Rypäleraskaus

Ja viime viikolla hcg oli 123 ja beta oli 25 tällä viikolla hcg olikin noussut 140 ja beta oli laskenut 16,9?? joten kyllä tämä voimia vaatii.. ja pakko vielä kertoa että hiukset harventuivat niin paljon että viime viikolla aloitin elämän täysin kaljuna

 

Taas minä.. mutta nyt pakko kysyä onko jolloin EMACOn aikana kesken hoitojakson noussut nuo tulokset? minulla tänään 8 hoitopäivä ja ensi viikkon pitää odottaa että mitäs sitten tehdään jos ei luvut laske..

 

Rypäle, minulla ei ole kokemusta tuosta saamastasi emaco-hoidosta, joten en osaa vastailla. Toivottavasti saat jotenkin pidettyä edes pientä toivonjyväistä mukana matkassa, vaikka varmasti tuntuu hurjan kamalalta ja epäreilulta kaikki. Paljon voimia.

Minulla on pari viikkoa The Lääkärin vastaanottoon..toivottavasti osaan käyttäytyä. ;o) Aijon kysyä heti ensimmäisenä sitä, että kauanko sytostaatit vaikuttavat kehossa. Jos hän erehtyy vastaamaan sen 1 vuoden, niin minä en jää oottelemaan karenssin loppumista - varsinkaan jos sen alku lasketaan sytojen lopettamisesta. Minä sairastuin syyskuussa, siitä on kohta jo vuosi. On aika suuri ero lopettaa karenssi 2/2012 kuin 2/2013. (jos karenssi lasketaan siis sytojen lopettamisesta.) Helmikuu 2012 nimittäin on mielestäni jo ihan kohta. Nyt pitäis kyllä laskeutua pilvistä ja odotella Kaikkitietävän Tohtorin vo:ta.

Helteisiä aurinkopäiviä (tai niistä selviytymistsemppejä) kaikille!

 

Nyt saatiin lisätietoja eli nyt laski hcg 140stä 50,1 ja beta 16,9:stä 10, johinkin.. juttelin lääkärin kanssa eilen ja kertoi että tämä on mahdollista kuhan kokonaiskuvassa mennään alaspäin.. ja jos lähtee nousemaan paljon niin sitten otetaan uudet sytot mutta niitä ei mielellään otetan koska ne vaurioittaa emacoa enemmän munasarjoja..

joten rypäleen taistelu jatkuu..

oli ihanaa kun lääkäri puhui nyt karenssista ja tulevaisuudesta

 

Moikka Rypäle!

Olipa lohdullisia uutisia! Ja hyvä että pääsit juttusille lääkärin kanssa. Uskon ja luotan että sinäkin tästä taistelusta selviät voittajana ja vahvempana ihmisenä. Älä luovuta!!! =)

 

Hienoa kuulla Rypäle, että olet saanut kannustavia uutisia! Toivotaan todella että laskusuunta jatkuu! Kerrothan aina kuulumisia miten tilanne etenee. Anteeksi jos olen epäkorrekti kun kysyn miten olet sopeutunut tahdosta riippumattomaan "kesätukkaasi"? Ainakin olit laittanut hymiön kirjoituksesi perään... Jotenkin vaan voisi kuvitella, että kyllä se varmaan tunteita herättää (ellei sitten itsessä niin ympäristössä ainakin), kun sairaus tulee "näkyväksi".

DuskyLeDouxista ei ole kuulunut mitään?

Itse olen nyt sitten virallisesti karenssikerholainen Uusi lääkäri totesi yhtäkkiä aika epämääräisesti, että karenssi olisi noin puolesta vuodesta vuoteen (aika laaja skaala!). Tähän asti on kuitenkin aina puhuttu, että se olisi vuosi hoidon päättymisestä, joten sen mukaan aion tässä kyllä elää. Seuranta-aikataulukin tehtiin ensi kesään asti; verisuoniparat alkavat kihelmöidä jo neulojen ajattelemisestakin

 

Kesätukka on kyllä vaatinut sopeutumista ja nyt lähtee ripset ja kulmat joten sopeutumista lisää.. tänään tuli taas hcg tulokset eli beta ei tullut mutta normaali oli sama kuin viimekin viikolla eli 50,1?? joten taas odotusta jännitystä.. ja voi kun minäkin pääsisin "karenssikerhoon"

 

Neiti Näpsä, nyt vaan kaikkea mukavaa elämääsi odottelun ajaksi. Ja vauhtia ajankulkuun, sitä ainakin minä toivon.

Rypäle, inhottavaa aina odotella ja ihmetellä ja jännitellä noita verikoetuloksia..Tsemppiä ja halauksia!!!!

 

Kiitos Viuhtille mukavantoivotuksista. Sinulla on ilmeisesti Tohtorin vastaanotto edessäpäin, toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen

Se piti vielä sanomani, että minä sain viimeisimmällä tohtorikäynnilläni päivitetyn diagnoosin. Jos latinankielentaitooni on luottamista niin istukkasyövän tilalle tuli invasiivinen mola. Koodiksi oli merkitty O39.2, mutta sellaista ei taida olla olemassakaan.

 

Perjantaina kävin lekurissa ja kyllähän siellä keskustelua käytiin melko paljon..(kropassa kaikki ok.) Nyt ainakin sain faktatietoa:
-karenssi alkaa kaavinnasta minun kohdallani (syyskuu 2010)
-kahta vuotta suosittelevat edelleen, sanoin suoraan että tiedän ettei kaikilla ole niin pitkä tuo aika, vaikka syto-hoidot olisivat kestäneet kauemminkin
-kun hcg on ollut vuoden nollassa, riski sairastua on 1%. Tämän kohdalla mietin, että täytyykin sitten olla koko elämä ilman lasta, kun ainahan tuo riski on..

--> Erikoislääkärin vo puolen vuoden päästä ja sen jälkeen jos ei tule hcg-ylläreitä, minun karenssini päättyy siihen.

Tästä sain toivoa, helmikuuhun ei ole enää pitkä aika! ja mistä sitä tietää mitä sitten tekeekään, mutta ainakin loppuu kuukausien, vuosien, päivien laskeminen ja pakkomielteityys!

Aurinkoisia alkusyksyn päiviä!

 

Ikävässä tilanteessa tänään osuin Plazan palstalle, jossa luin kokemuksistannei. Tämä koko aihe ja asia on vasta tänään hypännyt silmilleni, enkä tiedä kuinka tässä pitäisi toimia tai mihin varautua.

Oma tilanne: rv22+3. Joskus 10.viikolla mulla alkoi pieni ruskea vuoto. Viikkokausia mulle sanottiin sen olevan normaalia ja ettei lääkäriä tarvita. Varhaisultrassa rv7 näkyi normaalin alkion lisäksi hematooma. Np-ultrassa rv13+1 kaikki oli hyvin, eikä istukasta mainittu mitään. Vuotoa kuitenkin oli koko ajan, jolloin labranäytteiden perusteella sain antibioottikuurin emätintulehdukseen - lääkärissä käymättä. Vuoto ei loppunut, joten vihdoin rv17 lääkärille joka totesi, että "onpa outoa". Sain vahvemmat antibiootit. Niiden jälkeen uudestaan lääkärille -> lähete kätilöopistolle. Siellä lääkäri totesi jotakin poikkeavaa istukan ympärillä. Ei osannut sanoa muuta, halusi näyttää kuvat ylilääkärille. Vuoto loppui ja parin viikon päästä menin normaalisti rakenneultraan rv20. Paikalla lääkäri ja kokenut kätilö, jotka kumpikaan eivät osanneet tulkita sammankonkutumaista löydöstä. Tänään vihdoin siis ylilääkäri ultrasi, eikä hänkään osannut sanoa kuin poikkeava löydös ja pyysi tulemaan ensi viikolla uudestaan, jotta ehtii tutustua kirjallisuuteen. Hän mainitsi siis sivumennen erittäin harvinaisesta sikiöllisestä rypäleraskaudesta. Mulla kuitenkin veriarvot (hcg?) ovat kokoajan olleet normaalit. Samoin vauvan koko ja kehitys ovat koko ajan olleet aivan viikkoja vastaavaa.

Guuglaamalla sikiöllisestä rypäleraskaudesta osuin siis palstalle. Sen jälkeen kyyneleistä ei olekaan tullut loppua, ennusteet kun ovat niin mahdottoman lohduttomat. Vielähän en ole diagnoosia saanut, lääkärit kun tuntuvat olevan aivan pihalla tuon näkymän takia. Oletteko kuullut muista, joilla osittainen rypäleraskaus mutta hcg ja sikiön kehitys normaali? En tiedä, mihin mun pitäisi varautua ensi torstain tutkimusta varten. Suru on suuri, kun vauvan liikkeetkin ovat jo alkaneet tuntumaan hyvin.

 

Voi Suruinen, miten kurjaa tuollainen tietämättömyys.. En ole varma onko täällä kellään ollut tilannetta, jossa raskaus ei olisi mennyt kesken jo varhaisessa vaiheessa, se kuuluu yleensä taudin kuvaan... Internetistä löytyy tuostakin harvinaisesta tapauksesta tietoja, ja niillä oletkin varmaan jo tankannut itsesi pyörryksiin..
Toivottavasti lääkärit saavat faktat koottua ja saat kaiken mahdollisen tuen, avun ja tietoosi kaikki mahdollisuudet ja riskit. Olen pahoillani ja voimia sinulle paljon, on varmasti kovin turhauttava tilanne kun vauva on jo konkreettisestikin olemassa. :'( Haleja..

 

Voimia sinulle Suruinen! Pikaiset kommentit: Kyselit henkilöitä, joilla olisi ollut osittainen rypäleraskaus. Mieleeni ovat ainakin jääneet nimimerkit Kotihiiri, Tiuhti ja Viuhti sekä Otavainen, joiden raskaus oli ehtinyt jo aika pitkälle ennen kuin tilanne huomattiin. Toivottavasti saat pian selkeyttä omaan tilanteeseesi!

 

Täällä ilmoittautuu yksi lisää, epäilynä osittainen rypäleraskaus ja kovin epäreilulta ja toivottomalta nyt tuntuu...
Olen 38-vuotias ja minulla on yksi 15-vuotias poika. Poikaa odottaessani minua ultrattiin useampaan otteeseen kun istukka oli lokeroinen. Istukan kanssa oli myös pojan syntymän jälkeen ongelmia, näytti poistuneen kokonaan synnytyksessä, mutta kuukausi synnytyksen jälkeen alkoi massiivinen verenvuoto. Ambulanssilla sairaalaan, useampi pussi verta ja kaavintaan, istukkaa oli jäänyt sinne kohtuun vielä reilusti. Ikinä en saanut tietää mistä tuo johtui, mutta muistan lääkärin silloin sanoneen, että seuraavien raskauksien kohdalla minun täytyy muistaa mainita tästä istukka asiasta niin tekevät varmuuden vuoksi kaavinnan heti. No, sitä toista raskautta ei sitten kuulunut, ei ainakaan ennenkuin nyt 15-vuoden yrittämisen jälkeen. Tähän on ollut useampia syitä: vuonna 2005 todettiin vaikea endometrioosi jonka johdosta torvet täysin tukossa. Silloin kerrottiin etten voi normaalisti raskautua lainkaan. Samoin silloin löydettiin rakennepoikkeavuus kohdusta, minulla on kaksisarvinen kohtu pitkällä väliseinällä. Ex-miehen kanssa käytiin ivf-hoidot läpi, tosin nekin ylilääkäri keskeytti koska raskautumisen mahdollisuudet oli kuulemma niin pienet. Eli noin kaksi vuotta sitten hautasin täysin haaveet toisesta lapsesta ja hyväksyinkin tämän jo, en enää iltaisin nukahtanut haavekuvaan pienestä kääröstä sylissäni.
Jokunen kuukausi sitten aloitin puhtaalta pöydältä uudessa suhteessa, kerroin jo heti etten voi raskautua. Noin kuukausi sitten endometrioosi kivut tuntuivat pahantuneen roimasti ja sain pikaisen lähetteen keskussairaalaan. Siellä lääkäri ultrasi ja aloitti lauseen: olisiteko mahdollisesti rask.... Keskeytin ja sanoin ettei se ole mahdollista koska torvet on tutkimusten mukaan täysin tukossa. Sain keltarauhashormoni reseptin ja ko lääkitys piti aloittaa seuraavista kuukautisista. Kuukautisia ei sitten kuulunut, vaikka aina olleet säännölliset. Tein positiivisen raskaustestin noin rv 5+5 ja voitte uskoa että yllätys oli melkoinen: kädet vapisi ja piti soittaa sisko paikalle tarkistamaan testin tulos. Tai itseasiassa kolmen testin, piti tehdä kolme testiä kun en voinut uskoa tätä todeksi!!! Itkin ilosta, hämmennyksestä ja pelosta. Pelkäsin heti ensimmäisen testin tehtyäni että kyse on kohdunulkoisesta raskaudesta.

Heti seuraavana arkipäivänä marssin neuvolaan ultrattavaksi. Pääsinkin sinne samantien ja ultraava lääkäri totesi että löytää kyllä sikiöpussin mutta ei mitään muuta, varoitteli tuulimunasta ja seuraava ultra sovittiin kahden päivän päähän. Hcg oli tuolloin reillu 3000. Kahden päivän päästä hcg yli 7000, ultrassa oli näkevinään heikon sikiökaiun, mutta hyvin epäselvä tilanne. Ultria on nyt tehty yhteensä kuusi, mitään elinkelpoista ei ole löytynyt ja joka kerta epäselvä tilanne. Hcg on noussut tuplaantuen joka toinen päivä, nyt vimeisessä mittauksessa oli tosin selvästi hidastunut tuo hcg:n nousu ollen nyt noin 110000. Tänään siis viimeksi ultrattu, nyt viikkoja 8+0 ja sikiöpussin lisäksi epäselvää muodostelmaa.
Huomenna menen aamusta imutyhjenykseen, vahva epäily osittaisesta rypäleraskaudesta.
Hämmentää ihan pirusti. Ensinnäkin olen iloinen siitä, että minulla ei olekaan paikat ihan tukossa eli raskautuminen voi olla mahdollista, tosin melkoisen vaikeaa. Mutta miksi ihmistä pitää kiusata näin!!! Kun on näin pitkään toivonut sitä toista lasta ja kaikkien raskautumisvaikeuksian jälkeen sitten onkin raskaana, niin tilanne on tämä
Kaikki vanhat pettymykset vyöryi päälle yhdellä kertaa. Ja entä jos tässä käy niin, että karenssiajastani tulee pitkä, ikää on jo sen verran ettei taida olla mahdollista enää sitten yrittääkkään uutta raskautta. Ja mihin kaikkiin hoitohin sitä on mahdollisesti joutumassa. Ainut päätös mitä olen mielessäni nyt pystynyt tekemään on se, että jos tästä ei selvitä ilman rankempia hoitoja niin silloin pyydän poistamaan kohdun kokonaan. Minähän siis oli jo kohdunpoistojonossa tuon edellisen endometrioosin takia tehdyn lääkärikäynnin jälkeen.
Hurjaa vuoristorataa tämä nyt on ja kai nämä asiat on nyt vain otettava yksi kerrrallaan vastaan. Sekavaa taisi olla tämä minun sepustuksenikin...

Tietoakin tuntuu saavan tästä niin kovin vähän, itseasiassa tältä palstalta tuntuu löytyvän enemmän tietoa kuin mitä olen lääkäreiltä saanut.

 

Suruinen, suuret pahoittelut tähän tilanteeseen joutumisesta!
Mun raskauden keskeytyksestä on ihan pian vuosi aikaa. Meidän poika syntyi rv 16+4 osittaisen molan takia. Pari edeltävää viikkoa oli vuotoa, mutta neuvolassa se kuitattiin ihan normaaliksi tutkimatta asiaa mitenkään. Pyörät lähtivät pyörimään vasta, kun mukaan tulivat raskausmyrkytyksen oireet (korkea verenpaine ja proteiinia virtsassa). Kun asiaa alettiin tutkimaan, niin hcg oli yli miljoonan ja sain diagnoosin hyvin nopeasti. Mulle ei käytännössä annettu vaihtoehtoja tilanteen ratkaisuksi, vaan se oli keskeytys, piste.

Rakenneultraan asti en päässyt, mutta nt-ultrassa kaikki oli ihan hyvin. Ihan viimeisinä päivinä pikkuisemme koko oli jäänyt vähän raskausviikoista jälkeen.

Tässä yksi linkki, jos et ole vielä siihen törmännyt Rypäleraskaus ja elävä sikiö, Duodecim

Tulethan kertomaan mitä torstaina selviää!

 

Pii-73, tiedonpuute oli minullakin suurensuuri ongelma.. Varsinkin kun hoitohenkilökunnallakaan ei ole aina asiat ihan hanskassa, tai ainakin törmäsin siihen että toisessa paikassa sanotaan toisella tavalla ja toisessa toisella tavalla..

Minulla oli siis "´kaikkii hyvin" kunnes menin vk:lla 12 ekaan ultraan, jossa ei löytynyt sikiötä vaan reikäistä istukkakudosta.

Voimia!

 

hcg oli edelleen normaali, jopa vähän laskenut (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin). osittaista rypäleraskautta ei voida sulkea pois, vaikka sitä erittäin epätodennäköisenä pidetäänkin. toistaiseksi ei ole mitään syytä, miksi raskautta ei jatkettaisi. olen tänään ollut lapsivesipunktiossa, josta selvitetään kromosomistoa, ja keuhkokuvissa. näistä sitten tulokset tulevat ensi viikolla, eli siihen saakka jännitettävää riittää. henkinen vointini on jo niin lähellä normaalia kuin voi, mutta tuo viikonloppu oli kyllä todella rankka. vauva liikkuu ja voimistuu kovasti koko ajan, yritän tästä ottaa sellaista positiivista merkkiä itselleni.

toivon voimia kaikille teille, jotka tämän asian kanssa joudutte tekemisiin tavalla tai toisella! ja kiitokset vastauksista!

 

Hei Suruinen!

Voi, mihin tilanteeseen olet joutunut.

Tähän ketjuun on kirjoittanut enemmälti kolme henkilöä, joilta on raskauden aikana diagnosoitu sekä elävä sikiö että trofoblastitauti. (Trofoblastitauti on yleistermi, jolla tarkoitetaan sekä rypäleraskautta että sen pahanlaatuisempaa "sisarusta", istukkasyöpää.) Kotihiirellä ja Riepusella tilanne havaittiin aikaisemmin kuin sinun tapauksessasi. Molempien raskaus keskeytettiin vaikean pohdinnan jälkeen myöhäisillä viikoilla, jottei äidin terveyttä riskeerattaisi. Molemmat äidit paranivat raskaudenkeskeytyksen jälkeen trofoblastitaudista täysin terveiksi seurannassa, mutta terveen sikiön menetys oli heille molemmille tuskallinen kokemus.

Minä olen se kolmas tapaus.

Minun tapauksessani lääkärit eivät pitkään aikaan tunnistaneet istukkani rakkulakudosta trofoblastitaudiksi, vaan raskautta jatkettiin rakkulakudoksen kehitystä seuraillen. Noin rv 23 alkaen vointini alkoi kuitenkin voimakkaasti heiketä, ja lopulta rv 29 minulla diagnosoitiinkin trofoblastitauti pahanlaatuisena istukkasyöpänä, laajalti keuhkoihin levinneenä. Synnytin seuraavalla viikolla pikkukeskosen (rv 30) sektiolla. Tuo poika on nyt terve kolmevuotias, ja minäkin paranin syövästä. Sain kuitenkin prosessin tuloksena elinikäisen keuhkovamman. Tarinani pääpiirteet löytyvät tästä ketjusta sivulta 23 alkaen.

Toivottavasti sinun istukkasi rakkulaisuus on tosiaan jotain muuta kuin trofoblastitauti! Mutta vaikka sinulla olisikin loppujen lopuksi trofoblastitauti, tilanteesi ei todellakaan olisi lohduton. Olet jo noin isoilla viikoilla, joten sinulla olisi joka tapauksessa hyvät mahdollisuudet synnyttää lapsesi elävänä ja saada sen jälkeen tehokasta hoitoa tautiisi. Suomalainen keskoshoito on hyvää, ja trofoblastitauti on erittäin herkkä nujertumaan, viimeistään sytostaateilla.

Onhan sinulta mitattu verestä hCG:n beta-arvo? Pahanlaatuiset trofoblastitaudit tuottavat vereen hCG:n beta-alayksikköä, jota normaaliraskaudessa veressä ei pitäisi olla (muistaakseni) ollenkaan. Tuolla testillä pitäisi siis saada varmuus siitä, onko sinulla pahanlaatuista trofoblastitautia vai ei.

Suosittelen myös, että jos tilanteesi jatkuu epäselvänä, kävisit vielä yksityisellä lääkäriasemalla hankkimassa myös jonkin riippumattoman erikoislääkärin mielipiteen tilanteestasi.

Tsemppiä Rypäleelle! Toivotaan nyt hartaasti, että viimeisetkin hCG:t sieltä tippuvat!

 

RYPÄLE: laitoin sähköpostia!

 

pii-73, miten imutyhjennys meni, saitko vastauksia? Voin vain kuvitella millaista vuoristorataa ajatuksesi menevät, kun on jo päästänyt irti raskaushaaveista, mutta yhtäkkiä alkaa tapahtua hämmentäviä ja pelottaviakin asioita.

Miten sinä Rypäle voit?

Muistaako muuten kukaan olleensa HPL-arvon mittauksessa? Lueskelin hoitokertomustani, ja minulle oli jossain vaiheessa määrätty tällainen tutkimus, mutta sellaisen tekijää ei ollut löytynyt. En äkkiseltään löytänyt netistä ymmärrykseeni menevää selitystä, että mitä tämä arvo olisi voinut kertoa.

 

kiitos otavainen!
mulla on sellainen aavistus, että beta-arvot olisi myös mitattu (muistaaksi edellinen kätilö kysyi lääkäriltä, että otetaanko se kanssa). mitään arvoja ei minulle ole kerrottu, enkä ole niitä tajunnut erikseen kysyä. nyt vaan sanottiin, että arvot ok. niitä keuhkokuvien tuloksia nyt vaan odotellaan, itse pelkään eniten kromosomipoikkeavuutta vauvassa. varmaan se on jokin evoluutio-biologinen refleksi, että sitä omaa terveyttään on valmis riskeeraamaan, jotta vauvaa voitaisiin vielä muutama viikko sitten kypsytellä.

täytyypä palata uudestaan tuohon sinun tarinaasi, nyt kun taas järkikin juoksee. kiva, kun laitoit sivunumeron muistiin! ihana kuulla, että sinun lapsesi on terve ja voi hyvin - se taitaa olla se paras palkinto kuitenkin. todella surullista sen sijaan tuo keuhkosairautesi. kiinnostaisi muuten, kirjoitit jossain vaiheessa että teette potilasvahinkoilmoituksen? miten tuon asian kanssa kävi? itseäni ihmetyttää myös, että tämän palstan mukaan viime vuosina olisi siis nyt mahd. 4 samankaltaista tapausta -> äärimmäisen harvinaista toki, mutta ei siis mahdotonta kuten minulle alkuun sanottiin. eikö tällaisista tapauksista tieto kulje edes kahvipöytäkeskusteluissa...

parasta mahdollista vointia sinulle toivon! ja toivottavasti voin ensi viikolla tulla kertomaan iloisia uutisia tänne!

 

Kyllähän näitä tapauksia valitettavasti tulee. Onhan meitä ainakin viisi (mä oon vaan kirjoitellut muita vähemmän, mun juttuja löytyy sivulta 49 alkaen). Toivottavasti Suruinen saat ensi viikolla positiivisia uutisia ja raskaus voi jatkua!!

 

Ihanaa, että tämä ketju on vielä toiminnassa, vaikkakaan en soisi kenenkään tarvitsevan tänne joukkoon liittyä. Kirjoitin aikanaan omaa stooria (sivu 51) ja ajattelin nyt päivittää kuulumisia liittyen molan jälkeisen raskauden seurantaan. Täällähän on joukossa myös toiveikkaana raskautumislupaa odottavia, joita tämä seuranta-asia ehkä askarruttaa.

Sairastuin siis 2009 partielliin molaan, joka todettiin toisessa varhaisultrassa aiemmin nähdyn alkion sykkeen kadottua ja rypälekudoksen muodostuttua. Kaavinnan ja hysteroskopian jälkeen alkoi toipuminen ja 6kk hysteroskopiasta sain luvan yrittää uudelleen raskautta. Uusi raskaus alkoikin pian ja sen seuranta toteutettiin Naistenklinikalla. Aiemman molaraskauden vuoksi tehtiin varhaisultra viikolla 8 ja hCG-arvot mitattiin kahdesti raskauden alkuvaiheessa. Sen jälkeen osallistuin normaaleihin sikiöseulontoihin. Synnytyksen jälkeen istukka lähetettiin patologin tarkastettavaksi ja 3kk kuluttua synnytyksestä mitattiin vielä hCG-arvot, jotka olivat tuolloin laskeneet arvoon <1. Tällainen seuranta siis toteutettiin mun kohdallani, mutta aikanaan saamistani vastauksista tiedän, että jopa samassa klinikassa seurannan toteutus vaihtelee tapauksittain. Ja kommenttina vielä ketjussa käytävään keskusteluun, että mullekin väläytettiin aluksi tuota 2 vuoden karenssia, vaikka kohdallani ei sytostaattihoitoa tarvittu.

Voimia kaikille hoidoissa, seurannassa ja karenssissa sinnitteleville!

 

toistaiseksi selvisin säikähdyksellä!
sekä vauvan kromosomisto että minun keuhkoni ovat kunnossa. näillä ei tietysti rypälettä eikä mitään muutakaan voida poissulkea, mutta vähintäänkin sillä saadaan vauvalle lisää kypsyttelyaikaa. nyt olen loppuraskauden sitten seurannassa, ja varmaankin viimeistään synnytyksen jälkeen sitten tutkitaan tuo ylimääräinen kasvusto. palailen tänne kertomaan, sitä mukaa kun/jos jotakin selviää.

omasta puolestani olo on kepeä, mutta sydän särkyy teidän puolestanne, jotka tätä vastaan taistelette. en koskaan tiennyt, että jotakin näin kauheaa on olemassa - jo pelkkä tietoisuus tämän mahdollisuudesta oli itselleni paha shokki. voimia ja toivoa, sitä teille toivotan!

 

Täällä yhä odotellaan patologin vastausta... Olen hätyytellyt sairaalaa asiasta ja tänään sain tiedon että patologin vastaus on tullut, mutta lääkäri ehtii soittaa minulle siitä vasta huomenna iltapäivällä. Nyt sitten jännittää ja pelottaa, niin monta tulevaisuuden asiaa tuntuu nyt olevan kiinni tuosta huomisesta lääkärin puhelusta.
Voimia meille kaikille!