Rypäleraskaus

Hei! Olen lukenut tämän ketjun läpikotaisin ja on ollut parasta terapiaa lukea muiden kokemuksista. Se on auttanut laittamaan oman tilanteen perspektiiviin Kiitos että olette jakaneet täällä kokemuksianne!

Itselläni todettiin mola pari viikkoa sitten. Olin 6 viikkoa raskaana mutta minulla oli aavistus että kaikki ei ollut kunnossa ja varasin ajan yksityiselle klinikalle nähdäkseni oliko kohdussa todella elämää. Toivoin saavani mielenrauhan mutta hoitajalla olikin huonoja uutisia: jokin on viella, sinun kannattaisi käydä lääkärillä. Ei laskuttanut koko käynnistä, pahoitteli vaan kun ei osannut kertoa mikä kohdussa oli pielessä. Siitähän iski paniikki mutta onneksi pääsin gynelle parin päivän päästä. Siellä ultrasivat uudestaan eivätkä löytäneet sikiötä. HCg-arvoja seurattiin seuraavat 3 viikkoa: aluksi arvot nousivat liian hitaasti, ja yhtäkkiä hcg alkoi nousta hurjasti. Lopulta lääkäri ultrasi vielä kerran ja nyt reikäinen istukka oli jo näkyvissä. Kaksi viikkoa sitten, 10. raskausviikolla, pääsin siis lopulta kaavintaan. En ole oikeastaan surrut lapsen menetystä, sillä minulla on ollut alusta alkaen aavistus että jokin oli pielessä, en ole antanut itseni edes uskoa olevani raskaana. Kun seuranta-aika pitkittyi, aloin kokea raskauteni enemmän sairautena kuin ilon aiheena. Ja sittenhän lopulta selvisikin että sairaudesta olikin kyse. Lääkäri on veikannut että kyseessä taitaa olla ns. täydellinen rypäleraskaus, eli ilmeisesti sikiötä ei koskaan edes ollutkaan?

Luettuani enemmän tästä taudista aloin vähän huolestua. Täällä lukemieni viestien perusteella vaikuttaa kumminkin siltä että suuri osa selviää tästä taudista pelkillä verikokeilla ja karenssi-ajoilla. Toivottavasti itsekin pääsen suhteellisen vähällä Haaveissa olisi tyttärelle pikkusisko -tai veli. Hän on jo 3 vuotta vanha joten vauva olisi saanut tulla mahdollisimman pian. Valitettavasti ikäeroa tulee nyt välttämättäkin enemmän. En vielä tiedä millainen karenssi on tulossa. Tiistaina 13.12. minulla on aika sairaalaan jossa selviää mistä molatyypistä on kyse...

Jos joku on kiinnostunut seuraamaan näitä hcg -arvoja niin mainittakoon vielä tässä nämä minun tulokset:

16.11. (ennen kaavintaa) - 220000
24.11. 7900
1.12. 4200

Tsemppiä kaikille rypäleraskauden kokeville, toivottavasti jaksatte kirjoittaa tänne vastaisuudessakin, olisi mahtavaa jos tänne saisi yhtä hienon vertaistukiryhmän kuin joku vuosi sitten. Ja onnittelut Murmeliinille raskaudesta!

Hjejlen

 

Hjejlen, hienosti on hcg-arvosi pudonneet. Nega häämöttää jo. Toivottavasti pääset puolen vuoden karenssilla. Toivotaan myös, että tämä ketju viriäisi ja saisit keskustelutovereita samassa tilanteessa olevista. Heitä/meitä kuitenkin on niin paljon. Itse käyn tällä palstalla satunnaisesti, sillä vauvahaaveita ei enää ole. Mutta Ellit oli aikoinaan suuri tuen lähde. Ja tämä ketju on myös toivon lähde, niin paljon on onnistumistarinoita molan selättämisessä. Joku on käynyt sen läpi rankimman kautta, mutta voittajana selviytynyt kuitenkin.

Murmeliini Muistan miten vaikeaa oli aikananaan nauttia uudesta raskaudesta, kun molapeikko kummitteli taustalla. Parasta terapiaa oli se, että jokainen etappi, raskausviikko, ultra, verikoe jne., saavutettiin ja vauvan kehitys sujui kuin oppikirjoissa. Sitten loppuraskaudessa vauva oli jo niin konkreettinen, etten enää pelännyt mitään molaan liittyvää. Kaikkea hyvää odotusajallesi.

Pumperille samoin ihanaa raskausaikaa. Upeaa, että heti tärppäsi.

Viuhtille tsemppejä! Upeasti osaat olla provosoitumatta. Minä kyllä näin heti punaista, kun sivulliset alkoivat mielestäni ihan asiattomia kirjoittelemaan. Tämä on kuitenkin niin rankka tauti, ettei todellakaan tarvita ketään enää lyömään lyötyä, vaan tarkoitus on kannustaa elämän karikoissa.

Terkkuja kaikille muillekin tämän ketjun konkarilta, jolla ajallisesti molasta on jo vuosikausia. Pysähdyttävä kokemus vaikka helpoimman kautta sen aikanaan pääsinkin. Mutta vei se kuitenkin sellaisen naiviuden, että sitä vaan raskaudutaan ja mennään synnyttämään. Ei tullut mieleenikään, että raskauskin voi olla jopa hengenvaarallinen.

 

Hei taas kaikille minäkin päivittelen hieman kuulumisia.. Eli nyt on käyty parissa kontrollissa ja nollaa näyttää.. mutta ei ihan hirveen nopeasti kroppa palaudu.. minulla on ainakin ongelmia pillereiden kanssa.. eli välivuotoa ja kipuja on.. kävin tutkimuksissa ja siellä sanottiin että normaalilta näyttää..paitsi että molan aiheuttama arpikudos näkyy noin 3*3*3cm pallerona..

Nyt kuitenkin minulle on iskenyt erittäin kova paniikki koskien lapsettomuutta koska tuntuu että naistenklinikalla niiden tehdävä on ollut saada se hcg vaan alas ja hedelmällisyydestä ei olla puhuttu mitään.. eli onko munasarjat kuolleet, mahtuuko kohtuun mitään edes, onko kohdun pinta suotuisa.. joten menin ja varasin ajan väestönliiton lapsettomuusklinikalle.. maksan mielelläni sen 100-120e siitä että joku tutkii minua hedelmällisyyden kannalta ja antaa neuvoja ja konsultaatiota.. onko jollakin vinkkejä mitä kannattaisi kysyä?

Ja Ihanaa kuulla että täällä on hyviäkin uutisia, olen niin onnellinen muiden puolesta mutta omalla kohdalani pelkään ja paljon.. ja tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä sitä pelkoa ja sitä että karenssi loppuu vasta syyskuussa 2012... ja sen jälkeen voi vasta alkaa yrittämään..

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille

 

Hei kaikki!

Suunnattomasti onnea Murmeliinille!!

Kovasti onnea myös muille molan jälkeen onnellisesti raskautuneille. Viuhti: olen pahoillani puolestasi, ja erityisesti tähän ketjuun saamistasi anonyymeista kommenteista.

Oma surullinen kerrottavani: Potilavahinkoilmoitukseni hylättiin. Hylkäävässä vastauksessa ei kiistetty myöhään havaitusta istukkasyövästä saamiani vammoja. Sen sijaan todettiin, että normaalisti etenevän raskauden aikainen trofoblastitauti on niin harvinainen, ettei ole kohtuullista olettaa, että naistentautien erikoislääkärit olisivat ottaneet huomioon sen mahdollisuuden ja määränneet edes yhtä verikoetta (hCG + hCG-beta) sen poissulkemiseksi.

Olen aika järkyttynyt. Suomalaisessa lääketieteen kirjallisuudessa on kuvattu yksi Suomessa tapahtunut, normaaliraskauden yhteydessä kehittynyt istukkasyöpätapaus. Duodecimin artikkelin mukaan ko. nainen kuoli lääkäreiden seurannassa. Diagnoosi selvisi vasta naisen kuoltua. Minäkin olisin todennäköisimmin kuollut lääkäreiden seuraillessa vointini heikkenemistä, ellen olisi itse viime hetkellä saanut yhtä päivystävää lääkäriä kuuntelemaan ja selvittämään, voiko minulla kuitenkin olla kohdussa pahanlaatuinen kasvain. Kun seuraavan kerran Suomessa nuori nainen/äiti sairastuu tähän sairauteen, kuoleeko hän, koska lääkäreillä ei kaikesta päätellen ole velvollisuutta tunnistaa tätä sairautta?

 

Voi Otavainen!

Todella ikäviä uutisia =( Toivoisin suuresti että tapauksestasi tulisi varoittava esimerkki jatkoa ajatellen, olkoonkin harvinaista. Mutta jos sairauden seuranta ja oikea hoito voitaisiin saada selvitettyä niinkin yksinkertaisella asialla kuin verikokeella, miksi ihmeessä niin ei tehdä? Levittäkäämme, siskot, sanaa tästä sairaudesta ja sen seurannasta sekä hoidosta. Tietoisuuden lisääminen lienee ainoa asia, jolla lääkärikunta saadaan ottamaan vastuuta ja tekemään tutkimuksia varmuuden vuoksi. Olen niin onnellinen puolestasi, että olet selvinnyt näinkin hyvin.

Voimia teidän perheelle!

-M-

 

Tuo Otavaisen kokemus vetää kyllä hiljaiseksi. Kaikeksi onneksi olit vielä siinä kunnossa, että jaksoit olla aktiivinen, taistella ja vaatia. Mitä tästä opimme… Taisteluluonteesta kertoo myös, että vielä lähdit peräämään oikeuksiasi virallista tietä, vaikka se lopulta pettymyksen tuottikin. Toivottavasti suomalaiseen lääketieteen kirjallisuuteen kuvataan nyt sinun tapauksesi maininnalla, että potilas edesauttoi diagnosointia omalla aktiivisuudellaan (vaikka tällaisia mainintoja tieteellisiin julkaisuihin on kaiketikin turha odottaa). Sopii vaan toivoa, että joku oppii jotakin ja seuraava harvinainen tapaus voisi hyötyä sinun kokemuksestasi.

Hienoa Murmeliini

 

Olipas siinä hylkäämisperuste Otavaiselle :-(
Onko mitään mahdollisuuksia valittaa mihinkään instanssiin?
Miten lääkärit tulevat jatkossa olemaan tietoisia siitä, että tällainen tapaus on mahdollinen?

Kysymyksiä kysymysten perään ja olet varmasti niitä miettinyt jo moneen kertaan. Ja mikä jälkikauhu, kun ajattelee, että miten pienestä kaikki oli kiinni. Onneksi teit kaikkesi asian eteen.

 

Sain puhelun aamulla. Istukkasyövän esiaste. Tarkensin onko kyseessä mola. Valitettavasti kyllä.

Taustaa: Luomuyritystä 1v9kk. Eka inssi clomeilla elokuussa nega. Toka inssi clomeilla syyskuussa positiivinen. Raskausviikolla 7 varhaisultraan, ei sikiötä.. Hcg 33000. Seuraavalla viikolla oli kaavinta. Tänään: Tieto kaavinnan tuloksesta. Huomenna hcg ja jouluviikolla seuraava. Jatkoja odotellessa. Kylläpä kirpasee. Tsemppistä ja voimia kaikille! Kyllä helpottaa, että löytyy vertaistukea, vaikkei tätä kelleen toivokkaan.

 

Harmittaa todella Otavaisen puolesta. Mietityttää myös miten tulevaisuudessa voidaan taata että tällaista ei pääse sattumaan kun oletuksena on että lääkärin ei tarvitse osata diagnosoida sitä?

Toivottavasti saat apua Rypäle, vaikka sitten yksityiseltä.

Kopkop, pahoittelut molasta! Onneksi sairaus todettiin varhain, ehkäpä pääset sitten lyhemmällä karenssiajalla. Voin kuvitella että kun lasta on yrittänyt noin kauan, mola on äärimmäisen turhauttava. Jos se yhtään lohduttaa, mola tuskin koskaan on este lapsien saamiselle, vain ikävä ryppy matkalla...

Sain tänään kolmannen tuloksen kaavinnan jälkeen, arvot oli pudonnut 4200:stä 3370:een. En tajua miksi noi arvot putoaa niin hitaasti. Mitä olen muiden arvoja verrannut, tuo hormoonitaso palautuu aika nopeasti, ainakin sinne tuhannen alle. Tietty jokainen on yksilö, mutta en voi olla ajattelematta kauhukuvia. Onneksi lääkäriaika on jo tiistaina, ehkä sieltä saa jotain vastauksia. Lisäksi huolettaa se, että olin suunnitellut tulevani Suomeen tammikuun alussa, peräti 4 viikoksi. Jos arvot ei ehdi nollaan siihen mennessä, kieltävätköhän lääkärit matkustamisen..?

Hjejlen

 

Hei kaikki!

Olen jo jonkin aikaa seuraillut taustalla kertomuksianne ja viimein ajattelin myös itse liittyä joukkoon.

Minulla kyseessä oli ensimmäinen raskaus, vkolla 9 verenvuotoa, epäiltiin keskenmenoa, ultrassa ei elämää. Epäilivät heti rypäleraskautta, kaavinta seuraavana päivänä. Minulle tehtiin myös toinen kaavinta, kun kontrolliultrassa kohtu oli taas täynnä rypälekudosta. Toisen kaavinnan jälkeen todella paha sisäinen verenvuoto, hätäleikkaus, hb 20, toisen munatorven poisto, vatsasta verta löytyi lähes 4 litraa, kuulemma minuuteista kiinni, että selvisin. Leikkauksen jälkeen toivuin viikon verran sairaalassa, jonka jälkeen aloitettiin sytot.

Aloitettiin sytostaattihoito Aktinomysiini-D, teho ei toivottua ja kolmen hoitojakson jälkeen vaihdettiin EMACO-hoitoon. Nyt eka EMACO-hoito takana, tänään oli verikokeet, tulokset saan keskiviikkona. Viimeksi hCG oli n.6000. Rypälekudos on tunkeutunut kohtulihakseeni ja myös kohdun ulkopuolelle. Etäpesäkkeitä ei tt:stä löydetty.

Murmeliinilla ilmeisesti rypälekudos oli myös tunkeutunut kohtulihakseen? Vaikuttaako se uuteen raskauteen vai palautuiko kohtusi ennalleen? Ilmeisesti minullakin on vielä toivoa kun Murmeliinilla raskaus on hyvässä vauhdissa, onnea!

 

Hei Kissi ja pahoittelut kokemastasi! Hurjalta kuulostaa, oma tarina ei tuon rinnalla tunnu missään. Aikanaan kun sytot lopetettiin ja PET-CT:ssä näkyi enää arpikudosta, lääkäri lupaili jo silloin ettei se tule vaikuttamaan raskauden etenemiseen. Ja tosiaan, ainakin toistaiseksi kaikki hyvin. Varhaisultrassa ei istukkaa vielä ollut joten sen laadusta ei pystytä vielä sanomaan mitään. Hcg on kohonnut kuitenkin ihan normaalirajoissa eli melko luottavaisin mielin olen. Nyt odottelen np-ultran aikaa ja silloin sitten nähdään istukankin tilanne, mieli tekisi kyllä jo pyytää ultra-aika heti joulun pyhien jälkeen, vaikkapa vuoden tokavikalle päivälle jolloin viikkoja olisi 11+3. No, ensiviikon ma on neuvola, jos ei siihen mennessä aikaa ole tullut, kysäisen terkalta mitä mieltä hän on asiasta.

Olemme Kissi hengessä mukana ja toivottelen reipasta asennetta taudin nujertamiseen ja siedettävää oloa EMACOsta huolimatta!

 

Osanotot kaikille uusille diagnoosin saaneille kirjoittajille . Ja paljon murinaa provoilijoille..

Kyseessä ei ole kuitenkaan ihan pikku juttu ja itse pelästyy kyllä kunnolla jo oman terveytensä vuoksi. Toki parisuhdetta pitää muistaa hoitaa, mutta henkisesti tämä on kova paikka. Väittäisin että paljon kovempi paikka naiselle sen vuoksi että ei ole pelkästään kyse lapsihaaveiden kariutuisesta sillä erää, vaan omasta terveydestä ja siitä miten oma alun perin terve kroppa kääntyy itseä vastaan.

Hyvä tietää että kaikille ei ole määrätty pillereitä. Mulla on kolmas levy pillereitä menossa ja halut ovat kadonneet täysin. Lääkäri oli kuitenkin tosi vakuuttunut siitä että pillereitä pitää syödä koko 6 kk. Aiemminkin meillä oli käytössä pelkkä kondomi, koska en halunnut syödä pillereitä kun tiedän että ne vievät minulta halut. Lääkärin mukaan pillerit ovat kehittyneet tosi paljon, mutta mitä vielä.. Musta nämä tuntuu vielä pahemmilta kun ne mitä mulla oli aiemmin. Ennen tätä episodia kondomi toimi meillä kyllä 100% hyvin ehkäisyssä, joten sovimme että kun tämä nykyinen levy on käytetty jatkamme sillä. Halujen täysi kuihtuminen on parisuhteelle haitaksi, jos joku.

 

Kissin kokemukset palautti taas maanpinnalle. Kuulostaa todella hurjalta. Onneksi sinulla Kissi vaikuttaa olevan asenne kohdallaan. Jaksat ajatella positiivisesti kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin. Toivottavasti EMACOt antaa molalle kyytiä mahdollisimman nopeasti!

Ehkäisystä oli puhetta.. tänään lääkäri taas neuvoi käyttämään pillereitä mutta en ole varma onko ne mulle sopiva ehkäisy. Musta tulee jotenkin kärttyisä ja ailahtelevainen kun syön niitä. Lisäksi oon muutenkin semmonen lahopää että ihan varmasti unohtaisin joku ilta ottaa pillerin. Eli kondomilla varmaan mennään.

Tänään oli siis kauan odotettu lääkäriaika ja varmistui siis että täydellinen mola tämä ilmeisesti on. Kromosomitutkimus vaan aiheutti hieman hämmennystä sillä näytteestä ei löydetty y-kromosomeja? Lääkäri pohti siis oliko mahdollista että munasolu oli alkanut itsekseen monistua? Eli olin tekemässä itselleni kloonia? Voi olla että käsitin väärin (lääkäri ei osannut englantia, joten puhui tanskaa venäläisellä aksentilla, väärinkäsitys on hyvin mahdollinen) mutta varmaa on siis se että kyseessä on diploidi ilman y-kromosomia. Siitä napsahti siis puolen vuoden karenssi 2 perättäisestä negatiivisesta arvosta. Lääkäri veikkaili että voi hyvinkin mennä 9-12 kk ennen kuin päästään yrittämään uudestaan. Sain tosin jonkinlaisen siunauksen Suomen matkalleni, kunhan käyn mittauttamassa hcg:t välillä. Missäköhän noita arvoja ulkosuomalainen voi käydä mittauttamassa? Ja paljonkohan verikokeet maksaisi yksityisellä...

Lämpöisiä talvi-iltoja ja negatiivisia tuloksia toivottaen
Hjejlen

 

Voi harmi Kissi olen todela pahoillani sinun puolesta.
Minulla siis myös tunkeutui kohtulihakseen ja siitä kasvoi isoimmillaan 8*6cm mötikkä. Tällähetkellä siellä näkyy vieläkin 3*3cm arpikudos, joka siis peittää kohdusta suuren osan.. Minulle sanottiin että raskaaksi tuleminen on mahdollista mutta epätodennäköistä koska kohdussa ei ole tilaa olenkin menossa siis hedelmällisyys lääkäriin tammikuussa tutkimaan mikä on tilanne (mikä on kohdun tilanne ja mikä on munasarjojen tilanne -> emacot minun lääkärin mukaan tappaa 25% todennäköidsyydellä.. minä sain siis emacoja viime kesänä touko-syyskuun).. Kissi jos siltä tuntuu laita viestiä jos mitenkään voin olla avuksi rypale@hotmail.fi.. koska minua auttoi suuresti että sain viestitellä ja puhua henkilön kanssa joka on kokenut saman.
Kissi Missä saat emacot?

 

Hei Kissi, minulle myös meni kohtulihakseen, oli ehkä noin puolet pienempi ”mötikkä” kuin Rypäleellä. Tosin minä selvin myös paljon miedommalla hoidolla eli metotreksaateilla. Nyt olen ollut vajaa puoli vuotta karenssissa ja siinä uskossa, että kohtuni palautui ennalleen. Mutta minulle ei kaavintaa tehty juuri sen vuoksi, että siinä olisi ollut vaara hallitsemattomaan verenvuotoon. Ja nyt kun luen kokemustasi niin huh huh, olet kyllä todella käynyt jossain rajamailla… Hienoa siis, että olet nyt täällä, toivottavasti selviydyt voittajana loppuun asti!

 

Hei! Vihdoinkin löysin tämän palstan, ehkä täältä löydän apua. Karmaisevaa lukea, millaisia kohtaloita täältä löytyykään Olen niin kovin pahoillani teille, joita ollaan koeteltu!

Minun tilanne on seuraava. Alkuraskauden ultrassa rv:lla 7 kätilö löysi kaksi hedelmöittynyttä munasolua. Toinen oli mennyt heti miten kesken ja toinen näytti tyhjältä. Sain siis tuulimunaepäilyn. Kahden viikon päästä tilanne sama, tosin kätilö sanoi näkevänsä jotain kudosta "tuulimunapussissa", mutta on jo hajoamassa, viikoiksi sai mitattua 6+5 (täysin samat viikot kuin piti olla ekassa ultrassa). Ekassa ultrassa pussi näytti totaalisen tyhjältä.

Naistenpolille sain ajan NELJÄN viikon päähän, eli rv:lle 11. Minun mielestä oli kohtuutonta odotuttaa noin kauan.. Erikoislääkäri ultrasi eikä osannut sanoa, mikä kohdussani oli. Ei kuulemma näyttänyt normaalilta rypäleraskaudeltakaan. Itse näin vain raskauspussin, joka oli täynnä jotain "mönjää", siis kudosta, ihan täynnä. Olin luullut, että saan tyhjennyslääkkeet kotiin, mutta jouduinkin kaavintaan, koska lääkäri halusi "saaliin" talteen (kuulostaa järkyttävältä). Mitään vuotoa ei ollut missään vaiheessa, lukuun ottamatta sitä päivää, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa.

Menin osastolle odottamaan kaavintaa ja hoitajat eivät tienneet tilanteestani yhtikäs mitään. Kysyttiin, että enhän minä ole raskaana. No niin, miten sen ottaa?! Ennen kaavintaa lääkäri sanoi, että kaavinnalla poissuljetaan rypäleraskaus. Kaavinnasta kahden tunnin päästä pääsin kotiin sairaslomalappu kädessä.

Minua on jäänyt syvästi vaivaamaan, että oliko tämä rypäleraskaus vai ei? Klinikalle soitettuani, sanottiin vain, että patologin vastauksessa voi mennä 2-3 kuukauttakin. En saanut minkäänlaisia ohjeita raskautumisen suhteen, ei tarvitse käydä verikokeessa (en ole käynyt ennen kaavintaakaan). Tuntuu, että minut on vain hylätty. Oletteko te muut saaneet heti diagnoosin rypäleraskaudesta? Eikai voi olla mahdollista, että tauti jyllää kehossani mahdollisesti tuon kolmekin kuukautta ennen kuin tehdään mitään? Ei tässä uskalla uutta raskauttakaan yrittää Ensimmäiset kuukautiset alkoivat tänään ja siksi kai asia pyöriikin mielessäni.

 

Kiitos s-postiosoitteesta rypäle, laitan sulle mailia kun jaksan.

Mua hoidetaan Naistenklinikalla Helsingissä ja huomenna menen taas "yön yli-hoitoon". Tänään piti saada uusin hCG-arvo mutta meneekin huomiselle.

Mulla on tällä hetkellä 35mm*16mm kokoinen mötikkä siellä kohdussa ylimääräistä, saa nähdä miten EMACO siihen puree. Eniten just mietityttää se uusi raskaus ja mahdollisuudet onnistua siinä, karenssit ym. Vielä aika vähän uskaltavat sanoa tuolla sairaalalla...


"Some day I can take a look to the past and say it was worth it."

 

Ja Pihlajanmarjalle:

Minulle kyllä heti sanottiin, ettei saa tulla uudelleen raskaaksi ennen kuin tulos patologilta varmistuu. Sain tulokset muistaakseni muutamassa viikossa, kun gyne laittoi sen menemään kiireellisenä. Minulla oli myös tuo sama, että kaavinta tehtiin juuri siksi, että varmistetaan onko kyse rypäleraskaudesta. Toinen kaavinta siksi, että kudos oli vain villiintynyt kohdussa.

Vielä sen verran myös tuosta sisäisestä verenvuodostani, että se oli tuskin kaavinnan aiheuttama vaan rypälekudos oli tehnyt reiän kohdun seinämään ja sieltä alkoi paha verenvuoto. Varmaksi ei voida sanoa mutta epäilevät, että rypälekudos oli aiheuttanut sen, ei kaavinnan suorittanut gynekologi.

 

Minulle ei tosiaan ole puhuttu yhtään mitään ehkäisystä. Eihän osastollakaan edes tajuttu, minkä takia siellä olin.. Ehkä johtui siitä, että tulin kiireellisenä sinne päivystyspotilaana. Mutta siihenpä loppui se kiireellisyys..

Niin eikä tätä huolen määrää vähennä yhtään se, että parin kuukauden ajan minulla on ollut outoa hengenahdistusta, tuntuu kuin keuhkoja ei saisi tyhjäksi uloshengityksen lopuksi. Pari kuuria keuhkoputkentulehdukseen syönyt eikä näytä olevan apua. Mutta vaikka tässä on jo aika epätoivoinen, niin ei kai löydökset keuhkoissa aiheuta mitään oireita? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

 

Minulta gyne kyseli kaavintojen yhteydessä onko ollut hengenahdistusta. Minulla sitä ei ollut, eikä keuhkoista etäpesäkkeitä tt-kuvassa löytynytkään.

En halua säikyttää mutta olen ymmärtänyt, että hengenahdistus olisi joku oire keuhkometastaaseista. Onko sinusta otettu tt-kuvaa? Mainitsitko oireista lääkärille?

 

Pihlajanmarja:

Mulle ei sanottu kaavinnan jälkeen muuta kuin, että ottavat yhteyttä puhelimitse jahka patologinen tulos valmis. Ei kerrottu mola-epäilystä, raskautumisesta, labroista tai muustakaan. Kaavinnasta meni 2,5viikkoa kunnes lääkäri kertoi, että kyseessä on istukkasyövän esiaste ja mene labraan. Kysyin erikseen, onko kyseessä mola, johon lekuri sanoi, että kyllä on ja hoitaja soittaa jatkoista. Eipä ole vieläkään soitellut kukaan ja antanut mitään ohjeita. Hcg kontrolli oli toissapäivänä ja seuraava ensi viikolla. Täällä kans yskää ja hengenahdistusta kaavinnasta asti, mutta vielä, kun henki pihisee, niin ei jaksa mennä lääkäriin. Josko saisi samasta paikasta keuhkoröntgenin ja lisäinfot...Älä tule keuhkometastaasi, tule vaikka keuhkoputkentulehdus!

Hjejlen:
Voit käydä missä tahansa yksityisellä..mehiläinen, diacor, terveystalo.. Soita ja kerro tilanteesi ja kysy hcg-hintaa. Kannattanee kysyä useammasta paikasta, voi olla isoja hintaeroja. Ja voisin kuvitella, että joudut myös lääkärin vastaanotolle, jotta joku sen hcg:n määrää. En jaksanut lukea koko ketjua, missä maassa asut? Jos eu-maa, niin luulis, että kunnalliselta puolelta saa noin tärkeässä seuranna hoitoa, jos on epikriisit mukana?

Jaksuja kaikille!!

Kovasti kiitollinen tästä ketjusta!!

 

Pihlajanmarja:

Mulle ei sanottu kaavinnan jälkeen muuta kuin, että ottavat yhteyttä puhelimitse jahka patologinen tulos valmis. Ei kerrottu mola-epäilystä, raskautumisesta, labroista tai muustakaan. Kaavinnasta meni 2,5viikkoa kunnes lääkäri kertoi, että kyseessä on istukkasyövän esiaste ja mene labraan. Kysyin erikseen, onko kyseessä mola, johon lekuri sanoi, että kyllä on ja hoitaja soittaa jatkoista. Eipä ole vieläkään soitellut kukaan ja antanut mitään ohjeita. Hcg kontrolli oli toissapäivänä ja seuraava ensi viikolla. Täällä kans yskää ja hengenahdistusta kaavinnasta asti, mutta vielä, kun henki pihisee, niin ei jaksa mennä lääkäriin. Josko saisi samasta paikasta keuhkoröntgenin ja lisäinfot...Älä tule keuhkometastaasi, tule vaikka keuhkoputkentulehdus!

Hjejlen:
Voit käydä missä tahansa yksityisellä..mehiläinen, diacor, terveystalo.. Soita ja kerro tilanteesi ja kysy hcg-hintaa. Kannattanee kysyä useammasta paikasta, voi olla isoja hintaeroja. Ja voisin kuvitella, että joudut myös lääkärin vastaanotolle, jotta joku sen hcg:n määrää. En jaksanut lukea koko ketjua, missä maassa asut? Jos eu-maa, niin luulis, että kunnalliselta puolelta saa noin tärkeässä seurannassa hoitoa, jos on epikriisit mukana?

Jaksuja kaikille!!

Kovasti kiitollinen tästä ketjusta!!

 

Ei ole otettu keuhkokuvia. Enkä kaavinnan yhteydessä maininnut oireista. Mutta olen päivystyksessä käydessäni sanonut lääkärille rypäleraskaus -epäilystä (kaavinnan jälkeen ollut keuhkoputkentulehdus). Viimeksi söin mykoplasma -kuurin, verikokeita ei otettu mykoplasman varmistamiseksi.

Minun mielestä on aivan käsittämätöntä pitää ihmistä tällaisessa epätietoisuudessa enkä suinkaan näytä olevan ainoa tässä tilanteessa

Sen verran taustastani, että ensimmäisessa raskaudessa oli suurentunut down-riski, jonka takia kävimme lapsivesipunktiossa ja kromosomit olivat onneksi ok. Toisessa raskaudessa laukoin ultrissa istukan virtausten takia :/ Vauva oli pieni, mutta istukka ilmeisesti ok, napanuora oli todella lyhyt ja ohut. Raskaudun kyllä suht helposti, mutta jotenkin tuntuu, että jaksaako tätä enää ikinä käydä läpi... Nyt on mieli kyllä niin maassa kuin vain voi olla. Luojan kiitos, mulla on kaksi tervettä lasta kotona piristämässä.

Huomenna taidan soittaa gynelle ja kysyä onko minut unohdettu ja kerron nuista keuhko-oireista. Jotenkin on vain sellainen olo, että minulle on unohdettu kertoa, olivat uutiset sitten hyviä tai huonoja.

 

Nyt kun tarkemmin aloin miettimään tuota hengitysvaikeutta, niin se ilmaantui joko ennen raskautta tai hyvin hyvin alussa. Muistan, kun sain ensimmäisen ab-kuutin keuhkoputkentulehdukseen rv:lla 6 tai 7. Ja oiretta oli ollut jo viikon kaksi. Aina kuurin jälkeen on pari viikkoa normaalia ja sitten se taas alkaa. Ventoline auttaa. Voisiko oireet tulla noin aikaisin? Jos tuo oire ei johdu niistä pelkäämistäni etäpesäkkeistä, niin jotain tuolla keuhkoissa on, olisiko sitten se mykoplasma.

 

Joo, soita ja kysy. Mäkin koitan muistaa ja ehtiä soittaa lapsettomuusklinikalle omista asioista, että missä mennään ja miten. Kovasti huolettaa kaikkien suomen rypäleiden hoito.. Ymmärrän, että on harvinainen tauti, mutta eikö voisi joku erikoistua kyseiseen ja kouluttaa muita. Tai keskittää hoito yhteen paikkan, josta tarvittaessa kysyvätt. Argh, kun pistää vihaksi. Etenkin, kun varmasti on harvinaisempiakin sairauksia joihin löytyy hoito- ja tutkimisohjeet. Murr, pakko jaksaa ja toivoa parempaa huomista