Rypäleraskaus

Hei kaikille vanhoille ja uusille ketjulaisille!

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa, mutta nyt ajattelin kertoilla kuulumisia. Minusta tuntuu, että rypäle-jakso elämässäni on saanut pisteen ja jäänyt taa, vaikka koskaan sitä en unohda. Olen nyt kuitenkin vihdoin pienen 3kk ikäisen tyttösen äiti. Kauan siihen menikin. Rypäle, sytot, karenssi ja hoidot lapsettomuuteen venyttivät vauva-haaveemme neljän vuoden pituiseksi.

Aika on vierinyt ja saanut unohtamaankin jo osan yksityiskohdista. Mutta mun tarina tiivistettynä kulki näin:
Vauvaa ryhdyttiin puuhaamaan syksyllä 2009. Kolmannesta kierrosta tärppäsi, mutta tämä meni kesken vain kaksi päivää positiivisen testin jälkeen joululuun alussa. Maaliskuun alussa 2010 tein taas positiivisen testin. Voi onnea! Vappuna aloin voida huonosti. Kävi lääkärillä vsuvan sykettä ei löytynyt ja epäiltiin keskeytynyttä keskenmenoa ja lähetettiin kotiin odottamaan kohdun luonnollista tyhjenemistä. Pahoinvointi voimistui ja lääkäri epäili ensikerran molan mahdollisuutta. Lähete kaavintaan! Tulos: osittainen rypäleraskaus. Hcg-seurannat. Arvot laskivat hienosti kolme ensimmäistä mittausta, mutta lähtivät sitten nousuun. Uusi kaavinta ja herättyäni tieto että tarvitsen sytoja. Istukkakudos oli levinnyt kohdun seinämiin. Heinäkuun 2010 alussa alkoivat sytostaatit ja sairausloma. Hoidot kestivät taukoviikkoineen kaikkineen 20 viikkoa. Töihin pääsin joulukuussa. Karenssini pituudeksi määrättiin kaikkineen 2 vuotta 7kk eli se olisi päättynyt joulukuussa 2012. En noudattanut karenssia vaan ryhdyimme hiljalleen vauvapuuhiin kun karenssia oli takana vuosi ja 8kk. Mitään ei kuitenkaan tapahtunutkaan. Asiaa alettiin tutkia. Tulos: hedelmällisyys laskenut, jäljellä enää vain vähän munasoluja ja ennensikaiset vaihdevuodet mahdollinen, saattaa myös tarvita luovutetun munasolun. Varmasti ei voida sanoa, mutta mahdollista on, että pitkittyneet sytosstaattihoidot vaikuttivat tuhoisasti myös munasoluihini. Lapsettomuushoidot alkoivat ja hirveän pitkältä tuntunut karenssinikin kului siinä sivussa loppuun. Vappuaattona 2013 siirrettiin kohtuuni yksi ainoa hoidossa selvinnyt alkio. Kehoni vastasi niin huonosti hoitoihin, joten tämä ainokainen alkioni oli viimeinen yrityksemme omilla soluillani, seuraavaksi olisi lähdetty etsimään luovutettua munasolua. Kaikki haasteet ja vaikeudet saivat kuitenkin ihanan päätöksen kun muutaman viikon kuluttua siirrosta testi oli viimein positiivinen. Nyt sylissä on ihana oma, aivan oma, pieni tytär.

Tie äidiksi oli pitkä ja kivikkoinen, mutta toiveesta tuli silti viimein totta. Tsemppiä siis kaikille, joilla vauvaunelmien tielle tulee mahdottomankin tuntuisia esteitä.

 

En enää muista millä nikillä oon kirjoitellut, mut joku vastaava se ainakin on, jos ei tuo.

Mä kävin kuun alussa yksityisellä gynellä, kun tuli se 12kk karenssia täyteen. Yksityinen (naistentauteihin erikoistunut lääkäri, teki myös sen ensimmäisen ultran joulukuussa 2012) ihmetteli kovasti mun 24kk karenssia, koska toisen kaavinnan saantihan oli TERVETTÄ istukkakudosta.

Hänen näkemyksensä asiaan oli että uusi raskaus on turvallinen, otettiin kapselikin jo pois. Sanoi vielä olevansa sairaalaan yhteydessä että haluaa nähdä patologin tutkimukset. Kirje tuli pari päivää perästä, että kyllä, uusi raskaus on turvallinen.

Taidan silti käydä 3kk välein mittauttamassa hCG:n, oman mielenterveyteni turvaamiseksi, ja alunperinhän se suunnitelma meni niin.

Nyt siis pelonsekaisin tuntein vauvakuumeilua!

 

Hei!
Tulin ensimmäisen kerran raskaaksi vuonna 2012 25-vuotiaana. Raskausviikolla 12 ultrassa todettiin, että ei näkynyt alkiota ollenkaan ja kuvalla näkyi ikään kuin lumisadetta. Olin tosi järkyttynyt aviomieheni kanssa. Sain ajan kaavintaan. Se tehtiin kevytnukutuksen yhteydessä ja tulos meni patologin tutkittavaksi ja vastaus oli osittainen rypäleraskaus. Hcg labra-arvot lähtivät onneksi nopeasti laskuun ja saimme puoli vuotta raskauskieltoa. Seuraavana vuonna raskauskiellon loputtua tulin nopeasti uudelleen raskaaksi. Minulla oli useammin ultraääniä ja lääkärintapaamisia tuon osittaisen rypäleraskauden takia. Pelko ja huoli kulki mukana, mutta kaikki sujui hyvin. Saimme tänä vuonna 2014 maaliskuussa terveen poikavauvan. Istukka tutkittiin ja se oli täysin normaali ja hcg-arvo oli kunnossa. Olen kiitollinen, että kaikki meni niin hyvin edellisestä rypäleraskaudesta huolimatta. Toivottavasti tämä antaa iloa teille, jotka olette miettineet seuraavaa raskautta rypäleraskauden jälkeen. Voimia kaikille. <3

 

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Luin pitkän palstatauon jälkeen viimeiset kolme sivua. Toivottavasti nimimerkin Onnea epäonnessa hCG lakkasi heittelehtimästä ja laski lopultakin negatiivisiin arvoihin! Olen myös iloinen, että tarinani on auttanut Katariinaa päätöksenteossa vaikeassa tilanteessa. Erityisterveiset Murmeliinille, pitkäaikaiselle kanssakulkijalleni!

Omalta osaltani mola-/istukkasyöpäseuranta on nyt lopultakin 5.5 vuoden jälkeen päättynyt. Kävin 2-3 kuukautta sitten viimeisessä kontrollissa Naistenklinikalla. (Sieltä kyllä suositeltiin, että hCG:n mitattaisiin varmuuden vuoksi silloin tällöin toisaalla jatkossakin, vaikka minua hoitanut onkologi pitikin erittäin epätodennäköisenä, että tauti koskaan uusisi.) Totesimme, että tautini oli kaiken kaikkiaan melko hyvänlaatuinen (=vaste hoitoon oli hyvä) ja ongelmat syntyivät ennen kaikkea siitä, että tauti diagnosoitiin minulla vasta niin myöhäisessä vaiheessa.

Keuhkojen osalta tilanne on tällä hetkellä melko stabiili, eli pystyn tekemään kevyttä työtä ja harrastamaan jonkin verran liikuntaa. Keuhkovika tuntuu kuitenkin arjessa päivittäin uupumuksena, hapenpuutteena, rytmihäiriöinä, infektioherkkyytenä ja lisähapen tarpeena. Tästä johtuen mola-episodi ei tule meidän perheessä olemaan taakse jäänyttä elämää, vaan elän loppuelämäni sen jälkien kanssa hiukan vajaakuntoisena.

Mola-raskaudesta syntynyt poikamme on nyt 6v. Tämä entinen pikkukeskosemme on sentään onneksi täysin terve (pientä änkytystaipumusta lukuun ottamatta), vilkas, fiksu ja ihana lapsi.

Linkkaan tähän teille kaksi englanninkielistä juttua ihmisen istukasta ja istukan tutkimuksesta. Nykykäsityksen mukaan ihmisen istukka on paitsi huonoiten tunnettu ihmisen elin, myös eläinkunnan aggressivisin istukka: ihmisen istukan trofoblastikudos tunkeutuu poikkeuksellisen aggressiivisesti äidin elimistöön. Me invasiivisen trofoblastitaudin sairastaneet olemme saaneet kokea tämän hyvin konkreettisella tavalla. Toivottavasti istukan tutkimus auttaa myös löytämään keinoja diagnosoida nämä tilanteet ajoissa ja hoitamaan ne tehokkaammin.
http://www.nytimes.com/2014/07/15/health/the-push-to-understand-the-placenta.html?smid=tw-share&_r=0
Suzanne Sadedin&#039;s answer to Menstruation and Menstrual Hygiene Management (MHM): What is the evolutionary benefit or purpose of having periods? - Quora

 

Melko ironista tosiaan että nimimerkkini on Onnea epäonnessa. Sehän valikoitui merkikseni koska luulin pääseväni niin helpolla. 3 viikkoa ja hups, voin alottaa taas alusta. Nyt on mennyt aikalailla vuosi: Huomasin olevani raskaana viimevuoden elokuussa. Syyskuun lopussa tehtiin ensimmäinen kaavinta, joulukuussa toinen, metotreksaatin sain tammikuussa ja nyt olen sitten antanut näytteitä kerran kuussa 5 kk ajan. Enää yksi näyte annettavana elokuun 14. päivä ja olen vapaa. En ole siis varma oliko epäonnessani paljonkaan keskivertoa enemmän onnea. Otavaisen tarinan tuntien, en tosin voi vähätellä onneani. Toisaalta vuosi on mennyt nopeasti, toisaalta olen kironnut kohtaloani tuhannesti kaverien jo saadessa toisia lapsia. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä ja uskon että tällä oli jokin tarkoitus. Olen menossa vihille 1.8 joten päästään "aloittamaan alusta" nyt virallisesti avioparina elokuun puolessavälissä. Toisaalta olen innoissani, toisaalta pelottaa ihan jumalattomasti.

 

Olipa mukava kuulla Otavaisen kuulumisia! Olet ollut ajatuksissa usein

Onnea epäonnessa, tarinassasi on yhtymäkohtia omaani, kiireisenä itsensä pitäminen, jonkinmoisen katkeruuden tunteminen karenssiaikana kun toiset saavat vauvoja ja vihille meno. Niin se meni meilläkin aikanaan

Täällä poksautellaan pian 20. raskausviikkoa rikki, pikkukakkosta odotetaan maailmaan tammi-helmikuun vaihteessa! Ennen tätä raskautta oli yksi kemiallinen raskaus joka kontrolloitiin naistentaudeilla ultralla ja hcg-määrityksillä. Samoin tämä raskaus ultrattiin h8, verikokeet viikottain siihen saakka. Omat onkologit laittaisivat istukan patologille, varhaisultran nuori lääkäri sanoi, ettei sitä nykyään enää tarvitsisi tehdä. Kätilön kanssa kyllä puhuttiin että ihan varmasti sen vaadin ja siinä aion pitää pääni. Mukavasti on mennyt muuten.

Toivon syksyn myötätuulta kaikille kanssasisarille!!!

-Murmerliini-

 

Onnea Murmerliini!!! Meille syntyi viime lokakuussa terve vauva aika lailla 2vuotta sytojen loppumisesta.. Ja Meillekkin tulee pikku Kakkonen tammikuussa Laskettuaika on 25.1!! Meillä oli taas kaikki alkuraskauden ultrat jossa tarkastettiin että on oikea vauva eikä rypäle..

 

Hei kaikille kohtalotovereille. Mun elämä muuttui maanantaina, mutta aloitampa alusta. Heinäkuussa päätimme alkaa yrittämään mulle neljättä ja miehelle kolmatta lasta. Lapset ennestään poika 12, poika 3,5 ja tyttö 2 vuotta. Raskaudet ollut vaikeita ja muutama keskenmenokin paljon ennen kahta nuorimmaista. Olimme ihan ihmeissään, kun tärppäsi heti ja kun varhaisultrassakin näkyi pieni sikiö ja sydän läpätti niin ajateltiin, että nyt yritetään vain nauttia raskaudesta ja luottaa, että kaikki menee hyvin niinkuin ennenkin. Ennen plussaa alkoi jo lievä pahoinvointi, joka paheni pikkuhiljaa 7 viikolta ja kesti pahana vähän yli viikolle 10. Sitten oireet loppui, kuin seinään ja pyysin terkkaria kuuntelemaan sydänäänet viikolla 11+1. Ei saatu kuulumaan. Maanantaina terkka katsoi ultralla ja ei nähnyt, kuin suurentuneen kohdun joka ei kuitenkaan vastannut viikkojen kokoa vaan oli pienempi. Tuli lähete keskussairaalaan johon lähettiin heti. Siellä todettiin sama eli kohtu suurentunut, mutta ei ketään enää siellä, mutta joku kaiku. Annettiin tyhjennystabletit ja lähdettiin kotiin. Yöllä heräsin kovaan verenvuotoon ja ei muuta kuin taksilla takaisin 100 km päähän keskussairaalaan. Ottivat sisään vuodon tarkkailuun ja kohdusta tuli koko ajan isoja hyytymiä ja raskaussäkki. Aamulla lääkärintarkastuksessa lääkäri oli varma, että kohtu jo tyhjä, mutta olikin täynnä hyytymiä vielä. Sanoi että nyt olisi edessä kaavinta ja sanoi että erittäin pieni mahdollisuus, että kyseessä rypäleraskaus. Minä en ollut kuullutkaan sellaisesta ja kun informaatio oli huonoa asiasta, niin nettihän sitten kertoo. Kaavinnassa olin menettänyt paljon verta ja sen tehnyttä lääkäriä en enää nähny, mutta kuulin että epäily oli vahventunut. Hcg-arvo oli ennen kaavintaa 108 000 ja sen jälkeen arvoa ei otettu. Nyt odotellaan patologin vastausta ja kaksi ensimmäistä verikoetta on määrätty. Tiistaina kun löysin tämän blogin, en ole muuta tehnyt kuin lukenut teidän uskomattomia selviytymistarinoita. Nyt hieman tulevaisuus pelottaa...

 

Ja paljon onnea kaikille onnellisesti raskautuneet ja lapsen saaneet! Aivan ihanaa lukea näitä onnellisesti päättyneitä tarinoita! Silloin tuntuu, että ei kannata menettää toivoaan tämän sairauden kanssa, vaikka helppo tie ei varmasti ole edessä minullakaan.

 

Ja muistaako joku kuinka pitkään kaavinnasta jatkuivat raskausoireet? Minulla muut oireet loppuneet, mutta nännit edelleen tummat ja rintoja nipistelee.

 

Heipat ketjuun ja erityisesti Ahne79:lle.
Toivotaan, että saat juttukavereita tänne tässä vaikeassa tilanteessasi. Omasta rypäleestäni on ikuisuus, sillä olen ensimmäisiä ketjuun kirjoittaneita. Toivo-Annelikin on jo kohta 8v :-D
Omat raskausoireet mielestäni päättyivät kaavintaan, mutta hcg alkoikin laskea tosi nopeasti.

Niin kuin olet lukenut, niin hurjia tarinoita on pinossa kirjoittaneilla, mutta pahimmistakin tilanteista ovat selvinneet.

Vilkutukset Otavaiselle, Murmeliinille ja Rypäleelle sekä kaikille muille. Ihanaa kuulla siitä, miten asiat menevät eteenpäin, vaikka takana on rankkoja hoitoja.

 

Se olis sitten ensimmäinen viikko odotusta takana, eli lääkäri soitti tänään ekat verikokeiden tulokset. Hcg oli nyt vähän yli 1000 ja paljon oli tippunu, mutta enemmänki olis saanu tippua. Patologin vastausta ja beta-hcg:ta ei ollut vielä tullut, joten täytyy toivoa et viikon päästä nekin vastaukset saisi. Lääkäri tykkäsi huonoa, kun sanoin netistä lukeneeni tästä sairaudesta, mutta sanoin et ei annettu vaihtoehtoja, kun osastolla ei suostuttu kertomaan. Lääkäri onneksi vastaili mun kysymyksiin kärsivällisesti ja kertoi niiden tavasta hoitaa näitä. Karenssi on meillä nyt minimissään sen vuoden. Ihan sama, kunhan tervehdyn. Viikon päähän sain ajan keuhkokuviin. Ne vasta jännittääkin. Mun äiti on niin kauhuissaan, et mielessään jo miettii pahinta eli syöpää. Itse yritän tsempata itseäni, et en romahtais. Nyt on vaan elettävä viikko kerrallaan.

 

Hei Ahne79!

Osanottoni kaikesta kokemastasi! Ja hienoa että meidän tarinamme luovat uskoa ja toivoa tulevaan. Itsekin muistan ajatelleeni jossain vaiheessa, että lopulta ihan sama vaikka veisivät koko kohdun, maailmassa on niin paljon vauvoja jotka tarvitsisivat hyviä äitejä ja isejä. Eli tärkeintä että itse selviydyn. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tuohon syöpäasiaan voin vähän ehkä tuoda lohtua eli koska hcg on viikossa jo noin hienosti laskenut, on melko epätodennäköistä että mola kehittyisi syöväksi. Toki, jos lasku hidastuu tai kääntyy nousuun, mahdollisuus kasvaa Nyt ollaan sormet ja varpaat ristissä että lasku jatkuu ja keuhkokuvatkin ovat puhtaat!

 

Odottavan aika on pitkä! Koko aamun odotellut tuloksia keuhkokuvista ja verikokeista. Soitin lopulta itse sinne ja nehän oli unohtanu minut eikä lääkäriä enää paikalla. Niin mun tuuria! Eli taas jännätään huomiseen keuhkokuvien tuloksia. Hcg oli taas tippunu hienosti, eli nyt arvo oli 218. Vielä on kuitenkin nollaan pitkä matka. Huomenna on lääkäreillä joku meating ja sen jälkeen saan toivottavasti tietää patologin vastauksen, beta-hcg:n ja keuhkokuvien vastauksen.

 

SIIS EI OLE TOTTA!!! Tänäänkään en saa tuloksia. Vastaus oli taas, että huomenna, kun et tässä ei nyt ole lääkäriä! RumiaSanojaMontaPötkössä.com!

 

Siinä kävi loppujen lopuksi niin, että perjantaina lääkäri vihdoin soitti. Keuhkokuvat puhtaat naistentautien lääkärin mukaan, mutta radiologi katsoo ne vielä. Voitte arvata miten suuri helpotuksen huokaus! Patologin lausunto oli tullut ja diagnoosi varmistui osittaiseksi moolaksi. Muuta en osannut enää toivoakkaan, kun lääkäritkään ei kaavinnan jälkeen ole jossitelleet. Nyt sitten jatkuu viikottaiset verikokeet ja toivotaan, että arvot laskee edelleen yhtä hienosti kuin mitä ovat tähän asti laskenut. Vaikka täällä sivuilla on hiljaista, niin haluan omalta osaltani pitää tätä yllä. Olen niin suunnattoman kiitollinen sille kuka tämän sivuston on aloittanut ja niille ketkä tänne on kirjoittanut, KIITOS!

 

Keskiviikkona taaskaan ei kuulunut soittoa niin soitin sitten itse. Taas oli hienosti tippunut eli hcg nyt 49. Niin alan toivomaan pikkuhiljaa, että nollaan päästäis kuukauden sisään.

 

Kerronpa tarinani minäkin, tässä vaiheessa diagnoosilla "mahdollinen osittainen rypäleraskaus". Elokuun -14 alussa tein positiivisen raskaustestin ja saman tien oli kovastikin raskausoireita. Pääsin kunnalliseen alkuraskauden ultraan tarkoituksena varmistaa raskauden kesto (takana kohdunulkoinen raskaus, 3 normaalia raskautta (välissä yksi alkuraskauden keskenmeno) ja viimeisenä lapsen vakavan sairauden takia tehty raskaudenkeskeytys 3/14). Viikkoja olisi ollut 7+1, kohtu oli viikkoihin nähden normaalisti suurentunut, mutta kohdussa näkyi vain outo kaksiosainen nestepussi, ei sikiöä. Viikon päästä uusi ultra, edelleen sama näkymä ja alue, joka oli lääkärin mukaan "vanhaa verta". Jälkikäteen ajateltuna saattoi kyllä olla molaa, koska se oli minusta n. nyrkin kokoinen ja lumisadenäkymää. Lääkärillä ei kuitenkaan herännyt epäilyä muusta kuin tuulimunasta. Minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys kotona, vuosin verta todella paljon n. 6 tunnin ajan, ulos tuli paljon isoja hyytymiä ja aivan lopussa outo noin nyrkin kokoinen kasa, joka oli hyytymiä vaaleampi ja muistutti viinirypäleitä. Jälkikäteen ajattelin, että tämähän oli kenties sitä laajentunutta istukkaa?!? Tässä vaiheessa hcg:tä ei mitattu, on voinut olla mitä vaan.

Kolme viikkoa tyhjennyksestä oli jälkitarkastus, kohtu oli edelleen yhtä iso kuin aiemmin ja sama nestepussi näkyi. Hcg mitattiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran, se oli 30 000. Raskausoireet oli helpottanut, eli lääkkeellisestä tyhjennyksestä oli se hyöty. Seuraavana päivänä, 30.9, kaavinta. Tästä näyte patologille ja tuloksessa luki, että näyte ei riittävä, mutta mahdollinen osittainen rypäleraskaus. Lääkäri myös selvitti, että istukan vilnuksissa oli muutoksia, joten siitä tämä rypäleraskausepäily. Olikohan näytteeksi saatavaa kudosta sitten liian vähän, vai miksi jäi epävarmuus?!? Jos olisin alun perin päässyt heti suoraan kaavintaan, olisi varmaankin saatu kunnon näyte siitä lääkkeellisessä tyhjennyksessä ulos tulleesta "kasasta".

Ensimmäinen jälkiseuranta hcg mittaus oli 2 viikkoa kaavinnan jälkeen, tulos 352. Tämän mittauksen sain vain itse pyytämällä, tuntui, että lääkäri ei oikein tiennyt siinä vaiheessa mitä tässä pitäisi tehdä. Seuraava hcg mitataan kaksi viikkoa edellisestä, toivottavasti olisi laskenut kunnolla!

Olen kovasti huolestunut jälkivuodosta. Ensimmäinen viikko kaavinnasta oli normaalia veristä vuotoa aika niukkana. Sen jälkeen on vuotanut vaalean ruskehtavaa vuotoa joka päivä. Alkaa olla pian neljä viikkoa vuotoa takana, edelleen aamuisin vuotaa vaaleanruskeaa. Mutta tämä lienee paha merkki, ei kait vuodot saisi jatkua näin kauan? Ehkä sinne kohtuun on jäänyt jotakin, joka vuotaa? Miten muilla mennyt kaavinnan jälkeisten vuotojen kanssa? Jostakin luin, että pitkään jatkuva vuotokin voi olla syy aloittaa lääkehoito?

Ensi viikolla menen jälkitarkastukseen samaiselle kunnalliselle lääkärille, joka on tehnyt minun kaikki ultrat ja kaavinnan. Ajattelin kysyä, jos saisin lähetteen isompaan sairaalaan. Tämä lääkäri on puhunut vain tavallisesta hcg seurannasta siihen asti kunnes nolla tulos, ei mitään seurannasta myöhemmin, röntgenkuvista tms. Eikös ne kuulu ihan rutiinitutkimuksiin molassa?

On tämä kyllä inhottava ja pelottava sairaus, voimia kaikille molan kanssa kamppaileville!

 

Tervetuloa joukkoon epätietoinen. Ajattelin heti vastata tähän jälkivuotoasiaan. Itsellä on tiistaina 5 viikkoa kaavinnasta ja vuodan edelleen myös oranssin väristä vuotoa ja valkovuoto on runsasta. Itse olen keskussairaalan potilaana ja viime viikon perjantaina lääkärille sanoin vuodosta, niin hän ei siihen sanonut muuta kuin, että kondomia on käytettävä yhdynnöissä tulehdusvaaran vuoksi. En siis usko, että on epänormaalia rypäleraskauden yhteydessä.

 

Kiitos paljon vastauksesta, tuo huojensi heti mieltä. Minulla on keskiviikkona lääkäri ja ajattelin samaa kysyä, mutta mukava kuulla tämä sinua hoitaneen lääkärin vastaus jo aikaisemmin. Onko sinulla vuotoa kuinka paljon/joka päivä? Minulla on aika niukkaa, mutta joka päiväistä ja selvästi "väärän väristä" valkovuodoksi. Mitenkäs kuukautiset rypäleraskauksissa, tuleeko ne vasta sen jälkeen kun hcg on normalisoitunut vai voiko alkaa jo aiemmin? Entäs ehkäisyasiat, suositellaanko vain kondomia?

 

Hei,

Kuukautiset tulivat ja menivät.. eli sytojen aikana ne oli pois kokonaan 3-4kk mutta muuten oli kyllä.. vuodot olivat vain hieman epämääräisiä.. taisin joskus kirjoittaa ja kysyä niistä.. en muista kunnolla.. Ehkäisynä suositeltiin kondomia koska ainakaan minun kohdalla ei haluttu mitään ylimääräisiä hormoneja kroppaan.. Mutta sitten kun sytot oli ohi ja oli karanssin aika niin olisin halunnut rinkulan niin eivät antaneet koska taas.. ei ylimääräisä hormooneja sinne missä on ogelam ollut.. eli pillereillä mentiin sitten..

 

Värillinen vuoto on vähentynyt pikkuhiljaa, mutta aamuisin tulee vielä. Muuten valkovuoto ollut runsaampaa kuin ennen, mutta näyttäis sekin pikkuhiljaa vähentyvän. Ymmärtääkseni kuukautiset voi alkaa vasta kun hcg on tippunut. Joillain alkanut jo muistaakseni ennen kuin on ollut nolla arvo. Minulla ei ole vielä niitä tullut. Ehkäisyksi suositellaan raskauden ehkäisyn varmistamiseksi minulla sekä kumia että pillereitä. Pillerit aloitan kuitenkin vasta nollan saatuani. Tänään oli taas verikoe ja huomenna taas jännäpäivä!

 

Aamulla kävin lääkärissä, ultrassa kaikki näytti normaalille. Hcg oli nyt 82 (kaksi viikkoa sitten 352). Enkä saanut lähetettä muualle, mutta onneksi sain puhuttua itselleni pidempiaikaisen hcg seurannan kuitenkin. Lääkäri kirjoitti reseptin keltarauhashormooniin, sen pitäisi lopettaa tämä tiputteluvuoto. Mutta en kyllä nyt tiedä uskallanko alkaa syömään sitä, onko tästä muilla kokemusta? Ja raskauskieltoa ei kuulema ole, kun ei ole kyseessä "oikea mola". No, aion kyllä pitää karenssin kuitenkin sanoipa lääkäri mitä tahansa.

 

Melkein heti kun eilen olin tänne kirjoittanut alkoi verinen vuoto ( ei runsas ) ja tänään sain kuulla, että hcg- arvo oli nyt tippunut 17, JEE!!! Eli jos nämä nyt on kuukautiset niin nollaa ei tarvi odotella kuukautisten suhteen. Ensi viikolla taas mittaus ja odotukset alkaa olemaan suuret et tippuis taas reilusti, mutta suuri pelko kun tietää et laskusuhdanne yleensä aina vaan pienenee loppua kohden. Mutta pääasia et laskee!

 

Olipa sulla erikoinen lääkäri epätietoinen. Miksi ei oikea mola? Minulla kans määrättiin keltarauhashormonia ja nyt mietin, että pitäisikö nyt aloittaa jo ne kun menkat alkoi. Lääkärin kanssa puhuttiin siitä ja jotenkin jäi semmoinen kuva, että saan itse päättää milloin aloitan. Jossain suositukset on, että ei hormoonia ennen nollaa.