Rypäleraskaus

Ohikulkija: Kuulostaa aika samalle kuin mun molan kanssa. Eli arvot laski nopeasti, ihan normi km tahtia ja menkat alkoi samoin kuten normi km jälkeenkin yleensä. Ainoa ero, että mä en todella raskaudu helposti ilman lääketieteen ihmeitä... Mutta siis jostain olen lukenut, että molan uusiutumisen todennäköisyys on prosentin luokkaa, kun taas molan todennäköisyys kelle vaan on jotain promillen luokkaa. Eli siis kerran molan sairastanut saa sen huomattavasti todennäköisemmin kuin sellainen, joka sitä ei ole sairastanut. Toisaalta prosenttikaan ei nyt ole kovin todennäköistä. Mutta itse olen just pohtinut sitä, että johtuuko se uusiutumisen isompi todennäköisyys siitä, että jotkut yrittää uudelleen liian aikaisin? Joku perustehan sille karenssille kai on, vaikka tästä kovin vähän tiedetäänkin. Mutta mun neuvo olisi, etenkin jos raskautuminen aika todennäköisesti on helppoa, että malttaisit odottaa sen muutaman kuukauden... ja karenssin päätyttyähän ne soittaa toivottavasti sulle sieltä sairaalasta, jossa asiaa on hoidettu ja voit siinä sitten samalla sopia, että pääset seuraavassa raskaudessa varhaisultraan joskus viikolla 7+ kunnan puolesta.

KopKop: Mulla tosiaan arvot laski nopeaa ja menkat alkoi 5 viikon päästä kaavinnasta, ihan yllättäen. Varsinkin siinä mielessä, että olin tasan viikkoa ennen sitä käynyt lopputarkastuksessa ja ultrannut lääkäri sanoi, ettei ehkä kannata vielä pitkään aikaan odotella niitä, kun kohdun limakalvo on niin ohut. Mutta ihan normaalit menkat silti tuli viikon päästä siitä.

Ihan hirveästi on kyllä eroja eri hoitavien tahojen välillä. Mutta molaan on kyllä sellainen "käypähoito-ohje" tms. Jossa ihan selvästi yhden a4 paperin verran (ehkä tekstiä molemmin puolin) kerrotaan siitä, miten sitä hoidetaan ja missä vaiheessa mitäkin tehdään. Sain itse tuon paperin kätilöopistolta hoitavalta lääkäriltä sinä päivänä, kun he ilmoittivat molasta ja samana päivänä tosiaan piti mennä myös keuhkoröntgeneen. Mullahan, kuten aika monella viimeaikana kirjoittaneella, oli jo kaavinnassa todettu, ettei todennäköisesti olekaan mola ja sitten patologilta tulleiden vastausten perusteella olikin. Suomessahan se on vaan joku patologin tarkastelu jossa kaavinta jätteet laitetaan jollekin levylle ja katsotaan miltä näyttää, eikä mitään kromosomikokeita näytteistä ainakaan tavallisesti oteta. Ja täysin sen ohjeen mukaan ne siellä kätilöopistolla asiaa hoisivat vaikka joka kerta puhuin eri lääkärin kanssa ja tapasin eri lääkärin niinä 3 kertana, kun nyt lääkäriä tapasin. Ja sen paperin mukaan esim. karenssi alkaa kaavinnasta ja jos HCG laskee riittävän nopeasti negatiiviseksi on karenssi 6 kk kaavinnasta ja jos hitaammin, arvioidaan tilanne. Ja tosiaan kiireellisenä, kun näyte menee patologille, tulee vastaukset 1-2 viikossa ainakin Helsingissä. Itselläni ne tuli tasan viikon päästä kaavinnasta. Pakko todeta, että sen lisäksi, että mulla oli rutkasti onnea molani kanssa oli mulla myös onnea hoitopaikan suhteen. Harmi, ettei koko maassa voida toimia yhtenäisesti ja esim. sen yksikön, jossa tapauksia on eniten hoidettavana, kokemusten mukaan, vaan tuntuu, että joillain paikkakunnilla lääkärit sooloilevat ihan miten sattuu. Se, kun vaan lisää potilaan epävarmuutta ja sitä, miten sitoutuneesti epämääräisiin karensseihinkaan pystyy suhtautumaan.

 

Pumperi: Meillä on sama hoitopaikka... Mä menin tuulimunaraskautena kaavintaan, koska hcg oli 33000 rv7. Kolme eri lääkäriä ultrasi ja kukaan ei maininnut moolaa. Kaavinnan lausunnossakaan ei lukenut mola-epäilyä. 2,5vkoa kaavinnasta lääkäri ilmoitti, että löytyi istukkasyövän esiaste ja tarttis käydä pari kertaa labrassa (ei muuta). Siitä 3 vkoa niin toinen lääkäri soitti ja kertoi, että tarttis käydä vielä kerran labrassa parin viikon päästä. Siinä kohtaa sit kyselin, että mites käypähoitosuositus, duodecim, terveysportti... Missä beta ja thorax.. Ja missä vaiheessa mulle oli tarkotus kertoa molasta ja hoitosuunnitelmasta..

No enivei, pettynyt olen. On se nyt juma, ku joutuu potilas ite ettii ja vaatii diagnoosinsa ja hoitonsa. Karenssin päättyessä lapsettomuushoidot jatkuvat yksityisellä kunnallisen sijaan. Mulle riitti myös kunnallisen sairaalalääkärit sillä saralla, ku eivät himputti ronkkimalla edes 22 mm follikkelia löytänyt, vaikka mun munasarjat on ihan normipaikassa. Treenatkoon jollakin toisella, ei mulla

Ohhoh, tulipas patoutumat taas pihalle. Nyt taas jaksaa Kiitos ja kumarrus!

 

Pikaisesti tulin kertomaan että istukka näytti oikein siistiltä, pieni ihme siellä heilui ja sydän löi eikä down-riskiäkään pitäisi olla. Eli muutaman vuoden kurjuuden jälkeen erittäin hyviä uutisia tällä rintamalla. Hcg:kin on jo kääntynyt laskusuuntaan ja tasoittuu. Luokoon tämä uskoa ja toivoa kaikille jotka molan kanssa taistelevat!

Rakkaudella Murmeliini ja mytty

 

hieno homma murmeliini ja mytty, onnea!

minulla hcg laskenut jo 2,7:ään, joten hyvältä näyttää jee!
hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Ohikulkija: Itse painiskelen saman asian kanssa kuin sinä, jatkanko karenssia vai uhmaanko sitä. Otanko tietoisen riskin vai odotano vauvahaaveiden kanssa 2 v ja 7 kk (nyt siitä lusittu 1v ja 9kk).

Okaisen hieman käsitystä asiasta. Karenssi on määrätty meille kaikille siksi, että lääkärit tarkkailevat kehittyykö tilamme istukkasyöväksi. Se tässä on suurentuneena riskinä rypäleraskauden jälkeen. Rypäleraskautta kun voidaan pitää syövän esiasteena. Karenssin pituudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka todennäköisesti saamme rypäleraskauden uudelleen. Meillä kaikilla rypäleraskauden kokeneillä on karenssin pituudesta huolimatta aivan sama riski saada rypäleraskaus uudelleen.

En ihan tarkkaan muista lukuja mutta olivat jotakin tähän suuntaan.

Naisella, jolla ei ole koskaan ollut rypäleraskautta, riski sen saamiseen on 1:1 000 rakautta kohden.

Naisella, jolla on ollut 1 rypäleraskus, todennäköisyys saada uusi rypäleraskaus on 1:79 raskautta kohden.

Nainen, jolla on ollit 2 tai useampi rypäleraskaus, todennäköisyys saada uusi rypäleraskaus on 1:6 raskutta kohti.

Eli todennäköisyys kasvaa huimasti.

Ei oo kivoja nää tällaiset tilstot, mutta näin olen lukenut.

 

Oi, Murmeliini! Niin onnellinen sun puolesta, annat uskoa, että EMACOn jälkeenkin voi vielä raskautua onnellisesti.

Itsellä EMACO näyttäisi tehoavan hienosti.
Ennen hoidon alkua hCG 5900, ekan hoitojakson jälkeen 1040, toisen hoitojakson jälkeen 19,7. Ensi viikolla saan kolmannen hoitojakson jälkeisen hCG-arvon. Olen kyllä sekä todella iloinen että ihmeissäni miten nopeasti arvo tippuu. Olen ymmärtänyt, että yleensä EMACOkuuri kestää 4-5kk, olen nyt ollut hoidossa vasta reilun kuukauden. Mutta eikös se niin ole, että loppua kohti raskaushormonin laskukin hidastuu.

Pohditte sitä raskauskarenssiasiaa... Olen itse miettinyt samaa. Miksi jotkut lääkärit antavat karenssiksi vuoden, toiset kaksi, vaikka hoito on ollut sama (esim. EMACO). Olisi mielienkiintoista tietää onko tälle joku peruste vai annetaanko karenssi "lonkalta".

 

Hei. Törmäsin tähän ketjuun etsiessäni tietoa rypäleraskaudesta.
Tilanteeni on tämä. Olen raskaana rv 7+0 ja kaikki pitäisi olla hyvin. Mitään tutkimuksia ei ole tehty. Mutta epäilykseni tämän raskauden suhteen on hyvin voimakas. Olen kärsinyt mittavasta pahoinvoinnista, joka herätti epäilyn, että voisiko siellä olla kaksi. Kuitenkin viimeisen viikon aikana olen tuntenut alavatsalla kovan pallon, jota ensin ajattelin, olevan jokin lihaskramppi, mutta kun se on alkanut tuntumaan päivä päivältä isompana mieleeni juolahti rypäleraskaus. Eli ajatuksena, että kohtuni kasvaa nyt todella kovaa vauhtia istukkakudoksen lisääntyessä. Ja samaa tahtia pahoinvointikin lisääntyy. Miksikään muuksi elimeksi en sitä osaa yhdistää enää. Jotenkin toivo koko raskaudesta on kadonnut. Tai ajatuksena on, että en ole raskaana vaan sairas. Pelottaa. Yritän huomenna saada aikaa ultraan, mutta se on sitten eri asia huolitaanko minua sinne, vai ajatellaanko minua luulosairaaksi. Pelottaa hyvin paljon.

 

toivotaan parasta parpapaapa!

 

voi paska! nyt olikin hcg 11,4 (viime viikolla 2,jotain). mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa!!!!

 

Voi suruinen.

Toivotaan, että kyse ei ole siitä, että mola siellä kasvaisi vaan liittyisi jotenkin vielä siihen raskauteen.

Tsemppiä!

 

Suruinen, onneksi arvosi kuitenkin on tosi matala, vaikka eihän tuo nousu tietenkään mukavalta tunnu. Seuraavassa verikokeessa varmasti selviää oliko tuo joku väliaikainen hypähdys vai mikä on homman nimi. Ei voi muuta kuin toivottaa pitkää pinnaa sinulle!

 

Hei kaikille!

Täällä yksi meitä lisää. Tulin ensimmäistä kertaa eläissäni raskaaksi viime kesänä. Raskaus oli toivottu ja meillä tärppäsi mieheni kanssa heti ensimmäisestä yrityksestä. Olemme molemmat jo hieman iäkkäämpiä ensiyrittäjiä eli minä olen 34-vuotias ja mieheni on 41-vuotias.

Minulla oli lähes alusta asti todella kuvottava olo ja tunsin itseni väsyneeksi. Töissä kävin normaalisti, mutta työpäivän jälkeen en jaksanut paljon muuta kuin maata sohvalla. Jossain vaiheessa minusta alkoi valua myös niukkaa ruskeaa vuotoa. Kuvittelin, että tämä kaikki on aivan normaalia alkuraskaudessa. Soitin neuvolaan vuodosta ja neuvolantäti sanoi, että vaikea sanoa. Voi olla aivan normaalia vuotoa mitä joillakin saattaa alkuraskaudessa tulla ja että mikäli vuoto runsastuu, niin sitten hakeutua päivystykseen.

Menimme 13.10. alkuraskauden uä-tutkimukseen viikoilla 11+2. Järkytys oli suuri, kun sairaanhoitaja kertoi, että kohtu oli sikiön suhteen tyhjä. Kohdun oli täyttänyt rakkulamainen muodostelma ja siitä nousi epäily molaraskaudesta. En ollut ikinä ennen edes kuullut molaraskaudesta. Olisin halunnut kaavintaan heti, tuntui niin kamalalta odottaa kaavintaa monta päivää, kun unelma vauvasta oli murskattu. Nuo odottelupäivät menivät itkiessä ja sekavassa mielentilassa.Töihin en voinut edes kuvitella meneväni.

Minulle tehtiin imukaavinta 18.10.hCG oli päivää ennen kaavintaa 328 888. Patologin diagnoosiksi sain muutaman viikon päästä osittaisen molan. Jonkintyyppiset kuukautiset alkoivat 5 viikkoa kaavinnasta ja samalla aloin syömään e-pillereitä. hCG-arvo oli heti laskenut hyvin, 7.11 se oli 93. 16.11 arvo oli 38 ja 23.11. se oli 20. Tämän jälkeen arvo putosi 7.12 9:ään ja 21.12. se oli 8. Kun taas 4.1 se olikin sitten 12! Tosi hyvinhän tuo on laskenut, mutta nyt hCG on jostain syystä jäänyt noille paikkeille moneksi viikoksi ja se tuntuu todella pelottavalta. Tiedän, että arvon laskeminen hidastuu loppuvaiheessa, mutta kaavinnasta on mennyt aikaa pian 3 kk ja ennen joulua lääkäri otti puhelimessa ensimmäisen kerran solusalpaajat puheeksi. Hermostuin ja sanoin, että ei kai niitä jo tässä vaiheessa aleta tuputtamaan ottaen huomioon kuinka korkeasta tasosta hCG on laskenut. Seuraamme kuulemma tilannetta ja hän puhuu kollegoiden sekä syöpälääkärin kanssa asiasta, jos arvot eivät ala laskemaan. Heti oli pelottelemassa myös 2 vuoden karenssiajalla. Lääkäristä ei ole sen koommin kuulunut.

Tänään kävin taas verinäytteessä ja huomenna soittelen tuloksesta. Puhelimessa olen jutellut kätilöiden kanssa, huomenna täytynee varmistaa, että seuraahan joku lääkäri silti noita arvojani. Olo on piinaava. Töissä olen yrittänyt kulkea tämän ajan normaalisti, mutta välillä on ollut pakko jäädä kotiin, kun itkettää, päätä särkee ja stressaa. Pilleritkin varmasti tuovat oman lisänsä soppaan aiheuttaen mielialanvaihteluita ja jonkin sorttisia raivokohtauksia. Tunnen, etten ole lainkaan oma itseni. Nämä kolme kuukautta ovat olleet todella väsyttäviä, turhauttavia ja stressaavia.Välillä tuntuu, että mielen valtaa kamala katkeruus ja kateus, kun näen odottavia äitejä. Ja labraankin mennessä siellä on odottamassa yleensä ainakin yksi odottava äiti. Ei minusta mitään lapsenvihaajaa ole tullut, rakastan kaikkia sisarusteni lapsia aivan valtavasti, mutta mieli on nyt aivan myllerryksessä.

Tämä palsta on tuonut lohtua ja sitä paljon kaipaamaani tietoa, kun olen lukenut muiden kokemuksista. Osa meistä pääsee molan kanssa ”vähemmällä”, jos sanavalinta sallitaan ja osa meistä käy tämän läpi raskaitten hoitojen kautta. Henkisestihän tämä on varmasti todella raskasta meille kaikille.

Tuntuu, että tämä mola on edelleenkin jokin kummajainen, josta on sairaaloilla ja lääkäreillä niin monenlaisia toimintamalleja. Itsellä on jo ikää sen verran, että pelottaa miten tässä perheen perustamisen kanssa käy.

Missä hCG-arvossa teillä on solusalpaajat/sytostaatit tms. aloitettu ja kuinka kauan arvoja on siinä vaiheessa ehditty seurata kaavinnasta? Ovatko teidän arvonne heilahdelleet paljonkin loppuvaiheessa ennen negatiivikseksi menoa? Onko tähän olemassa muita hoitomuoja kuin nuo salpaajaat/sytot? Kauanko hoidot ovat kestäneet ja kuinka pitkä karenssi hoidon jälkeen on rapsahtanut?

Oli terapeuttista saada purkaa kokemukseni ja ajatukseni. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tämän.

Hurjasti jaksamisia kaikille!

 

Heips,

Piipahdan täällä edelleen lukemassa kuulumisianne, vaikka mola onkin omalta osaltani historiaa ja nyt keskityn 9kk pojan hoitamiseen. Tällä kertaa Hattaran viesti toi mieleen sen epätietoisuuden tunteen, mikä HCG-kontrolliiin liittyy - kuin löysässä hirressa roikkuisi. Vastauksena Hattaralle se, että HCG:n nousun jälkeen sytot eivät ole ainoa hoitokeino ja tämän voisi jatkohoidosta keskusteltaessa nostaa esiin lääkärillekin. Itse selvisin HCG:n noususta toisella leikkurikäynnillä, muistaakseni 3 kk kaavinnasta. Tätä mun tarinaa löytyy edeltä sivulla 51. Jokainen hoitosuunnitelma on tietty oma stoorinsa, mutta ehkä sullakin Hattara, on muitakin hoitovaihtoehtoja vielä käytettävissä.

Valoisaa mieltä ja hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!

 

Hei Kaikille, taas

eli nyt on käyty ensimmäisellä poli käynnillä siis emaco hoidon jäkeen.. hoitojen loppumisesta on siis aikaa kulunut se 4kk.. ja se oli mielenkiintoista.. Olen kuulema parantunut yllättävän hyvin alku tilanteeseen nähden.. eli minulla ei ole enää pullistumaa, joka siellä oli vielä muutama kuukausi sitten.. kohdussa näkyy noin 2cm varjostuma, kohdussa on limakalvo ja munasarjat ei näytä kuolleen.. Eli erittäin positiivinen käynti naikkarilla. Mutta sitten minulle kerrottiin että munasarjoja tulee tarkkailla koska joskus tuntemattomasta syystä, ne lähtevät kuolemaan sytostaatti hoitojen jälkeen..

Sitten oli hedelmällisyys klinikka.. ja se oli hyvä käynti, koska saimme hieman selvyyttä miten ja milloin tulee toimia.. eli kun karenssi on ohi ei kannata lähteä viivyttämään lasten hankintaa koska sitten saadaan samantien selville jos on jotain vialla.. eli karenssin jälkeen yritystä max 6kk jonka jälkeen hedelmällisyys klinikalla jossa selvitetään onko vika kohdussa vai munasarjoissa..

Ja hedelmällisyys lääkärin mielestä oli erittäin hyvä että syön pillereitä koska ne "säästävät" munasoluja.. eli ne kannattaa jättää pois vasta kun karenssi loppuu.. syy oli että jos munasarjoissa on munarakkuloita "rajattu määrä niin ei käytä niitä turhaan". eli tämä oli todella hyvä tieto koska meinasin oikeesti lopettaa ne kun ajattelin että ne tekisi jotenkin pahaa..

Jatkosta sen verran että kuukausittain verikoe kontrolli ja 6kk päästä seuraava poliklinikka käynti

Eli tämmöinen lyhyt tiivistelä kahdesta lääkäri käynnistä...

 

eli askeleita eteenpäin, rypäle, hieno homma!

 

Tilannepäivitystä :

1kk kaavinnasta hcg oli 25. Menkat alkoi 6vkoa kaavinnasta Viimeisin hcg 7vkoa kaavinnan jälkeen oli 15. Seuraava hcg on ensi viikolla. Hcg beta oli normaali ja samoin keuhkoröntgen. Nyt peukut pystyyn, että ensi viikon arvo olisi jo sen alle 2 niin pääsisi jatkaa lapsettomuushoitoja jo elokuussa!

Voimia ja jaksuja taas kaikille!!!

 

hieno homma, kopkop!

 

kiitos!! ja pidän sulle peukkuja, että laskisi taas!!!!

 

Yksi lisää joukkoon...

Huokaus! Voiko tämä elämä enää kurjemmin kohdella?

Edellinen raskauteni viime keväänä päättyi harvinaisen kromosomipoikkeavuuden takia keskenmenoon. Seurauksena lääkkeellinen tyhjennys, kohtutulehdus, kaavinta ja vielä istukkajäämän vuoksi tähystys. Jotenkin jaksoin sinnitellä surun kanssa. Toiveikkaana odotin parempaa tulevaisuudelta. Seuraava raskauteni sai alkunsa syksyllä, mutta alkio todettiin elottomaksi 6. viikolla. Jälleen lääkkeellinen tyhjennys ja useamman viikon tiputtelua ja lopulta kaavinta joulukuun lopussa kohtuun jääneen runsaan raskausmateriaalin vuoksi. Ehdin jo varovaisesti iloita selvinneeni, kunnes viime viikolla sain diagnoosiksi osittaisen rypäleraskauden. Ultrassa se ei näkynyt missään vaiheessa eikä kaavinnassakaan siitä ollut merkkejä.

Osittaista rypäleraskautta epäiltiin tiputtelun vuoksi jo edellisessä raskaudessani, mutta ultrassa eikä laboratorionäytteissä ei löytynyt siihen viittavaa. Aihe oli siis minulle jo ennestään tuttu. Siitä huolimatta tuntuu, kuin elämä olisi menettänyt merkityksensä ja voimat lopussa. Nyt jos koskaan pitäisi tietysti taistella.. Kylläpä meni mieli synkäksi. Ikää minulla on 38, joten pelkään pahinta.

Nähtäväksi jää miten hcg lähtee laskemaan ja kuinka kauan arvoja seurataan. Lähtöarvo ennen kaavintaa 15 000. Kaksi viikkoa kaavinnan jälkeen 147.

Täältä näyttää löytyvän onneksi kohtalotovereita, vaikka harvinaisesta sairaudesta onkin kyse. Ilman vertaistukea olisin varmaan hukassa..

Aika toivoton tilanne, mutta eiköhän tästä jotenkin taas selviä. Huomenna aamulla taas labraan seuraavaa mittausta varten.

Kaikesta huolimatta jaksamista ja kevään odotusta kaikille!!

 

Hienoa Rypäle, että olet saanut hyviä uutisia ja päässyt jo suunnittelemaan tulevaisuutta! Mutta kieltämättä mielenkiintoinen tuo pillerijuttu…

Ja tervetuloa myös uudet tulokkaat, jos tällaiselle palstalle nyt voi oikeasti ketään tervetulleeksi toivottaa.

Sytostaateista sen verran, että ei niitä kannata pelätä. Varsinkin jos hcg-arvo on jo valmiiksi hyvin matala niin se saattaa jo yhdellä piikillä pudota mittaamattomiin. Tietenkin aina tulee varmistukset kaupan päälle.

 

Tervetuloa mitä parhaimman vertaistuen pariin!!!

Olen muuten Neiti Näpsän kanssa aivan samaa mieltä noista sytoista. Läheskään aina niitä ei tässä taudissa anneta suonensisäisesti vaan tosiaan lihaksensisäisena pistoksena, mikä ei vaadi sairaalassa oloa vaan voitaneen kenties pistää ihan tk:ssakin. Samaa lääkettähän käytetään mm. reuman hoidossa. Siltikään taudin vakavuutta ja ennen kaikkea henkistä painetta aliarvioimatta!

Jotenkin tuntuu että nämä tapaukset lisääntyvät, vai onko vain niin, että nyt suurin osa päätyy tähän samaan keskusteluun ja ovat muutenkin valveutuneempia etsimään tietoa netistä?! Nyt kun olen voittajana selvinnyt, olen miettinyt, myöskin tulevaa ammattiani silmällä pitäen, pitäisikö molasta kirjoittaa jossakin vauvalehdessä tms? Mitä olette mieltä? Kun lähes poikkeuksetta kaikille molauutinen tulee ihan yllätyksenä, tarkoitan ettei kukaan ole koskaan kuullutkaan sellaisesta. Tietenkään kukaan ei taudin ilmenemiselle mitään mahda, mutta kirjoitellaanhan raskautumisesta syövän jälkeen, keskenmenoista ym. "poikkeavista" raskautumisista ja raskauksista.

Talvista jatkoa!!!

 

Alalla olevana en itse lähtisi vauvalehteen tms kirjoittelemaan molasta. Saattaisi vielä säikyttää ne jotka herkällä päällä eli aika monet raskaana olevat. Ajatellen niukkaa vuotoa, pahoinvointia, yms. Saattaisi moni alkaa epäillä omien oireiden syitä ja sitten olisin jonoa lääkäreillä ja laboratorioissa. Älkää pahottako mieltänne kanssasisaret, ymmärrättekö mihin pyrin?

Mun mielestä pitäisi herätellä sairaalamaailman ihmisiä. Törmännyt kätilöihin jotka tietää molasta ja hoitokäytännöistä, mutta eivät työskentele molien parissa. Mutta sitten taas myöskin hoitsuja jotka on osastoilla joissa molia hoidetaan, mutta eivät osaa sanoa juuta eikä jaata. Sitten on vielä nämä lääkärit jotka eivät kerro koko totuutta vaan kiertelevät sanomisissaan.. Parilla viime kerralla mulle on soittanut tosin mukavat lekurit jotka tietää mistä puhuu.

Olen kehittelemässä oman "huonon alkuni" kohdalta reklamaatiota sairaalan ylilääkärille jahka jaksan.

Onneksi on tämä palsta Muutama kuukausi sitten etsiessäni netistä keskustelupalstoja molasta, totesin että tämä oli ehkä "kantavin". Hyvästä forumistahan kertoo se, että kestänyt vuosikaudet ja löytyy vielä samoja ihmsiä keskustelemassa, jotka on päässyt molan kanssa kuitenkin eteenpäin <3

Talvi tuli sittenkin, nautitaan siitä

 

Vaikka tuo EMACO-hoito on raskas: pahoinvointia pukkaa, voimat ovat lopussa, suuhun sattuu, ruoka ei maistu ja syöminen on jokapäiväistä taistelua sekä voisi nukkua vaikka koko päivän, niin täytyy siitä vaan tykätäkin. Se nimittäin tehoaa. Tämän rouvan hCG on enää 3,0. Tämä siis kolmen syklin jälkeinen arvo.

Superiloisia uutisia Rypäleeltä! Jee jee jee!!!

Ihania talvipäiviä jokaiselle!

 

koska toissa viikon arvo oli noussut, pyysivät viime maanantaina menemään kättärin labraan heti aamusta, jotta tulos tulisi mahd. nopeasti. no minä jätin vauvan aamulla naapuriin hoitoon ja vauhdilla verikokeeseen. torstaihin mennessä ei ollut kuulunut mitään, joten soitin. epämääräisten selitysten jälkeen joku kertoi arvon olevan 12,4. lääkäri soitti seuraavana päivänä. edelleen seurataan. mutta tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia, ettenkö voisi omalla terkalla käydä labrassa. ihmesäätöä, mä sanon! ilmeisesti ei siis mitenkään vakava tilanne, kun ei kenelläkään ole selvää kuvaa tilanteesta. jännä juttu, luulisi kyseessä olevan sen verran harvinainen keissi...

kuukautiset alkoivat eilen (synnytyksestä 8vko), joten eikös blondin logiikalla nyt tule pois viimeisetkin hitulat, jos jotain kohtuun on jäänyt? hitto ko mä haluisin jo eroon koko tästä aiheesta.

 

voi perkeleen rypäle! hcg tällä viikolla 15. mun paperit siirtyy nyt naistenklinikalle. vielä ensi viikon arvo seurataan ja sitten solumyrkkyjä? kun lääkäriltä sektion jälkeen kysyin, voiko jotakin jäädä kohtuun, hän sanoi sen olevan erittäin epätodennäköistä. miten on mahdollista, että minulle osuu kaikki marginaaliset asiat, jotka liittyvät mitenkään raskauteen?

osaisiko joku kertoa, onko muita vaihtoehtoja kuin myrkyt ja lähteekö niistä aina hiukset päästä? onneksi meillä on vauvan nimijuhlat ensi viikolla, ainakin ehtii tukka olla päässä sitten juhlakuvissa...