Raskaus kaduttaa :(

[Cassyput]

Miks tollaset tyypit ei huolehdi ehkäisystä kunnolla!!!! Ei pitäis enää kaduttaa kun on jo "leikkiin ryhtynyt"! vähän selkärankaa!

Olikohan tämä nyt ihan paikallaan ketjussa, jossa ap puhuu itsensä surmaamisesta? Voin vastata siltä varalta ettet tajua: Ei.

Lisään vielä, että vuosien kuluttua tulet todennäköisesti olemaan tosi onnellinen, että sait lapsen, ja juuri tämän lapsen.

Toivon sulle jaksuja. :hug:

 

[vili43]

Hei ap.Mulla olis sun lapselle hyvä koti.Mieti adoptiota.
Ystävillä on yksi adoptiolapsi jo,mutta toivovat toista.

Anteeks mut .

Sä puhut, kuin eläimen pennun luovuttamisesta..."tarjolla hyvä koti"...

 

[Muksis]

Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia vaikka lasta toivottiin ja yritettiin pitkään. Sit kun se plussa näkyi testissä niin en osannutkaan olla iloinen. Syyllisyys omista tunteista ja ajatuksista vaivasi ja mietin että tunteeko se vauva mun fiiliksiä. Luulen että hormooneilla on iso osa tässä jutussa koska väsymys ja pahoinvointi on olleet aivan kauheita.

Mulla tapahtui ekassa ultrassa se että tajusin että siellä on oikeasti vauva, pieni ihme mun sisälläni huitoi pienillä käsillään ja jaloillaan. Ja mun sydän oli mennyttä. En vieläkään ole niin onnessani kuin esikoisesta aikoinaan mutta nyt tiedän että haluan tämän lapsen.

Ei niitä huonojakaan fiiliksiä parane pelästyä. Kun lapsi on syntynyt tiedät voitko häntä rakastaa ja kasvattaa. Ja jos vieläkin siltä tuntuu ettet jaksa tai pysty niin Suomessa on valtavasti pariskuntia joilla on rakkautta annettavana. Abortti noilla kuukausilla on varmasti paljon traumatisoivampaa kuin kantaa lapsi loppuraskauden ajan.

 

[Cassyput]

Abortti noilla kuukausilla on varmasti paljon traumatisoivampaa kuin kantaa lapsi loppuraskauden ajan.

Mä ajattelen samoin.

 

[mitä?]

Siis lastahan kantaa koko LOPPUELMÄN ajan, ei vaan loppuraskautta! Ihme logiikkaa teillä. ps. abortti on ihan hyvä ratkaisu jos ei vaan pysty hommaan! Soita perhesuunnitteluyksikköön ja kerro huolesi!

 

[Chala]

Siis lastahan kantaa koko LOPPUELMÄN ajan, ei vaan loppuraskautta! Ihme logiikkaa teillä. ps. abortti on ihan hyvä ratkaisu jos ei vaan pysty hommaan! Soita perhesuunnitteluyksikköön ja kerro huolesi!

Puhehan oli toki adoptiosta vaihtoehtona.. Kannattaa lukea koko viesti eikä vain valikoituja sanoja

 

[Cassyput]

Siis lastahan kantaa koko LOPPUELMÄN ajan, ei vaan loppuraskautta! Ihme logiikkaa teillä. ps. abortti on ihan hyvä ratkaisu jos ei vaan pysty hommaan! Soita perhesuunnitteluyksikköön ja kerro huolesi!

Aborttiako ei kanna koko loppuelämän ajan?

 

[joopa joo]

mutta itse työskentelen l-suojelussa ja sanon, että olisipa totisesti useammalla ollut pokkaa tehdä abortti. Kun ei se lapsen synnyttäminen oikeasti ole mitään armopalaa. Olosuhteisiin jotka ovat kaikkea muuta kuin hyvät!
Sikiön tapattaminen kohtuun alle 20viikkoisena on paljon pienempi synti kun hoitaa huonosti ja turmella pienen ihmisen.

 

[olki]

No varmaan melkein kaikkia ainakin ensimmäisen lapsen raskausaikana välillä hirvittää ja ahdistaakin että, mitä jos tähän ei pystykkään. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Mutta eiköhän se useimmiten mene ohi kun raskaus on jo pitemmällä, liikkeet tuntuu ja sitä on kerinnyt tottumaan ajatukseen että se vauva tulee. Kyllä minäkin suosittelisin kuitenkin ottamaan tuon puheeksi neuvolassa, niin ne sitten ohjaa sinut käymään psykologin juttusilla. Itsekkin kävin 2 kertaa juttelemassa kun kärsin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, ja se auttoi tosi paljon jo ihan se 2 käyntiä. Suosittelen kyllä lämpimästi. Kovasti voimia sinulle, kyllä se siitä.

 

[eräs]

mutta itse työskentelen l-suojelussa ja sanon, että olisipa totisesti useammalla ollut pokkaa tehdä abortti. Kun ei se lapsen synnyttäminen oikeasti ole mitään armopalaa. Olosuhteisiin jotka ovat kaikkea muuta kuin hyvät!
Sikiön tapattaminen kohtuun alle 20viikkoisena on paljon pienempi synti kun hoitaa huonosti ja turmella pienen ihmisen.

Tämä varmaan helpottaa aloittajan oloa! Jos kokee itsensä jo nyt huonoksi ja sitten vielä sanotaan että "olisipa totisesti useammalla ollut pokkaa tehdä abortti"!

 

[hyppynen]

no itse mielummin synnyin ja elin lapsuuteni alkoholisti perheessä kun olisin tullut abortoiduksi. Oma elämäni on minulle kaikesta huolimatta erittäin arvokas. Ja ihan normaaliksi, täysipäiseksi , työssäkäyväksi ihmiseksi olen kasvanut huolimatta erittäin vaikeasta lapsuudesta. Tämä kirjoitus siis tarkoitettu nimimerkille: joopa joo.

 

[äitee]

mulla on vähän samantyylisiä ajatuksia ennestään yksi lapsi ja tiedän siis mitä on tulossa, ja yhtäkkiä muistukin se kaikki kamala mieleen vauva ja taapero ajoista, en nauttinut silloin hetkeäkään. lapsi oli vauvasta lähtien vaativa,huonosti nukkuva, missään ei koskaan viihtynyt hetkeäkään yksin. käytännössä siis ekat 2v en koskaan tehnyt mitään mitä olisin itselleni tarvinnut (ja kun vielä jäin yksin alusta asti ei ollut hetkeäkään itselleni, öisin olisi ollut mutta kun ei melkein 2v saa edes nukkua kunnolla niin eihän sitä jaksanut valvoa, päivisin nukku maks15min kerralla vauvana! ja öisinkin heräs joka tunti tissille ja sitä jatkui ja jatkui) yms. kun laps lähti liikkeelle sitä ei voinut hetkeksikään päästää silmistään 3vuoteen liikkeelle lähdön jälkeen tai tuo ei olisi hengissä enään, ei omannut mitään itsesuojeluvaistoa(ihan yltiöpäisiä temppuja oli koko ajan tekemässä). ja nyt kun on kaikki palannut mieleen kirkkaana, tuntuu että ei olisi pitänyt koko lasta pitää (tätä siis mikä kasvaa kohdussa vielä)

 

[pehmis]

kannattaa varmasti kysellä neuvolasta mihin voisi mennä juttelemaan näistä asioista,eikä hävetä mietteitä lainkaan.fiksu ihminen hakee apua,kuin kärvistelee yksin ajastusten kanssa,jotka saattavat vain pahentua..
voi olla että rakastut vauvaasi kun syntyy/tai et.vauva aika voi olla tosi vaativaa tai helppoa.sitä ei vielä tiedä,mutta kun olet valmiiksi apua hakenut niin se aika kun vauvasi on syntynyt niin on sit jo apua jossa keskustella.voit kärsiä jo synnytysmasennuksesta ja se voi pahentua tai sitten on vain norm.pelkoa.

voimia sinulle!itse kohta kolmen lapsen yh-äiti.

 

[Muksis]

Siis lastahan kantaa koko LOPPUELMÄN ajan, ei vaan loppuraskautta! Ihme logiikkaa teillä. ps. abortti on ihan hyvä ratkaisu jos ei vaan pysty hommaan! Soita perhesuunnitteluyksikköön ja kerro huolesi!

Luitpa tosi huolella. Lapsen voi antaa adoptoitavaksi jos vielä syntymän jälkeenkin olo on samanlainen. Lapsi saa kuitenkin elämän ja todennäköisesti hyvän sellaisen perheessä johon todella lasta on haluttu. Minusta hormoonimyrskyssä myöhään tehty abortti on todella väärä ratkaisu joka tilanteessa.

 

[vieras]

mutta itse työskentelen l-suojelussa ja sanon, että olisipa totisesti useammalla ollut pokkaa tehdä abortti. Kun ei se lapsen synnyttäminen oikeasti ole mitään armopalaa. Olosuhteisiin jotka ovat kaikkea muuta kuin hyvät!
Sikiön tapattaminen kohtuun alle 20viikkoisena on paljon pienempi synti kun hoitaa huonosti ja turmella pienen ihmisen.

Oletko kysynyt lasten mielipidettä? Olisivatko halunnet mielummin jäädä syntymättä? Joku ehkä haluaisi, moni silti ei. Asiaa voi tarkastella niin monesta näkökulmasta, muttei kannata unohtaa päähenkilöä kokonaan.

 

[joopa joo]

minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä maailmassa on jo aivan liikaa hyljättyjä lapsia. Lapsen pitämistä voi ja pitääkin tarkistella monesta näkökulmasta. ps. yhteiskunnan vastuullehan ne ei-toivotut lapset jää, joten jo veronmaksajana olen sitä mieltä, että lapsia vain oloihin joissa niistä pidetään hyvä huoli.

ap:lle, soita neuvolaan ja pyydä tukea tilanteeseesi.

 

[caramella77777777777777]

alkanu vituttaan koko homma.ei vauva sinänsä,mutta tää olo ja olemus ja lisäks mietityttää ett
miten vitus sitä jaksaa hoitaa vauvaa,jos joutuu valvoo öisin:0
ja en aio synnyttää alakautta.sektion hommaan vaikka sitten yksityisesti...
prkl ett on hermot kireell....

saa laitella mailia nennuli@wippies.fi

 

[!!]

Ap sun tuntemukset kuulostaa ihan tosi vahvasti raskauden ajan masennukselta. Siihen on saatavissa apua, kun puhut asiasta heti neuvolassa. Monille hormoonit vaan aiheuttaa tuollaisia tuntemuksia. Sä olet ottanut askeleen eteenpäin kun uskallat rohkeasti puhua myös negatiivisista tunteistasi! Raskauden ajan masennukseen löytyy myös tosi hyvin kirjallisuutta joka varmaan tuo myös omaan oloon helpotusta kun huomaa ettei noiden ajatusten kanssa ole yksin!

 

[nytharmaana]

Mulla on tullut tollainen olo molemmissa raskauksissa. Tosissani olen harkinnut aborttia vaikka lapset on olleet toivottuja. Esikoinen tosin oli ns vahinko mutta toinen hyvinkin suunniteltu. Kai se jotain muutoksen, vastuun ja kaiken muun pelkoa on?? Rakkaitahan noi on enkä ikinä peruisi mitään vaikka voisinkin. En tod. Olo helpottui molemmissa raskauksissa mitä pidemmälle päästiin. Jotenkin se 12vkon aborttirajan ylittyminen oli mulle kova paikka. Oon luonteeltani sellainen et tykkään hallita itseäni, asioitani jne. ja niistä viikoista eteenpäin jotenkin oli sellainen olo et se vauva sieltä tulee vaan enkä voi enää mieltäni muuttaa. Tyhmää joo ehkä ja jonkun mielestä epäkypsääkin varmaan mutta mieluummin nämä tunteet myönnän ääneen kuin ahdistelen yksinäni pään sisällä.

Nyt haaveillaan (saman miehen kanssa jos joku miettii! ) kolmosesta ja veikkaisin että pieni paniikki tulee sittenkin kun se raskaus on taas totta. Aika normaalia kai tollainen, kunhan sitä ei liian pitkälle päästä. Eli keskusteluapua ja vaikka väkisin niitä positiivisia ajatuksia päähän.

 

[voi]

Hei ap.Mulla olis sun lapselle hyvä koti.Mieti adoptiota.
Ystävillä on yksi adoptiolapsi jo,mutta toivovat toista.

Voi jestas näitä lapsenkärkkyjiä! Eikö Suomi24:n aborttipalsta riitä enää?

 

[vieras]

Siis lastahan kantaa koko LOPPUELMÄN ajan, ei vaan loppuraskautta! Ihme logiikkaa teillä. ps. abortti on ihan hyvä ratkaisu jos ei vaan pysty hommaan! Soita perhesuunnitteluyksikköön ja kerro huolesi!

Aborttiako ei kanna koko loppuelämän ajan?

Ei, jos sen on vakaasti harkinnut! Parempi tosiaan abortti kuin huono elämä ELÄVÄNÄ ihmisenä.

 

[Moonbride]

Hanki apua neuvolan kautta. Varmasti hormonitkin heittää ja luulenpa, että kaikki äidit käyvät melkoisia tunnemyrskyjä läpi. Mutta voi olla kyse masennuksestakin, varsinkin kun olo on noin epätoivoinen. Mene juttelemaan ammattilaiselle! Voimia sinulle :hug:

 

[vuodatus]

mulla on vähän samantyylisiä ajatuksia ennestään yksi lapsi ja tiedän siis mitä on tulossa, ja yhtäkkiä muistukin se kaikki kamala mieleen vauva ja taapero ajoista, en nauttinut silloin hetkeäkään. lapsi oli vauvasta lähtien vaativa,huonosti nukkuva, missään ei koskaan viihtynyt hetkeäkään yksin. käytännössä siis ekat 2v en koskaan tehnyt mitään mitä olisin itselleni tarvinnut (ja kun vielä jäin yksin alusta asti ei ollut hetkeäkään itselleni, öisin olisi ollut mutta kun ei melkein 2v saa edes nukkua kunnolla niin eihän sitä jaksanut valvoa, päivisin nukku maks15min kerralla vauvana! ja öisinkin heräs joka tunti tissille ja sitä jatkui ja jatkui) yms. kun laps lähti liikkeelle sitä ei voinut hetkeksikään päästää silmistään 3vuoteen liikkeelle lähdön jälkeen tai tuo ei olisi hengissä enään, ei omannut mitään itsesuojeluvaistoa(ihan yltiöpäisiä temppuja oli koko ajan tekemässä). ja nyt kun on kaikki palannut mieleen kirkkaana, tuntuu että ei olisi pitänyt koko lasta pitää (tätä siis mikä kasvaa kohdussa vielä)

En tiedä luetko tätä enää, mutta mulla on lohduttavia sanoja. Kokemukseni oman esikoiseni kanssa oli melkein identtinen. Pyhästi vannoin kaikille, että enempää lapsia meille ei tule! Sitten -pakko myöntää, että oikeasti en ehkä edes toista halunnut - aloin miettiä asiaa lapsen kannalta. Olisi ihanaa jos hänellä olisi sisarus. Ja mitä jos katuisin itse myöhemmin? Alettiin taas yrittää ja tulin taas raskaaksi. Koko raskauden ajan olin paniikkissa. Pelkäsin sitä kammottavaa vauva-aikaa. Mutta tää toinen yllätti minut aivan täysin! Heräiltiinhän sitä öisin ja itkettiin, mutta se oli normaalia vauva-aikaa! Ei sellaista helvettiä mitä esikoisen aikaan. Vauva nukkui alusta asti 2-4 tuntia kerrallaan eikä 10 minuuttia ensimmäiset kolme kuukautta niin kuin esikoinen. Kuopus myös viihtyi pois sylistä vähän aikaa. Ja tässä muuten auttoi kovasti esikoinen, joka hauskuutti ja hoiti vauvaa Nyt lapset ovat 2- ja 5-vuotiaat ja rakastavat toisiaan niin kovasti! Halailevat ja pussailevat :heart: Tappelevat välillä tietysti myös. Vois sanoa, että kuopus paikkasi aika monta haavaa. Epäilin niin kykyjäni äitinä ja itkin mitä teen väärin kun lapsi ei ole tyytyväinen. Mutta kaiken tein samoin kuopuksen kanssa ja hän oli aivan erilainen.

 

[jaa]

Siis lastahan kantaa koko LOPPUELMÄN ajan, ei vaan loppuraskautta! Ihme logiikkaa teillä. ps. abortti on ihan hyvä ratkaisu jos ei vaan pysty hommaan! Soita perhesuunnitteluyksikköön ja kerro huolesi!

Aborttiako ei kanna koko loppuelämän ajan?

Ei, jos sen on vakaasti harkinnut! Parempi tosiaan abortti kuin huono elämä ELÄVÄNÄ ihmisenä.

No vähän riippuu. Mun äiti ei olisi halunnut mua mutta synnytti kumminkin kun vastusti aborttia. Ei ollut kovin kaksinen lapsuus ja traumathan siitä jäi. Mutta nyt oon aikuinen, työstänyt lapsuuttani jo vuosia ja alan olla onnellisesti oma itseni. Ja tosiaankin olen onnellinen, että äitini kaikesta huolimatta kantoi minua ja antoi minulle elämän! Ei se huono alku koko elämää välttämättä huonoksi leimaa. Ja todellakin mielummin olen olemassa kuin en olis!

 

[vieras]

Noi on ihan normaalejakin tuntemuksia tuossa tilanteessa!