Olen pian 2,5-vuotiaan pojan äiti. Huoliteltu, 170cm/58kg, ei raskausarpia olleskaan, koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä, naimisissa ja tatuoitu.
Työni puolesta minun kuitenkin on pidettävä huoli siitä, että hartiasta hartiaan ulottuva kuvani ei näy. Se ei ole ongelma, sillä kuvani on sijoitettu tämä silmällä pitäen. Työ-minäni ja siviili-minäni pidän erillään.
Kuvani on tehnyt ammattilainen, jolla yli 20-vuoden kokemus ja se on oikein kaunis. Varjostettu, valoisa, herkkä ja naisellinen.
Bikinitkin päällä näytän oikein hyvältä.
Alastomana jos minun näkisit kammoksuisit varmasti minun rintojeni leikkausarpia, jotka ovat peräisin rintakasvainten jäljiltä tehdyistä leikkauksista (rintojen pienennys) ja pitkää arpea ranteessani, joka on peruja onnettomuudesta lapsena, jolloin melkein kuolin. Varsin timmissä ja raskausarvettomassa alavatsassani saisit puolestaan kauhistella napalävistystä ja umpilisäkkeen poistosta tullutta arpea. Silloinkin oli hengenlähtö lähellä, kun sain vatsaani jonkun tulehduksen umpparin revettyä.
Itse rakastan noita arpiani, mutta enpä usko että voisit sitä koskaan mitenkään tajuta.
