Minä voin ihan hyvin, kiitos kysymästä
Kurreliini. Toivuin yllättävän nopeasti punktion jälkimainingeista. Kaksi päivää olin kipeä, kylkeä sai kääntää varoen ja liikkua hitaasti, sen jälkeen ei enää mitään. Piinailu on sujunut hissukseen, nyt pp2. Kun hoidan ja vahdin tuota meidän leikkauksen läpi käynyttä kisua, niin piinailu menee siinä sivussa kivasti. En ehdi pitkästymään. Muita tuntemuksia ei ole, mitä nyt tissikipua lugeista. Vielä ei ole myöskään mitään aavistuksia ja fiiliksiä kumpaankaan suuntaan, että tärppääkö vai ei. Ja omasta testailuinnostani en vielä oikeastaan tiedä. Mutta nyt tässä vaiheessa on helppo uhota
D ), että ostan yhden testin ja teen sen pp12! Se oli lääkärin antama päivä, pitkän viljelyn johdosta. Vaikka mistäpä sen todella tiedän, vaikka jossain vaiheessa minäkin menisin ja ostaisin sen lähiapteekin tyhjäksi ja laittaisin ovis- ja raskaustestit sievästi riviin odottamaan....
Teillä on ollut puhetta täällä miehen mukana olosta. Oma mieheni on ollut mukana joka klinikka-käynnillä, enkä osaisi kuvitellakaan meneväni yksin. Se vierellä olo on ollut todella tärkeää. Voisin kuvitella olevani henkisesti ihan hirmuisen yksin, jos mies ei olisi istumassa siinä kylki kyljessä suunnittelukäynneillä tai operaatioissa silittämässä hiuksiani. Ja myöskin fyysiseltä puolelta, haluan että mies näkee, mihin pyöritykseen minä ja kroppani näissä hoidoissa joudutaan. Mies on vähän sairaalakammoinen, mutta on kestänyt urheasti. Tietysti ihminen, joka seuraa sivusta, näkee ja kuulee kaiken selvästi, itse kun makaa pedillä, on aika pimennossa kaikesta hääräämisestä. Esimerkiksi synnyttävä itse ei näe eikä haista verta, mutta mukana olija joutuu kokemaan sen. Voin kuvitella, että siinä tuntuu kuin olisi teurastamolla. Itse en pidä syynä mieheltä olla poissa siksi, että jos pelkää tai kammoaa, koska nainenkaan ei voi valita, onko paikalla vai ei. Voi
Stella, miksi sinä pidit miehesi "piilossa" kaikelta, piikityksiltä yms? Voin kuvitella, että se kävi todella raskaaksi. Tuntuu ihan pahalta puolestasi. :hug: Meillä mies laittoi piikit asennusvalmiuteen ja istui vierelläni kun pistin. Lupasi pistääkin, mutta en voinut kuvitellakaan, että toinen maallikko pistää minua, kun oma pistäminenkin jännitti jonkin verran. Enemmän silti omiin käsiini luotin, kuin toisen... Suosittelen kyllä kokeilla miehen ottamista mukaan näihin asioihin. Se tuo varmasti turvallisuuden tunnetta, henkistä ja fyysistä tukea, tunnetta yhteisestä projektista. :heart:
Tervetuloa vielä minunkin puolestani mukaan tähän sakkiin,
Hanneli!
Taysissa ollaan mekin.
Haave. Lämpimiä halauksia sinulle lähetän. Sinulla on todella rankka tausta. Kiva kuulla, että hoidot on nyt suunniteltu, siitä se lähtee. Tsemppiä!