K
kuihtuva
Vieras
Olen 24-vuotias nainen. Olemme olleet miesystäväni (28v.) yhdessä vuoden. Ennen häntä suhteeni olivat aika säälittäviä yritelmiä joissa annoin miesten olla ties millaisia paskiasia itseäni kohtaan. Yhden illan juttuja tuli harrastettua suht paljon, minulla on ollut vajaat 20 seksikumppania.
Rakastan miestäni todella paljon. Kuvittelin aina olevani yksinäinen susi, joka ei halua miestä ja perhettä, mutta mieheni on herättänyt minussa aivan uudenlaisia tunteita. Minusta tuntuu siltä, että olen valmis kohtaamaan tämän ihmisen kanssa myös hankalia asioita, tukemaan häntä ja jakamaan elämäni hänen kanssaan. En ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
Ainoa "ongelma" on seksi. Seksi tuntui aluksi sujuvan loistavasti, mutta nyt homma tuntuu plösähtäneen. Esileikit ovat lyhyitä, mieheni hyväilee minua lyhyesti ja yrittää tunkeutua heti sisään kun olen kostunut, vaikken itse tuntisi olevani valmis. Hän ottaa minulta todelkla harvoin suihin ja minun pitää aina itse vihjailla, että hän tekisi niin. Käyn aina alapesulla ennen seksiä ja siistin karvoitukseni ja olen kysynyt, haluaisiko hän tyynyn lantioni alle että toimitus sujuisi helpommin jne. Mutta eipä mikään tunnu häntä innostavan. Tämä ahdistaa minua koko ajan enemmän ja enemmän.
Haluaisin seksin olevan hieman rietasta ja tuhmaa, mutta poikaystäväni kutsuu minu seksin aikana söpöilyhemmottelunimillä. Niillä on toki tärkeä paikkansa ja ne ovat aivan ihania, mutta en halua että minua kutsutaan niillä seksin aikana, haluaisin tulla rajusti otetuksi.
Ajattelin ensin, että tämä passiivisuus ja rutinoituminen johtuu väsymyksestä ja stressistä. Mutta tänäkin aamuna kun suihkun jälkeen houkuttelin hänet sänkyyn, meininki oli yhtä pliisua. Sain pyytää, että hän nuolisi minua ja itse nuoleminen muuttui hyvin nopeasti sormipeliksi ja kesken rajuimman aktin hän kutsui minua taas jollain tilanteeseen täydellisesti sopimattomalla söpöilynimellä.
Mitä tässä oikein voi tehdä? En todellakaan ole valmis siihen, että suhteemme muuttuisi vuoden yhdessä olon jälkeen helläksi kaveruudeksi. En ole mikään supernymfo, mutta seksi on minulle tosi tärkeää ja tämä ongelma itkettää ja ahdistaa koko ajan. Toisaalta tunnen itseni itsekkääksi paskaksi. Seurustelunhan pitäisi olla sitä, että sietää myös toisen epätäydellisyyttä suhteessa omiin toiveisiin. Mutta kun kyseessä olisikin vain joku arkinen tapa eikä seksi....
Rakastan miestäni todella paljon. Kuvittelin aina olevani yksinäinen susi, joka ei halua miestä ja perhettä, mutta mieheni on herättänyt minussa aivan uudenlaisia tunteita. Minusta tuntuu siltä, että olen valmis kohtaamaan tämän ihmisen kanssa myös hankalia asioita, tukemaan häntä ja jakamaan elämäni hänen kanssaan. En ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
Ainoa "ongelma" on seksi. Seksi tuntui aluksi sujuvan loistavasti, mutta nyt homma tuntuu plösähtäneen. Esileikit ovat lyhyitä, mieheni hyväilee minua lyhyesti ja yrittää tunkeutua heti sisään kun olen kostunut, vaikken itse tuntisi olevani valmis. Hän ottaa minulta todelkla harvoin suihin ja minun pitää aina itse vihjailla, että hän tekisi niin. Käyn aina alapesulla ennen seksiä ja siistin karvoitukseni ja olen kysynyt, haluaisiko hän tyynyn lantioni alle että toimitus sujuisi helpommin jne. Mutta eipä mikään tunnu häntä innostavan. Tämä ahdistaa minua koko ajan enemmän ja enemmän.
Haluaisin seksin olevan hieman rietasta ja tuhmaa, mutta poikaystäväni kutsuu minu seksin aikana söpöilyhemmottelunimillä. Niillä on toki tärkeä paikkansa ja ne ovat aivan ihania, mutta en halua että minua kutsutaan niillä seksin aikana, haluaisin tulla rajusti otetuksi.
Ajattelin ensin, että tämä passiivisuus ja rutinoituminen johtuu väsymyksestä ja stressistä. Mutta tänäkin aamuna kun suihkun jälkeen houkuttelin hänet sänkyyn, meininki oli yhtä pliisua. Sain pyytää, että hän nuolisi minua ja itse nuoleminen muuttui hyvin nopeasti sormipeliksi ja kesken rajuimman aktin hän kutsui minua taas jollain tilanteeseen täydellisesti sopimattomalla söpöilynimellä.
Mitä tässä oikein voi tehdä? En todellakaan ole valmis siihen, että suhteemme muuttuisi vuoden yhdessä olon jälkeen helläksi kaveruudeksi. En ole mikään supernymfo, mutta seksi on minulle tosi tärkeää ja tämä ongelma itkettää ja ahdistaa koko ajan. Toisaalta tunnen itseni itsekkääksi paskaksi. Seurustelunhan pitäisi olla sitä, että sietää myös toisen epätäydellisyyttä suhteessa omiin toiveisiin. Mutta kun kyseessä olisikin vain joku arkinen tapa eikä seksi....