Rikkoisitko lapsiltasi perheen, jos kumppanisi harrastaisi seksiä jonkun muun, kuin sinun kanssa?

Niin että koska toisen pitää saada olla ihminen, on toisen oltava pyhimys? Toinen hajottaa, ja toinen kokoaa minkä parhaansa kerkiää. Enpä usko.

Sädekehä siinä varmasti kiiltää kun mennään kertomaan sukulaisille ja naapureille että se s**tanan sika meni vierasta panemaan mutta MINÄ silti sen otin takaisin ja olen niiiin armollinen! Ja kotona elämä on yhtä helvettiä.

Pyhyys on kaukana siitä jos oikeasti pettämisen jälkeen yritetään yhdessä ja kerätään niitä luottamuksen rippeitä joita ei välttämättä kummallakaan juuri ole. Se on paitsi pyrkimys pitää perhe kasassa, myös lasten parhaan miettimistä ihan molemmilta jos kyseessä on joku kerran kännipano kun suhteessa mennyt huonosti ja niitä jälkiä myös korjataan yhdessä.

 

Seksi on kahden ihmisen intiimein yhdessäolon-muoto. Nykyään siitä on tehty ihan muuta. Eihän se nykyään haittaa kuka ja missä ja miten ja kenen kanssa, kun kaikilla nyt on vaan ne tarpeensa.
En antaisi anteeksi en pystyisi katsoa, jos sen läheisyyden olisi toiselle antanut. Itse se se liiton silloin rikkoisi.

 

Mikä sen perheen tuossa sitten mahtaa rikkoa?

Ei tässä niin montaa päivää ole siitä kun täällä oli ketju missä vaimo oli mennyt miehensä fb-profiiliin seuraamaan miehen ja tämän naisystävän välistä kirjoittelua, taustalla miehen pettäminen ja epäilys että miehellä olisi jotain peliä tämän naisen kanssa. Aika monet tuomitsivat tuon niin kuin muunkin miehen (siis pettäneen puolison) kyttäämisen. Jos päätetään jatkaa yhdessä pitää luottaa toiseen, jos alkaa epäillä että toisella olisi taas uusi nainen kiikarissa pitää mennä tutkituttamaan päänsä.

Aika kovia vaatimuksia sille petetylle puolisolle kaikkineen. Jos kokee ettei pysty eikä halua jatkaa parisuhdetta tuon jälkeen on itsekäs ja rikkoo lapsilta perheen (pettäminen taas voidaan nähdä inhimillisenä erehdyksenä).

Jos päätetään vielä yrittää uudestaan mutta alkaa jostain syystä taas epäilemään miehen pettävän on vainoharhainen. Jos pystyy jättämään nuo epäilykset täysin pois, antamaan anteeksi ja luottamaan toiseen uudestaan saa sitten seuraavan pettämisen kohdalla kuulla olevansa täysidiootti kun on tuollaista suhdetta jatkanut. Teet niin tai näin niin aina vika on sinussa.

 

ei pettäminen tapahdu vahingossa vaan se on valinta jonka pettäjä tekee. Se on silloin pettäjä joka päättää ihan tietoisesti laittaa sen "pelkän seksin" parisuhteen, lasten ja perhe-elämän edelle.

 

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta hirveän hyvää keskustelua oli asiasta mun mielestä pari ekaa sivua. Asia on tosi monipiippuinen ja vaikea sanoa mitä tekisi etukäteen, mutta minusta se pettäminen ei saisi villasellakaan mennä eli jotain silloin tapahtuisi minun ja miehen välillä joka tapauksessa. Minusta se että parisuhteesta joku lähtee seksiä sivuraiteilta hakemaan on iso asia (minusta kyllä väkivaltakin on iso asia) ja useinhan se lähtee muista ongelmista. Toistuva pettäminen johtaisi kyllä luultavasti eroon vaikka kyse onkin "vain seksistä". En myöskään allekirjoita kyllä palstan jyrkkää asennetta siitä että eroperheiden lapset ovat aina onnettomia ja ero on aina itsekäs teko ja kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä minulla on oikeus onnelliseen parisuhteeseen vaikka lapsia on tullutkin tehtyä. Olenpa kamala ihminen vissiin..

 

Todellisuudessa ihmiset on kuitenkin vain ihmisiä ja joskus tilanteet ajaa umpikujaan jossa tekee todella typeriä asioita. Ei joka ikinen vieraan kanssa sänkyyn hyppääminen ole tapahtunut samoista syistä. Elämä ei ole mustavalkoista, kaukana siitä.

Vaikka syitä ja tilanteita voi olla monia on pettäminen kuitenkin käytännössä aina tietoinen valinta. Humalaankin vetoaminen on musta typerää, koska jos kännissä tulee hölmöiltyä, on se alkon kittaaminen ollut se valinta. Ja tämä on nähdäkseni se syy miksi niin moni tässä ketjussa katsoo, ettei se petetty vaan se pettäjä olisi silloin se, joka sen päätöksen perheen rikkomisesta on tehnyt. Ja on siinä ihan oikeassa. Jos parisuhteessa on yhdessä sovittu, että pettämistä ei sallita, niin silloin se pitää sen pettäjän (olkoon mies tai nainen) tiedostaa, että sillä hetkellä kun liian pitkälle menee on jo itse tehnyt valinnan sen perheen hajottamisesta ja sitä toista on siitä ihan turha syyllistää.

 

Suhteemme alussa 9 vuotta sitten olimme molemmat miehen kanssa sitä mieltä, että se on kerrasta poikki jos vieraisiin lähtee. Vuosien kuluessa suhteemme on (tietysti) syventynyt, olemme kasvaneet yhdessä ja hitsautuneet lasten myötä entistä paremmin yhteen. Jos mieheni minua nyt pettäisi, kerran tai useasti, humalassa tai selvin päin, niin en todellakaan haluaisi heittää kirvestä kaivoon heti. Ajatus tuohon tilanteeseen joutumisesta on tällä hetkellä hiukan absurdi enkä oikeasti voi tietää mitä tuntisin ja ajattelisin. Mutta tämänhetkisen ja eletyn elämän perusteella perheemme on taistelun arvoinen, vaikka siinä saisikin itse hieman siipensä.

 

Miksi naapurin sutasu on niin vakava juttu naisille? Jos perhe-elämä sujuu, niin mitä se naapurin tai työkaverin kiksautus haittaa?

Naisille? Älähän kuseta itseäsi, ei kaikki miehet ajattele noin ääliömäisesti kuin sinä.

(Oletan että vastaaja on mies)

 

Luultavasti en. Vaikka luottamus mieheen menisi, niin jos mahdollista haluaisin jatkaa elämää yhdessä, perheenä.mä koen että ehjä perhe on lapselle kuitenkin erittäin tärkeä, ja itse olisin valmis joustamaan jos sillä perhe pysyisi koossa. Toki jos jompikumpi kärsisi kohtuuttomasti, ero tulisi.
Olen joskus miettinyt ja miehenkin kanssa puhuttu, että aika pitkälle mentäisiin yhdessä. Ehkä jopa niin, että kumpikin saisi elää omaa elämäänsä, mutta koti pysyisi kotina ja suhde kumppanuutena.

Seksi on tärkeää, mutta myös muilla asioilla on merkitystä.

 

Minä elän tällä hetkellä suhteessa, jossa mies petti pahemman kerran mutta päätin jäädä. Vaikea sanoa, olisinko tämän onnellisempi nyt jos olisin lähtenyt.

 

Ehkä lähempänä aikuisikää lapsille voisi paremmin selvittää eron taustoja jos siihen tarvetta vielä siloin olisi.

Mieluummin aikuiselle lapselle selvittäisin vuosia sitten tapahtuneen eron taustoja kuin sen että olen miettinyt ja odottanut 10-15 vuotta että pääsen heidän isäästään eroon eli niin kauan että lapset olisi ns. omillaan.

 

Vaikka syitä ja tilanteita voi olla monia on pettäminen kuitenkin käytännössä aina tietoinen valinta. Humalaankin vetoaminen on musta typerää, koska jos kännissä tulee hölmöiltyä, on se alkon kittaaminen ollut se valinta. Ja tämä on nähdäkseni se syy miksi niin moni tässä ketjussa katsoo, ettei se petetty vaan se pettäjä olisi silloin se, joka sen päätöksen perheen rikkomisesta on tehnyt. Ja on siinä ihan oikeassa. Jos parisuhteessa on yhdessä sovittu, että pettämistä ei sallita, niin silloin se pitää sen pettäjän (olkoon mies tai nainen) tiedostaa, että sillä hetkellä kun liian pitkälle menee on jo itse tehnyt valinnan sen perheen hajottamisesta ja sitä toista on siitä ihan turha syyllistää.

Totta, erityisesti täydellisessä maailmassa, mutta niitä petoksia vaan voi olla todella monenlaisia, erityisesti parisuhteessa. Ei siihen aina tarvita sukuelinten yhdistymistä. Elämä on valintoja, kyllä. Aina sekään ei ole niin simppeliä, toiset tekee valintoja puolestasi ym..

Näitä pettämistarinoita on tuhat ja yksi miljoonaa ja jokainen erilainen, jokaisessa syyt erilaiset. Yhdessä voidaan sopia vaikka ja mitä, mutta onko seksi vieraan kanssa sitten loppujen lopuksi ainoaa oikeaa pettämistä parisuhteessa? Ainoa mikä lähes edellyttää toista lähtemään/heittämään kumppanin pihalle?

Mitenköhän monessa pettämistarinassa se toinen on omilla valinnoillaan edesauttanut tilannetta. Vaikkei se seksiä oikeuta, voi se olla harvinaisen selkeä selitys esim. kolmanteen osapuoleen ihastumiselle, mikä täällä huudetaan kovaan ääneen pettämiseksi, vaikkei olisi tapahtunut mitään fyysistä eikä edes erityisempää henkistä lähestymistä, riittää pelkkä vaimon (yleensä) kehittämä epäilys koska mies juttelee naamakirjassa liikaa. Syitä ja seurauksia vaan pohdiskellessa.

Syyllinen on jokainen vain omiin tekoihinsa ja omista teoistaan pitää seuraukset kantaa, ei vaan ole välttämättä aina se petettykään ihan täysin pelkästään puhtoinen pyhimys.

 

Syyllisen etsiminen monesti on täysin hyödytöntä oli kysymys riidasta tai erosta. En välttämättä ymmärrä miksi sen olisi pakko löytää ero tilanteessa, vaikka se johtuisi pettämisestä.

 

"Minkä jumala on liittänyt yhteen, älköön ihminen erottako"! <3

 

Chala, olen hyvinkin samaa mieltä, että asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Ja tästä aiheesta on miehen kanssa paljon keskusteltu. Pettää voi monella muullakin tavalla kuin yhdistämällä niitä sukuelimiä, eikä se tosiaan ole läheskään se pahin mahdollinen tapa. Lähinnä tässä ketjussa kai haettiin nimenomaan puolison reaktiota sellaiseen yksittäiseen seksin harrastamiseen vieraan kanssa, jota se tekijä katuisi ja haluaisi virheensä jälkeen oman parisuhteensa korjata. Tällaiseen skenaarioon lähinnä viittasin tuolla omalla valinnalla mennä hölmöilemään.

Jos lähdetään laajemmin pohtimaan erilaisia pettämis skenaarioita, niin niistä onkin todella paljon vaikeampi sanoa mitään tietämättä tilannetta kokonaisuutena. Kuten sanoit joskus se syy tosiaankin voi olla siinä osapuolessa joka ei ole se pettäjä. Jos minä esimerkiksi päättäisin, että en enää halua harrastaa seksiä lainkaan, kyllä minun silloin pitäisi myös olla se joka joko antaa miehelle luvan käydä vieraissa tai jos siihen en pysty, niin suoraan lopetan suhteen kokonaan, koska en minä voi päättää myös mieheni puolesta sitä, että hän ei enää saa seksiä harrastaa. Tällaisissa tilanteissa avain asemassa on toki kommunikaatio, mahdollinen pari tai yksilö terapia ja yhteiset sopimukset siitä miten toimitaan eikä silloinkaan tarvitse 'turvautua' pettämiseen (koska jos on lupa ei kyse enää ole pettämisestä). Mutta valitettavan usein ihmiset tällaisissa tilanteissa sulkeutuvat, eivätkä yritä tilannetta selvittää ja sitten petetään ja syytetään sitä toista, että siksi petin kun sinä pihtasit.

Toinen esimerkki jonka annoit on jos puoliso ihastuu johonkin toiseen. Ihastumiselle ei mahda mitään. Ihastuminen on kuitenkin asia joka menee pian ohitse. Kyse on nimenomaan siitä, mitä asialle tekee. Minä en pidä pettämisenä sitä, jos puolisoni ihastuisi johonkin toiseen. Mitä kuitenkin pitäisin jonkun asteisena pettämisenä on se, jos kumppanini tarkoituksella alkaisia hakeutua ihastuksensa seuraan, jutella tämän kanssa ja siten ei edes yrittäisi karistaa ihastustaan vaan nimenomaan antaisi mahdollisuuden ihastuksen kehittyä pidemmälle. Koska silloin jälleen kerran kyse olisi omasta valinnasta.

 

Vähän asenteellinen otsikko, mutta vastaanpa kuitenkin. Ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta, ollaan jo valmiiksi uusperhe, ja kun yhteen mentiin, päätettiin että tässä sitten pysytään kanssa. En olisi valmis pistämään pillejä pussiin minkään ihastumisen tms. "kevyen" takia, on kuitenkin niin paljon yhteistä historiaa takana ja elämää edessä. Jos mies menisi ihan fyysiselle tasolle jonkun toisen kanssa, asusteltaisiin varmaan hetken aikaa kämppiksinä avioparina olemisen sijaan ja yritettäisiin fiksailla tilanne.

Itsekin olen tässä vuosien varrella ihastunut muihiin miehiin - se on varmasti ihan luonnollista ruuhkavuosina ja pitkässä suhteessa. En ole silti kenenkään kanssa mitään tehnyt, enkä varmaan tule tekemäänkään. Pientä piristystähän tuollainen vain tuo.

 

Jos rikkoisit, niin miten selittäisit eron lapsille, jos he joskus haluaisivat tietää syyn?
Ja ennen kaikkea; miksi tekisit sen?

Kysymys siis lähinnä niille, jotka ovat parisuhteessa lastensa toisen vanhemman kanssa.
Muutkin voi toki hypoteettisesti miettiä tilannetta ja vastata.

Vielä en ole parisuhteessa enkä perhettäkään ehtinyt perustaa, mutta vastaanpa silti - muiden vastauksia sen kummemmin myöskään lukematta.

En minä sitä perhettä siinä rikkoisi. Vaan puolisoni joka tekisi valinnan hypätä "vieraan kelkkaan".
Itse en voisi luottaa kumppaniin joka olisi käynyt vieraissa. Olen sellaiselle joskus anteeksi antanut ja uudestaanhan sinne vieraisiin vielä mentiin. Ällöttäisi myöskin että mies kävisi vieraissa, en voisi enää sen jälkeen hänen kanssaan seksiä harrastaa.
Ja jatkuva huono tunnelma ja eripurahan siitä kotiinkin tulisi. Niin että olisi vain fiksua tuossa tilanteessa erota.

 

Rikkoisitko lapsiltasi perheen, jos kumppanisi kieltäytyisi seksistä sinun kanssasi?

Onko jatkuva seksistä (viikkoja-kuukausia-vuosia) kieltäytyminen pettämistä - väkivaltaa - nöyryyttämistä?

 

Olen antanut anteeksi kymmenet pettämiset ja perhe edelleen koossa.
Mies oli mielenterveysongelmainen ja hukassa itsensä kanssa, teki täysmuutoksen elämäänsä ja on kuin eri ihminen nykyään.
Muussa tilanteessa en olisi harkinnut enää jatkoa.
Luottamus ei ole täydellistä ja sen rakentamisessa tulee menemään aikaa ja se minulle suotakoon.
Jos vielä tulee pienintäkään viitettä pettämisen suuntaan(mikä luullakseni aika epätodennäköistä) se on samantien adios.
On ollut pakko varautua ja miettiä back-up-plan sitä varten että pettää taas ja kovasti olen miettinyt muutenkin haluanko jatkaa vai en.

 

Meillä pettävä puoliso tekisi sen valinnan että perheemme hajoaa. Ei siis petetty.
Lapsille tulisi sitten kaksi rakastavaa kotia, ei sitä sen enempää tarvitsisi selitellä. Isi ja äiti ei enää vain halua asua yhdessä. Ei lasten tarvitsisi tietää oikeaa syytä.

 

Pitäisi, mutta joskus biologia menee järjen edelle ja järki astuu peliin vasta vahingon käytyä.
Jälkimainingeissa pitäisi mielestäni pyrkiä ongelmanratkaisuun, eikä automaattisesti kaiken lopulliseen tuhoon.

Katinhännät, ikivanhaa paskanjauhantaa. Naamioidaan oma tyhmyys ja itsekkyys "biologisten tarpeiden tyydyttämiseksi", mikä on olevinaan luonnollista. Minä en ainakaan halua luolamiestä lasteni isäksi, vaan miehen, jolla on sen verran älliä, että aivot vievät miestä eikä muna. Itseltäni tietysti edellytän samaa, en todellakaan mene pettämään saati rupea ruikuttamaan, että se oli vahinko. Tai että mulla sattui olemaan ovulaatio ja tuli äkillinen tarve yrittää lisääntyä.

Pettäjä tuossa perheen rikkoo, ei petetty. Jos kävisi ilmi, että mieheni olisi pettänyt, eroaisimme. Lasten edun vuoksi jäisin asumaan sen verran lähelle, että lasten ja vanhempien tapaamiset sujuisivat helposti. Pelkkä seksi vieraan kanssa ei ole niin iso asia, että sen takia kumpikaan aikuinen menettäisi oikeuttaan olla vanhempi ja mukana lasten elämässä. Kuitenkaan en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi sietää pettäjää saman katon alla ja yrittää niellä pettymys, halpa olo, viha ja suru. Minuun ei olisi asiaa tulla koskemaan, ei suutelemaan eikä varsinkaan seksimielessä, ja se kyllä näkyisi myrkkynä perheen ilmapiirissä. Uskon, että siitä olisi lapsille enemmän haittaa kuin erosta.

 

Naisille? Älähän kuseta itseäsi, ei kaikki miehet ajattele noin ääliömäisesti kuin sinä.

(Oletan että vastaaja on mies)

Ei miehetkään siedä että puoliso käy vieraissa.

 

Tuomitsisitko lapsesti väärämieliseksi jos hän olisi sitä mieltä, että kyllä ihmiselle voisi antaa virheen anteeksi jotta perhe pysyisi kasassa?

Minä en rikkoisi, vaan mies, jos sellaisen valinnan tekisi. Hän on tietoinen, etten jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, johon en voi luottaa. Luottamus on mulle yksi suhteen ehdoton edellytys. Lapsille voisin kertoa juuri sen, että suhde päättyi siihen, etten voinut enää luottaa mieheen, enkä kunnioittaa häntä. Ja käskisin sitten kysyä isältään miksi näin on. Ehkä. En osaa sanoa tarkkaan mitä vastaisin, riippuen lapsen iästä. Pienelle lapselle ehkä kertoisin vaan, että tuli iso riita, jota ei saatu sovittua tms.

 

Toivottavasti ukko on sen verran fiksu, ettei jää koskaan kiinni, jos vieraissa käy. Minä nimittäin en haluaisi siitä tietää. Jos niin kuitenkin kävisi, niin ei se olisi mikään maailmanloppu. Ottaisin sen lupana itsekin käydä vieraissa.

 

Jos petetty osapuoli jättää heti ensimmäisen pettämisen jälkeen, voi taustalla olla sekin, että on aiemmissa suhteissa jo useasti petetty. Samoin kuin aiemmin väkivaltaa kokenut lähtee suhteesta todennäköisesti jo ekan lyönnin jälkeen vaikka joku samassa tilanteessa menisi puolisonsa kanssa parisuhdeterapiaan ja yrittäisi vielä.