Aurinkoista päivää vaan,
taas kauhee kiire, mutta pakko vähän huokaista ja juoda päiväkahvit kaikessa rauhassa. Ed. tämä työ haittaa vapaa-aikaa. Tänään piti mennä heti aamusta Espoon perukoille ja arvatkaa vaan oliko kehä ykkönen tukossa ja kaiken huipuksi minulle oli annettu väärä osoite. Että ketutti. Onneksi sitten löysin ihan sattumalta paikan, minne olin menossa. Mutta se töistä.
Meidän perheelle on sattunut taas. Tuntuu, kun alkaa mennä, niin sitten kanssa menee. Viime perjantaina olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun meidän poika soitti. Oli saanut hymynaaman reissariin ja oli siitä innoissaan. Oli sattunut sitten muutakin. Poika sanoi, että hänellä sattuu päähän ja oksettaa. Minä kysyin, että taasko meille on tulossa oksennustauti. Poika sanoi, että hän ei tiedä, mutta hänet kaadettiin koulussa välitunnilla. Siis mitä? Minä kysyin. Poika kertoi, että hänet oli kampitettu välitunnilla ja hän oli kaatunut asvaltille pää edellä. Otsaan tuli haava ja välituntivalvoja oli putsannut haavan ja laittanut laastarin. Ei ollut laitettu edes kylmää otsalle. Terveydenhoitaja oli poissa ja poika passitettiin normaalisti tunnille. Siis kukaan ei vaivautunut soittamaan meille kummallekaan (ei minulle eikä miehelle).
Minä vein pojan perjantaina terveyskeskuksen päivystykseen. Lääkäri totesi, että pojalla on lievä aivotärähdys ja kauhisteli sitä, miksi poikaa ei oltu viety lääkärille. Haavallehan ei voitu enää tehdä mitään, kun tapauksesta oli jo niin monta tuntia.
Poika sai sitten ehdottoman liikuntakiellon, meille hoito-ohjeeksi buranaa ja paljon juotavaa ja lepoa. Yöllä piti herättää kahdesti, ettei ole nukkuessaan vajonnut tajuttomuuteen. Haava piti tarkistaa yöllä, ettei ole alkanut tihkuvuotaa nukkuessa.
Meidän viikonloppu meni sitten varsin rauhallisesti. Kouluun otettiin tietysti yhteyttä ja sanottiin pari valittua sanaa niiden toiminnasta.
Minä olen nyt sitten kulkenut muutaman päivän kuin zombie, kun en ole uskaltanut nukkua. Eilen poika olikin jo oma reipas itsensä.
Tässä kyseltiin sitä, miten meidän pojalla todettiin ADHD. Hänelle tehtiin psykologiset testit koulupsykologin toimesta. Pojan opettaja ehdotti niitä viime syksynä, kun hänestä kaikki ei ollut normaalia. Meidän pojalla ei ole koko ADHD:ta, vaan osa siitä. Siis menikö vaikeaksi? Hänellä on mm. keskittymishäiriö ja hän on hyperaktiivinen (H). Tästä ADHD:sta on olemassa monta eri muotoa. Meidän poika ei esim. pysty käsittelemään montaa eri asiaa yhtä aikaa. Esim. hänelle sanotaan, mene ylös, petaa sänky ja käy reppu. Hän jättää osan tekemättä, tahtomattaan.Itse huomasimme näitä oireita jo pienempänä, mutta tutkimuksia ei vielä silloin kuitenkaan tehty. Nyt olemme kuitenkin saaneet hänelle oman kouluavustajan, mikä helpottaa paljon. Kotona meillä on otettu käyttöön taas aikataulutus, esim. ruokailut ovat aina samaan aikaan. Meillä poika ei myöskään pysty käsittelemään äkillisiä muutoksia. Vaan ne pitää esittää hänelle kiertäen ja kaartaen. Esim. olemme sopineet, että menemme kylään. No, kun pitäisi lähteä, meille soitetaan, että älkää tulko, meillä on oksennustauti. Poika ei käsitä sitä, miksi sovittua ei tehdäkään.
Tämä on meille kaikille opettelua ja harjoittelua. Poika on edistynyt jo nyt paljon ja me vanhemmat olemme tulleet rutkasti kärsivällisemmiksi (jaksamme selittää samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen). Emme hermostu enää pienistä.
Huomenna alkaa Stokkan töllötpäivät. Torstaina pitäisi yrittää päästä ostamaan meille Muumi-mukeja ja katsomaan yhtä kattolamppua.
Viikonloppuna ovat OmaTalo-OmaMökki-OmaPuutarha-messut. Sinne olen valtuuttanut mieheni katsastamaan meille mini omenapuita ja ruusuja. Itse joudun olemaan ko. paikassa töissä.
Kevät tulee, ihanaa. Kaappien siivous on jo alkanut. Seuraavaksi ikkunoiden pesu. Kun piha sulaa, niin perennapenkin raivaus ja puutarhan suunnittelu (jos saisi niitä mini omenapuita ja ruusuja istutettua).
Kesäkin lähestyy; lapset ilmoitettu leirille ja aurinko paistaa. Juhannukseen enää 79 päivää.
Aurinkoista viikkoa teille kaikille! B)
-mammutti-
