Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja heipsankeikkaa:Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Niinhän ap nimenomaan taas teki, eli ei sanonut äidille mitään.. paikanpäällä mukoili hiljaa vain. Ei uskaltanut aloittaa keskustelua sen paremmin äidin kuin lapsenkaan kanssa, tilanteesta, komensi vain.. keskutelemalla asiaan olisi varmasti tullut nopeammin ratkaisu ja pahimmassa tapauksessa ap ja äiti olisivat voineet vaikka tutustua ja oppia ymmärtämään hieman toistensa tapoja kasvattaa tai sitten ap olisi saanut tietää äidin ehkä olevan väsynyt tai huomannut tytön olevan ihan mukava kunhan hieman rauhoittuu yms..
Niin tai ap olisi voinut jopa ottaa leikkiin mukaan tuon lapsen, niin toisen ei olisi tarvinnut terrorisoida, vaan kaikki olisi voinut leikkiä yhdessä. Ja se, että oliko se oma 2vuotias lapsi nyt niin kauhuissaan jos se kakku meni rikki, vai oliko se ap vaan kauhuissaan?
Meillä lapset leikkii usein kakkuleikkejä ja antaa myös toisten rikkoa kakkuja ja se vain on hauskaa niiden mielestä.
Juuri näin!! Ja silloin ap:kin lapsi olisi voinut ehkä oppia miten sosiaalisesti selviytyä tilanteesta ilman, että äidin tarvitsee olla aina vieressä komentamassa kauhuissaan, ihan tulevaisuuden varalta kun äiti ei enää vieressä nakota..
tai sitten sen tempperamentti-tiinun äibbä ois voinut osallistua itse tilaneteeseen muutenkin kuin mutisemalla laimeasti tilanteissa , eikö? miksei hän olisi tullut lapsensa kanssa ja ehdottanut että leikitäänpäs nyt yhdessä tämän tytön kanssa ? miksei hän pyytänyt lastaan muualle jos näki että hänen lapsensa vain nyt häiritsi ap:ta ja hänen lastaan ?