Tulppaani
Kiitos tuesta ja kannustuksesta Murmeliini ja Inksu! Ne tulivat todella tarpeeseen. Toivon jaksamista kaikille muillekin palstailijoille ja niille jotka lukevat näitä sivuja.
Mette, olet todella elänyt järkyttäviä hetkiä... En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Alkaa oma kokemukseni kalveta tämän rinnalla... Toivotaan, että hoidot tehoavat ja selviät kaavinnalla, jos lapsi on vielä haaveissa. Ihanaa, että sinulla on kaksi lasta
Mulla ikää jo lähes 35v, joten pienikin odottelu tämän parin vuoden lapsettomuuden jatkoksi tuntuu tällä hetkellä raskaalle. Huomenna menen verikokeisiin ja toivottavasti tulokset tulevat pian!
Hyvät yöt
Mette, olet todella elänyt järkyttäviä hetkiä... En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Alkaa oma kokemukseni kalveta tämän rinnalla... Toivotaan, että hoidot tehoavat ja selviät kaavinnalla, jos lapsi on vielä haaveissa. Ihanaa, että sinulla on kaksi lasta
Mulla ikää jo lähes 35v, joten pienikin odottelu tämän parin vuoden lapsettomuuden jatkoksi tuntuu tällä hetkellä raskaalle. Huomenna menen verikokeisiin ja toivottavasti tulokset tulevat pian!
Hyvät yöt
Viuhti
Höh, kirjoitin äärettömän pitkän kirjoituksen ja sitten läppäri rupesi hirbernoimaan. (!!???) Joten, jääkööt ensi kertaan ja Metelle ja Tulppaanille suuret voimahalaukset, toivottavasti teidän hcg:t laskevat hienosti.
mette
heippa! eilen kun kirjoitin tuon viimesen viestin,niin siitä muutaman tunnin päästä piti lähteä ambulanssilla sairaalaan koska supistuskivut kävi aivan sietämättömäksi ja vuoto oli runsasta.
päivystyksessä kun lääkäri teki sisätutkimuksen niin kohdusta tuli miehen nyrkin kokoinen istukka ja kaikkea muuta raskausmateriaalia,yök! kivut loppuivat kuitenkin siihen paikkaan,ja voi että olo oli helpottunut!!!!
siitä jäin osastolle, ja tänä aamuna tehtiin kaavinta joka sujui tosi hyvin.
Olo on tosi hyvä tällähetkellä.kotona siis olen jo
huomenna alkaa 3.metotreksaatti jakso.eli joka toinen päivä käyn naistenpolilla piikillä.
kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!
jaksamisia tulppaanille ja kaikille jotka tämän asian kanssa ovat joutuneet tekemisiin!<3
päivystyksessä kun lääkäri teki sisätutkimuksen niin kohdusta tuli miehen nyrkin kokoinen istukka ja kaikkea muuta raskausmateriaalia,yök! kivut loppuivat kuitenkin siihen paikkaan,ja voi että olo oli helpottunut!!!!
siitä jäin osastolle, ja tänä aamuna tehtiin kaavinta joka sujui tosi hyvin.
Olo on tosi hyvä tällähetkellä.kotona siis olen jo
huomenna alkaa 3.metotreksaatti jakso.eli joka toinen päivä käyn naistenpolilla piikillä.
kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!
jaksamisia tulppaanille ja kaikille jotka tämän asian kanssa ovat joutuneet tekemisiin!<3
Inksu
Mette: Voimia myös sinulle. Kurjaa, että joudut myöskin tämän asian kanssa painiskelemaan. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Omassa tilanteessa sen verran tapahtunut, että nyt kun olen haastava potilas, joka vastustaa karenssia, niin sain kutsun ultraan ja keskustelemaan lääkärin kanssa. Jotakin hyvää siitäkin koitui. Katsotaan, mitä tätsä nyt seuraa.
Omassa tilanteessa sen verran tapahtunut, että nyt kun olen haastava potilas, joka vastustaa karenssia, niin sain kutsun ultraan ja keskustelemaan lääkärin kanssa. Jotakin hyvää siitäkin koitui. Katsotaan, mitä tätsä nyt seuraa.
Tulppaani
Heipä hei!
Sain tuloksia verikokeista... Hcg on laskenut hienosti, nyt 8,3! Ihan mahtavaa! On kuulemma epätodennäköistä, että minulla olisi rypäleraskautta sitten kuitenkaan, kun noin nopeasti ja hyvin ovat arvot laskeneet. Täytyy mennä velä ainakin yksiin verikokeisiin kahden viikon päästä, jolloin saan myös lausunnon toiselta patologilta. Mutta nyt näyttää tosi hyvältä näiden tietojen perusteella!
Kävin aamulla kaavinnan jälkitarkastuksessa ja ultrassa kaikki näytti normaalilta, eikä mitään ole jäänyt kohtuun
Huh, olen niiiiiin suunnattoman helpottunut, jos pääsen tästä näin vähällä ja pelkällä säikähdyksellä. Meillä on 6v hääpäivä nyt lauantaina ja ihana fiilis juhlistaa sitä näiden uutisten saattelemana. Todella syytä juhlaan
Samalla tietysti suuri myötätunto teitä kohtaan, joilla rypäleraskaus on. Voimia kaikille!
Sain tuloksia verikokeista... Hcg on laskenut hienosti, nyt 8,3! Ihan mahtavaa! On kuulemma epätodennäköistä, että minulla olisi rypäleraskautta sitten kuitenkaan, kun noin nopeasti ja hyvin ovat arvot laskeneet. Täytyy mennä velä ainakin yksiin verikokeisiin kahden viikon päästä, jolloin saan myös lausunnon toiselta patologilta. Mutta nyt näyttää tosi hyvältä näiden tietojen perusteella!
Kävin aamulla kaavinnan jälkitarkastuksessa ja ultrassa kaikki näytti normaalilta, eikä mitään ole jäänyt kohtuun
Huh, olen niiiiiin suunnattoman helpottunut, jos pääsen tästä näin vähällä ja pelkällä säikähdyksellä. Meillä on 6v hääpäivä nyt lauantaina ja ihana fiilis juhlistaa sitä näiden uutisten saattelemana. Todella syytä juhlaan
Samalla tietysti suuri myötätunto teitä kohtaan, joilla rypäleraskaus on. Voimia kaikille!
mette
moikka! ihania uutisia tulppaanilla! <3 mahtavaa jos ja kun ei olekkaan rypäleraskautta!!
mä kävin verikokeissa 15.päivä ja hcg oli enää 530! kun edellisessä mittauksessa oli 29000.
ens keskiviikkona alkaa taas uus metotreksaatti jakso.sen jälkeen kun arvot ovat alle 5 niin pitää pistää vielä 1 hoitojakso... mut eiköhän tässäkin olla jo loppusuoralla kohtu ultrattiin tällävikolla ja se oli tyhjä.
patologilta oli tullut myös vastaukset näytteestä ja on "pelkkä" rypäleraskaus,eikä ole mitään syöpään viittaavaa! HUH!
sellaista tänne!
mä kävin verikokeissa 15.päivä ja hcg oli enää 530! kun edellisessä mittauksessa oli 29000.
ens keskiviikkona alkaa taas uus metotreksaatti jakso.sen jälkeen kun arvot ovat alle 5 niin pitää pistää vielä 1 hoitojakso... mut eiköhän tässäkin olla jo loppusuoralla
kohtu ultrattiin tällävikolla ja se oli tyhjä. patologilta oli tullut myös vastaukset näytteestä ja on "pelkkä" rypäleraskaus,eikä ole mitään syöpään viittaavaa! HUH!
sellaista tänne!
pumperi
Hei!
Sain eilen lääkäriltä mola-epäilyn, kun piti alkaa rv9. Raskauduin IVF hoidon seurauksena ja kävin ensimmäisessä varhaisultrassa rv 7+1, jolloin näkyi viikkoja 6+3 vastaava alkio, jolla oli heikko sydämen syke. Jo silloin näkyi tuon alkion lisäksi kaksi ylimääräistä nesterakkulaa ja alkion oma nestepussi oli aivan liian pieni niille viikoille. Lääkäri sanoi suoraan, ettei hän voi luvata, että tämä raskaus jatkuisi ja halusi, että tulemme uudelleen kahden viikon päästä. Kahden viikon piinaavan ajanjakson varauduin siis keskenmenoon ja jostain syystä myös rypäleraskaus kävi mielessä, kun olin siihen lapsettomuusasioita tutkiessani aikaisemminkin törmännyt, mutta hautasin sen ajatuksen syvälle, kun hiukan luin miten harvinaisesta asiasta on kyse ja katselin tyypillisiä ultralöydösten kuvia. Eilen sitten menimme tarkistuskäynnille ja enää ei näkynyt kuin ihan heikko kaiku alkiosta ja ruskuaispussista, mutta jäljellä oli edelleen ne 3 rakkulaa, jotka olivat hieman suurentuneet. Sain lähetteen kätilöopistolle ja lähetteessä luki, että suositellaan kaavintaa istukan rakkulaisuuden vuoksi.
Kätilöopistolla jouduin ensin törpön kätilön puhuteltavaksi, hän ei ollut edes vaivautunut lukemaan lähetettäni. Tämän jälkeen odottelin pari tuntia pääsyä lääkärille, joka otti kokeita ja teki sisätutkimuksen, mutta ei kommentoinut näitä mitenkään. Ultrattuaan hän sanoi, että kaavittava on ja rohkaistuin kysymään, mitä hän epäilee. Lääkäri oli oikein mukava ja sanoi hyvin rauhallisesti, ettei ole varma, mutta on mahdollisuus, että kyseessä on sellainen kuin mola-raskaus, koska istukka on omituinen. Kysyin mitä se merkitsee ja minulle sanottiin, että siitä seuraa tyypillisesti 6 kk raskautumiskielto. Kysyin vielä, että pitääkö lääkäri todennäköisenä, että diagnoosi on tämä mola-raskaus, johon lääkäri sanoi vain, että eihän voi sanoa että se olisi todennäköistä ja että verikoetulokset antavat viitteitä (tulokset tulevat torstaihin mennessä) ja totuus selviää sitten patologin lausunnosta. Ja että joskus myös tavallinen keskenmeno antaa tämän näköisen löydöksen. Mutta minulla tuo löydös oli kyllä havaittavissa jo ennen varsinaista keskenmenoa, hyvä asia kai kuitenkin, että ainakaan näkyviä rakkuloita ei ollut tullut lisää kahden viikon aikana?
Mitään oireita minulla ei ole ollut, ei yhtään tippaa verenvuotoa eikä pientä etomista kummempaa pahoinvointia ja oikeastaan ainut selvä raskausoire on arat rinnat ja ne ovat sitä edelleenkin, vaikka alun todella suuri arkuus onkin kadonnut jo viikkoja sitten sekä kohonnut ruumiinlämpö. Raskaushormoni ei noussut ainakaan testien mukaan mitenkään supernopeasti (mistä olinkin tosi huolissani...) ja sain vahvat viivat raskaustestiin vasta 2,5 viikkoa menkkojen oletetun alkamispäivän jälkeen.
Eilinen meni ihan hirveässä shokissa ja itkiessä ja luinkin koko tämän teidän ketjunne läpi ja en tiedä lisääntyikö pelko vai ei. Vähän se toi toivoa, että joillain mola-epäily oli jäänyt vain epäilyksi ja toisaalta, että kaikki ovat siitä selvinneet, vaikka tällä hetkellä tuntuu, etten millään jaksa mitään hoitoja... Tosi hyvä kuitenkin, että tällainen ketju on koska täältä löytyi kuitenkin kaikkein eniten tietoa koko jutusta.
Erityisen vaikealta tuntuu ajatus sytostaateista ja ehkä jopa 2 vuoden raskautumiskiellosta, koska takana on jo 2 vuotta yritystä ja tulosta on tullut vain IVF-hoidolla. Puolen vuoden raskautumiskiellon uskon kestäväni hyvinkin, koska olen jo aikalailla tottunut odottelemaan ja odottelemaan ja tällä hetkellä koko raskaus tuntuu vain niin isolta painajaiselta, ettei edes tee heti mieli uudelleen sitä kokea. Mutta esim. 2 vuoden karenssi alkaa tuntua jo liian pahalta.
Minua myös epäilyttää, että voidaanko meidän pakasteessa olevia alkioita käyttää, vai piileekö niissäkin tämä mola-riski? Käsittääkseni, koska alkiolla oli syke, vaikkakin heikko, meidän tapauksessa olisi kyse osittaisesta molasta? Ja luin jostain lääketieteellisestä julkaisusta, että osittainen mola johtuu joko siitä, että munasolu on päästänyt sisäänsä 2 siittiötä (voisi kai olla hyvin mahdollista, että osa munasoluistani oli jo mennyt ylikypsiksi hoidon hieman epäonnisen ajoituksen vuoksi ja siksi pääsi käymään noin) tai siitä, että siittiössä on virheellisesti kaksinkertainen kromosomisto ja tätä jälkimmäistä pelkään erityisesti, koska lapsettomuus johtuu meillä nimenomaan siittiöiden laadusta. Joka tapauksessa nyt siirretty alkio oli luokitusten mukaan ns. top-alkio, eli piti olla hyvän laatuinen.
Kaavintaan olen menossa torstaiaamuna, mutta kiitos tämän mola-epäilyn koko kaavinta tai edes keskenmeno ei tällä hetkellä tunnu juuri miltään muulta kuin, etttä olisin niin kovin helpottunut jos kaavinnan jälkeen sanottaisi vain, että kyse oli ihan tavallisesta keskenmenosta... Ehkä suru lapsenalun menettämisestä tulee jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä on päällä vain kauhu mahdollisesta molasta ja suurimmat toiveet keskittyvät siihen, ettei sitä olisikaan. Eli se varmaan tehokkaasti peittää alleen kaiken muun. Tietenkin kaikki se epäoikeudenmukaisuusajatus on tässä mukana, mutta ne ovat niin ikään kohtuullisen tuttuja ajatuksia minulle.
Sain eilen lääkäriltä mola-epäilyn, kun piti alkaa rv9. Raskauduin IVF hoidon seurauksena ja kävin ensimmäisessä varhaisultrassa rv 7+1, jolloin näkyi viikkoja 6+3 vastaava alkio, jolla oli heikko sydämen syke. Jo silloin näkyi tuon alkion lisäksi kaksi ylimääräistä nesterakkulaa ja alkion oma nestepussi oli aivan liian pieni niille viikoille. Lääkäri sanoi suoraan, ettei hän voi luvata, että tämä raskaus jatkuisi ja halusi, että tulemme uudelleen kahden viikon päästä. Kahden viikon piinaavan ajanjakson varauduin siis keskenmenoon ja jostain syystä myös rypäleraskaus kävi mielessä, kun olin siihen lapsettomuusasioita tutkiessani aikaisemminkin törmännyt, mutta hautasin sen ajatuksen syvälle, kun hiukan luin miten harvinaisesta asiasta on kyse ja katselin tyypillisiä ultralöydösten kuvia. Eilen sitten menimme tarkistuskäynnille ja enää ei näkynyt kuin ihan heikko kaiku alkiosta ja ruskuaispussista, mutta jäljellä oli edelleen ne 3 rakkulaa, jotka olivat hieman suurentuneet. Sain lähetteen kätilöopistolle ja lähetteessä luki, että suositellaan kaavintaa istukan rakkulaisuuden vuoksi.
Kätilöopistolla jouduin ensin törpön kätilön puhuteltavaksi, hän ei ollut edes vaivautunut lukemaan lähetettäni. Tämän jälkeen odottelin pari tuntia pääsyä lääkärille, joka otti kokeita ja teki sisätutkimuksen, mutta ei kommentoinut näitä mitenkään. Ultrattuaan hän sanoi, että kaavittava on ja rohkaistuin kysymään, mitä hän epäilee. Lääkäri oli oikein mukava ja sanoi hyvin rauhallisesti, ettei ole varma, mutta on mahdollisuus, että kyseessä on sellainen kuin mola-raskaus, koska istukka on omituinen. Kysyin mitä se merkitsee ja minulle sanottiin, että siitä seuraa tyypillisesti 6 kk raskautumiskielto. Kysyin vielä, että pitääkö lääkäri todennäköisenä, että diagnoosi on tämä mola-raskaus, johon lääkäri sanoi vain, että eihän voi sanoa että se olisi todennäköistä ja että verikoetulokset antavat viitteitä (tulokset tulevat torstaihin mennessä) ja totuus selviää sitten patologin lausunnosta. Ja että joskus myös tavallinen keskenmeno antaa tämän näköisen löydöksen. Mutta minulla tuo löydös oli kyllä havaittavissa jo ennen varsinaista keskenmenoa, hyvä asia kai kuitenkin, että ainakaan näkyviä rakkuloita ei ollut tullut lisää kahden viikon aikana?
Mitään oireita minulla ei ole ollut, ei yhtään tippaa verenvuotoa eikä pientä etomista kummempaa pahoinvointia ja oikeastaan ainut selvä raskausoire on arat rinnat ja ne ovat sitä edelleenkin, vaikka alun todella suuri arkuus onkin kadonnut jo viikkoja sitten sekä kohonnut ruumiinlämpö. Raskaushormoni ei noussut ainakaan testien mukaan mitenkään supernopeasti (mistä olinkin tosi huolissani...) ja sain vahvat viivat raskaustestiin vasta 2,5 viikkoa menkkojen oletetun alkamispäivän jälkeen.
Eilinen meni ihan hirveässä shokissa ja itkiessä ja luinkin koko tämän teidän ketjunne läpi ja en tiedä lisääntyikö pelko vai ei. Vähän se toi toivoa, että joillain mola-epäily oli jäänyt vain epäilyksi ja toisaalta, että kaikki ovat siitä selvinneet, vaikka tällä hetkellä tuntuu, etten millään jaksa mitään hoitoja... Tosi hyvä kuitenkin, että tällainen ketju on koska täältä löytyi kuitenkin kaikkein eniten tietoa koko jutusta.
Erityisen vaikealta tuntuu ajatus sytostaateista ja ehkä jopa 2 vuoden raskautumiskiellosta, koska takana on jo 2 vuotta yritystä ja tulosta on tullut vain IVF-hoidolla. Puolen vuoden raskautumiskiellon uskon kestäväni hyvinkin, koska olen jo aikalailla tottunut odottelemaan ja odottelemaan ja tällä hetkellä koko raskaus tuntuu vain niin isolta painajaiselta, ettei edes tee heti mieli uudelleen sitä kokea. Mutta esim. 2 vuoden karenssi alkaa tuntua jo liian pahalta.
Minua myös epäilyttää, että voidaanko meidän pakasteessa olevia alkioita käyttää, vai piileekö niissäkin tämä mola-riski? Käsittääkseni, koska alkiolla oli syke, vaikkakin heikko, meidän tapauksessa olisi kyse osittaisesta molasta? Ja luin jostain lääketieteellisestä julkaisusta, että osittainen mola johtuu joko siitä, että munasolu on päästänyt sisäänsä 2 siittiötä (voisi kai olla hyvin mahdollista, että osa munasoluistani oli jo mennyt ylikypsiksi hoidon hieman epäonnisen ajoituksen vuoksi ja siksi pääsi käymään noin) tai siitä, että siittiössä on virheellisesti kaksinkertainen kromosomisto ja tätä jälkimmäistä pelkään erityisesti, koska lapsettomuus johtuu meillä nimenomaan siittiöiden laadusta. Joka tapauksessa nyt siirretty alkio oli luokitusten mukaan ns. top-alkio, eli piti olla hyvän laatuinen.
Kaavintaan olen menossa torstaiaamuna, mutta kiitos tämän mola-epäilyn koko kaavinta tai edes keskenmeno ei tällä hetkellä tunnu juuri miltään muulta kuin, etttä olisin niin kovin helpottunut jos kaavinnan jälkeen sanottaisi vain, että kyse oli ihan tavallisesta keskenmenosta... Ehkä suru lapsenalun menettämisestä tulee jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä on päällä vain kauhu mahdollisesta molasta ja suurimmat toiveet keskittyvät siihen, ettei sitä olisikaan. Eli se varmaan tehokkaasti peittää alleen kaiken muun. Tietenkin kaikki se epäoikeudenmukaisuusajatus on tässä mukana, mutta ne ovat niin ikään kohtuullisen tuttuja ajatuksia minulle.
Tulppaani
Hei,
Pumperille paljon voimia tulosten odotteluun! Tiedän omasta tuoreesta kokemuksesta, että viikot ja päivät kuluvat välillä piinaavan hitaasti.
Minä sain kuin sainkin vihdoin kolmen patologin lausunnon ja useiden verikokeiden ja kahden kuukauden odottelun jälkeen puhtaat paperit. Eli meille näytettiin vihreää valoa uuteen yritykseen...
Olen kiitollinen siitä tuesta mitä annoitte minulle täällä! Aurinkoista kevättä kaikille kaikesta huolimatta! Varmasti käyn välillä kurkkimassa mitä itse kullekin kuuluu ja toivon kaikille mahdollisimman pikaisia paranemisia
Pumperille paljon voimia tulosten odotteluun! Tiedän omasta tuoreesta kokemuksesta, että viikot ja päivät kuluvat välillä piinaavan hitaasti.
Minä sain kuin sainkin vihdoin kolmen patologin lausunnon ja useiden verikokeiden ja kahden kuukauden odottelun jälkeen puhtaat paperit. Eli meille näytettiin vihreää valoa uuteen yritykseen...
Olen kiitollinen siitä tuesta mitä annoitte minulle täällä! Aurinkoista kevättä kaikille kaikesta huolimatta! Varmasti käyn välillä kurkkimassa mitä itse kullekin kuuluu ja toivon kaikille mahdollisimman pikaisia paranemisia
Pumperi
Tulppaanille onnea puhtaan papereista!
Meillä ei käynyt niin hyvin. Kaavinnan jälkeen näytti jo hyvälle ja todettiin, että epäilys oli ehkä turha. Verikoearvotkin oli aika ok:t, HCG noin 16 000 ja beta HCG noin 700 ennen kaavintaa. Mutta tänään tuli patologin lausunto, jokin histologinen tarkastelu, ei siis ollenkaan kromosomeja katsotakaan, ja siinä oli tuomiona osittainen mola-raskaus.
Tänään otettiin sitten "lähtöarvo" HCG ja keuhkokuvat ja jälkitarkastus on huhtikuun lopulla ja sitten otetaan ensimmäinen seuranta HCG. Jos arvot laskee 2 kk mittaamattomiin, saadaan yrittää ilmeisesti lokakuussa taas (laskenta siis lähtee kaavinnasta, joka oli viikko sitten), ja jos ei, niin sitten seuranta on mitä vaan puolesta vuodesta kahteen vuoteen riippuen siitä, missä vaiheessa mittaamaton arvo saavutetaan ja joudutaanko tehdä jotain hoitoja seurannan lisäksi.
Aikamoinen romahdus tämä oli, kun kaavinnan jälkeen kaikki näytti jo niin hyvälle ja kaikki viittasi vaan tavalliseen keskenmenoon. Tämänpäiväisen lääkärin mukaan meillä ei pitäisi olla pelkoa molan uusiutumisesta seuraavissa raskauksissa, vaan olisi kyse aivan satunnaisesta tapahtumasta. Minua kun pelottaa, että sama vika olisi kaikissa meidän pakastetuissa alkioissakin...
Minua hoidetaan kätilöopistolla ja ainakin tähän mennessä kaikki lääkärit ja hoitajat on olleet tosi ymmärtäväisiä ja vakuuttavan oloisia ja kaikilta on tullut selkeästi samanlaista tietoa. Pitää toivoa, että jatkossakin linja on johdonmukainen eikä tule mitään kovin eriäviä mielipiteitä.
Meillä ei käynyt niin hyvin. Kaavinnan jälkeen näytti jo hyvälle ja todettiin, että epäilys oli ehkä turha. Verikoearvotkin oli aika ok:t, HCG noin 16 000 ja beta HCG noin 700 ennen kaavintaa. Mutta tänään tuli patologin lausunto, jokin histologinen tarkastelu, ei siis ollenkaan kromosomeja katsotakaan, ja siinä oli tuomiona osittainen mola-raskaus.
Tänään otettiin sitten "lähtöarvo" HCG ja keuhkokuvat ja jälkitarkastus on huhtikuun lopulla ja sitten otetaan ensimmäinen seuranta HCG. Jos arvot laskee 2 kk mittaamattomiin, saadaan yrittää ilmeisesti lokakuussa taas (laskenta siis lähtee kaavinnasta, joka oli viikko sitten), ja jos ei, niin sitten seuranta on mitä vaan puolesta vuodesta kahteen vuoteen riippuen siitä, missä vaiheessa mittaamaton arvo saavutetaan ja joudutaanko tehdä jotain hoitoja seurannan lisäksi.
Aikamoinen romahdus tämä oli, kun kaavinnan jälkeen kaikki näytti jo niin hyvälle ja kaikki viittasi vaan tavalliseen keskenmenoon. Tämänpäiväisen lääkärin mukaan meillä ei pitäisi olla pelkoa molan uusiutumisesta seuraavissa raskauksissa, vaan olisi kyse aivan satunnaisesta tapahtumasta. Minua kun pelottaa, että sama vika olisi kaikissa meidän pakastetuissa alkioissakin...
Minua hoidetaan kätilöopistolla ja ainakin tähän mennessä kaikki lääkärit ja hoitajat on olleet tosi ymmärtäväisiä ja vakuuttavan oloisia ja kaikilta on tullut selkeästi samanlaista tietoa. Pitää toivoa, että jatkossakin linja on johdonmukainen eikä tule mitään kovin eriäviä mielipiteitä.
Inksu
Täälähän on uusi kohtalontoveri. Halauksia sinulle Pumperi. Tuossa alussa kaikki tuntuu ihan kamalalta ja itku on pinnassa koko ajan. Voimia. Toivottavasti selviät ilman hoitoja. Peukut on täällä pystyssä puolestasi.
Minä viettelin rypäleraskauden vuosipäivää vappuna. Vuosi sitten alkoi järkyttävä pahoinvointi ja koko vyyhti alkoi aueta. Nyt huomaan vuoden hurahtaneen todella nopeasti. Kävin myös maaliskuussa lääkärillä ja selvisi, että karenssia on jäljellä vielä toinen vuosi. Eli nyt edessä olisi vielä yksi odottelun vuosi lusittavana. Karenssin kokonaiskestoksi tulisi siis lopulta yhteensä kaksi vuotta, mutta tämä tuntuu kuitenkin helpotukselta, sillä alun perin lääkärit olivat suunitelleet karenssin kestämään koko 2012 vuoden loppuun. Itse en ole vielä päättänyt, kuinka kauan aion ehkäisyä jatkaa ja karenssia noudattaa. Saapi nähdä. Toisaalta mun terveydestä tässä kuitenkin on kyse.
Rypäleraskaudesta välillisesti aiheutuneet murheet eivät kuitenkaan ole loppuneet. Tällä hetkellä minulla on työn alla oman hormonitoiminnan käynnistäminen. Läkärillä käydessäni nimittäin selvisi, että kohdun limakalvoni on lähes olematon. Sen pitäisi olla vähintään 5 mm paksu, jotta kuukautiset olisivat ylipäätään mahdolliset ja mahdollisimman paksu, jotta sinne voisi munasolu joskus kiinnittyä. Lisäksi munasarjani ovat aiankin tilapäisesti nukuksissa. Niissä ei tällä hetkellä kypsy munasoluja eikä näy toimintaa. Tästä tilasta saan kiittää sytosstaatteja, jolla tuhotaan soluja ja estetään niiden uusiutumista. Sytostaatit eivät kuitenkaan osaa erotella, minkä solujen kimppuun käyvät, vaan vaikuttavat myös sukusolihimme ja hormonitoimintaamme. Minulle määrätyt e-pillerit ylläpitivät tätä kehon uinuvaa tilaa. Nyt on ehkäisy vaihdettu muuhun ja toivotaan hormonitoiminnan käynnistyvän vähitellen itsestään.
Jännittää, kuinka käy. Kehossa tuntuu erilaisia tuntemuksia, jotka tulevat ja menevät; vataskipuja, rintojen aristusta, finnejä... Onneksi Hcg:t ovat pysyneet alhaalla eli raskausoireista ei ole kyse. Uskallan siis toivoa, että tämä on jotakin hormonaalista ja on mahdollisuus siihen, että munasarjani vielä heräävät ja ovat tuotteliaita.
Saapi nähdä, kuinka käy...
Minä viettelin rypäleraskauden vuosipäivää vappuna. Vuosi sitten alkoi järkyttävä pahoinvointi ja koko vyyhti alkoi aueta. Nyt huomaan vuoden hurahtaneen todella nopeasti. Kävin myös maaliskuussa lääkärillä ja selvisi, että karenssia on jäljellä vielä toinen vuosi. Eli nyt edessä olisi vielä yksi odottelun vuosi lusittavana. Karenssin kokonaiskestoksi tulisi siis lopulta yhteensä kaksi vuotta, mutta tämä tuntuu kuitenkin helpotukselta, sillä alun perin lääkärit olivat suunitelleet karenssin kestämään koko 2012 vuoden loppuun. Itse en ole vielä päättänyt, kuinka kauan aion ehkäisyä jatkaa ja karenssia noudattaa. Saapi nähdä. Toisaalta mun terveydestä tässä kuitenkin on kyse.
Rypäleraskaudesta välillisesti aiheutuneet murheet eivät kuitenkaan ole loppuneet. Tällä hetkellä minulla on työn alla oman hormonitoiminnan käynnistäminen. Läkärillä käydessäni nimittäin selvisi, että kohdun limakalvoni on lähes olematon. Sen pitäisi olla vähintään 5 mm paksu, jotta kuukautiset olisivat ylipäätään mahdolliset ja mahdollisimman paksu, jotta sinne voisi munasolu joskus kiinnittyä. Lisäksi munasarjani ovat aiankin tilapäisesti nukuksissa. Niissä ei tällä hetkellä kypsy munasoluja eikä näy toimintaa. Tästä tilasta saan kiittää sytosstaatteja, jolla tuhotaan soluja ja estetään niiden uusiutumista. Sytostaatit eivät kuitenkaan osaa erotella, minkä solujen kimppuun käyvät, vaan vaikuttavat myös sukusolihimme ja hormonitoimintaamme. Minulle määrätyt e-pillerit ylläpitivät tätä kehon uinuvaa tilaa. Nyt on ehkäisy vaihdettu muuhun ja toivotaan hormonitoiminnan käynnistyvän vähitellen itsestään.
Jännittää, kuinka käy. Kehossa tuntuu erilaisia tuntemuksia, jotka tulevat ja menevät; vataskipuja, rintojen aristusta, finnejä... Onneksi Hcg:t ovat pysyneet alhaalla eli raskausoireista ei ole kyse. Uskallan siis toivoa, että tämä on jotakin hormonaalista ja on mahdollisuus siihen, että munasarjani vielä heräävät ja ovat tuotteliaita.
Saapi nähdä, kuinka käy...
Inkku***
Tulinpa pitkästä aikaa katsomaan mitä ketjullemme kuuluu. Ja valitettavasti tasaiseen tahtiin uusia tulijoita on. Kiva, että kuitenkin löydätte tämän palstan ja saatte vertaistukea. Taitaa ketju olla aika ylhäällä, kun googlettaa sanan rypäleraskaus
Jaksamista kevääseenne pumperi, mette, Inksu ja kaikki muut jotka kärvistelette joko hoidoissa tai seurannoissa. Samoin terkkuja kaikille molan pelästyttämille, jo epäily on kauhea kokemus, koska kuitenkin on kyse keskenmenosta.
Ja heipat tietysti kaikille vanhoille tutuille. Kiva, että jaksatte käydä kannustamassa juuri nyt akuutisti molan kanssa kamppailevia.
Jaksamista kevääseenne pumperi, mette, Inksu ja kaikki muut jotka kärvistelette joko hoidoissa tai seurannoissa. Samoin terkkuja kaikille molan pelästyttämille, jo epäily on kauhea kokemus, koska kuitenkin on kyse keskenmenosta.
Ja heipat tietysti kaikille vanhoille tutuille. Kiva, että jaksatte käydä kannustamassa juuri nyt akuutisti molan kanssa kamppailevia.
Rypäle :(
Hei,
Minulla todettiin rypäleraskaus joka on mennyt kohtulihakseen ensi viikolla alkaa "rankemmat" sytot hyksin naisten klinikalla.. oisko täällä semmoista kuka olisi käynyt samat hoidot tai on juuri käymässä niin saisin hieman vertaistukea.. Asian kanssa olen aika yksin osoite on osusvasti: rypale@hotmail.com
Minulla todettiin rypäleraskaus joka on mennyt kohtulihakseen
ensi viikolla alkaa "rankemmat" sytot hyksin naisten klinikalla.. oisko täällä semmoista kuka olisi käynyt samat hoidot tai on juuri käymässä niin saisin hieman vertaistukea.. Asian kanssa olen aika yksin osoite on osusvasti: rypale@hotmail.com
Murmerliini
Hei Rypäle!
Laittelen sinulles-postia, itselläni on siis takana 8kk sytoja (alkuun metotreksaatti, sitten aktinomysiini D ja lopulta EMACO), kohtulihaksestani löydettiin muistaakseni 4cm kasvain ja keuhkoissakin muutoksia. Mutta nyt olen toipumaan päin, karenssia kolme kuukautta jäljellä! Koko tarinani löytyy keskusteluista jos jaksat lukea, samoin Otavainen on käynyt kovat hoidot läpi ja koska häntä ei juuri enää palstalla näy, voimme olettaa että asiat alkavat olla aika hyvällä mallilla?! =)
Tiedän että sinua pelottaa ja surettaa, lupaan olla tukenasi niin paljon kuin vain pystyn.
-Murmerliini-
Laittelen sinulles-postia, itselläni on siis takana 8kk sytoja (alkuun metotreksaatti, sitten aktinomysiini D ja lopulta EMACO), kohtulihaksestani löydettiin muistaakseni 4cm kasvain ja keuhkoissakin muutoksia. Mutta nyt olen toipumaan päin, karenssia kolme kuukautta jäljellä! Koko tarinani löytyy keskusteluista jos jaksat lukea, samoin Otavainen on käynyt kovat hoidot läpi ja koska häntä ei juuri enää palstalla näy, voimme olettaa että asiat alkavat olla aika hyvällä mallilla?! =)
Tiedän että sinua pelottaa ja surettaa, lupaan olla tukenasi niin paljon kuin vain pystyn.
-Murmerliini-
Rypäle :(
Hei,
huomasin että olin laittanut osoitteni väärin (sekin vielä) eli osoite on rypale@hotmail.fi
eli olin laittanut .com vaikka kuuluukin olla .fi.
Kiitos odotan viestiäsi
huomasin että olin laittanut osoitteni väärin (sekin vielä) eli osoite on rypale@hotmail.fi
eli olin laittanut .com vaikka kuuluukin olla .fi.
Kiitos odotan viestiäsi
Pumperi
Täällä onkin käynyt muitakin. Ja joilla ikävä kyllä taitaa olla paljon minua pahempi tilanne tämän taudin suhteen. Näyttäisi nimittäin siltä, että minä parannut tästä osittaisesta rypäleraskaudestani vallan mainiosti. Tänään on tasan 5 viikkoa kaavinnasta ja HCG oli eilisessä mittauksessa vain 1,7 ja kaksi viikkoa sitten se oli 12. Joudun silti (tietenkin) käydä seurannassa lokakuulle saakka kuukauden välein ja vauvan yrittäminen on kielletty sinne saakka. Tietenkin yrittämiskielto tuntuu kurjalle, kun se raskauden aikaan saaminen on meillä jokseenkin hankalaa, mutta hyvään hetkeen tämä pakkotauko osui, kun kesä menee yleensä nopeasti ja kohta onkin jo lokakuu.
Vähän ehkä jopa epäilen, että noinkohan tässä edes oli kyse rypäleraskaudesta, kun arvot laski noin nopeasti ja kaavinnan tehnyt lääkärikin oli kaavinnan jälkeen sitä mieltä, että taviskm se vaan oli. Diagnoosihan perustuu johonkin patologin tekemään histologiseen tarkasteluun... vaan eipä auta, tuomio tuli ja se kärsitään. Mutta toivottavasti tämä minun toipuminen tsemppaa muitakin ehkä samaan tilanteeseen joutuvia, että tästä saattaa parantua ihan helpollakin ja melko vähäisellä piinalla.
Menkkoja ei ole vielä näkynyt, eikä mitään viitteitä hormonitoiminnasta. Mutta tosiaan vasta 5 viikkoa kaavinnasta ja kaksi viikkoa sitten limis oli 5 mm, kun kävin jälkitarkastuksessa, joten ehkä ne vielä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa alkavat.
Tsemppiä ihan kamalasti teille muille, joilla tosiaan on asiat taudin suhteen paljon pahemmin.
Vähän ehkä jopa epäilen, että noinkohan tässä edes oli kyse rypäleraskaudesta, kun arvot laski noin nopeasti ja kaavinnan tehnyt lääkärikin oli kaavinnan jälkeen sitä mieltä, että taviskm se vaan oli. Diagnoosihan perustuu johonkin patologin tekemään histologiseen tarkasteluun... vaan eipä auta, tuomio tuli ja se kärsitään. Mutta toivottavasti tämä minun toipuminen tsemppaa muitakin ehkä samaan tilanteeseen joutuvia, että tästä saattaa parantua ihan helpollakin ja melko vähäisellä piinalla.
Menkkoja ei ole vielä näkynyt, eikä mitään viitteitä hormonitoiminnasta. Mutta tosiaan vasta 5 viikkoa kaavinnasta ja kaksi viikkoa sitten limis oli 5 mm, kun kävin jälkitarkastuksessa, joten ehkä ne vielä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa alkavat.
Tsemppiä ihan kamalasti teille muille, joilla tosiaan on asiat taudin suhteen paljon pahemmin.
Murmerliini
Hei Rypäle
Olen koittanut laittaa s-postia mutta ilmeisesti oma postini temppuilee... Vai oletko saanut viestiä?
Tänään kävin kontrollissa ja kaikki sisuskaluissa hyvin. Juttelin lääkärini kanssa kasvaimen jättämästä arvesta ja jatkokontrolleista jos raskaaksi tulen. Ensinnäkin on melko todennäköistä että raskaudun uudelleen, toisekseen se arpikudos kohtulihaksessa ei vaikuta raskauden etenemiseen. Aina kuitenkin on hieman suurempi riski sairauden uusimiseen... Lääkärini tekee alkuraskauden ultran 8.vkon paikkeilla ja hcg:tä seurataan alusta saakka. Ultralöydökset ja hcg-taso määrittää sitten sen, miten tiuhaan raskauden etenemistä seurataan. Synnytyksen jälkeen hcg.tä tarkkaillaan edelleen. Mutta nyt odottelen syyskuuta ja "viimeistä" kontrollia jolloin kierukka poistetaan ja päästään uuden yrityksen alkuun. Hurjaa miten kaksi ja puoli vuotta menikin nopeaan!
Olen koittanut laittaa s-postia mutta ilmeisesti oma postini temppuilee... Vai oletko saanut viestiä?
Tänään kävin kontrollissa ja kaikki sisuskaluissa hyvin. Juttelin lääkärini kanssa kasvaimen jättämästä arvesta ja jatkokontrolleista jos raskaaksi tulen. Ensinnäkin on melko todennäköistä että raskaudun uudelleen, toisekseen se arpikudos kohtulihaksessa ei vaikuta raskauden etenemiseen. Aina kuitenkin on hieman suurempi riski sairauden uusimiseen... Lääkärini tekee alkuraskauden ultran 8.vkon paikkeilla ja hcg:tä seurataan alusta saakka. Ultralöydökset ja hcg-taso määrittää sitten sen, miten tiuhaan raskauden etenemistä seurataan. Synnytyksen jälkeen hcg.tä tarkkaillaan edelleen. Mutta nyt odottelen syyskuuta ja "viimeistä" kontrollia jolloin kierukka poistetaan ja päästään uuden yrityksen alkuun. Hurjaa miten kaksi ja puoli vuotta menikin nopeaan!
Inksu
Murmerliini: Ihanaa, että on noin positiivisia uutisia. Ei enää montaa kuukautta jäljellä. ) Ja kuten Pumperi toteaa, niin kesä kuitenkin menee nopeasti. Pian pääsette jo kokeilemaan onneanne vauvaritamalla. Toivon sinulle paljon parempaa onnea tuelviin yrityksiin.
) Ja kuten Pumperi toteaa, niin kesä kuitenkin menee nopeasti. Pian pääsette jo kokeilemaan onneanne vauvaritamalla. Toivon sinulle paljon parempaa onnea tuelviin yrityksiin.
Neiti Näpsä
Se vähä mitä olen lukenut niin kyllä tämä valitettavasti taitaa olla minun ketjuni, huokaus...
Olen saanut diagnoosiksi aika ympäripyöreästi "trofoblastinen sairaus". Totta puhuen olen kerännyt rohkeutta kysyäkseni tarkempaa diagnoosia, että onko tämä nyt sitä itseään (s...ä) vai jotain muuta. Hcg-lähtötaso oli noin 200, ja on siitä hiljalleen tippunut itsestäänkin alaspäin. Hcg beta ei ollut huolestuttavalla tasolla. Kaavintaa ei voitu tehdä, sillä kasvain oli niin verisuonittunut ja mennyt kohtulihakseen. Edes koepalaa ei voitu ottaa, sillä siitä olisi voinut seurata hallitsematon verenvuoto.
Parhaillaan on menossa ensimmäinen hoitojakso vuoropäivinä metotreksaattipistoksia ja foolihappotabletteja. Vielä ei tiedä miten lääkkeet ovat purreet.
Tammikuussa todettiin keskenmeno ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, joten siitä ei jäänyt mitään näytettä että oliko taustalla rypäleraskaus.
Ja tunteet menevät vuoristorataa.
Olen saanut diagnoosiksi aika ympäripyöreästi "trofoblastinen sairaus". Totta puhuen olen kerännyt rohkeutta kysyäkseni tarkempaa diagnoosia, että onko tämä nyt sitä itseään (s...ä) vai jotain muuta. Hcg-lähtötaso oli noin 200, ja on siitä hiljalleen tippunut itsestäänkin alaspäin. Hcg beta ei ollut huolestuttavalla tasolla. Kaavintaa ei voitu tehdä, sillä kasvain oli niin verisuonittunut ja mennyt kohtulihakseen. Edes koepalaa ei voitu ottaa, sillä siitä olisi voinut seurata hallitsematon verenvuoto.
Parhaillaan on menossa ensimmäinen hoitojakso vuoropäivinä metotreksaattipistoksia ja foolihappotabletteja. Vielä ei tiedä miten lääkkeet ovat purreet.
Tammikuussa todettiin keskenmeno ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, joten siitä ei jäänyt mitään näytettä että oliko taustalla rypäleraskaus.
Ja tunteet menevät vuoristorataa.
Neiti Näpsä
Se piti vielä lisätä, että keskenmenon jälkitarkastuksessa sain "terveen paperit" ja luvan uuteen yritykseen, mutta huhtikuun alussa alkoi vuoto, joka jatkuu edelleen. Hcg:tä ei valitettavasti jälkitarkastuksessa otettu. Eli ilmeisesti kohtuun oli kuitenkin jäänyt vähän istukkakudosta, joka sitten uudelleen aktivoitui.
Murmerliini
Hei Neiti Näpsä!
Voi kurjuus kun sinuakin koetellaan. Luultavasti sinulla(kaan) ei ole syöpää vaan tosiaan persistoiva trofoblastisairaus niinkuin meillä monella muullakin täällä. En tietenkään ole alan lääkäri jotka asian varmimmin tietävät. Kyllähän itsekin pelkäsin että onko minulla syöpä, mutta (en tiedä helpottaako yhtään) lääkärini kovasti toppuutteli ja rauhoitteli että vaikka tauti käyttäytyy samalla tapaa, se ei ole kuitenkaan niin pahalaatuista lajia. Ja usein jo tuo pieni solunsalpaaja-annos tepsii. Tuo metotreksaattihan on samaa lääkettä mitä käytetään reuman hoidossa.
Jos luet ketjua tarkemmin, huomaat että lähes jokainen tarina on saanut onnellisen lopun. Itse aikanaan ajattelin että prkl, tämä tautihan hoidetaan ja sitten jatkan omaa elämääni. Toki välissä oli epätoivon hetkiä mutta koskaan en halunnut luovuttaa kokonaan. Niinpä taistelin läpi hoidot ja siinä sivussa pari isoa muutosta elämään. Nyt odotellaan syksyä ja toivotaan sitä kaikkein suurinta muutosta.
Tervetuloa kuitenkin joukkoomme, täältä saa aivan mielettömiä fiiliksiä ja voimia! Kiitos siitä kaikille omalta osaltani!
Voi kurjuus kun sinuakin koetellaan. Luultavasti sinulla(kaan) ei ole syöpää vaan tosiaan persistoiva trofoblastisairaus niinkuin meillä monella muullakin täällä. En tietenkään ole alan lääkäri jotka asian varmimmin tietävät. Kyllähän itsekin pelkäsin että onko minulla syöpä, mutta (en tiedä helpottaako yhtään) lääkärini kovasti toppuutteli ja rauhoitteli että vaikka tauti käyttäytyy samalla tapaa, se ei ole kuitenkaan niin pahalaatuista lajia. Ja usein jo tuo pieni solunsalpaaja-annos tepsii. Tuo metotreksaattihan on samaa lääkettä mitä käytetään reuman hoidossa.
Jos luet ketjua tarkemmin, huomaat että lähes jokainen tarina on saanut onnellisen lopun. Itse aikanaan ajattelin että prkl, tämä tautihan hoidetaan ja sitten jatkan omaa elämääni. Toki välissä oli epätoivon hetkiä mutta koskaan en halunnut luovuttaa kokonaan. Niinpä taistelin läpi hoidot ja siinä sivussa pari isoa muutosta elämään. Nyt odotellaan syksyä ja toivotaan sitä kaikkein suurinta muutosta.
Tervetuloa kuitenkin joukkoomme, täältä saa aivan mielettömiä fiiliksiä ja voimia! Kiitos siitä kaikille omalta osaltani!
Neiti Näpsä
Tuntuu vähän absurdilta kysyä tällaista asiaa, mutta kysynpä kuitenkin. Onko teitä sytoja saaneita ohjeistettu alkoholin käytöstä hoidon aikana? Minulle tuli asia mieleen, kun seisoin saunakalja kädessäni jääkaapin ovella, että tästä ei ole ollut mitään puhetta... Laitoin virvokkeen takaisin kaappiin ja soitin polille. Sieltä ohjeistettiin valistuksenomaisesti, että ei kannata ottaa yhtään. Tietysti terveydenhuollon tehtävä on jakaa raittiuden ilosanomaa, mutta täytyykö tässä tosiaan mennä nollatoleranssilla?
Inksu
Neiti Näpsä: Ei mulle ainakaan mainittu alkoholista mitään. Enkä muista, otinko mitään sinä aikana (reilu 4kk). Luulisin, että sitä tuli sauna lonkero otettua. Ja mitään kummempia juhlia ei meillä kyllä tainnut edes olla. Tietysti hoitojen edetessä pidemmälle olo oli jo niin karmea, ettei kyllä olis maistunutkaan.
Neiti Näpsä
Sitä minäkin Inksu epäilen, että taisi mennä valistuksen puolelle. Niin epävarma ääni oli puhelimessa. Mutta kieltämättä ei tässä tee paljoa mieli missään juhlissa näyttäytyä, varsinkin kun juomattomuus johtaa niin helposti tökeröihin vauvauteluihin. Niitä "hyväntahtoisia" huomautuksia saa kuulla muutenkin, ja siinä onkin aina pokassa pitelemistä. Vähemmästäkin kyyneleitä karkailee, kuten tänään suvivirren kuulemisesta
Mutta sen verran olen tätä ketjua viime aikoina kahlannut läpi, että minä taidan päästä aika vähällä moneen muuhun verrattuna, vaikka kasvain onkin päässyt kohtulihakseen (kop kop). Eka sytohoitojakso tuntuu purreen, sillä tänään sain tietää hcg:n olevan 8. Viikko sitten oli 60. Myös ultrakuva näytti parantuneen: enää ei ollut näkyvissä laajaa verimössöä vaan kasvain näytti olennaisesti rauhoittuneen! Tarkkaa diagnoosia en varmasti koskaan tule saamaan, koska koepalaa ei ole pystytty ottamaan.
Anyway, tänään alkoi toinen hoitojakso, ja lääkärin mukaan voidaan olettaa, että tämän jälkeen oltaisiin jo hyväksyttävissä arvoissa. Tietenkin varmistushoidot tehdään vielä. No täytyy vaan malttaa ODOTTAA ensi viikkoa (kärsivällisyys tässä ainaisessa odottamisessa ainakin on kasvanut).
Täytyy sanoa, että täällä on aivan uskomattomia SELVIYTYMIStarinoita, jotka ovat auttaneet ja antaneet uskoa. Itse olen pitänyt erittäin matalaa profiilia sekä keskenmenon että tämän sairauden kanssa. Vain mies tietää kaiken ja toinen henkilö luulee tietävänsä jotain... Pientä valkoisten valheiden verkkoa tässä on tullut kudottua pitkin kevättä, mutta tämä on tällä hetkellä valitsemani tie.
Mutta sen verran olen tätä ketjua viime aikoina kahlannut läpi, että minä taidan päästä aika vähällä moneen muuhun verrattuna, vaikka kasvain onkin päässyt kohtulihakseen (kop kop). Eka sytohoitojakso tuntuu purreen, sillä tänään sain tietää hcg:n olevan 8. Viikko sitten oli 60. Myös ultrakuva näytti parantuneen: enää ei ollut näkyvissä laajaa verimössöä vaan kasvain näytti olennaisesti rauhoittuneen! Tarkkaa diagnoosia en varmasti koskaan tule saamaan, koska koepalaa ei ole pystytty ottamaan.
Anyway, tänään alkoi toinen hoitojakso, ja lääkärin mukaan voidaan olettaa, että tämän jälkeen oltaisiin jo hyväksyttävissä arvoissa. Tietenkin varmistushoidot tehdään vielä. No täytyy vaan malttaa ODOTTAA ensi viikkoa (kärsivällisyys tässä ainaisessa odottamisessa ainakin on kasvanut).
Täytyy sanoa, että täällä on aivan uskomattomia SELVIYTYMIStarinoita, jotka ovat auttaneet ja antaneet uskoa. Itse olen pitänyt erittäin matalaa profiilia sekä keskenmenon että tämän sairauden kanssa. Vain mies tietää kaiken ja toinen henkilö luulee tietävänsä jotain... Pientä valkoisten valheiden verkkoa tässä on tullut kudottua pitkin kevättä, mutta tämä on tällä hetkellä valitsemani tie.
Sytoja syövä
Sytojen kanssa ei suositella alkoholia, koska sytot itsessään rasittavat maksaa aika tavalla. Lisäksi sytojen "myrkytysoireet" voivat olla alkoholin kanssa huomattavasti voimakkaammaat. Itse käytän sytoja toiseen sairauteen, maksa-arvoni ovat pysyneet hyvinä, samoin kuin vointi, pienestä juhlinnasta huolimatta. Olen siis elänyt normaalia elämää, nauttinut viiniä hyvän ruuan kanssa ja skoolannut juhlissa. Kukin tavallaan, mutta todennäköisesti Neiti Näpsän saama ohjeistus on mennyt yleisen kansanterveyden puolesta puhumisen piikkiin.