PORVOOSSA KETÄÄN??

  • Viestiketjun aloittaja Krima
  • Ensimmäinen viesti
Krima
Ei ole paljoa näkynyt porvoolaisia palstailemassa :'(
Laitetaas pinoa et onko muita miun lisäksi, vois yrittää jonkinmoista tapaamista, käy päivät vähän pitkiksi kun pojan kanssa oleilee kotosalla.. :)
 
Täällä olisi toinen porvoolainen! Meillä on 4,5 ja 2 vuotiaat pojat ja kolmen kuukauden vanha tyttö. Mies on merimies ja paljon siis pois kotoa. Olisi välillä ihan kiva saada juttuseuraa!
Kaupungin kahviloissa en kyllä viihdy koska noiden poikien käytöksessä on sen verran toivomisen varaa!
Ollaan asuttu Porvoossa reilut viisi vuotta, mutta kaupunki ja sen asukkaat ovat meille vielä aika vieraita.
 
krima harmailee
Kiva et löytyy samoilta kulmilta edes joku :)
Meillä on poika 2kk, ensimmäinen lapsukainen ja aurinkoinen sellainen.
On varman rankkaa kun mies on paljon poissa, tai ehkä olet jo siihen vuosien saatossa tottunut!? Itselläni on vielä totuttelua olla pojan kanssa kahden kun avokkini on ollut töissä vasta kaksi viikkoa ja loppu raskaudestani jo oli kuukauden kotona kanssani.. Tullut liikaa totuttua siihen että on periaatteessa koko ajan joku kenen kanssa jutella. Puhelinlasku on nykyisin suuren suuri kun soittelen tuttaville kotikonnuille pitkin päivää pojan nukkuessa..
 
Porvoosta olen minäkin. Olen vain arki päivät töissä Helsingissä. Lapsia löytyy kaksi kappaletta, koululaisia molemmat. Porvoossa on asuttu pian 2 vuotta, enkä tunne vielä oikeastaan ketään. Kolmatta lasta yritetään (km joulukuussa).
 
Kyllä tämä kotiäitinä oleminen on kyllä paljon rankempaa kuin töissä käyminen! Varsinkin silloin kun isännällä on työvuoro... Totuin liian hyvään kun mies oli vuoden hoitovapaalla ennen tämän kuopuksen syntymistä.
Hommattiin vasta nyt tammikuussa tietokone ja nettiyhteys ja olen vähän hurahtanut näille sivuille... Kiva, että täällä on muitakin porvoolaisia!
Nyt kuulostaa siltä, että pitää mennä imettämään!
 
On varmasti rankkaa olla kotiäitinäkin. Mutta, on tämä töissä käyminenkin rankkaa, varsinkin näin "talvella". Matkoihin menee aamuin illoin tunti. Jatkuva huono omatunto siitä, ettei ole kotona lasten kanssa. Mutta, kun on velkaa vaikka hevoset söisi, niin ei ole muuta vaihtoehtoa. Minäkin ehdin jo tuudittautua ajatukselle, että pääsen kesällä mammalomalle (lue työleirille) ja saan olla vähän aikaa kotona.

Jaksamista ja voimahali kotona puurtaville! :hug:
 
Onhan se kiva olla kotona "töissä". Ei todellakaan mene aikaa työmatkoihin! Mutta siinä vaiheessa kun mies on ollut kuusi viikkoa pois kotoa alkaa kaivata niitä lakisääteisiä kahvi- ja ruokataukoja!
Asutaan omakotitalossa ja arjen pyörittäminen tuntuu välillä aika rankalta. Onneksi tänä talvena ei ainakaan vielä ole ollut paljoa lumitöitä! Toisaalta lumessa olisi niin kiva peuhata. Nyt ulkona ei tunnu olevan mitään tekemistä. Jokaisella asialla näyttää olevan ainakin kaksi puolta.
 
Niinhän se on, että asioilla on kaksi puolta. Mutta, kyllä kotona oleminenkin on työtä. Olen itse monta kertaa miettinyt sitä, miksi kotiäitiydestä ei kartu eläkettä? Lisäksi korvaus siitä, että hoitaa itse lapsensa kotona on törkeän pieni. Ja taas lasten kannalta on varmasti parempi, että voi olla kotona pidempään. Tulipa taas paasattua.

Itse myös omakotitalossa asuvana tiedän, että hommaa on vaikka naapurille lahoittaisi. Tänä talvi on lumien suhteen ollut hyvä ja huono. Huono lasten kannalta, hyvä lumitöiden tekijän kannalta.

Minulla onneksi mies on myös töissä samassa kaupungissa kanssani, niin on sitten jakamssa myös arkea. Olen elänyt lasten kanssa myös yksin 3 vuotta ja varsinkin talvella olin muuttamassa kerrostaloon harva se päivä...

Tänäänkin näyttää tulevan synkkä ja pimeä päivä. Mutta kyllä se kevät sieltä tulee. Tsemppiä ja jaksamista ja auringon valoa.

PS: Aurinko paistaa aina, välillä vaan pilvien takana.

:wave:
 
Enpä tiedä käykö kukaan tätä enää lukemassa, mutta yritetään. Elikkä täälläkin on yksi Porvoolainen vaikkei siksi itseään osaakaan kutsua. Olen siis muualta muuttanut ja kotiutuminen on ollut tosi hidasta. Myös mieheni on muualta kotoisin eli sosiaalinen verkosto on tosi niukka. Meillä on neljä lasta kolme tyttöä ja poika, iät 10v, 7v, 5v ja 1v. Olen kotona hoitovapaalla ja haaveena olisi jäädä kotiin vaikka pysyvästi. Viihdyn siis tosi hyvin kotona vaikka välillä on tosi raskasta ja uuvuttavaa, mutta mulla on myös kokemusta kolmen hoitoon viennistä ym. ja kyllä tämä kaiken sen voittaa mennen tullen. Koti ei meillä ole siisti kuin puoli minuuttia siivouksen jälkeen, jos lapset ovat ulkona juuri silloin tai sitten he jo levittävät jo siivotusta päästä tavaroita hujan hajan. Tiedätte varmaan mistä puhun, meillä ei kyllä kovin usein siivotakaan ehkäpä juuri tuon liian lyhyen ilon takia. Mutta olen ajatellut, että tämäkin on vain tilapäinen ajanjakso ja tulee vielä aikoja kun ihmettelen mitä voisi tehdä, kun kotikin on siivottu ja pysyy siistinä.
Onko teille muille ollut vaikea saada sos.verkostoa luotua tänne Porvooseen? Meillä ei esim. ole vieläkään (asuttu 11 v) yhtään tuttavaperhettä joidenka luona voisi vierailla. Huonoa säkääkin on tosin ollut kun pari kertaa on käynyt niin, että juuri kun tutustuminen on ollut hyvässä mallissa kyseinen perhe on muuttanut täältä pois. Ja taidanpa itsekin olla vähän turhan varovainen tutustuessani uusiin ihmisiiin, mutta yritetty on ja edelleen tuttavat ovat hakusessa. Useasti ollaan pohdittu muualle muuttamista, mutta työt kun ovat täällä ja lapsetkin jo alkavat olla aika juurtuneita näille nurkille. Ei kai auta muu kuin vanhempienkin alkaa kaivaa jalkoja maahan.
 
Huomenta

Täällä olisi yksi äityli läheltä Porvoota. Käymme Porvoossa lähes päivittäin, mies myös töissä Porvoossa. Olen 32- vuotias (kohta 33) ja meillä on 4 kk tytär. Perheeseemme kuuluu myös karvainen lapsukainen eli koira.

Olisi todella kiva tutustua lapsiperheisiin ja päästä keskustelemaan muidenkin kun tyttäremme kanssa päivisin. =)

:wave:
 
Minäkin Porvoossa asun. Olemme asuneet perheen kanssa Porvoossa pian kaksi vuotta. Voin kokemuksesta sanoa, että sosiaalista verkkoa ei ole päässyt muodostumaan. Olemme miehen kanssa arki päivät Hesassa töissä ja lapset koulussa. Yhden tuttava perheen olen tämän kahden vuoden aikana saanut. Itse olen myös kaipaillut Porvoosta ystäviä, mutta mistähän niitä löytyisi?

Meidän perheeseen kuuluu minä 35-vuotta, mies 38-vuotta ja lapset tyttö ja poika, molemmat pian 8-vuotta. Mitäs muuta? Omia harrastuksia ei liiemmin ole, vapaa-aika menee talon hoidossa ja lasten kuskaamisessa omiin harrastuksiinsa. Mies on kaksi-kielinen suomi-ruotsi.

:wave:
 
Porvoossa tuntuu olevan lapsiperheitä, mutta he eivät vain kohtaa toisiaan. ;)

Tällä palstalla tai yksityisesti olisi kiva tutustua ja myöhemmin myös mahdollisesti tavata. Voisi vaikka muodostua todellisia ystävyyksiä...

Harrastuksia meilläkään ei enää juuri ole, vapaa-aika menee omakotitaloa "huoltaessa", taloutta hoitaessa ja koiran kanssa touhutessa. Meillä myös mies kaksikielinen (ruotsi-suomi).
 
Olipa mukava nähdä, että tätä pinoa vielä seurataan. Olen melkein 35 v ja perheemme on täysin suomenkielinen. Tuossa ylempänä sitten onkin tarkempi selostus perheestämme. Minä olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain omista harrastuksista, koska ne ovat todella tärkeä henkireikä mulle. Käyn laulamassa kuorossa ja kuntonyrkkeilen kerran viikossa, tykkään myös ulkoilla lasten kanssa ja käymmekin liustelemassa ja pulkkailemassa etenkin nyt kun niitä voi tehdä. Tykkäisin myös hiihtämisestä, mutta se on hankalaa päiväsaikaan kun on tuo 1 v tuossa touhuamassa.

Minusta olisi myös todella mukava tutustua teihin muihin paremmin, sillä tuttavapiirimme on aivan liian suppea. Olisi tosi kiva saada myös kävelyseuraa.
 
Missä päin Porvoota te kaikki asutte? Me asutaan täällä Veckjärventiellä, melkein Sannaisissa. Ylempänä kerroin lasten iät mutta tässä sitten enemmän: itse olen 31 ja mieheni 38 ja perheeseemmme kuuluu vielä 14 vuotias kissa.
Harrastuksia minulla ei ole koskaan ollutkaan... :wave:
 
Missä päin Porvoota te kaikki asutte? Me asutaan täällä Veckjärventiellä, melkein Sannaisissa. Ylempänä kerroin lasten iät mutta tässä sitten enemmän: itse olen 31 ja mieheni 38 ja perheeseemmme kuuluu vielä 14 vuotias kissa.
Harrastuksia minulla ei ole koskaan ollutkaan... :wave:
 
Me asumme itse asiassa Pernajan puolella, n. 20 km Porvoon keskustasta. Matkana tuo etäisyys ei ole mikään, käymme molemmat töissä Porvoossa. Nyt olen kylläkin kotona, mutta syksyllä taas takaisin työelämään palaamassa.

Olisi kiva kuulla teistä muista ja vaikka tällä palstalla tutustua enemmän, jos vaikka sitten joskus tavattaisiinkin. :wave:
 
Me taas asutaan Hamarissa omakotitalossa ja lumitöitä siis on nyt saanut tehdä oikein kunnolla ja huomenna taitaa taas olla urakka edessä. Mutta ei se mitään, mä tykkään kyllä noista lumitöistä ja lapset ulkoilee siinä samalla. Toivottavasti pysyy pakkasen puolella niin olis helpompi kolata sitten aamulla.

Mä muuten tunnen tosi huonosti tän Porvoon seudun, etenkin nuo kauemmat alueet eli voisitteko samalla kun laitatte asuinpaikkoja, vähän vihjata kummalla puolella kaupunkia se on. Oon vähän laiska kaivamaan karttaa esiin. Yhdessä pelissäkin oli kilpailukysymyksenä, missä kaupungissa sijaitsee Joonaanmäki, kuulosti kyllä tosi tutulta, mutta eipä tullut silloin muistiin, :LOL:
 
Pernaja sijaitsee Porvoon ja Loviisan puoli välissä. Lumitöiden aika se olisi täälläkin, katsotaan viitsinkö vai jätänkö miehen tehtäväksi kun hän illalla saapuu töistä... :saint:

Mukavaa, että kirjoittelette ahkerasti ja ollaan taas kuulolla. :p
 
Täällä yksi Joonaanmäessä asuva. :wave: Me asumme lähellä Porvoon kukkataloa, sanooko mitään? No, entä, kun mennään sairaalalle, lähellä myös.

Olisi todella kiva tutustua muihin Porvoossa asuviin. Itse kun olen päivät töissä, niin ei pääse oikein kehenkään tutustumaan. Minä tykkään kävelystä ja olen kaivannut kävelyseuraa jo pitkään.

Olen muuttanut Porvooseen Iloisesta Itä-Suomesta ja olen syntyjäni sieltä. Mieheni on asunut lapsena 10-vuotta Porvoossa, mutta kaikki hänen sen ajan kaverit ovat sitten vuosien saatossa jääneet.

Meillä lapset ovat liikunnallista sakkia (eivät ole tulleet ainakaan äitiinsä), joten ison tekojään reunalla tulee viikonloppuisin seisottua. Autotallissa odottavat myös äidin sukset käyttäjää. Lasten kanssa käyn välillä pulkkamäessä, mutta ovat jo sen verran isoja, että käyvät keskenään mäkeä laskemassa.

Minä olen muuten intohimoinen leipuri. Minä leivon pääsääntöisesti joka viikko jotain. Tykkään myös laittaa ruokaa. Keittiö taitaa olla minun harrrastukseni. Asumme omakotitalossa, joten työtä riittää. En ole mikään viherpeukalo, joten pihamme ei kukista loista. Eikä kyllä talokaan. Nytkin odotan kevättä, että pääsen kaivamaan loput kukkapenkit mullalle ja laittamaan nurmikolle. Tänä talvena on luntakin tullut, vaikka ensin näyttikin huonolta. Mies on onnekseni tähän saakka hoitanut lumityöt kiitettävästi.

Ja mitäs muuta? Meillähän on kaksi lasta ja kolmatta yritetään. Tuossa olen jo aiemmin maininnutkin, että sain joulukuussa keskenmenon. Ehdin jo iloita, että pääsen kesäksi kotiin, mutta ei. Tämä töissä oleminen on taas alkanut tökkiä ja nyt lasken päiviä talvilomaan. Toive olisi, että 10-vuoden päästä voisin tehdä työkseni jotain muuta. Suunnitelmia olen jo tehnyt, ne vain vaatisivat vähän tuupausta toteutuakseen.

Minä olen ainakin valmis tulemaan tapaamiseen, kun sellainen milloin järjestetään. Jos toiveita voisi esittää, niin joku viikonloppu. Olen arkena vasta viideltä kotona. =)
 
:attn: Hei Krima, mihin hävisit? Aloitit nämä sivut ja nyt sinusta ei ole kuulunut mitään.

Muut olemme ilmoitelleet suht säännöllisesti itsestämme, kertoneet perheestämme, asuinpaikasta, yms. Olisi kiva kuulla myös sinusta lisää.

Ollaan taas kuulolla. ;)

 
Mitenkäs on päivä mennyt? Me kävimme ihmettelemässä Itäkeskuksen vilinää ja nyt tyttö nukkuu tyytyväisenä.

Nyt on hetki itselleni ja sitten alkaakin taas nuo ruoka, yms. askareet. Ollaan kuulolla jos vielä jaksatte/kerkiätte kirjoittelemaan. :wave:
 
Piti ihan mieheltä kysyä, missä suunnassa asutaan... Kuulemma itäpuolella. Keskustaan on matkaaa n. 8 kilometriä.
Meillä jyllää parhaillaan vatsatauti. Esikoinen ja mies on jo sairastaneet. Kovasti pelkään itseni ja ennen kaikkea vauvan puolesta. Toivottavasti pysytään terveinä!
Minä itse olen kotoisin Kainuusta ja mies Sipoosta. Tuttavaperheitä ei ole vielä löytynyt. Onneksi koulukaverit sivuilta löysin entisen koulukaverin joka oli muutanut samaan aikaan Porvooseen kuin me. Emme vain tienneet mitään toisistamme viiteen vuoteen.
 
Voi kuinka ikävää tuollainen vatsatauti. :(

Toivottavasti ette saa vauvan kanssa tartuntaa ja muille toivotan pikaisia paranemisia. :flower: :hug:

Missä päin itäpuolella asutte? Me olemme mieheni kanssa lähtöisin molemmat tuolta pääkaupunkiseudulta, mutta muuttaneet tänne jo vuosia sitten. Pernajassa olemme asuneet kohta 5 vuotta.

 
Ylhäällä lukeekin, että Sannaisten nurkilla. Ostettiin täältä talo vuonna 1998. Sitä ennen asuttiin Helsingissä. Ollaan tykätty kyllä tosi paljon asua just täällä, kun on tuota asumatonta aluetta ympärillä. Nyt vaan taidetaan saada kesällä uusia naapureita, kun on poikkeuslupaa haettu tuohon takametsään.
Sen muistan, että kun tänne muutettiin kaikkien virastojen kanssa oli kaikkia pieniä ongelmia. Postikaan ei meinannut tulla perille... Silloin tuntui, ettei täällä mikään toimi. Mutta nyt on kyllä jo totuttu Porvooseen.
 

Yhteistyössä