalilta. ensimmäisessä oli koko ajan hassu tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin. nyt kuitenkin ilmeisesti raskausdiabetestä kehittymässä, mutta jotenkin sekin tuntuu hyvin pieneltä seikalta tuohon kaikkeen ensimmäiseen verrattuna.

harmi, että uusia keissejä tänne säännöllisesti ilmaantuu, mutta hienoa että ketju on pysynyt hengissä ja näkyvillä tukea&tietoa tarvitseville!

iloista kevättä kaikille!
suruinen -> iloinen

 

Minulla oli keskenmeno tammikuun 20. päivä ja siitä reilun viikon päästä tehtiin kaavinta. Helmikuun puoleen väliin seurattiin hcg:tä ja jo kolmessa viikossa laski kahteen, jonka jälkeen tarkkailu lopetettiin. Hcg luvut eivät alunperinkään olleet mitkään huimat, keskenmenon jälkeen 960 ja sitten ennen kaavintaa kipusi 1200. Nyt viime viikolla minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että kyseessä on ollut osittainen rypäleraskaus ja joudun menemään tutkimuksiin, ultraan ja keuhkokuviin. Hcg:n tarkkailua jatketaan seuraavan puolen vuoden ajan, aluksi kahden viikon välein ja myöhemmin harvemmin, jos luku pysyy miinuksella. Uutta raskautta ei saa yrittää tuona aikana.

Olo on kyllä hirveän ristiriitainen. Ensinnäkin olen äärettömän surullinen, että uuden yritys on kielletty, koska meillä on yritystä takana jo muutenkin niin kauan. Ja toisaalta olen ihan kauhuissani, että tällaista on minulle sattuntu, varsinkin kun olen netistä lukenut juttuja, mitä rypäleraskaudesta voi pahimmillaan seurata. Ja tämä pelko puolestaan johtaa siihen, että en edes tahtoisi enää yrittää vauvaa, ikinä! Me emme ole koskaan käyttäneet mitään ehkäisyä, emme edes ennen kuin todella yritimme tulla raskaaksi, joten nyt on ehkäisykin hankittava. En todellakaan uskalla riskeerata uutta raskautta, ainakaan tuon puolen vuoden kiellon aikana...

Ja siksi tänne oikeastaan aloinkin kirjoittaa, kun mieleeni tuli hirveä pelko siitä, että entä jos tulenkin uudelleen raskaaksi seuraavien kuukausien aikana. Joudunko automaattisesti uudestaan kaavintaan, jos hcg nousee vai tarkistetaan ultralla, että onko kyseessä oikea raskaus? Olen kyllä lievästi sekaisin tästä kaikesta, ja peloissani myös..

 

Heipsan ja osanottoni! Sen verran uskaltaisin lohduttaa että jos tulet raskaaksi ennen karensdin päättymistä, hcg-arvoja seurataan tiiviisti ja raskaus ultrataan varhaisilla viikoilla ja senkin jälkeen seuranta olisi tiivistä. Mikäli kaikki etenisi normaalisti, vauva saa tulla. Synnytyksen jälkeen hcgtä seurattaisiin taas ja istukka tjtkitgaisiin myös. Mutta varman päälle kannattaisi pelata ja antaa kropan toipua kunnolla. Kahden vuoden karenssin läpikäyneenä tiedän että odottaminen on kurjaa

 

Hei ja harmi että näitä uusia tapauksia tulee säännöllisesti karenssi on tuskaa -> oma kesti sytostaatit eli noin 6kk ja siitä vuoden karenssi.. mutta nyt on 5kk vanha poikavauva, terve semmoinen eli kyllä kannattaa taistella ja uskoa!!

 

Olin tänään keskeytyneen keskenmenon vuoksi kaavinnassa, mutta löydöksenä oli myös hieman rakkulamaista raskausmateriaalia. Eli nyt odotellaan sitten patologin lausuntoa, miten naisen käy. Onko teillä näkemystä, miten osittaisesta molasta toipuu? Ikää minulla on jo reilusti yli 40 vuotta.

 

Hei!
Täällä yksi lisää.. Mun tilanne ni hassu et uä näytti et kohtu ois täynnä jotain kudosta, mut patologin vastaus tuulimuna verikokeet taas väittää mola raskautta.

meillä tämä huomattiin varhais uässä, eka uä ei sykettä löytyny rv 6+ ja uusinta uä 7+ mola toteama. Siitä heti kaavintaan perjantaina, isänpäivää vietettiin sunnuntaina..

Arvot laski hyvin, nolla tuli lopun hitaan laskun jälkeen 31.12.14. Nyt sit karenssia vielä jäljellä. Löytivät vielä jotain rakkuloutakin oikeasta munasarjasta ja niistä lisää ressiä.. nyt tarkistus sit 28.5 jolloun myös kierukka poistetaan samalla kun vaan hcg pysyy nollana. Nollan jälkee ovat kerran kk tarkistaneet arvon...

Rankkaa on ollu henkisesti, kovempi paikka kun useat km, ku niide jälkee kuitenki saanu heti yrittää, nyt vain odottelua.. :/

Tsemppiä kaikille kanssa sisarille <3

 

Helou ögeen!

Täälä on hiukan vietetty hiljaiseloa osoittaisen kanssa, oon vain halunnut unohtaa koko asian. Mutta aika heikosti oon onnistunut siinä.. Oon ihan tosissani siis hankkinut muita isoja juttuja elämään vauvan sijaan, tässä ollaan talokauppoja tekemässä....

Nyt toukokuussa tulee vuosi karenssia täyteen (lääkäri määräsi 24kk karenssia), ja aion soittaa heti kun saan uudet työvuorolistat niin ajan yksityiselle (samalle lääkärille joka laittoi välipäivinä 2012 hippulat vinkuen sairaalaan jatkotutkimuksiin). Tarkoituksena olis tehdä kaikki mahdolliset testit ja ultrat ja tähystykset ja koepalatouhut, joista vaan voi selvitä, onko uusi raskaus jo turvallinen. HcG ollut nollassa koko tämän ajan (kk välein kontrolloitu).

Toisaalta pelottaa niin jumalattomasti ettei henkeä saa, ja toistaalta haluais jo heti sinne lääkärille!