Rypäleraskaus

Hei vaan kaikille!

Anteeksi, etten ole lukenut kaikkia viestejä, mutta kun taas pitkästä aikaa muistin piipahtaa täällä, Rypäleelle tulin lähettämään tsemppiterveisiä EMACOon. Huomasin myös, että Murmeliinilla on pian uuden raskauden yritys edessä ja lääkäriltä hyvä tuki raskauden seurantaan, hienoa! Voimia ja tsemppiä kaikille muillekin!

Meillä nuorempi lapsi täytti juuri kolme vuotta. Perhearki on helpottunut jo kovasti. hCG on pysynyt nollassa nyt yli 2.5 vuotta. Syksyllä, jos hyvin käy, on kolmivuotiskontrolli.

Keuhkojen korjaamiseksi on tehty nyt viisi koilausta, mutta yhä edelleen veren happipitoisuus putoaa kävellessä 80 % tuntumaan. Joudun käyttämään lisähappea vähintään liikkuessani ja öisin. Vointi ja rasituskestävyys ovat kuitenkin parantuneet siinä määrin, että olen avustajan ja apuvälineiden turvin saanut jo suuren osan normaalielämästäni (tosin esim. liikuntaa lukuunottamatta) takaisin. Kuudes koilaus on suunniteltu ensi viikolle ja seitsemäs loppukesälle.

 

Otavainen: Hei taas, on kiva kuulla sinusta. Hyvään suuntaan menossa siis - pienin askelin. Et varmasti kaipaa säälittelyä tai kauhistelua, joten pois se minusta. Sinun tarinasi kuitenkin aina muistuttaa minua siitä kuinka, rajun asian kanssa olemme tekemisissä. Tämä ei ole pieni asia eikä läpihuuto-juttu.

Sitä ihmettelen useasti, että kuinka niin onnellinen tapahtuma kuin raskaaksi tuleminen ja vauvahaaveet, voivat kääntyä näin rajusti itseään vastaan. Miten luonto järjestää asiat välillä näin? Onneksi elän tällä vuosikymmenellä ja on olemassa hoidot ja lääkkeet, joilla voidaan henkiä pelastaa.

Silti edelleen kaipaan omaa lasta, raskautta ja pyöristyvää vatsaa. Sitä en ole vielä kokenut. Olen vain saanut maistaa niitä pieniä onnellisia hetkiä aikaisilla viikkoilla, kun kaikki on vielä vain minun ja mieheni salaisuus ja sulattelemme vielä sitä pientä viirua testissä. Ja juuri kun olemme uskaltautuneet onnellisesta uutisesta pienelle porukalle kertomaan, niin aina on käynyt huonosti. Syli on tyhjä ja kaipaus suunnaton.

Minulla ei ole enää mitään selkeää päättymishetkeä karenssille annettu. Me päätämme se sitten, kun siltä tuntuu (arvatkaa vaan kuinka vaikeaa on yrittää pitkittää karenssia). Olisi toivottavaa, että odotamme ensi keväseen, mutta vähintään loppuvuoteen. Ajatukset karkaavat vauvahaaveisiin usein ja kiihtyvällä vauhdilla. Luotan siihen, että kesä menee vauhdilla ja syksyn koittaessa ei karenssia ole enä paljoa jäljellä. Kun nyt vaan saisi elimistön sellaiseen tilaan, että raskautuminen ylipäänsä olis mahdollista. Ja sen vannon, että ensi kerralla en enää kerro kenellekään raskaudesta ja jos joku kysyy, niiin kiellän aian synnytysosostolle asti. ) (Vaikka vaikea sitä on tietysti loputtomiin peittää kropassa, joka on kokoa 157 cm ja 60 kg).

 

Kullan arvoisen tietopankin te ihanat olette tänne keränneet. Vaikka aihe ei niin mukava olekaan.

Itse olen siinä pahimassa vaiheessa, eli odottelen tietoa että onko rypäleraskaus vai "vain" tavallinen keskenmeno. Kaikki alkoi pe. 13.5 tein +-testin. Se oli järkytys. Ei ole kumppaniakaan. No järkytyksestä laannuttuani ja isukin kanssa keskusteltuani päätin että aion tulevan lapsen pitää.

Raskaus oireita ei ollut, muuta kun rintojen käsittämätön arkuus. Olin viime vuonna raskaana ja silloin oksentelin, olin kuoleman väsynyt (tämä raskaus ei kuitenkaan vauvaan johtanut). Esikoinen on jo 8-vuotias. Hämmästelin kovasti oireettomuuttani.

Kunnes sitten rv 6 alkoi tiputtelu vuoto, hätäpäissäni soittelin naistenklinikalle. Jossa sanottiin, että se on alkuraskauden keskenmeno, ei sille (vuodolle) mitään voida. Sitten olikin vuodoton päivä ja soitteleni kättärille (koska se kuulemma hoitaa meillä Vantaalaisilla alkuraskaudenvaivoja). Siellä olikin eri ääni kellossa, sanottiin että saattaa tuommoista tiputtelua esiintyä ihan tavallisessakin raskaudessa ja viikon päivät vois kattella ja sitten hakeutua gynepolille mahdollisesti ultrattavaksi.

Koska halusin kovasti puhua asiasta soittelin neuvolaan ja sainkin ajan tiistaille 31.5. Tiistaina juttelin ammattitaitoisen terkkarini kanssa. Ja hän oli myös sitä mieltä, että tuolla vuodon määrällä ei olisi huolissaan (5 iltana vuotoa 2 ei). Illalla sitten kuitenkin alkoi aivan järkyttävä vuoto ja oltuani yhteydessä naistenklinikan päivystyspolille, käskivät he paikan päälle.

Autosta noustessani alkoi taas "plomsahdella" siteeseen ja menin juosten vessaan. Kätilö yritti kyllä huudella pissanäytteen perään, mutta mä mitään kuullu. No, pääsin tapaamaan kätilö, verta otettiin paljon (pientäverenkuvaa ja mahdollista hcg-mittausta varten). Jonkun ajan päästä saapui lääkäri ja ultrattiin. Alkoi epäilysrypäleraskaudesta. Odoteltiin verikokeentulosta. Joka sitten vahvisti epäilyn. Ei muuta kun osastopaikka hakuun, tippa käteen ja odottamaan kaavintaa aamulla.

Kaavinta oli mielestäni suht kivuton vaikka nukutuspöppöröissäni sainkin/pyysin useaan otteeseen kipulääkettä. Iltapäivällä kotiutus.

Ja nyt kärvistellään ja odotetaan. Musta tuntuu että kulunut viikko on ollut elämäni pisin viikko (yksi parhaista ystävistäni lähti juurikin samana päivänä ulkomaille). Ja nyt on sitten edessä vähintään toinen mokoma.

Tänään vasta älysin soitella osastolle ja kysellä hoitosuunnitelmani perään. Sitä ei tietenkään vielä ole, kun ei ole tietoa patologin tutkimuksestakaan. Joten odotellaan :/ Karmivaa tää on. Kuinka toivottu vaikkakin yllätysraskaus päättyy ja sitten ihan fiiliksissä toivot että ole tavallinen keskenmeno. Vaikka kohdallani varmaan aika huonot mahdollisuudet siihen onkin.

Kiitos kaikille ketkä keskusteluun on osallistunut. Tämä palsta on antanut paljon apua. Kirjoitin jo lapun mitä kaikkea pitää sitten muistaa kysyä, kun joku vihdoin soittaa!

 

Hei Rypäle, mitä sinulle kuuluu, oletko ollenkaan linjoilla?

Itse sain aikamoista shokkihoitoa (olin onneton antanut itselleni luvan jo hiukan huokaista helpotuksesta), kun lääkärintodistuksen koodi paljastuikin yhtäkkiä syöpädiagnoosiksi. Kyllähän minä sen tiesin, että vakavan asian kanssa tässä ollaan tekemisissä, mutta tämä pääsi yllättämään totaalisesti. Toinen lääkäri oli kirjoittanut todistuksen omalääkärini sanelun perusteella (oma lääkäri olisi varmaan käyttänyt jotain "mukavampaa" ympäripyöreää ilmaisua). Tämä todistuksen kirjoittanut lääkäri alkoi sitten vähän tasoittelemaan, että taitaa tässä olla vähän turhan rankka diagnoosi kirjoitettu, että haluatko uuden!

Aika epätoivoisilla fiiliksillä tässä nyt sitten mennään, varsinkin kun tuollainen ristiriitainen tiedottaminen sekoittaa päätä entisestään. Hcg:kin nyt lievässä nousussa ja vuoto taas alkanut. Fuck!

 

Voi ei Neiti Näpsä! Jaksamista *halaus*!

Huomasin että en älynny mainita että sillon ku menin naistenklinikalle oli viikkoja tasan 7.

 

Olen tässä vähän mennyt itseeni, kun kaikki pyörii niin oman navan ympärillä. Vaikka olenkin vielä kaukana tsemppausvaiheesta niin tuntuuhan se mukavalta kun saa viestiä joltain "vertaiselta". Yritän jatkossa olla muunakin kuin pelkkänä ottavana osapuolena

 

Lämmin halaus uusille tulokkaille ja vanhoille ikävien asioiden kanssa kamppaileville.

Neiti Näpsälle sanon, että anna palaa vaan. Tää on just se paikka, mihin kaiken voi kaataa. Älä ajattele toisia, sillä siinä vaiheessa kun asiat ovat pahimmillaan, ei ole tarkoituskaan jaksaa tsempata toisia. Siihen on sitten aikaa myöhemmin.

Mä aina käyn pyörähtämässä täällä, vaikkei mola mitenkään enää ole minun mielessäni kuin harvoin. Tämä ketju on kuitenkin tosi upea juttu ja toivottavasti pyörii vielä pitkään auttaen saamaan vertaistukea. Sillä molasta kärsiviä vielä tulee, valitettavasti.

 

Hei,

ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia.. eli hcg:ni on laskenut alun 107 000sta 3000 ja beta hcg 15000:sta 292.. näin siis 3 hoitojakson jäkeen... mutta nyt huolen aiheenani onkin kohdun poisto.. koska "kasvaimeni" joka on 6,2x6,2x8,2cm kokoinen siinä on suonia ja lääkärit ei kai hirveesti usko että se kutistuu.. ne pelkää että emcon avulla ei saada hcg lukuja tarpeeksi alas ja se on liian elin voimainen.. josten nyt ole perehtynyt kohdunvuokraukseen ja kohdun poistamiseen
Eli sanotanko näin että kaikki on mennyt pahasti pieleen..

 

Tänään kuulin sitten tuomion (ihana herätä kahdeksan maissa lääkärin puheluun, enpä edes viittiny koittaa nukkumista) täydellinen mola. Tänään keuhkokuviin ja ens viikolla eka hcg mittaus. Heinäkuun alussa kontrolliultra. Äh, ahdistaa! Kunpa se nyt lähtis laskee sillee nätisti.

Hävettää näitä omia "pikkuasioita" täällä narista, kun toiset on sytoissa. Mutta no anteeks tuun varmasti jatkossakin tänne narisee. Lähipiiriä on jo tiedotettu ja koen hankalaksi niitten kanssa jankkaamisen aiheesta.

 

Hei Rypäle, kiva että kirjoitit kuulumisia, mutta olipa toden totta surullista luettavaa, olen pahoillani… Ymmärsinkö oikein, että olet nyt saanut kolme emco-hoitojaksoa?

Minulta loppui juuri kolmas metotreksaattijakso, mutta vielä en ole saanut uusia hcg-tuloksia. Omalla kohdallani tosin puhutaan huomattavan paljon pienemmistä arvoista (viime mittauksessa 9), mutta se nyt kuitenkaan ei vielä riitä. Itselläni kasvain oli alun perin n. 6 x 3+ cm (itse asiassa en ole koskaan saanut täsmällisiä mittoja), mutta viime tsekkauksessa kasvain näytti tiivistyneen noin puoleen. Erilaisia vuotoja on jatkunut jo kohta kolme kuukautta.

Minulla tuo kohdunpoisto häämöttää jossain horisontissa, sillä nyt on menossa vasta tämä ensimmäinen sytostaattivaihtoehto. Mustissa ajatuksissa ja itsesäälissä sitä tietenkin velloo kaikki pahimman kautta pohjamutia myöten. Tuntuu pahalta, että kohdunpoisto olisi tässä tapauksessa se ”helpoin” vaihtoehto, jos kerran tauti on rajoittunut kohtuun ja ihminen kuitenkin pystyy elämään ilman kohtua. Mutta kyllä se vaan niin prkleen karmaiseva vaihtoehto on, että ei siitä suostu puhumaankaan. Ei vaan pysty. Voin vaan kuvitella Rypäleen ajatukset siinä vaiheessa, kun ihan konkreettisesti joutuu tämän uhan eteen.

DuskyLeDoux, minulla on aivan samanlaiset ajatukset sinun kanssasi tuosta lauseestasi ”lähipiiriä on jo tiedotettu ja koen hankalaksi niitten kanssa jankkaamisen aiheesta”. Itse en ole tiedottanut lähipiiriä nimenomaan siksi, kun en millään jaksaisi sitä kyselemistä ja jankkaamista aiheesta. Ja tästäkin asiasta täytyy sitten jostain kumman syystä tuntea pikkuisen huonoa omatuntoa, kun ei ole kertonut, huoh.

 

Hei Rypäle, mikä sinun diagnoosisi on???

 

Hei kaikki, pitkästä aikaa. Ehkä on hyväkin että olen hetken ollut poissa..
Pahoittelut uusille sairastuneille..DuskyLeDoux, toivottavasti arvosi laskevat hienosti!

Mitäs minä...helmikuussa loppuneiden sytostaattihoitojen jälkeen hcg-arvoni on pysynyt nollassa. Kiitos siitä, mutta pelko persiissä tässä yhä elellään. Jälkipuinti on käynnissä - mitä tapahtui syksyllä, mihin se kaikki aika katosi, miksi en muista kunnolla mitä tapahtui talven aikana? Elin kuin jossain sumussa tippapullojeni kanssa. Ehkä ihan hyväkin että kaikkea ei muista, jokin puolustusmekanismi kai tuokin on.

Mietin verikokeiden jälkeen joka kerta, että jos puhelussa sanotaan että arvot ovat jälleen lähteneet nousemaan, niin varmaan sanoisin että en varmasti enää ikinä tule samaan rääkkiin! En tiedä millä ihmeellä mut saisi suostuteltua enää siihen.

Karenssin pituus on arvoitus. Tällä hetkellä se siis on kaksi vuotta, mutta en tiedä onko se kaksi vuotta raskauden alusta, kaavinnasta, sytostaattien aloituksesta vai lopetuksesta vai tulevan elokuun lääkäriajasta. Lääkäri on varmaan mielissään kun en käytä hormonaalista ehkäisyä. Mikä siinäkin on että niiden pitää pakottaa käyttämään lääkkeitä, kun ne ei kerta mulle sovi? Kiukuttaa!

Miten kokoatte itsenne, jos ajatuksenne vievät siihen, että lääkärithän ei minua määrää? Toisin sanoen, minä mietin kovin usein, että eihän nuo voi vetää jotain maagista päivämäärää ja olla siten varmoja että klo 23.59 päivänä X rypäleraskaus uusiutuu mutta seuraavana päivänä klo 00.01 saat terveen lapsen? Minun tekisi niin mieli vaan ottaa riski ja uhmata typerää karenssia.

Anteeksi pieni ärsytyssävytteisyys tekstissäni.

Ihanaa kesäaikaa kuitenkin kaikille kanssatovereille!

 

Niin ja vielä tuosta taannoisesta alkoholipohdinnastanne, minulle suositeltiin sytojen aikana etten joisi, koska maksani on koetuksella muutoinkin. Sanoivat, että jos jo valmiiksi on huono olo niin vähäisestäkin määrästä alkoholia voi tulla vielä kammottavampi olo. No, minullapa ei sitä ongelmaa ollut että olisin juonut kun oli niin kova pahoinvointi ettei tullut mieleenkään juoda..Samoin kuin yhdistän alkoholin hauskanpitoon, minun oli hippasen vaikeaa juoda mitään kun ei huvittanut tehdä yhtään mitään, masensi aika lailla..

Mutta siis, saunasidukasta tuskin haittaa on näin kesähelteillä, jokainen se itse tuntee oman kehonsa. )

 

Hei,

koodi on minulla D39.2


Rypäle

 

Huh, onpas täällä ollut hulinaa sitten viimekäynnin. Ja voi ei, paljon on ikävänpuoleisia uutisia ilmassa.

DuskyLeDoux: Voimia sinulle ja toivotaan, että selviäisit sitä vähän helpompaa tietä.

Ja niin kuin Inkku tuolla Neiti Näpsälle toteaa, niin antaa tulla vaan ihan kaikki. Tänne mahtuu kaikki tunteet ja purkaukset. Rypäleraskaus, sen epäily tai sitten istukkasyöpä on niin iso juttu sille ihmiselle, jolle se eteen sattuu, että kyllä siinä pakostakin ajatukset pyörii oman navan ympärillä (ensi alkuun) ja saa pyöriä ihan rauhassa. Johan siinä väsyy, jos pitäis jaksaa oman kriisin pahassa vaiheessa vielä olla tukena vertaisille ja läheisille yms. Eli näppikset kuumina vaan ja kaikki tunnot kehiin. Yksin ei tarvi hautoa - tämä palsta on purkautumista varten

Neiti Näpsä: Olen kamalan pahoillani. En osaa edes aavistaa, miltä sinusta tuntuu. *Voimahalaus* Täällä ollaan edelleen kuulolla ja tukena koko porukka.

Rypäle: Myös sinulle haleja ja jaksamista. Sulla on tosi rankkoja päätöksiä edessä. Ja vaikka päätös olisi toisaalta oman terveyden ja hengen säästämiseksi "helppo" tehdä, ei se varmasti ole helppo omien toiveiden ja haaveiden näkökulmasta. Siinä joutuu luopumaan niin paljosta ja arvokkaasta.

Viuhti: Siulla on aika paljolti sama tilanne nyt kuin minulla. Arvot pysyneet nollassa ja muuttumattomina joulukuusta asti, mutta aina jännittää, että tulee se puhelu, jossa kerrotaan, että kaikki ei olekaan hyvin, varsinkin kun mun rypäle ei reagoinut hoitoon ihan normaalisti - käyttäytyminen oli poikkeavaa ja lääkärit eivät tajunneet määrätä sitä yhdistelmäsytoa vaan mun hoito kesti taukoviikkoineen 20 viikkoa. Olen myös itse miettinyt tuota, että olis ihan kamalaa aloittaa niitä hoitoja uudestaan. Hoitojen loppusuoralla olin jo niin huonovointinen, että sanoin hoitajille, että jos ei hoito kohta lopu, niin en tule enää takaisin. Mulle vaan naurahdeltiin, että tulet sitten kuitenkin (ei ole paljon vaihtoehtoja). Toivottavasti ei tarvi enää palata.

Mulla myös edelleen epäselvää, että mitä sillä kahden vuoden karenssilla tarkoitettiin. Mistä sitä alettiin laskemaan. Mun kohdalla tämä on jo ihan naurettavaa:

- Aluksi ohje oli ekan kaavinnan yhteydessä toukokuussa 2010, että karenssi jatkuu toukokuuhun 2012 (2 vuotta kaavinnasta)

- Sytojen loppuessa marraskuussa 2010 sanottiin, että karenssia jatkettava vain marraskuuhun 2011 (eli jos arvot vain pysyy hyvinä, niin 1 vuosi hoidon päättymisestä).

- Maaliskuussa 2011 kuulin sattuman kautta, että joulukuussa 2010 lääkärit olivat päättäneet jatkaa karenssiani joulukuuhun 2012 (tästä seurasi mun itkuraivari ja ilmoitus etten aio noudattaa suunnitelmaa).

- Maaliskuussa 2011 sain raivarin ansiosta lääkärin keskusteluajan, jossa hyvin vaivaantunut lääkäri kiemurteli ja sanoi, että ehkäpä joulukuu 2012 oli hieman liioiteltua, mutta pitäisi odottaa ainakin puoli vuotta eli lokakuuhun 2011 tai parempi jos odottaisi maaliskuuhun 2012. What!?

OTA TÄSTÄ SITTEN SELVÄÄ!!!

Lopputulema on se, että minä päätän, milloin karenssi loppuu ja ilmoitan sitten sairaalalle, kun raskaustestissä on plussa, niin silloin on enää turha jatkaa hcg-seurantoja. Eli tässä sitä nyt sitten sitkoillaan ja yritetään taistella sen päätöksen kanssa, että milloin lopetan karenssini. Minä varmasti uhmaan ainakin tuota pisimmäksi suunnitelua karenssia. Minua toisinaan myös mietityttää, että istukkasyövässä uuteen yritykseen saa ryhtyä vuosi hoidon päättymisestä, jos kaikki on mennyt hyvin. Miksi karenssi on rypäleraskaudessa pidempi?

 

Hei te karenssien kanssa kärvistelevät. Tuntuu kieltämättä aika arpapeliltä nuo karenssiajat, että ei ihme jos välillä napsahtaa! Tässä on hyvä huudella, että malttakaa nyt vielä pikkuisen, kun itse odottaa enemmän kuin mitään muuta sitä, että saisi alkaa kuluttaa karenssiaikaa. Katotaan vaan muuttuuko ääni kellossa siinä kohtaa

Olen ymmärtänyt, että tuo kaksi vuotta olisi se ehdoton maksimikakku, joka voi langeta lusittavaksi. Jotain lohdutusta, että sen pahemmaksi ei voi enää mennä, ei saa mennä! Itselleni on lupailtu sitä vuotta, jos kaikki menee hyvin.

Onko kokemuksia siitä mitä eroa on metotreksaatin ja aktinomysiinin sivuvaikutuksista? Odottelen tietenkin hyviä uutisia, mutta silti en voi olla kyselemättä.

 

Karenssiin tarkennusta vielä: Mun kohdalla, jos tuo lääkäriden suunnittelema pisin karenssi toteutuisi, olis karenssini pituudeksi tullut kaavinnasta laskettuna 2v ja 7kk. En kyllä rupee - pitäköön karenssinsa.

 

Kyllä.. tää on niin hermoja raastavaa.. en millään haluaisi luopua kohdustani ja toiveista biologisesta lapsesta

 

Hei Inksu, vai että 2 v 7 kk, huh! Ei ole tällaisessa asiassa kiva olla poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mutta olet selvästi tehnyt omat johtopäätökset tästä, ja niinhän se on, että viime kädessä jokainen vastaa omasta kropastaan.

Rypäleelle ei voi muuta toivottaa kuin jaksamista ja toivonkipinöitä. Toivottavasti jaksat välillä käydä antamassa tilannetiedotusta. Itse olen hämmästellyt sitä, että jos leikataan niin se on kaikki tai ei mitään. Miksi nykypäivänä ei voi yrittää esim. embolisaatiohoitoa, jossa tukitaan kohtuun vieviä suonia, minkä seurauksena kasvain surkastuu? Ainakin myoomien kohdalla puhutaan tällaisesta vaihtoehdosta. Tähän on varmasti monta hyvää syytä miksi näin ei voi tehdä, mutta ihmettelen silti.

 

Tässä hieman seuranta tietoja: 3:nen emaco hoidon jälkeen arvot ovat tippuneet hcg 4200:sta 850 ja beta hcg 162:sta 65.

 

Jipii Rypäle! Emaco puree sulla tosi hyvin. Pidetään toivoa yllä!!!

Tuosta karenssista vielä... Itse olen ajatellut asiaa niin, että sytostaattien jälkeen pitää elimistölle antaa riittävästi aikaa toipua jotta raskaus voi onnistua ja lapsi kehittyä normaalisti. Kokonaisuudessahan minulla diagnoosin saamisesta siihe, että saamme uudelleen alkaa yrittää menee aikaa melkein kolme vuotta... Ja suosiolla sen kärsin. En halua mitään riskiä, en taudin uusiutumisesta enkä siitä että sikiö voisi saada jotain myrkkyjä elimistöstäni. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.

Ihanaa kesää kaikille!

 

Täällä ollaan hyvällä tuulella, arvot ovat tippuneet mittaamattomiin! Piikkejä tulee satelemaan persuksiin vielä kahden hoitojakson ajan, mutta ne ottaa vastaan melkein mielellään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Rypäleelläkin arvot ovat tippuneet hienosti, toivottavasti sama linja jatkuu. Jos yhtään tsemppaa niin joku muistaakseni kirjoitti aiemmin, että jälkeenpäin on saanut kiitellä eniten juuri niitä hoitojaksoja, jolloin itsellä on ollut kurjin olo. Silloin ei ole helppoa niillä pahissoluillakaan.

 

Pakko laittaa tämä linkki jakoon, kun törmäsin hyvään sivustoon trofoblastisairauksista. "Asiakasystävällistä" tekstiä, vaikka onkin englanninkielistä:

Gestational trophoblastic tumours (molar pregnancy and choriocarcinoma) : Cancer Research UK : CancerHelp UK

 

Pakko laittaa tämä linkki jakoon, kun törmäsin hyvään sivustoon trofoblastisairauksista. "Asiakasystävällistä" tekstiä, vaikka onkin englanninkielistä:

Gestational trophoblastic tumours (molar pregnancy and choriocarcinoma) : Cancer Research UK : CancerHelp UK

********************

Neitinäpsä: Kiintoisaa varsinkin nuo seuranta-ajat ja se milloin saa ryhtyä yrittämään vauvaa uudelleen. Paljon samaa, mutta joitakin erojankin löytyy.

 

Hei,
nyt hoidot tehoaa hyvin mutta kasvain ei näytä todellakaan hyvältä ja diagnoosini on muuttunut molasta istukkasyöväksi eli C58.. ja enää kohdun limakalvoa ei enää näy..