Rumat tatuoinnit

  • Viestiketjun aloittaja pretty mama
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26487223]Kuten tatuoijani tapaa sanoa: Ainoa ero tatuoitujen ja tatuoimattomien ihmisten välillä on, että tatuoidut eivät välitä siitä, että toisilla ei ole tatuointeja. Tuli selväksi tässäkin ketjussa.[/QUOTE]

En minäkään välitä, onko jollain vai ei. Mutta jos puhutaan siitä, onko ne minusta kauniita niin vastaan että ei, ei ole.
 
Mä kävin ottamassa ainoan ja ensimmäisen tatuointini viime kesänä Harlemissa extempore. Kertaakaan en ole katunut, enkä tule katumaan. Eikä tää jää mun vikaksi kuvaksi. Jos joidenkin mielestä tatuoidut naiset (ihmiset) on kuvottavia, so be it.

Jos jotakuta kiinnostaa mun tatuoinnit niin paljon että tulee paha olo, on todella pahan olonsa ansainnut.
 
Deepi
Olen pian 2,5-vuotiaan pojan äiti. Huoliteltu, 170cm/58kg, ei raskausarpia olleskaan, koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä, naimisissa ja tatuoitu.

Työni puolesta minun kuitenkin on pidettävä huoli siitä, että hartiasta hartiaan ulottuva kuvani ei näy. Se ei ole ongelma, sillä kuvani on sijoitettu tämä silmällä pitäen. Työ-minäni ja siviili-minäni pidän erillään.

Kuvani on tehnyt ammattilainen, jolla yli 20-vuoden kokemus ja se on oikein kaunis. Varjostettu, valoisa, herkkä ja naisellinen.

Bikinitkin päällä näytän oikein hyvältä. :)

Alastomana jos minun näkisit kammoksuisit varmasti minun rintojeni leikkausarpia, jotka ovat peräisin rintakasvainten jäljiltä tehdyistä leikkauksista (rintojen pienennys) ja pitkää arpea ranteessani, joka on peruja onnettomuudesta lapsena, jolloin melkein kuolin. Varsin timmissä ja raskausarvettomassa alavatsassani saisit puolestaan kauhistella napalävistystä ja umpilisäkkeen poistosta tullutta arpea. Silloinkin oli hengenlähtö lähellä, kun sain vatsaani jonkun tulehduksen umpparin revettyä.

Itse rakastan noita arpiani, mutta enpä usko että voisit sitä koskaan mitenkään tajuta.
 

Yhteistyössä