Rikkoisitko lapsiltasi perheen, jos kumppanisi harrastaisi seksiä jonkun muun, kuin sinun kanssa?

rikkoisinhan minä, koska tunnen itseni sen verran hyvin tietääkseni, ettei anteeksianto olisi ikinä mahdollinen. Olen asian myös aina teroittanut jo alkuun, ei tarvitse kuunnella aneluita toisesta mahdollisuudesta, se juna meni jo. No koskaan en kyllä ole suhdetta tuosta syystä joutunut lopettamaan. Myös nykyinen mieheni tietää ettei virheisiin ole varaa, hän toki edellyttää samaa minulta.

Sen sijaan kun täällä vertaillaan väkivaltaan ja päihteisiin, niiden takia mm. olen suhteita lopettanut.

Ja sitten oma pettäminen. Yhtä lailla se suhde siinä menee pilalle. Ex-miestä petin suhteen alkuaikoina. Hän ei pystynyt eroamaan ja samalla jouduin kuuntelemaan syyttelyä ja epäilyjä seuraavat 20 vuotta. No lopulta en jaksanut ja erosin itse.

 

kuitenkin, että parisuhteessa pitää mielestäni olla myös säännöllinen seksielämä. Jos lyön jalat lukkoon tai mies niin tekisi, olettaisin pettämisen olevan väistämätöntä puolin ja toisin. Tai ei välttämättä, aina voi toki erotakin ensin.

 

Mä pidän oikeastaan pahempana pettämistä, kuin sitä että olisi kerran suutuspäissään jos asian haluaisi oikeasti korjata. Jos kohdistuisi lapsiin niin eri asia tietenkin. Jos mies erehtyisi läppäämään kerran 50v aikana niin en pitäisi sitä järkevänä syynä eroon, en kyllä pettämistäkäö
än. Minusta pettäminen on jopa astett pahempi, koska on harkitumpaa. Jos taas verrataan noita kahta jatkuvana ongelmana, lyöminen on pahempi.

 

Lähtisin siitä liikkeelle, että onko lapsilla parempi elää sellaisessa missä vanhemmat tekevät mitä haluavat ja elävät täysin omaa elämää vaikka ollaan saman katon alla. Ehkä se voisi toimia, ehkä taas ei. Riippuu meistä vanhemmista. Jos lapset joutuvat kärsimään niin silloin hajoaisi perhe jos taas ei niin pysyisimme saman katon alla.

 

[QUOTE="hmmm";28391918]Mä pidän oikeastaan pahempana pettämistä, kuin sitä että olisi kerran suutuspäissään jos asian haluaisi oikeasti korjata. Jos kohdistuisi lapsiin niin eri asia tietenkin. Jos mies erehtyisi läppäämään kerran 50v aikana niin en pitäisi sitä järkevänä syynä eroon, en kyllä pettämistäkäö
än. Minusta pettäminen on jopa astett pahempi, koska on harkitumpaa. Jos taas verrataan noita kahta jatkuvana ongelmana, lyöminen on pahempi.[/QUOTE]

suutuspäissään lyönyt siis.

 

jos ei ole kokemusta niin on hankala mennä arvailemaan.

 

No joo, kai se on ihan luonnollista. Tuntuu vaan hassulta just tuo, että parisuhdeväkivalta tai päihdeongelmatkaan ei aiheuta samanlaista tunneryöppyä ihmisissä, kuin pettäminen edes nettikeskustelun tasolla.

Mun kaaliin ei vain mene se, että mikä pettämisessä on niiiiiiin loukkaavaa, ettei sen jälkeen kykenisi mitenkään näkemään yhteistä tulevaisuutta, vaan se rikkoisi oikeasti kaiken.
Ehkä mun ajattelutapa tässä asiassa on sitten jotenkin omituinen.

En nyt puhu itsestäni - en jaksa alkaa miettiä, miten itse suhtautuisin pettämiseen - mutta voisi kuvitella, että tuo johtuu siitä, että esim. alkoholiongelma ei sinänsä liity parisuhteeseen, siis suhteen osapuoliin ja heidän väleihinsä. Paitsi toki ehkä välillisesti. Mutta pettäminen "osuu" suoraan parisuhteeseen ja yhteen sen osa-alueeseen eli seksiin.

Koska meidän kulttuurimme tuottaa vahvasti yksiavioista mallia ja parisuhteen ympärille on rakentunut massiivinen kulttuurinen järjestelmä sisältäen tietynlaisen parisuhteen kaavan, häät, juridiset merkitykset jne, on yksiavioisuus korostunut myös ihmisten mielissä, ja sen rikkominen tuntuu erityisen suurelta loukkaukselta paitsi itseä, myös suhdetta kohtaan.

Siksi iso osa ihmisistä varmaan ajatteleekin, että suhde olisi kerrasta ohi, jos toinen pettäisi. Käytännössä ei silti varmaan menisi niin - aika moni pariskunta jatkaa tavalla tai toisella vielä pettämisen jälkeen. Osa pääsee asiasta yli, osalle siitä ehkä jää taustalle jotain, joka voi hiertää vielä pitkään ja joskus aiheuttaa uusia ongelmia - jotka joko johtavat eron tai eivät johda.

 

Mun mielestä prostituoidun kanssa pettäminen olisi ehkä helpoin vaihtoehto, sillä silloin voisin ainakin olla varma, että kyse on puhtaasti seksistä

Tosin se voi sitten taas liittyä johonkin muuhun - esim. miksi mies haluaa maksaa seksistä, mitä lisäarvoa maksaminen tuo hänelle. Ei se mitään "pelkkää seksiä" ole.

 

Mun lapset ovat jo aikuisia mutta vastaampa kuiten. Me ollaan miehen kanssa oltu yksissä 30 vuotta, onnellisesti. Meillä on kivaa yhdessä, en voisi parampaa miestä kuvitella. Jos saisin tietää että hänellä on ollut hairahdus, niin kova paikkahan se tietenkin olisi. Tyrmäys, pysähdyksen paikka. En kuitenkaan osaa ajatella että meidän tarina loppuisi siihen. Sehän olisi vain 1 kolhu tässä muuten hyvässä ihmissuhteessa. Toistuvat hairahdukset olisi sitten asia erikseen...

 

No joo, kai se on ihan luonnollista. Tuntuu vaan hassulta just tuo, että parisuhdeväkivalta tai päihdeongelmatkaan ei aiheuta samanlaista tunneryöppyä ihmisissä, kuin pettäminen edes nettikeskustelun tasolla.

No, aivan varmasti parisuhdeväkivalta aiheuttaa paljon suuremman tunneryöpyn ihmisissä kuin pettäminen. Parisuhdeväkivallassa nainen voi menettää henkensä tai vammautua loppuiäksi. Pahimmissa tapauksissa lapset menehtyvät myös.

Joissakin tapauksissa pettämisen jälkeen kannattaa jatkaa suhdetta. Mutta harvemmin väkivaltaisen miehen kanssa.

 

No joo, kai se on ihan luonnollista. Tuntuu vaan hassulta just tuo, että parisuhdeväkivalta tai päihdeongelmatkaan ei aiheuta samanlaista tunneryöppyä ihmisissä, kuin pettäminen edes nettikeskustelun tasolla.

Mun kaaliin ei vain mene se, että mikä pettämisessä on niiiiiiin loukkaavaa, ettei sen jälkeen kykenisi mitenkään näkemään yhteistä tulevaisuutta, vaan se rikkoisi oikeasti kaiken.
Ehkä mun ajattelutapa tässä asiassa on sitten jotenkin omituinen.

Ehkäpä se seksi on kuitenkin sen verran iso asia parisuhteessa, että sitten jos tollaista tapahtuisi, niin miten sitä enää siinä parisuhteessa pystyisi jatkamaan, jaa, jaa, siinä sitä touhuilessa ajatella, että mitäköhän se toinen nyt siinä sitten ajattelee, että silleen. Itte voisin kyllä jatkaa suhdetta pettämisen jälkeenkin, mutta, ILMAN SEKSIÄ, että se ois sitten ollut se puolison valinta.

 

Me olemme olleet 16 vuotta yhdessä, lapsia kolme. Jos kyseessä olisi yksittäinen ns. kännihairahdus, hyvin todennäköisesti antaisin anteeksi tai ainakin yrittäisin tosissani vielä saada suhteemme raiteilleen (olettaen että mieskin sitä haluaisi). Jos taas kyse olisi esimerkiksi puoli vuotta tai vuoden jatkuneesta sivusuhteesta, niin siinä kohtaa en tiedä, mitä tekisin. Tuollainen sivusuhteen ylläpito ja sen salailu edellyttää jo hyvinkin määrätietoisia valintoja ja ajatuksia. Siitä meidän parisuhteemme ei välttämättä selviäisi. Riippuu siis tilanteesta.

 

Jos rikkoisit, niin miten selittäisit eron lapsille, jos he joskus haluaisivat tietää syyn?
Ja ennen kaikkea; miksi tekisit sen?

Kysymys siis lähinnä niille, jotka ovat parisuhteessa lastensa toisen vanhemman kanssa.
Muutkin voi toki hypoteettisesti miettiä tilannetta ja vastata.

se olisi varmasti fiksuinta itsensä kannalta,mutta todennäköisesti olisin niin hölmö että en osais päästää miehestä irti.

eroaisin siksi että mies satuttaisi minua ja osoittaisi toiminnallaan että ei todellakaan välitä minusta!

ylä-asteikäisille lapsille varmaan sanoisin suoraan miten asia on.. en hakkuis tms.

sanoisin miten asia on.


pienimmille lapsille varmaan sanoisin että erotaan koska isä ei rakasta enään äitiä.

miks pitäs pettäjän kanssa jäädä? paitsi jos on ite pettämisen aiheuttanu sillä että olis pihdannut vuoden kaks

 

Kyllä se yks pettämiskerta riittääs ja se olis sitte siinä. Se mies siinä perheen rikkoos enkä mä. Mä tiedän itteni, että tuollaasta en voisi antaa anteeksi. Voishan sitä yrittää jatkaa suhdetta, mutta se pettäminen muistuttaas olemassaolostaan ja se jäytääs suhteen lopulta hajalle. Eli ei olisi mitää järkiä siinä touhus.

Mutta kaikkein parasta on olla ilman miestä niin ei tarvitte peljätä pettämistä. Kusipäät on nähty joten ei kiitos parisuhteelle.

Muoks. enkä mä hyväksyysi väkivaltaa itteäni tai lapsia kohtaan. Enkä myöskään hyväksyysi sitä, että uus mies kohtelis mun aiemmasta suhteesta syntynyttä lasta huonosti. Se olis kengänkuva hyvin äkkiä äijän perseeseen siinä vaihees ku erehtyys mun lasta kohtelemaan huonosti.

 

Yhden hairahduksen takia en, toistuvan pettämisen/runnakkaissuhteen takia todennäköisesti kyllä. Ja minäkin väitän, että kyllä siinä tapauksessa mies olisi perheen rikkonut enkä minä, koska tietää etten hyväksy muiden kanssa panemista...

Toisaalta musta tuntuu että oon niin nössö, ettei musta olisi eroamaan (jos ei mies eroa hae) vaikka mies törppöilisi mitä, siis jotain sellasta josta ei ole varsinaisesti haittaa kellekään paitsi mun ja miehen väliselle luottamukselle. Väkivallan ym. takia lähtisin kyllä heti.

 

Miksi vain toisen osapuolen pitäisi ajatella lapsia ja vastuuta samalla kun toinen menee sinne minne alapää vie? Se on liikaa vaadittu minusta.

 

Juu kyllä tuossa vaiheessa se vastuu on ollut sillä pettäjällä, tehnyt virheen mitä vaan en vois antaa anteeksi. Ollaan tämä avioliitto solmittu tietyin säännöin ja odotuksin, ja kyllä luottamus ois niin rikottu että en pystyis antamaan anteeksi.
Ei se pahin ole mitä mies voisi tehdä mutta niin paha juttu silti että en vois antaa anteeksi.
Mutta meillä onkin onneksi tässä samankaltaiset ajatukset, ja seksi on meille pyhempi asia varmaan kuin monille muille. Ja ollaan toistemme ainoat seksikumppanit myös.

 

Minusta mies olisi tässä tapauksessa itsekäs eikä ajattelisi lapsia eikä minua.
Hän olisi tehnyt jo päätöksen valmiiksi,hän olisi rikkonut perheen ja minut ja itsetuntoni siinä samalla.
Lapsillekaan ei ole hyvää sellaisessa ilmapiirissä mikä tulee pettämisen jälkeen...

 

Olimme molemmat sitä mieltä että mikäli toinen töpeksii on asia selvä, ero tulisi. No, olimme olleet reilu 10v yhdessä, 3 pientä lasta. Itse en jaksanut olla vaimo, olin vain äiti. Ryyppyristeilyllä mies sitten suuteli toista naista ja kotiin tultuaan kirjoitti tälle säkhöpostia. Sammui kannettava sylissään, viesti oli siinä nähtävillä. En varmaan ikinä unohda sitä tunnetta, oli kuin joku olisi iskenyt täysillä rintaan, en saanut henkeä. Jopa fyysinen pala olo iski, oksentelin ja itkin. Heikotti, päässä vain humisi. Olimme keskustelleet näistä asioista ja olimme sopineet että ennen kuin tilanne pääsee näin pahaksi, pitää toiselle sanoa että jokin on pielessä. Ilman varoitusta sitten tekikin näin. Sähköpostin sisältö taisi olla se pahin isku itsetunnolleni. Tämä toinen nainen ei kuitenkaan ikinä ilmeisesti vastannut, mikäli edes aidon sähköpostiositteen oli antanut. Nyt 4½ rankkaa vuotta takana, yhdessä ollaan, eikä kaduta. Mies kuitenkin katuu hölmöilyään. Monet itkut itkettu, paljon puhuttu. Ikinä en unohda, anteeksi olen antanut, mutta edelleenkin kärsin asiasta.

 

Mies lähtisi kiertoon jos harrastaisi seksiä/pettäsi. Lapsille selvitetään eroon liittyviä seikkoja heidän ikätasostaan riippuen. Myöskään mitkään liialliset yksityiskohdat aikusiten asioihin liittyen eivät kuulu minkään ikäisille lapsille mun mielestä. Toki jos lapset olis jo teinejä saattaisin asiasta kertoa jos itse kysyisivät.

 

Kyllä ottaisin eron, jos näin tapahtuisi. Jos kyse olisi ensimmäisestä kerrasta, voisin antaa uuden mahdollisuuden mikäli mies TODELLA olisi valmis tekemään töitä asian eteen ja olisi valmis tekemään kaikkensa pitääkseen minut ja lapsen/lapset. Koska kyse ei kuitenkaan olisi ensimmäisestä kerrasta, en jäisi valitettavasti enää katsomaan jatkoa, olen tehnyt tämän hyvin selväksi miehellenikin. Olemme työstäneet tätä pettämisasiaa enemmän kuin kukaan ikinä voisi kuvitella, joten samaan rumbaan en enää lähtisi. Jos hän olisi valmis uhraamaan minun lisäkseni lapsemme jonkun kolmannen osapuolen takia, niin tervemenoa.

Tosin kun tarkemmin aloin miettimään, en tiedä olisinko ensimmäisestä kerrastakaan valmis jatkamaan suhdetta, kun kuvioissa on lapsi (mieheni on siis pettänyt minua, ennen kuin olemme perustaneet perheen). Tuskin pääsisin vihasta yli, oman loukkaamiseni vielä kestän mutta lapseni loukkaamista/ riskin ottamista perheen rikkomiseksi jonkun kolmannen osapuolen takia en.

 

Tuo fortunate taitaa itse olla se pettäjä ja koettaa syyttää omien valintojen seurauksista, puolisoaan.

Kyllä se ihminen joka tekee valinnan pettää tekee myös tietoisen päätöksen siitä että se liitto on sitten luultavasti tiensä päässä!

Kyllä usein lähdetään hakemaan suhteen ulkopuolelta sitä mitä ei omasta suhteesta saa, esimerkiksi seksin hakeminen muualta voi johtua joko siitä että seksiä on liian vähän, tai sitten kokee että puoliso ei ota tarpeita huomioon.

esimerkiksi minä ajattelin joskus että mene kohta hakemaan muualta sen intohimon mitä en omalta mieheltäni saanut. Tässä vaiheessa pysähdyin punnitsemaan vaihtoehtoja, ja päädyin jättämään orastavan ihastuksen pois mielestäni..


Rakastin miestäni,mutta se miten loukkaantunut olin asioista(pitkään jatkuneet ongelmat) se sai mut melkeen pettämään.Vaikka olen pettämsitä vastaan.

Miehet taas luultavasti toimii niin että eivät puhu vaan odottaa että ongelma muuttuis,kun se ei muutu lähdetään hakemaan sitä hekumaa muualta.

sitten taas on niitäihmisiä jotka pettää huvikseen,siksi kun ovat sellaisia.. ja nämä ihmiset pettää vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan(tunen tälläisen miehen hän on pettänyt viamoaan 20v ajanjaksolla n.10eri naisen kanssa, kaikkian kanssa useamman kertaa).. itse en kattelis moista!

 

Miksi vain toisen osapuolen pitäisi ajatella lapsia ja vastuuta samalla kun toinen menee sinne minne alapää vie? Se on liikaa vaadittu minusta.

Siksi, että lasten ajatteleminen ei ole oikeudenmukaisuuskysymys siinä mielessä, että jos et sinäkään, niin en sitten minäkään. Päinvastoin, mitä huonommin toinen hommansa hoitaa, sitä enemmän toisen on kannettava.

Minulle nämä on hirmu vaikeita kysymyksiä. Aiemmin on yläluokassa pidetty itsestään selvänä, että miehet remuavat omilla teillään, ja joissain maissa naiset ovat tehneet samoin. Mutta perhettä ei ole saanut reissuillaan loukata, kotiin tullaan yöksi ja käyttäydytään hyvin puolisoa kohtaan. Rakkauselämä ja perhe olivat kaksi eri asiaa, ja saatettiin jopa ajatella, että kumpikin rikastaa toistaan. Eikä noista ajoista vielä kauan ole.

En ole ollenkaan varma, etteikö tuo olisi parempi systeemi kuin tämä, että revitään kaikki palasiksi ja levitellään ympäriinsä. Se seuraava perhe vain ei useimmiten taida olla ensimmäisen väärti. Enkä pidä siitä romanttiseen rakkauteen liitetystä ajatuksesta, että ilman toisen uskollisuutta en ole kukaan, joten millään muullakaan ei ole väliä. Se luo epätoivoa, tyhmistää ja tekee riippuvaiseksi huonossa mielessä.

 

Miksi mä perheen rikkoisin? Kyllä se mies sen pettämisellään tekee.

 

Muuhun en vastaa (koska en osaa), mutta tuosta että kertoisinko lapsille eron syyn, niin en. Lapsille ei kuulu vanhempien parisuhde eikä ne syyt jotrka mahdollisesti johtaisivat eroon. Olen tätä mieltä sen takia, että äitini käytti minua terapeuttina ja jauhoi paskaa isästäni elämäni ensimmäiset 20 vuotta.