Raskaus kaduttaa :(

[vieras]

Tunnen itseni tosi kamalaksi tämän tunteen takia, mutta en voi sille mitään.

Olen 17 viikolla raskaana ja päivä päivältä kadun vain enemmän ja enemmän sitä että olen raskaana. Toivon vain herääväni jonain aamuna ja että kaikki tämä olisikin ollut unta. Monesti olen jopa miettinyt itseni tappamista tämän takia, tunnen olevani niin umpikujassa! En uskalla puhua tästä asiasta missään, sillä tunnen itseni ihan hirviöksi ja kaikki ympärilläni hehkuttavat raskaudestani ja minä vain sisälläni haudon tämmöisiä...

En osaa muotoilla tähän kaikkia ajatuksiani niinkuin ne päässäni pyörivät. Onko täällä ketään toista jolla on/on ollut tämmöistä? meneekö tämä koskaan ohi? mitä minä oikein teen?

 

[mä]

Puhu tuntemuksista ammattiauttajalle Kaikkea hyvää sulle

 

[miuku]

jos se on alun kankeutta?? Mullakin oli ekan raskauden kanssa vähän samoja fiiliksiä. En pelännyt oikeastaan mitään, mut kaikki vähän ahdisti samalla tavalla.

Tsemppiä sulle. Mulla se meni ohi ja äitihän mustakin on tullut vielä sen ekan kerran jälkeenkin.

 

[minä]

Mulla samanlainen fiilis... Joskus tunnen onnen pilkahduksia, mutta usein vaan itkettää. Lapsi oli suunniteltu yms. Ehkä tää vaan jotain paniikkia kuitenkin? Elä nyt hyva nainen itsemurhaa haudo! Luulen, että kuitenkin rakastut vauvaasi päätäpahkaa. Itse toivon niin... Voimahali!

 

[toinen]

Voi ei! Oisko raskausmasennusta jo nyt? Vai mikä sua siinä kaduttaa. Luulen, että menee ohi viimestään kun saat vauvan syliin. Jos sua vaan pelottaa? Puhu neuvolassa. Mulla keskenmeno takana ja jos tollasia oisin ajatellut odotusaikana ni sit vasta olisi kaduttanut.

 

[Eestlanna Savanna]

odotta kun vauva syntyy,rakkaus tulee kun salamaisku =) =) Saa tuntea nyt ihan mitää vaan mutta pitää kuitenkin pää kylmänä ,sitten kaikki menee hyvin =)

 

[Cassyput]

Onko sulla suhde kunnossa? Pystyisitkö miehen kanssa juttelemaan?

Osan tuntemuksistasi voit laittaa hormonien piikkiin.

 

[salsai]

Mä olin/olen samoilla viivoilla ajatuksineni tän meiän yllätyksen kanssa.
Viikkoja on noin 33 ja edelleen tuntuu että "käääk!"
Mutta nyt mitä enemmän loppurutistus lähenee, sen eenmmän mä asennoidun siihen että tulee, ja sille ei voi mitään. Tällä on yhtä samsanlainen oikeus siihen että sitä rakastetaan, ja siitä huolehditaan kuten muutkin meiän epelit.

Mä päätin noin puolivälissä ruveta nauttimaan potkuista edes(vaikka mikään raskaus ei ole koskaan ollut mun juttu...).
Kaksi vaihtoehtoa; joko kärvistelet tai sitten nautit.
Mä otin sen jälkimmäisen, ja mitä enemmä viikkoja meni. Sen enemmän mä "unohdin" kyrpiintyä lisää..

 

[mun muru]

raskaudesta aiheutivia kivoja juttuja:

Monilapsiset naiset elävät (keskimäärin)pidempään kuin yhden lapsen tai lapsettomat naiset. kerkeet siis vielä lisääkin.. ja kannattaa!

Lapsi kasvaa aikuiseksi ja kun omat muut rakkaasi jättävät maailma.. On sinulla superrakas lapsi joka ei ainakaan vanhuuteen ole kuolemassa ja saat tukea ja tarvitsetkin sitä.

Saat paljon tylsyyden vastakohtaa elämääsi ja opit uusia taitoja.. opit empatiaa, rakkautta ja saat uusia kavereita lapsen myötä.

Elät todennäköisesti terveellisemmin kun siulla on vastuu lapsesta.

Saat uusia ihailijoita liudan lapsen takia.

Sinusta tulee lapselle idoli. Hän ihailee sinua ainakin pikkulapsena ja se näkyy.

Odotas kun lapsi huomaa että olet allapäin.. ja on jo sen verran isompi että alkaakin viihdyttämään sinua.. Miten sydämesi sulaa ja mieliala nousee.

Lapsi tulee tuomaan elämääsi uuden haasteen! Siis aivan makean haasteen johon tulet tarttumaan ylpeydellä.

Tulet olemaan maailman ylpein että teit sen sittenkin ja kasvatit mukulan jota kaikki kehuu ja katsoo sinua vahvana ihmisenä

Nää kaikki on ihan totta!

Mä tiedän Oon jo nyt ylpee jne. Eikä musta pitänyt ikinä tulla äitiä ( miten säälittävää jos ei muuta keksi elämässään kuin lasten hankkiminen .. heheh)
Nyt jos olisin varakkaampi niin hankkisin vaikka lauman lapsia.
Eikä entisessä elämässä ( ennen lasta) ollut mitään vikaa. Eli perheenperustus ei ole korvike.

 

[yks]

On vähän samat tuntemukset, että kaduttaa... Oma entinen elämä, luopuminen jotenkin vaikeaa...

 

[myy]

On vähän samat tuntemukset, että kaduttaa... Oma entinen elämä, luopuminen jotenkin vaikeaa...

mä en ole joutunut luopumaan yhtään mistään vaikka lapsia on tullutkin. Lapset kulkee mukana ja baareissa en kauhesti ole koskaan ollut, joten sekin on ollut helppo järjestää jos on alkanut kiinnostamaan se puoli.

 

[aloittaja]

Kyllä minua taitaa pelottaakin... Miehen kanssa suhde huonolla tolalla. Tuntuu että en tule pärjäämään lapsen kanssa, kun ole osannut omaa elämäänikään hoitaa ja jaksa itseäni. Pitäis kai hakeutua jonnekkin ammattiauttajalle... Jotenkin vain hävettää kun tuntuu, että tämän pitäisi olla niin iloinen asia ja olenkin tällainen... en osaa oikeen selittää. Syyllinen olo miten voin olla tällainen

 

[myy]

Kyllä minua taitaa pelottaakin... Miehen kanssa suhde huonolla tolalla. Tuntuu että en tule pärjäämään lapsen kanssa, kun ole osannut omaa elämäänikään hoitaa ja jaksa itseäni. Pitäis kai hakeutua jonnekkin ammattiauttajalle... Jotenkin vain hävettää kun tuntuu, että tämän pitäisi olla niin iloinen asia ja olenkin tällainen... en osaa oikeen selittää. Syyllinen olo miten voin olla tällainen

lapsen syntymä tuo paljon myös itsenäisyyttä mitä ei ole ennen tiennyt itsessään olevankaan. Lapsen saatuasi saatat hoitaa suhteesikin eri tolalle ja olla itsenäisempi kuin aikoihin. Älä suotta pelkää, hyvin kaikki menee. Puhu neuvolassa.

 

[hei haloo]

Miks tollaset tyypit ei huolehdi ehkäisystä kunnolla!!!! Ei pitäis enää kaduttaa kun on jo "leikkiin ryhtynyt"! vähän selkärankaa!

 

[tiedän]

menee ohi, luota siihen. Voimia sulle!!!!!

 

[sossu]

Elämä kantaa;siihen kuuluu ylä-ja alamäet.Suosittelisin kääntymistä neuvolan puoleen, yksin on turha yrittää jaksaa.

 

[hmmm]

Miks tollaset tyypit ei huolehdi ehkäisystä kunnolla!!!! Ei pitäis enää kaduttaa kun on jo "leikkiin ryhtynyt"! vähän selkärankaa!

miks sunlaiset tyypit vastaa näihin .....

 

[salsai]

Miks tollaset tyypit ei huolehdi ehkäisystä kunnolla!!!! Ei pitäis enää kaduttaa kun on jo "leikkiin ryhtynyt"! vähän selkärankaa!

Krhm, vaikka olis suunniteltukkin vauva ja raskaus haluttu sitä hämmästyykin omista mietteistään.
Joskus vaan ne ajatukset raskauden aikana eivät sittenkään kulje kuten oli ajatellut.

 

[M Y R K K Y]

Hei ap.Mulla olis sun lapselle hyvä koti.Mieti adoptiota.
Ystävillä on yksi adoptiolapsi jo,mutta toivovat toista.

 

[vieras]

Miks tollaset tyypit ei huolehdi ehkäisystä kunnolla!!!! Ei pitäis enää kaduttaa kun on jo "leikkiin ryhtynyt"! vähän selkärankaa!

älä nyt ala!!! Ei ole kyse siitä ettei haluaisi lasta vaan vähän kauas kantoisemmista asioista. Abortillahan sitä ei-toivotun lapsen selättää, mut ap on ajatellut riistää oman henkensä. On ihmisiä jotka reagoi asioihin eri tavalla.

 

[sss]

Alussa tulee lähes kaikille ainakin lievänä ja ohimenevänä tuota. Älä huoli, kaikki muuttuu paremmaksi. Pelot ja katuminen kuuluu asiaan ja ne tunteet on käytävä läpi. Lopullista on ja siksi kauhistuttaa. Se on osa äidiksi kasvamista.

 

[joo]

mun kaveri teki sos. syin abortin viikolla 18-19 ja suri sitä mutta katunut ei ole.

"Jokainen lapsi haluaa olla haluttu lapsi" (se on meidän länsimaisten velvollisuus, tehdä vain haluttuja lapsia!)

 

[sisero]

Ei ole mitään hävettävää hakeutua ammattiavun puoleen. Toivon sulle voimia :hug: :heart:

 

[?]

mun kaveri teki sos. syin abortin viikolla 18-19 ja suri sitä mutta katunut ei ole.

"Jokainen lapsi haluaa olla haluttu lapsi" (se on meidän länsimaisten velvollisuus, tehdä vain haluttuja lapsia!)

Mitkä olivat hänen sos. syyt?

 

[joo]

Ei siinä sen kummempaa.