Puistossa tänään...

[hmm]

Sen enempää ap:n asiaan puuttumatta, olen yhden mielenkiintoisen asian matkustellessa huomannut.
Suomi on melkeinpä ainut paikka, jossa vanhemmat pyytävät anteeksi toisilta vanhemilta lapsensa käytöstä. Eli siis jos lapsi tönäsee sitä maijapekkaa, niin äiti on nolona pyytämässä anteeksi maijapekan äidiltä. En ole missään muualla törmännyt tälläseen käyttäytymiseen. Tuntuu, että muualla jotenkin ymmärretään, jotta lapset on lapsia, ja tekevät sellaista mitä aikuiset eivät tekisi. Eikä kaikkea tartte niin anteeksi pyydellä.
Toki muuallakin opetetaan mitä ei saa tehdä jne, mutta siis vanhemmat eivät ota "niskoilleen" sitä lapsen käyttäytymistä.
Oisko sitten tässä(kin ) kyse siitä suomalaisten heikosta itsetunnosta. Ajatellaan liikaa mitä muut ajattelee, jopa silloin, kun lapsi (siis puhun nyt taaperoista ) jotain omiaan puuhaa. Sama koskee itkemistä / kiukuttelua. Muualla ei kuiskita ja koiteta huomaamattomasti saada lasta hiljaiseksi, vaan tajutaan että se itkukin kuuluu lapsen elämään.

Tuon olen huomannut. Luuletko että se on hyvä asia? Ulkomaalaiset lapset saa tehdä mitä vain, se on huomattu. Ja se EI ole hyvä asia! Kun kasvaa pellossa, jälki ON multainen

Nyt en oikeesti oikein ymmärrä? Oleto sitä mieltä, että kaikki muissa maissa asuvat lapset, kasvavat ilman käytöstapoja, ja elävät kuin pellossa?
Ja sitäpaitsi, me ollaan oltu niitä "ulkomaalaisia" kun ollaan heidän maassaan vierailtu. Enkä kyllä itse koe olevani saati kasvattavani lapsia kuin pellossa :/

 

[Gabriela]

Sen enempää ap:n asiaan puuttumatta, olen yhden mielenkiintoisen asian matkustellessa huomannut.
Suomi on melkeinpä ainut paikka, jossa vanhemmat pyytävät anteeksi toisilta vanhemilta lapsensa käytöstä. Eli siis jos lapsi tönäsee sitä maijapekkaa, niin äiti on nolona pyytämässä anteeksi maijapekan äidiltä. En ole missään muualla törmännyt tälläseen käyttäytymiseen. Tuntuu, että muualla jotenkin ymmärretään, jotta lapset on lapsia, ja tekevät sellaista mitä aikuiset eivät tekisi. Eikä kaikkea tartte niin anteeksi pyydellä.
Toki muuallakin opetetaan mitä ei saa tehdä jne, mutta siis vanhemmat eivät ota "niskoilleen" sitä lapsen käyttäytymistä.
Oisko sitten tässä(kin ) kyse siitä suomalaisten heikosta itsetunnosta. Ajatellaan liikaa mitä muut ajattelee, jopa silloin, kun lapsi (siis puhun nyt taaperoista ) jotain omiaan puuhaa. Sama koskee itkemistä / kiukuttelua. Muualla ei kuiskita ja koiteta huomaamattomasti saada lasta hiljaiseksi, vaan tajutaan että se itkukin kuuluu lapsen elämään.

Tuon olen huomannut. Luuletko että se on hyvä asia? Ulkomaalaiset lapset saa tehdä mitä vain, se on huomattu. Ja se EI ole hyvä asia! Kun kasvaa pellossa, jälki ON multainen

Jaa, et sitten ilmesesti ole poistunut Suomesta kun ehkä Kanarialle ja ulkomaalaisia edustaa sinulle Somalit. Ruotsissa ja siitä eteenpäin Eurooppaan laskeutuessa lapset kasvavat rennommin, ja vanhemmat ovat rennompia, eivät äidit ole loppuunpalaneita ja takakireitä, kun niin kiristää takaraivoa, ja lapset oppivat esiintymään seurustelemaan ja erittäin sosiaalisiksi, juuri mm. sen vuoksi ettei niitä kytätä kuin hulluja joka askeleella.. Sitten ihmetellään miksi suomalaiset ovat niin nipoja ja kireitä eivätkä osaa nauttia elämästään

 

[ap]

Mä kirjoitin tän jo yhteen toiseen ketjuu jossa rauhallisen lapsen äiti kauhisteli taas sitä, että voi kun jotkut kieltää niin paljon lapsiaan joten otetaanpa taas..

ap ei taida muistaa/tietään muuten, että lapsia on erilasia.. jotkut lapset ovat jo syntyessään pieniä suloisia kullannuppuja, jotka antavat vanhempien nukkua yöt, ja leikkiä päivät. Sitten kun ne kasvavat nämä nuput vain katselevat kaukosäätimiä jne. ja laskevat ne alas kun pyydetään ja käyvät potalla kun täyttävät vuoden ja jättävät vaatteet kauniiseen pinoon.

Sitten on enkeliriiviöitä, jotka valvottavat yöt ja huutavat päivät. Kun kasvavat ne ottavat kaukosäätimen ja työntävät sen koiran korvaan ja heittävät koiran aidan yli ja menevät itse perässä. Ja tämä siis sen aikana kun käännyit hetkeksi katsomaan palaako perunat pohjan. Ne käyvät potalla kun ehtivät, mutta heittävät sinne perässä myös kaiken mikä sattui olemaan pöydällä juuri hetki sitten. Vaatteita ei löydäkkään ne ovat myös naapurin pihalla, etkä ehdi niitä etsiä, kiire on nimittäin kaivaa koiran korvasta kaukosäädintä.

Lapsilla nyt vaan sattuu olemaan erilaiset tempperamentit, ja toiset uskoo paremmin kuin toiset, ja toiset ylipäätään touhuavat ja keksivät enemmän kuin toiset.. .. Yksilöitä ovat mutta yksi ainainen vakio on, että näiden ensimmästen äidit jakavat aina kasvatus"taitojaan" näiden jälkimmäisten äideille ja ihmettelevät niiden tekemisiä. Ja ihan oikeasti kuvittelevat olevansa parempia kasvattajia kun lapset istuvat aikuiselle helppoon muottiin nopeasti..

Musta on hienoa vain jos lapsi osaa kokeilla rajojaan..

Jos aiemmin luit, huomasit kai että mun esikoinen juuri oli se vaikea temperamenttitapaus. Se oli vauvasta pitäen megahuutaja, valvottaja, kova meneen jne. Olin aivan loppu! MUTTA SILTI olen ymmärtänyt että juuri nuo haastavat lapset tarvitsevat enempi ohjausta kuin ne pikku enkelit! Eli väärälle ihmiselle puhut.
Ai lapsen pitää ettiä rajojaan??? Eli mun ois pitäny antaa sen rikkoa aina uusi kakku, ja toinen ja kolmas, neljäs...? Mihin asti? Siihen asti et olisin väsyny tekeen turhaan kakkua tyttöni kans ja oltais luovutettu ja menty muualle et terroristi saa riehua???
Et vieläkään ole vastannut siihen et saako sun mielestä lapsi esim lyödä toista muuten vaan? Rikkoa aina vaan kakut jne???
Miten se hakee rajojaan? Siis mitä hemmetin rajoja ne nuo on, jos rajoja EI OLE!? Aikuisen on laitettava rajat koska löapsi ei sitä osaa. Voi hyvänen aika tietämätöntä.
Annatko oikeesti omiesi terrorisoida muita ja katsot vain vierestä tokaisten:"noo, se nyt kokeilee rajojaan". ja uhri vuotaa silmäkulmasta verta kun sun mattimaija hakkaa nauraen lapiolla naamaan...

 

[ap]

No mua ärsyttää kanssa se, että jotkut vanhemmat vetoavat lapsensa temperamenttiin ja antavat mukulan mellastaa ihan miten sattuu:"Kun se nyt on niiiiiin villi, ei sille voi mitään. Serkkunsakin on ihan samanlainen." Ja sitten ei viitsitä yhtään perään katsoa, saati puuttua siihen riehumiseen. Vaikka oma lapseni on melko rauhallinen, katson koko ajan perään ja puutun välittömästi hölmöilyihin. Kuitenkin annan aina myös positiivista palautetta hyvästä käytöksestä.

Nimenomaan sanoit taikasanan; lapsesi on rauhallinen, joten et voi tietää mitä on kun lapset ovat tempperamenttisia? Vai..

mutta se, että lapsi on tempperamenttinen ei tarkoita, että sillä olis jotensakin erilaiset käyttäytymissäännöt kuin muilla. tai että sille pitäis antaa enempi anteeksi, koska "hän on tempperamenttinen".

Niimpä! Mun esikoinen oli syntyältään todella temperamenttinen tapaus! Juuri sellaiset tarvitsee erityisen paljon ohjausta ja sääntöjä! ENEMMÄN kuin muut! Ottakaa nyt ihmiset hyvät alan ammattilaisten kirjat eteenne ennen kuin teette niitä lapsia etti tämä maailma ole täys kaikenkarvaisia mummonhakkaajia. Sori kärjistys. Mutta olen läheltä itse nähnyt enempikin mihin se johtaa kun ei ole kieltoja, ei ohjausta ja ETENKIN niillä jotka ovat niitä vaikeita ja "temperamenttisia".

Miksi aina pitää opetella lapstenkavatusta KIRJOISTA voi jeesus..

SIKSI, kun niiden kirjoittajat ovat tutkineet asioita HIUKAN enempi kun sun tyyliset MAALAISJÄRKI-äidit.

 

[hmm]

Saanko kysyä minkä ikäisistä on kyse?

 

[ap]

Saanko kysyä minkä ikäisistä on kyse?

? jaa se tyttö siellä hiekkiksellä? Jutussa lukee että 2,5-3v.

 

[Gabriela]

No mua ärsyttää kanssa se, että jotkut vanhemmat vetoavat lapsensa temperamenttiin ja antavat mukulan mellastaa ihan miten sattuu:"Kun se nyt on niiiiiin villi, ei sille voi mitään. Serkkunsakin on ihan samanlainen." Ja sitten ei viitsitä yhtään perään katsoa, saati puuttua siihen riehumiseen. Vaikka oma lapseni on melko rauhallinen, katson koko ajan perään ja puutun välittömästi hölmöilyihin. Kuitenkin annan aina myös positiivista palautetta hyvästä käytöksestä.

Nimenomaan sanoit taikasanan; lapsesi on rauhallinen, joten et voi tietää mitä on kun lapset ovat tempperamenttisia? Vai..

mutta se, että lapsi on tempperamenttinen ei tarkoita, että sillä olis jotensakin erilaiset käyttäytymissäännöt kuin muilla. tai että sille pitäis antaa enempi anteeksi, koska "hän on tempperamenttinen".

Niimpä! Mun esikoinen oli syntyältään todella temperamenttinen tapaus! Juuri sellaiset tarvitsee erityisen paljon ohjausta ja sääntöjä! ENEMMÄN kuin muut! Ottakaa nyt ihmiset hyvät alan ammattilaisten kirjat eteenne ennen kuin teette niitä lapsia etti tämä maailma ole täys kaikenkarvaisia mummonhakkaajia. Sori kärjistys. Mutta olen läheltä itse nähnyt enempikin mihin se johtaa kun ei ole kieltoja, ei ohjausta ja ETENKIN niillä jotka ovat niitä vaikeita ja "temperamenttisia".

Miksi aina pitää opetella lapstenkavatusta KIRJOISTA voi jeesus..

SIKSI, kun niiden kirjoittajat ovat tutkineet asioita HIUKAN enempi kun sun tyyliset MAALAISJÄRKI-äidit.

jep jep ja kirjoja lukemallahan ne lapset sitten kasvaa, ja oppii olemaan rikkomatta sinun enkelin hiekkakakkuja

 

[hmm]

Jaa, et sitten ilmesesti ole poistunut Suomesta kun ehkä Kanarialle ja ulkomaalaisia edustaa sinulle Somalit. Ruotsissa ja siitä eteenpäin Eurooppaan laskeutuessa lapset kasvavat rennommin, ja vanhemmat ovat rennompia, eivät äidit ole loppuunpalaneita ja takakireitä, kun niin kiristää takaraivoa, ja lapset oppivat esiintymään seurustelemaan ja erittäin sosiaalisiksi, juuri mm. sen vuoksi ettei niitä kytätä kuin hulluja joka askeleella.. Sitten ihmetellään miksi suomalaiset ovat niin nipoja ja kireitä eivätkä osaa nauttia elämästään

Amen

 

[ap]

No mua ärsyttää kanssa se, että jotkut vanhemmat vetoavat lapsensa temperamenttiin ja antavat mukulan mellastaa ihan miten sattuu:"Kun se nyt on niiiiiin villi, ei sille voi mitään. Serkkunsakin on ihan samanlainen." Ja sitten ei viitsitä yhtään perään katsoa, saati puuttua siihen riehumiseen. Vaikka oma lapseni on melko rauhallinen, katson koko ajan perään ja puutun välittömästi hölmöilyihin. Kuitenkin annan aina myös positiivista palautetta hyvästä käytöksestä.

Nimenomaan sanoit taikasanan; lapsesi on rauhallinen, joten et voi tietää mitä on kun lapset ovat tempperamenttisia? Vai..

mutta se, että lapsi on tempperamenttinen ei tarkoita, että sillä olis jotensakin erilaiset käyttäytymissäännöt kuin muilla. tai että sille pitäis antaa enempi anteeksi, koska "hän on tempperamenttinen".

Niimpä! Mun esikoinen oli syntyältään todella temperamenttinen tapaus! Juuri sellaiset tarvitsee erityisen paljon ohjausta ja sääntöjä! ENEMMÄN kuin muut! Ottakaa nyt ihmiset hyvät alan ammattilaisten kirjat eteenne ennen kuin teette niitä lapsia etti tämä maailma ole täys kaikenkarvaisia mummonhakkaajia. Sori kärjistys. Mutta olen läheltä itse nähnyt enempikin mihin se johtaa kun ei ole kieltoja, ei ohjausta ja ETENKIN niillä jotka ovat niitä vaikeita ja "temperamenttisia".

Miksi aina pitää opetella lapstenkavatusta KIRJOISTA voi jeesus..

SIKSI, kun niiden kirjoittajat ovat tutkineet asioita HIUKAN enempi kun sun tyyliset MAALAISJÄRKI-äidit.

jep jep ja kirjoja lukemallahan ne lapset sitten kasvaa, ja oppii olemaan rikkomatta sinun enkelin hiekkakakkuja

Oletko ihan täysillä käyvä??? Kyllä se on ÄITI jonka pitäisi lukea jos ei muuten ymmärrä asiaa. Ja ÄIDIN tehdtävä on siinä tilanteessa OHJATA ja komentaa!!!

 

[Gabriela]

Mä kirjoitin tän jo yhteen toiseen ketjuu jossa rauhallisen lapsen äiti kauhisteli taas sitä, että voi kun jotkut kieltää niin paljon lapsiaan joten otetaanpa taas..

ap ei taida muistaa/tietään muuten, että lapsia on erilasia.. jotkut lapset ovat jo syntyessään pieniä suloisia kullannuppuja, jotka antavat vanhempien nukkua yöt, ja leikkiä päivät. Sitten kun ne kasvavat nämä nuput vain katselevat kaukosäätimiä jne. ja laskevat ne alas kun pyydetään ja käyvät potalla kun täyttävät vuoden ja jättävät vaatteet kauniiseen pinoon.

Sitten on enkeliriiviöitä, jotka valvottavat yöt ja huutavat päivät. Kun kasvavat ne ottavat kaukosäätimen ja työntävät sen koiran korvaan ja heittävät koiran aidan yli ja menevät itse perässä. Ja tämä siis sen aikana kun käännyit hetkeksi katsomaan palaako perunat pohjan. Ne käyvät potalla kun ehtivät, mutta heittävät sinne perässä myös kaiken mikä sattui olemaan pöydällä juuri hetki sitten. Vaatteita ei löydäkkään ne ovat myös naapurin pihalla, etkä ehdi niitä etsiä, kiire on nimittäin kaivaa koiran korvasta kaukosäädintä.

Lapsilla nyt vaan sattuu olemaan erilaiset tempperamentit, ja toiset uskoo paremmin kuin toiset, ja toiset ylipäätään touhuavat ja keksivät enemmän kuin toiset.. .. Yksilöitä ovat mutta yksi ainainen vakio on, että näiden ensimmästen äidit jakavat aina kasvatus"taitojaan" näiden jälkimmäisten äideille ja ihmettelevät niiden tekemisiä. Ja ihan oikeasti kuvittelevat olevansa parempia kasvattajia kun lapset istuvat aikuiselle helppoon muottiin nopeasti..

Musta on hienoa vain jos lapsi osaa kokeilla rajojaan..

Jos aiemmin luit, huomasit kai että mun esikoinen juuri oli se vaikea temperamenttitapaus. Se oli vauvasta pitäen megahuutaja, valvottaja, kova meneen jne. Olin aivan loppu! MUTTA SILTI olen ymmärtänyt että juuri nuo haastavat lapset tarvitsevat enempi ohjausta kuin ne pikku enkelit! Eli väärälle ihmiselle puhut.
Ai lapsen pitää ettiä rajojaan??? Eli mun ois pitäny antaa sen rikkoa aina uusi kakku, ja toinen ja kolmas, neljäs...? Mihin asti? Siihen asti et olisin väsyny tekeen turhaan kakkua tyttöni kans ja oltais luovutettu ja menty muualle et terroristi saa riehua???
Et vieläkään ole vastannut siihen et saako sun mielestä lapsi esim lyödä toista muuten vaan? Rikkoa aina vaan kakut jne???
Miten se hakee rajojaan? Siis mitä hemmetin rajoja ne nuo on, jos rajoja EI OLE!? Aikuisen on laitettava rajat koska löapsi ei sitä osaa. Voi hyvänen aika tietämätöntä.
Annatko oikeesti omiesi terrorisoida muita ja katsot vain vierestä tokaisten:"noo, se nyt kokeilee rajojaan". ja uhri vuotaa silmäkulmasta verta kun sun mattimaija hakkaa nauraen lapiolla naamaan...

Sulta menee poitti koko ajan niin auttamattomasti ohi ettei voi mitään. En puhu siitä saako rikkoa kakkuja vai ei vaan lapsen käytöksestä..

 

[Gabriela]

No mua ärsyttää kanssa se, että jotkut vanhemmat vetoavat lapsensa temperamenttiin ja antavat mukulan mellastaa ihan miten sattuu:"Kun se nyt on niiiiiin villi, ei sille voi mitään. Serkkunsakin on ihan samanlainen." Ja sitten ei viitsitä yhtään perään katsoa, saati puuttua siihen riehumiseen. Vaikka oma lapseni on melko rauhallinen, katson koko ajan perään ja puutun välittömästi hölmöilyihin. Kuitenkin annan aina myös positiivista palautetta hyvästä käytöksestä.

Nimenomaan sanoit taikasanan; lapsesi on rauhallinen, joten et voi tietää mitä on kun lapset ovat tempperamenttisia? Vai..

mutta se, että lapsi on tempperamenttinen ei tarkoita, että sillä olis jotensakin erilaiset käyttäytymissäännöt kuin muilla. tai että sille pitäis antaa enempi anteeksi, koska "hän on tempperamenttinen".

Niimpä! Mun esikoinen oli syntyältään todella temperamenttinen tapaus! Juuri sellaiset tarvitsee erityisen paljon ohjausta ja sääntöjä! ENEMMÄN kuin muut! Ottakaa nyt ihmiset hyvät alan ammattilaisten kirjat eteenne ennen kuin teette niitä lapsia etti tämä maailma ole täys kaikenkarvaisia mummonhakkaajia. Sori kärjistys. Mutta olen läheltä itse nähnyt enempikin mihin se johtaa kun ei ole kieltoja, ei ohjausta ja ETENKIN niillä jotka ovat niitä vaikeita ja "temperamenttisia".

Miksi aina pitää opetella lapstenkavatusta KIRJOISTA voi jeesus..

SIKSI, kun niiden kirjoittajat ovat tutkineet asioita HIUKAN enempi kun sun tyyliset MAALAISJÄRKI-äidit.

jep jep ja kirjoja lukemallahan ne lapset sitten kasvaa, ja oppii olemaan rikkomatta sinun enkelin hiekkakakkuja

Oletko ihan täysillä käyvä??? Kyllä se on ÄITI jonka pitäisi lukea jos ei muuten ymmärrä asiaa. Ja ÄIDIN tehdtävä on siinä tilanteessa OHJATA ja komentaa!!!

Niin juuri eli kun ÄITI lukee kirjoja niin sillähän ne lapset sitten kasvaa järkeviksi ja juuri sellaisiksi kun äidit haluavat ja samalla muuttuvat naapurinkin lapset sitten itselleen sopiviksi

 

[hmm]

Saanko kysyä minkä ikäisistä on kyse?

? jaa se tyttö siellä hiekkiksellä? Jutussa lukee että 2,5-3v.

Niinpäs lukikin, en sitä huomannut

 

[Kowalski]

Mulla on sosiaaliset, eloisat, iloiset lapset. Mulla on myös ulkomaalainen mies ja me eletään aika lailla "Välimeren tyyliin" eli ei jakseta seurata kelloa pilkuntarkasti eikä nipottaa joka asiasta.

Mutta miten hitossa se siihen liittyy, että lapsi saa puistossa rikkoa toisten kakkuja, kiusata, käyttäytyä huonosti? Kyllä mä komennan omiani ja muita jos on tarvis, ja mun näkemän & kokeman mukaan myös tuolla ulkomailla komennetaan.

Mitä kirjoihin tulee, kyllä niistä (ja artikkeleista, aihetta käsittelevistä tv-ohjelmista yms) saa ihan hyviä vinkkejä, joista osaa voi sitten soveltaa käytäntöön oman lapsen kohdalla. Lapsipsykologiaa. Se toimii.

 

[=)]

No mua ärsyttää kanssa se, että jotkut vanhemmat vetoavat lapsensa temperamenttiin ja antavat mukulan mellastaa ihan miten sattuu:"Kun se nyt on niiiiiin villi, ei sille voi mitään. Serkkunsakin on ihan samanlainen." Ja sitten ei viitsitä yhtään perään katsoa, saati puuttua siihen riehumiseen. Vaikka oma lapseni on melko rauhallinen, katson koko ajan perään ja puutun välittömästi hölmöilyihin. Kuitenkin annan aina myös positiivista palautetta hyvästä käytöksestä.

Nimenomaan sanoit taikasanan; lapsesi on rauhallinen, joten et voi tietää mitä on kun lapset ovat tempperamenttisia? Vai..

mutta se, että lapsi on tempperamenttinen ei tarkoita, että sillä olis jotensakin erilaiset käyttäytymissäännöt kuin muilla. tai että sille pitäis antaa enempi anteeksi, koska "hän on tempperamenttinen".

Niimpä! Mun esikoinen oli syntyältään todella temperamenttinen tapaus! Juuri sellaiset tarvitsee erityisen paljon ohjausta ja sääntöjä! ENEMMÄN kuin muut! Ottakaa nyt ihmiset hyvät alan ammattilaisten kirjat eteenne ennen kuin teette niitä lapsia etti tämä maailma ole täys kaikenkarvaisia mummonhakkaajia. Sori kärjistys. Mutta olen läheltä itse nähnyt enempikin mihin se johtaa kun ei ole kieltoja, ei ohjausta ja ETENKIN niillä jotka ovat niitä vaikeita ja "temperamenttisia".

Miksi aina pitää opetella lapstenkavatusta KIRJOISTA voi jeesus..

SIKSI, kun niiden kirjoittajat ovat tutkineet asioita HIUKAN enempi kun sun tyyliset MAALAISJÄRKI-äidit.

jep jep ja kirjoja lukemallahan ne lapset sitten kasvaa, ja oppii olemaan rikkomatta sinun enkelin hiekkakakkuja

Oletko ihan täysillä käyvä??? Kyllä se on ÄITI jonka pitäisi lukea jos ei muuten ymmärrä asiaa. Ja ÄIDIN tehdtävä on siinä tilanteessa OHJATA ja komentaa!!!

Voihan kyseessä olla isäki?Miksi muka aina ÄIDIN?pitäisikö sinun muuttaa tuo äiti sana että vanhemman/huoltajan?

ja joku 2-3 vuotias voi olla adhd lapsi mutta ku ne lähtee vasta 5vuotiaana asiaa tarkemmin syynää.Siinä si oot ja ihmettelen pari vuotta miks ne maalaisjärjellä kirjoitetut kirjan ohjeet toimikaan kun olisi pitänyt tajuta lukea adhd:n lapsen kasvatukseen liittyviä kirjoja.

 

[joo]

Olin tänään 5v-poikani kanssa puistossa. Hän on todella sosiaalinen tapaus ja keksii aina todella mielikuvituksellsia leikkejä. Olen aina vieressä ja vahdin ja ohjaan tarpeen vaatiessa toki myös komennan. Tänään oli puistossa jono liukumäkeen, poikani kysyi jonossa olevilta lapsilta, että voiko hän leikkiä tässä porttia ja olla "portinvartija" ja päästää teitä yksitellen liukumäkeen...

Mitä sanoin saman ikäinen tyttö sitten: ET, ET voi, äitiiiiiiii! Kaikkien on päästävä!!!! Äitiiii!!!!

ps. Kuka haluaa kasvattaa kontrollifriikkejä tyhjäpäitä, en minä ainakaan

 

[Ymmärryksensydän harmaana]

Maijapekka =D

tätä mäkin nauroin

 

[ap]

juu eikun kaikki vaan täysillä KOKEILEMAAN ja RENNOSTI elämään , antaa lasten hakata, heittää hiekkaa, rikkoa jne. niin hyvä tulee Mä poistun. Hiukan vaikea puhua asiasta(lapsipsykologia, niin kuin yksi täällä sanoi) kun jotkut eivät ymmärrä asiasta mitään.
Katsotaan sitten vuosien päästä mitä teidän vapaiden "kasvattajien" lapsista on tullut
HEIPPA!

 

[gg]

mä olen täysin ap:n puolella tässä asiassa ja enään en ihmettele yhtään mistä näitä huonotapaisia lapsia tulee kun lukee niiden äitien vastauksia täältä, ei se omena kauas puusta putoa

 

[Gabriela]

Mulla on sosiaaliset, eloisat, iloiset lapset. Mulla on myös ulkomaalainen mies ja me eletään aika lailla "Välimeren tyyliin" eli ei jakseta seurata kelloa pilkuntarkasti eikä nipottaa joka asiasta.

Mutta miten hitossa se siihen liittyy, että lapsi saa puistossa rikkoa toisten kakkuja, kiusata, käyttäytyä huonosti? Kyllä mä komennan omiani ja muita jos on tarvis, ja mun näkemän & kokeman mukaan myös tuolla ulkomailla komennetaan.

Mitä kirjoihin tulee, kyllä niistä (ja artikkeleista, aihetta käsittelevistä tv-ohjelmista yms) saa ihan hyviä vinkkejä, joista osaa voi sitten soveltaa käytäntöön oman lapsen kohdalla. Lapsipsykologiaa. Se toimii.

Tottai kai näin, mutta minusta ap vain veti homman ihan överiksi kokonaisuutena.

Mm. kyllä ulkomailla komennetaan, minusta on ihanaa joskus kun olen sanonut ulkomailla lapselle ravintolassa, joka konttaa pöytäni alla, ihan Suomeksi, että älä syö se on likainen kun on pureskellut esim. sandaaliani, ja poika on vastannut jotain ihan tuntemattomalla kielellä takaisin, mutta viesti on mennyt perille kuitenkin. Mutta se "henki" on erilaista kuin täällä Suomessa tämä takakireä nipottaminen ja ihmettely ja huutaminen ja välitön vanhempien arvostelu jos lapsi tekee jotain omasta mielestään sopimatonta.

 

[Gabriela]

juu eikun kaikki vaan täysillä KOKEILEMAAN ja RENNOSTI elämään , antaa lasten hakata, heittää hiekkaa, rikkoa jne. niin hyvä tulee Mä poistun. Hiukan vaikea puhua asiasta(lapsipsykologia, niin kuin yksi täällä sanoi) kun jotkut eivät ymmärrä asiasta mitään.
Katsotaan sitten vuosien päästä mitä teidän vapaiden "kasvattajien" lapsista on tullut
HEIPPA!

Mitä oli siitä "kiristääkö vanne päätäsi" asiasta puhetta?

 

[Kowalski]

Mm. kyllä ulkomailla komennetaan, minusta on ihanaa joskus kun olen sanonut ulkomailla lapselle ravintolassa, joka konttaa pöytäni alla, ihan Suomeksi, että älä syö se on likainen kun on pureskellut esim. sandaalianai, ja poika on vastannut jotain ihan tuntemattomalla kielellä takaisin, mutta viesti on mennyt perille kuitenkin. Mutta se "henki" on erilaista kuin täällä Suomessa tämä takakireä nipottaminen ja ihmettely ja huutaminen ja välitön vanhempien arvostelu jos lapsi tekee jotain omasta mielestään sopimatonta.

Tuo on kyllä totta.
Suomessa ei ehkä edes sanota mitään, mulkoillaan vaan ja mutistaan jotain itsekseen. Paljon helpommalla pääsee kun avaa suunsa ja sanoo suoraan mutta nätisti, jos joku asia mättää

 

[hmm]

Mulla on sosiaaliset, eloisat, iloiset lapset. Mulla on myös ulkomaalainen mies ja me eletään aika lailla "Välimeren tyyliin" eli ei jakseta seurata kelloa pilkuntarkasti eikä nipottaa joka asiasta.

Mutta miten hitossa se siihen liittyy, että lapsi saa puistossa rikkoa toisten kakkuja, kiusata, käyttäytyä huonosti? Kyllä mä komennan omiani ja muita jos on tarvis, ja mun näkemän & kokeman mukaan myös tuolla ulkomailla komennetaan.

Mitä kirjoihin tulee, kyllä niistä (ja artikkeleista, aihetta käsittelevistä tv-ohjelmista yms) saa ihan hyviä vinkkejä, joista osaa voi sitten soveltaa käytäntöön oman lapsen kohdalla. Lapsipsykologiaa. Se toimii.

Tottai kai näin, mutta minusta ap vain veti homman ihan överiksi kokonaisuutena.

Mm. kyllä ulkomailla komennetaan, minusta on ihanaa joskus kun olen sanonut ulkomailla lapselle ravintolassa, joka konttaa pöytäni alla, ihan Suomeksi, että älä syö se on likainen kun on pureskellut esim. sandaalianai, ja poika on vastannut jotain ihan tuntemattomalla kielellä takaisin, mutta viesti on mennyt perille kuitenkin. Mutta se "henki" on erilaista kuin täällä Suomessa tämä takakireä nipottaminen ja ihmettely ja huutaminen ja välitön vanhempien arvostelu jos lapsi tekee jotain omasta mielestään sopimatonta.

Juu, ei tässä munkaan mielestä kukaan ole sitä mieltä ettei vois komentaa. Keskustelu nyt vaan rönsyili laajemmille vesille, eikä enää pelkästään tähän kakun rikkomiseen. Minä itse ainakin ilmoitin, etten edes ap:n asiaan nyt vastaa...

 

[Gabriela]

Mm. kyllä ulkomailla komennetaan, minusta on ihanaa joskus kun olen sanonut ulkomailla lapselle ravintolassa, joka konttaa pöytäni alla, ihan Suomeksi, että älä syö se on likainen kun on pureskellut esim. sandaalianai, ja poika on vastannut jotain ihan tuntemattomalla kielellä takaisin, mutta viesti on mennyt perille kuitenkin. Mutta se "henki" on erilaista kuin täällä Suomessa tämä takakireä nipottaminen ja ihmettely ja huutaminen ja välitön vanhempien arvostelu jos lapsi tekee jotain omasta mielestään sopimatonta.

Tuo on kyllä totta.
Suomessa ei ehkä edes sanota mitään, mulkoillaan vaan ja mutistaan jotain itsekseen. Paljon helpommalla pääsee kun avaa suunsa ja sanoo suoraan mutta nätisti, jos joku asia mättää

Niinhän ap nimenomaan taas teki, eli ei sanonut äidille mitään.. paikanpäällä mukoili hiljaa vain. Ei uskaltanut aloittaa keskustelua sen paremmin äidin kuin lapsenkaan kanssa, tilanteesta, komensi vain.. keskutelemalla asiaan olisi varmasti tullut nopeammin ratkaisu ja pahimmassa tapauksessa ap ja äiti olisivat voineet vaikka tutustua ja oppia ymmärtämään hieman toistensa tapoja kasvattaa tai sitten ap olisi saanut tietää äidin ehkä olevan väsynyt tai huomannut tytön olevan ihan mukava kunhan hieman rauhoittuu yms..

 

[heipsankeikkaa]

Niinhän ap nimenomaan taas teki, eli ei sanonut äidille mitään.. paikanpäällä mukoili hiljaa vain. Ei uskaltanut aloittaa keskustelua sen paremmin äidin kuin lapsenkaan kanssa, tilanteesta, komensi vain.. keskutelemalla asiaan olisi varmasti tullut nopeammin ratkaisu ja pahimmassa tapauksessa ap ja äiti olisivat voineet vaikka tutustua ja oppia ymmärtämään hieman toistensa tapoja kasvattaa tai sitten ap olisi saanut tietää äidin ehkä olevan väsynyt tai huomannut tytön olevan ihan mukava kunhan hieman rauhoittuu yms..

Niin tai ap olisi voinut jopa ottaa leikkiin mukaan tuon lapsen, niin toisen ei olisi tarvinnut terrorisoida, vaan kaikki olisi voinut leikkiä yhdessä. Ja se, että oliko se oma 2vuotias lapsi nyt niin kauhuissaan jos se kakku meni rikki, vai oliko se ap vaan kauhuissaan?

Meillä lapset leikkii usein kakkuleikkejä ja antaa myös toisten rikkoa kakkuja ja se vain on hauskaa niiden mielestä.

 

[Gabriela]

Niinhän ap nimenomaan taas teki, eli ei sanonut äidille mitään.. paikanpäällä mukoili hiljaa vain. Ei uskaltanut aloittaa keskustelua sen paremmin äidin kuin lapsenkaan kanssa, tilanteesta, komensi vain.. keskutelemalla asiaan olisi varmasti tullut nopeammin ratkaisu ja pahimmassa tapauksessa ap ja äiti olisivat voineet vaikka tutustua ja oppia ymmärtämään hieman toistensa tapoja kasvattaa tai sitten ap olisi saanut tietää äidin ehkä olevan väsynyt tai huomannut tytön olevan ihan mukava kunhan hieman rauhoittuu yms..

Niin tai ap olisi voinut jopa ottaa leikkiin mukaan tuon lapsen, niin toisen ei olisi tarvinnut terrorisoida, vaan kaikki olisi voinut leikkiä yhdessä. Ja se, että oliko se oma 2vuotias lapsi nyt niin kauhuissaan jos se kakku meni rikki, vai oliko se ap vaan kauhuissaan?

Meillä lapset leikkii usein kakkuleikkejä ja antaa myös toisten rikkoa kakkuja ja se vain on hauskaa niiden mielestä.

Juuri näin!! Ja silloin ap:kin lapsi olisi voinut ehkä oppia miten sosiaalisesti selviytyä tilanteesta ilman, että äidin tarvitsee olla aina vieressä komentamassa kauhuissaan, ihan tulevaisuuden varalta kun äiti ei enää vieressä nakota..