D
dfdfdf
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pph:Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:Lapsi voi vaan hakea huomiota, purkaa äidin ikäväänsä tuolla lailla.
Meidän tyttö selitti 2½-3½ v iässä usein, että "Matti" tai "Onni" aina kiusaavat häntä puistotädillä/päiväkodissa. Kyselin asiasta, ja selvisi että "Matti" on lopettanut puistossa aikoja sitten, eikä "Onnikaan" ole ollut edes paikalla aina kun lapsi mulle surkeana selitti että häntä on kiusattu
Voihan se tottakin olla, mutta jos fyysisiä jälkiä ei ole (tuonikäiset taistelevat usein kynsin hampain) ja hoitajakaan ei oo mitään huomannut, niin antaisin asian olla.
Mutta mä oon sitä mieltä, että ne lelut, jotka ovat hoitolasten näkyvissä, ovat sellaisia joilla myös hoidokit saavat leikkiä. Sellainen meininki, että hoitajan oma lapsi saa tuoda lelujaan hoitolasten luo ja suunnilleen heilutella niitä näiden nenän edessä sanoen että te ette saa näillä leikkiä, on perseestä.
minusta on riittävää kun lapsi jakaa kodin,äidin,huoneensa, osan leluistaan jo hoitolasten kanssa riittää! meillä ei ole ongelmaksi tullut vaikka lapseni huoneessa on hyllyllä leluja millä ei leikitä!
syy 1.
ne on lapseni! on saanut ne mummoiltaan, kummeiltaan.
syy 2.
kuka korvaa jos hoitolapsi hajottaa kalliin tai vaikka halvan lelun?
no hoitaja!
syy 3.
lapsen on opittava ettei kaikkea VOI saada hoidossakaan! ei päiväkodissakaan leikitä kaikilla tavaroilla tai koulussa voida ottaa opettajan tavaroita!
mutta mitä mieltä jos hoitolapsi tuo leluja hoitoon ja alkaa hirveä huuto kun muut haluaa leikkiä sillä /niillä?
Lelupäivät ovat asia erikseen. Samoin, jos lapsi tarvitsee jonkun unirievun turvalelukseen, niin silloin kenelläkään muulla ei ole oikeutta leikkiä sillä.
Sitä en ymmärrä, että yksi lapsista saa leikkiä muilta kielletyillä leluilla, kun kerran kyse ei ole iästä tai turvallisuudesta. Omia ja hoitolapsia ei saisi erotella (edes lelujen mukaan).