Pömppömahaiset plussaajat!!

Hih hei, siirto tehty! En voi muuta sanoa, kuin että luojan kiitos niitä munasoluja saatiin silloin ne 32, sillä niiden kato matkan varrella oli loppujen lopuksi aivan tajuttoman suuri. Eli ensiksikin vain puolet eli 16 hedelmöittyi. Osa IVF:llä ja osa ICSI:llä. Niistä viiden päivän viljelyn jälkeen mukana pelissä oli enää vain 5 kpl!!!
Niistä tänään saimme kyytiläiseksi yhden ja parhaan!!! :heart: Oli muuten ilman icsiä tämä saanut alkunsa! Kaksi icsattua lähtee varmuudella pakkaseen, kaksi muuta (ivf&icsi) lähtee tai sitten ei, jakaantuivat kuulemma hitaanpuoleisesti. Paperi tulee kotiin, jossa tarkemmat tiedot. Joten solumäärää en tiedä yhdestäkään, en edes älynnyt kysyä... En oikeastaan enää ihmettele, ettei ole tärpännyt sitten millään, kun 32:sta on jäljellä tässä vaiheessa enää viisi. Ja testin saan tehdä sitten pp12! =)

 

Pakko myöntää että luin Fintun ovistestikokeiluja (Stella, menit sit kokeileen )
joku aika sit ja meinasin jopa testailla, että voisko se olla niin että jos raskaustesti näyttää plussa niin näyttääkö oviskin. Olis ollut kaapissa ovistikkuja...no jätin vielä talteen. Tässä kun ei tiedä mitä tapahtuu, meikä tosiaan aloitti tuhruttelen viikko sit ja nyt viikonloppuna itkun kanssa vuodin ruskeaa...että pääsin sitten tutustuun tonne keskenmeno pinoonkin... No tänään taas iisisti ihmetellään...seuraava ultra vasta 2 viikon päästä että mitäs tässä muuta kun yrittää omaa pipoa löysäätä...että repii hermoi. Karkasin töistäkin tänään aikaisemmin kun ei vaan pysty keskittyyn.

Finttu - vaikuttaa hyvältä sun tikutussaldos, ja veikkaan että vaan vahvistuu
Stella, peukkui...jännittää sun puolesta niin. Ja jos ei nyt tärppää niin mies sit syksyllä mukaan - se rauhoitti niin se ukkelin silitys punktiossa.
Ja voi, Auris, testit testattu? Vai vieläkö verikoe? Voimia sulle ja tsemppiä myös sinne duunipuolelle, jaksathan? :hug:
Hanneli - vyöhyketerapiaan ajattelin suunnata syksyllä - kaveri kehui sitä, enkä ollut tiennyt että siinä "vain" painellaan jalkapohjia? Luulin, että siinä on mukana jotain rajumpiakin otteita - en tykkää mitenkään hieronnasta yms. kovakouraisesta...

 

No niin nyt alkoi lyyti kirjoittaa!

Eli infokäynti väestöliitossa takana ja taas on uutta toivoa täynnä! Eli 30.7 alan pistää 150 IU puregonia. (Onko paljon vai vähän?)Silloin on myös nolla ultra. Mullahan on parasta aikaa Zoladex päällä mutta silti ultrassa näkyi pieniä rakkuloita nyt jo. Pitää kuulemma olla varovainen, hyperin vaara on todellinen. Ja jos kaikki menee hyvin punktio on viikolla 33. Jänskätää!!!!
ähän tiukille vetää kun viimeinen ultra on 8.8. ja seuraavana päivänä on häät... ja sitten kun arki taas alkaa niin päästään toiv. mukaan punktioon... Halusin sen noin sillä mulla on häiden takia elokuun kaks ekaa viikkoa lomaa ja nuo ultrat ja punktio (ja siirto toivon mukaan) sattuisi justiin tälle ajalle. Ei tarvitse töissä vielä puhua mitään.

Täällä on uitu taas niin syvissä vesissä sillä isä kuoli aivoinfarktiin toukokuun lopulla vain 50 vuotiaana... Ja siitä viikon päästä kävin lääkärillä joka ilokseni ilmoitti, että mua ei voida enää leikata, eli avanne jää pysyväksi... tuntuu niin pahalta kummatkin vaikkakin erilailla... Oon kuitenkin "vasta" 24 vuotias, joten loppuelämä avanteen kanssa kuulostaa (ja tuntuu!) todella pitkältä ajalta... Nyt vasta aivot rupeaa ymmärtämään että isä on poissa ja häntä voi "nähdä" enää vain muistoissa... Onneksi nuo hoidot alkaa, että saa edes jotain valopilkkua tähän synkkyyteen.

Mutta täällä on ollut aivan loistavia uutisia itse kullakin! Plussia on tullut oikein hyökyaallon lailla! Hyvä tytöt! :heart: :flower: Olen yrittänyt pysyä kärryillä tapahtumista, mutta en ole vielä oikein jaksanut kirjoitella. Jospa se nyt vilkastuisi kun kohta tiedän itsekkin mistä täällä muut puhuu...

Kuulemiin ja näkemiin! *ZIP*

 

Hanneli -78: Meillä on taustalla mun lievä PCO (lähinnä ovulointihäikkää ) ja miehen heikot simpat. Mun luomuovis on aika harvinaista herkkua, mutta esim. yhdellä clomilla saatiin jo iso munis kasvatettua. Lääkäreiden mukaan isompi syy lapsettomuuteen on miehen hitaasti liikkuvat simpat, joita on ollut pesujen jälkeen
400 000-4 milj. Hirveesti siis vaihdellu. Toi 4milj. oli kahden näytteen yhdistetty tulos...

Meillä hoidot on edenneet aika nopeesti, viime kesänä aloitin clomeilla+ajoitettu yhdyntä kolme kiertoa, sit kaksi inssiä joista nega. Helmikuussa oli 1.ICSI/IVF jossa kahdeksasta munasolusta puolet icsattiin ja puolet laitettiin maljalle. Maljalla olleesta neljästä vain yksi hedelmöittyi. Siksi täs toisessa hoidossa kaikki icsattiin ettei siinä kohtaa tuu katoa. Ekasta tuoresiirrosta siis puhdas nega ja PAS ei onnistunut ku alkiot ei selvinnu sulatuksesta. Nyt toisessa tuoresiirrossa tehtiin kahden alkion siirto,
jota nyt sitten jännäillään
Meillä on ollut yksi tuulimunaraskaus -03 jolloin ei vielä edes yritetty lasta, aika ihme se on ollut näin jälkikäteen ajateltuna. Nyt on kyllä hiipinyt ajatus, että jospa mun munasolut on jotenkin viallisia, eikä isoin syy olekaan simpoissa.. Täs toises hoidos nimittäin viidestä muniksesta vain kaksi oli siirtokelpoista eikä siis mitään jääny pakkaseen.

Minkälainen tausta/hoitohistoria teillä on?

 

Auris, :hug: . Se oli sitten nega.... ootko nyt siis ihan varma, et oli oikeet testit kyseessä? Jaksamista työtaistoon ihana pömppis! Oletteko jo suunnitelleet kuinka hoitojen kanssa jatketaan?

Haave, :hug: :hug: . Kovasti, kovasti voimia sinne. Sinulla on kyllä ollut todella raskas kevät. Mutta uskomattoman sitkeällä pömppisasenteella olet kaiken läpi käynyt. :flower: Ihanaa, että hoito on saatu käyntiin ja ajoitus häidenkin kanssa osuu kohdalleen. Se taitaa olla kuulehan tosi hyvä merkki. =) Ja varmasti auttaa, että hoitojen myötä tulee uutta ajateltavaa, vaikkakin surutyö vie aina aikansa. Ja tänne kirjoitellaan omien fiilisten ja jaksamisten mukaan, eli siitä ei saa ottaa mitään stressiä. Iso rutistus sinulle vielä. :hug:

Kamilla, kuinkas jakselet? =) Täällä mennään just kuten ajattelinkin, eli ei mitään oireita eikä tuntemuksia eikä siis mitään. Mulla oli tästä etukäteen aika vahva aavistus, joten kaipa tähän osaa jotenkin suhtautua. :ashamed: Mutta silti, kyllä tuolla sisimmässä jossakin elää pieni toivonhiven, joka niin haluaisi, että joskus voisimme onnistua... Ehkä sitten joskus.

 

Kurre, tässähän se menee :wave: Vähä samanlaista ku ekan ICSI:n jälkeen, välillä oon ihan varma et nyt on tärpänny ja välillä taas ihan varma negasta. Menkkamaisia tuntemuksia välillä ja rinnukset välillä vähä kipeet, välillä ei yhtään Et ottaa nyt sit selvää, aika skitsot fiilikset siis Saapi nähdä kauanko saan pidettyä testit kaapissa, kaksi herkkää Aconia siellä olis
Minkä soluisia sun siirretyt alkiot oli? Meillä 2- ja 3-soluiset,
laiskan puoleisesti jakaantuivat :ashamed:

 

Tsau.

Ihan raportointimielessä uteliaille tiedoksi: ovisviiva vahvistui kyllä jonkin verran (vähän) tämän aamun ovistikussa mutta... acon10 näytti negaa. Okei, jos sitä oikein kallisteli ja killisteli vessan valossa niin jollakin tavalla pystyin näkemään pinnan alla punertavan viivan paikan, mutta ei siinä siis mitään viivaa ollut. Eli kyllä mä nyt luget lopetin ja odotan tätiä kiltisti. Jos joku miettii, että miksi jo nyt, että eikä sentään pitäisi odottaa näillä pp-päivillä, niin ei kyllä pitäisi. Mullahan on tänään kp 28 (joskin menkkojen alku oli varsin hämärää lapan jälkeisen non-stop tiputteluvuodon takia) enkä yksinkertaisesti halua pitkittää kiertoa. Ovis sattui aika myöhään (kp16) eikä siten tähän kiertoon tullut kovin pitkää luteaalivaihetta, mutta jos siellä alkio olisi saatu aikaan niin kyllä se olis jo kiinnittymään ehtinyt jos niin ois ollut käydäkseen. Ihan ok mielellä olen - ei tämä luomukierrosta negaaminen niin pahalta tunnu kuin hoidon jälkeen...Onhan tähän tottunut. Haikaraa siis huhuillaan taas!

Haave: Voi miten rankka kevät sinulla on ollut! Syvä osanottoni isäsi kuoleman takia. Voin jotenkin hyvin etäisesti, erinäisistä syistä, kuvitella, että avanteen kanssa eläminen tuntuu sinusta rankalta, varsinkin kun olet niin nuori. Paljon siinä onkin kestettävää, enemmän kuin suurin osa pystyy edes kuvittelemaan. Olet vahva nuori nainen - sinä selviät kyllä, vähän viisaampana ja karaistumpana kuin moni muu. :hug: Nyt sinulla on kuitenkin onneksi positiivisia asioista odotettavana: häät ja vauvahanke. Ainiin, kommenttina vielä, 150IU Puregonia on ns. tyypillinen normaaliannos IVF:ssä, eli ei ole "paljon".

Kamilla, Kurre : Tsemppiä piinasiskoille vuoristoratapäiviin... Antakaa Toivon nousta, jos se on noustakseen - ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.

Stella, tätiä odotellessa

 

:attn:
Änkeän sivusta kommentoimaan, jos sopii. Taustailen siellä sun täällä, mutta kirjoittamaan minusta ei vielä aiemmin ole ollut. Nyt vain tuntui siltä, että voisin hetkeksi avata sanasen arkkuni - ainakin hetkeksi...

Lyhyesti omasta historiasta: Täytän kesällä 40. Alta kaksikymppisestä olen tiennyt, ettei lasten saaminen tule meille olemaan helppoa. Ongelmia on monia (kaikki minussa). Yksi niistä aivolisäkkeen mikroadenooma eli miniminikasvain. Muutenkin kaikki hormonitoiminta on "levällään", eli kroppa toimii kuten haluaa tai ei toimi ollenkaan. Saman miehen kanssa olen pyöritellyt asioita jo lähes 20 vuotta. Vuonna 2001 olimme onnekkaita - meille syntyi kuin syntyikin lapsi, joka sai alkunsa käytännössä katsoen luomusti. Siitä lähtien yritys on ollut taas päällä ilman tulosta, kunnes 2006 kesällä mieheni tajusi minun olevan raskaana =) Itse luulin olevani kuolemansairas... oli niin paljon ihmeellisiä oireita ja väsyttikin ihan mahdottomasti. Olin juuri tehnyt surutyöni ja päästänyt irti toivosta, joten en millään yhdistänyt oireita raskauteen. Tämän lapsen menetimme 15 rv. Sitten viime syksynä menetimme yhden yllärin heti 4+ rv.

Mutta siis tikusta asiaa! Matkan varrella on tullut lioteltua tikkuja yhdessä sun toisessakin liemessä. Joo - ja paremman puutteessa myös ovistikkuja asiattominakin aikoina. Minulla ovistikut on ennen puna-armeijan hyökkäystä näyttänyt aina haaleaa LH-viivaa sekä kontrollissa että testiviivassa. Sen sijaan nyt yllätys yllätys... vahingosta viisastuneena, kun arvelin taas olevani vakavasti sairas, päätinkin varmistaa etten vain sattuisi olemaan raskaana??! Ja kun kotona ei ollut kuin ovistikkuja, suhautin sellaiseen. Nyt kontrolliviiva oli hailukka haamu, mutta testiviiva kirkuvan punainen!! Toki tämän jälkeen "poltteli" niin kovasti, että hurautin autolla apteekkiin ja ostin saman tien pari r-testiä - ihan varmuuden varalta. Jos vaikka eka nega ei vakuuta riittävästi (niitähän on vuosien varrella tullut tuijoteltua useampiakin, kun kierrot vaihtelevat kp 11-41 välillä...). Laitettuani lapsen nukkumaan huitasin naamaani yhden siiderin oikein vauhdilla, että kestäisin taas yhden blancoruudun (mies oli työmatkalla)... Kuten jo arvata saattaa, tulos oli + ja on toivottavasti edelleen?? Nyt siis rv 6+ jotain. Pelottaa, ihmetyttää, riemastuttaa, itkettää...
Niin ja turvotusta on sen verran, että tunika oli pakko kaivaa kaapista ettei pullottava alamaha herätä turhia kyselyitä työpaikalla.

Pakko vielä todeta sekin, että noin kuukausi sitten illalla, kun oli jo aivan hiljaista ja iltahämärää, talomme yli lensi haikara todella matalalla, yleensä ne lentävät korkeammalla. Kysyin siltä mihin se on unohtanut vauvamme. Kerroin vielä äidillenikin, ettei haikara vastannut mitään, meni vain menojaan! Mutta se olikin ollut oikealla asialla

Ihmeitä tapahtuu, mutta olen realisti, joten nyt vain odotan ja katson kuinka tällä kertaa käy. Toivotan teille kaikille ihmeitä matkaan. Toisilla meistä matka on pitkä ja raskas, toiset eivät koskaan pääse määränpäähän, mutta iloa voi, ja sitä täytyy löytää myös itse matkasta/matkan varrelta, sillä muuten ei jaksa!

Ihanaa kesää teille kaikille - olette olleet matkassani mukana jo jonkin aikaa...

 

Stella, ihanan viisaasti jälleen suhtaudut tilanteeseesi. :flower: Itsellä on samoja ajatuksia, että jos joku pieni ihminen kohtuun haluaisi kiinnittyä, niin kyllä se sen tekisi. Huolimatta siitä mitä tässä itse tekee tai jättää tekemättä. Todella kypsä päätös sinulta alkaa odottamaan tätiä. Nyt vaan seuraillaan tuleeko vaiko ei. Ja ehkä luomusti yrittäessä on hieman helpompi suhtautua kaikkeen, kuinka näiden hoitojen ja hevoshormonien kanssa. Tai sitten ei. Otan kyllä ton sanan helppo takaisin, sillä sitä tämä yrittäminen ei lähimainkaan ole. Mä olen jo kuiskinut haikaralle, että minne se lentää sitten seuraavaksi reitillään... =)

Nitro, aivan ihana kirjoitus - olet mitä tervetullein mukaan! :flower: Mainintasi haikarasta sai täällä kyyneleet silmiin, aivan ihana juttu! :heart: Tässä hommassa olisi niin viisasta olla positiivinen realisti, niin osaisi ehkä säästää itseään edes himpun verran enempi. Ja jaksaisi uskoa näihin ihmeisiin, joita oikeasti tapahtuu tosi paljon. Välillä vaan niitä ei jotenkin itse jaksa vaan nähdä ja kieltäytyy uskomasta sellaiseen, ainakaan omalla kohdalla. Ja ehdottomasti, iloa täytyy löytää myös tämän pitkän, pitkän matkan varrelta. Kiitos tosi paljon kun tulit kertomaan oman tarinasi. Ja toivottavasti saamme olla matkassasi jatkossakin! Sinulle toivotan valtavasti onnea matkaan! :heart:

Kamilla, mulla on meidän alkioista aika hatarat tiedot, sillä lääkäri ei mulle sitä tällä kertaa kertonut ja hoitajat ei sitä silloin nopeesti löytänyt koneelta. Mutta muistelen biologin sanoneen, että toinen oli siis samanlainen kuin pakkaseen mennessä eli oisko ollut nelisoluinen ja toinen kärsinyt hieman, eli veikkaisin että kakssoluinen... Mutta en oo varma. Kuulemma tosi hyvät alkiot joka tapauksessa, tosin tässä on tullut tehtailtua ne tilastot sen verran uusiksi, ettei hyvistä ainakaan etua ole ollut..

 

Kurre : minä joka tunnustan joskus vähän pelänneeni ainakin Hietaniemen hautausmaan ahneita pikku petoja (=oravia) joudun kyyneleet silmissä virtuaalihalaamaan ja toteamaan, että olet ihanin pikku pörröhäntä, jonka tiedän. Ja mikä hauskinta, olen tullut tässä pömppöillessä ehkä vähemmän pelokkaaksi oravia kohtaan ylipäätään, nykyjään

Nitro: Mikä historia sinulla onkaan - ihanaa kun tulit jakamaan tarinasi. Ja voi miten paljon toivon, että haikara tiesi täsmälleen, miksi matalalento oli välttämätön. Ei se sinulle vastannut, tietenkään. Ei suurimmissa asioissa tarvita sanoja.

 

Voi Stella, eihän meitä pieniä jyrsijöitä tarvitse ollenkaan pelätä. =) Kyyneleet poskilla minäkin täällä istun ja rutistan kovasti takaisin. Oikeen kovasti. Ja mietin, että haluisin kyllä rutistaa sua joskus ihan oikeastikin. Livenä. Sitten kun aika on sopiva. Ja jos en paremmin tietäis, niin saattaisin vaikka luulla olevani raskaana, sillä tänään on kyyneleitä valunut jo monen monta kertaa ja vaikka miten pienistä jutuista, kuten käsittämättömistä hömppätelkkasarjoista.... Mutta sitä se teettää, kun zumeja popsii päivässä kourallisen ja leikkii luge-leikkiä. Koittakoot ne ketkä ei muutoin usko!

Nyt täytynee lähteä ulos, koska pahasti ennustettu sadepäivä onkin kirkastunut ihanaksi paisteeksi. B) Sämpylät sain just leivottua ja loput kokkaukset jätän kyllä myöhemmälle, sadetta odotellessa siis.

Mitä kuuluu Miru, Namsku, mmm, Vappis? Entä Ulpu, PeePee, Ade ja muut?

Kivaa tiistaita kaikki pömppikset! :flower:

 

Olette ihania pömppikset. Stella ja Kurre ihan erityisesti juuri tänään. Kuulkaa, minä TIEDÄN, että haikara löytää vielä luoksenne. Teillä kahdella on niin paljon annettavaa pienelle ihmeelle nimeltä lapsi. Kurren elämänviisauden ja kaiken voittavan aidon positiivisen empaattisuuden sekä Stellan harvinaisen kyvyn ilmaista ajatuksiaan sanoina, kirjoittaa ja tuoda tunteensa aistittavaksi iholle asti... :heart: :heart:

Nitrolle toivon todella, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. On sen aika jo.

Täällä voidaan paksusti ja pömpösti, kiitos kysymästä Kurre. Vauvat jatkavat kasvuaan ja maha kasvaa nyt aika vauhdilla. Eilen olimme heitä jälleen kurkkimassa, hillittömiä energiapakkauksia olivat - sykkeet päälle 160 ja jatkuva liike päällä. Jopa nuppu oli heittänyt tavanomaisen kainouden viitan nurkkaan ja rymisteli täysillä (ja siltä se myös kuulosti sydänääniä kun kuunneltiin). Oma vointinikin on hyvä, vuoto lakannut ja ruoka maistuu. Kaipaisin silti niin jo kesälomaa, mutta joskus kevättalvella ajatus hyvin myöhäisestä kesälomasta tuntui vielä hyvältä :headwall: Tässä siis vielä vajaa 5 viikkoa töitä.. plääh.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille
t. Miru, papu ja nuppu rv 13+1

 

[/b]Haave Syvimmät pahoitteluni myös täältä isäsi kuoleman johdosta. Omalla äidilläni on ollut kaksi kertaa syöpä ja jo tietoisuus siitä, että oma vanhempi on vaarassa kuolla on äärimmäisen rankkaa. Varsinkin näin nuorena ei voisi kuvitellakaan, että menettää vanhempasi. Onneksi teille on luvassa myös ilon hetkiä häiden muodossa. Nauti ihanasta päivästäsi, kun sen aika koittaa!

Kamilla kyselit meidän taustoista. Itselläni ei oo ollu kuukautisia lainkaan ehkäsyn lopettamisen jälkeen ja miehen simpat ovat melkoiset laiskaa sakkia. Meillä pesutulos on vaihdellu 2,5-5 miljoonan välillä. Eli ICSI:iin laittoivat meidät suoraan. Saas nähdä kuinka tällä kertaa käy. Missä ootte muuten hoidossa? Me ollaan TAYS:ssa

Nitro teidänkin historiaan mahtuu melkoinen määrä koettelemuksia. Kiva, että rohkaistuit niitä meidän kanssa jakamaan. Toivon todella, että tämän kertainen ihmeenne jaksaa loppuun saakka. Ja miksei jaksaisi onhan se ihan oikean haikaran tuoma

Tuntuu, että täällä kaksplussassa käy varsinainen plussapuhuri. Oon käynyt seurailemassa muita pinoja ja siellähän on huikean pitkiä plussanneiden listoja. Viime talvena itse piinaillessani tuntui, että oikein kellään ei tärppi käy. Kevät ja kesä ovat siis mitä ilmeisemmin kasvun ja kehittymisen aikaa. Toivottavasti plussat eivät tähän jää!

Miiruliini ihana lukee sun ja pikkuisten kuulumisia. Sä oot hyvänä esikuvana meille muille siinä kuinka ihana palkinto voi olla luvassa, jos ja kun me muut hoidoissa onnistutaan. Kiitos siitä sinulle. :heart:

Aurinkoista päivän jatkoa pömppikset, sateesta huolimatta. B)

 

Sori noi tummennukset vähän kosahti.. :ashamed:

 

Kurrelle tiedoksi, että täällä ollaan ja taustaillaan :wave: Ahkerasti käyn kyllä lukemassa kuulumisia ja raportoin omista kuulumisista jahka niitä on Nyt tilanne se, että tosi luomuna mennään, ei ovistikuista tietoakaan...oikeesti! Nautitaan kesästä ja toivottavasti lämpimistä ilmoista B) Peukut pystyssä toivon hartaasti, että nyt Tiku ja Taku pysyvät kyydissä :heart: :heart:

Haave kiva kuulla susta, vaikkakaan kuulumiset ei hyviä :hug: Mutta nyt hoidot aloitetaan ja tulosta odotellessa

Miru ihanaa kuulla teistä, otahan nyt silti iisisti kun on toi lastisi kultaakin kalliimpi :heart: :heart:

Kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää kaikille pömppiksille! Piinailijoille tsemppiä ja raportoikaahan oireistanne, täällä jännitetään tosissaan.

Auris :hug: uskomattomalla asenteella nainen etenet(tekee aaltoja)

Stella toivottavasti viivat vahvistuu, täällä niin uskotaan ainakin kovasti :heart:

Nitro kiitos toivoa lisäävästä kertomuksestasi, niitä on aina ilo lukea. Onnittelut plussaamisesta :heart:

Nyt työt kutsuu yäk ja lomaan vielä kolme piiiiitkäääää viikkoa

mmm

Hobe onnea sinne ulkomaille luomuiluun

 

Miru, olet ihana ja tärkeä. :heart: Ja tosi, tosi mahtava lukea sun paksuista kuulumisista. Taitaa olla aikamoisia energiapakkauksia ne teidän lapsukaiset! Hyvä että pidät meidät ajantasalla ja muistuttelet, miksi tätä tehdään ja kaikkea käydään läpi.

marli, miten jakselet? Ja muidenkin odottavien pömppisten kuulumisia kaipaillaan... :wave:

Hanneli, noista tummennuksista... nehän on aikasemmin ollut selkeä raskauden merkki tässä pinossa...

mmm, piti vain varmistaa, että siellä kaikki hyvin. =) Hienoa, että luomukesä siellä kukoistaa ja elämä hymyilee. :flower: Äläkä yhtään ihmettele, jos haikara lentelee kesän kuluessa niillä suunnilla... =)

Soraya, miten piinailu on sujunut? Ja miten olet toipunut?

 

Kurreliini en oo aiemmin kuullutkaan noista tummennuksista. Täytyisköhän lähtee apoteekkiin ostaan raskaustesti.. Voihan se tietenkin olla, että ufot on mut yöllä kaapannu ja 9 kuukauden päästä maailmaan puikahtaa pieni vihree mies. Siinä vois olla TAYS:n biologikin ihmeissään.

 

Ja eikun testin hankintaan... :wave:

 

Kurre, kiitos sanoistasi. Eipä teitä kyllä tarvitse muistutella, miksi tätä läpi käydään, mutta kiva, että edelleen saa käydä visiteeraamassa omassa kotipinossa. Enpä poissakaan voisi pysyä.

Hannelin tilanne näyttää oikein hyvältä Joko lähiapteekki on tyhjennetty testeistä???

mmm, sinullekin OIKEIN ihanaa kesää! Kärvistellään täällä kesäloman alkuun kumpikin vielä pitkään, mutta sinulle lohdutukseksi, minä vieläkin pidempään

 

Minä voin ihan hyvin, kiitos kysymästä Kurreliini. Toivuin yllättävän nopeasti punktion jälkimainingeista. Kaksi päivää olin kipeä, kylkeä sai kääntää varoen ja liikkua hitaasti, sen jälkeen ei enää mitään. Piinailu on sujunut hissukseen, nyt pp2. Kun hoidan ja vahdin tuota meidän leikkauksen läpi käynyttä kisua, niin piinailu menee siinä sivussa kivasti. En ehdi pitkästymään. Muita tuntemuksia ei ole, mitä nyt tissikipua lugeista. Vielä ei ole myöskään mitään aavistuksia ja fiiliksiä kumpaankaan suuntaan, että tärppääkö vai ei. Ja omasta testailuinnostani en vielä oikeastaan tiedä. Mutta nyt tässä vaiheessa on helppo uhota D ), että ostan yhden testin ja teen sen pp12! Se oli lääkärin antama päivä, pitkän viljelyn johdosta. Vaikka mistäpä sen todella tiedän, vaikka jossain vaiheessa minäkin menisin ja ostaisin sen lähiapteekin tyhjäksi ja laittaisin ovis- ja raskaustestit sievästi riviin odottamaan....

Teillä on ollut puhetta täällä miehen mukana olosta. Oma mieheni on ollut mukana joka klinikka-käynnillä, enkä osaisi kuvitellakaan meneväni yksin. Se vierellä olo on ollut todella tärkeää. Voisin kuvitella olevani henkisesti ihan hirmuisen yksin, jos mies ei olisi istumassa siinä kylki kyljessä suunnittelukäynneillä tai operaatioissa silittämässä hiuksiani. Ja myöskin fyysiseltä puolelta, haluan että mies näkee, mihin pyöritykseen minä ja kroppani näissä hoidoissa joudutaan. Mies on vähän sairaalakammoinen, mutta on kestänyt urheasti. Tietysti ihminen, joka seuraa sivusta, näkee ja kuulee kaiken selvästi, itse kun makaa pedillä, on aika pimennossa kaikesta hääräämisestä. Esimerkiksi synnyttävä itse ei näe eikä haista verta, mutta mukana olija joutuu kokemaan sen. Voin kuvitella, että siinä tuntuu kuin olisi teurastamolla. Itse en pidä syynä mieheltä olla poissa siksi, että jos pelkää tai kammoaa, koska nainenkaan ei voi valita, onko paikalla vai ei. Voi Stella, miksi sinä pidit miehesi "piilossa" kaikelta, piikityksiltä yms? Voin kuvitella, että se kävi todella raskaaksi. Tuntuu ihan pahalta puolestasi. :hug: Meillä mies laittoi piikit asennusvalmiuteen ja istui vierelläni kun pistin. Lupasi pistääkin, mutta en voinut kuvitellakaan, että toinen maallikko pistää minua, kun oma pistäminenkin jännitti jonkin verran. Enemmän silti omiin käsiini luotin, kuin toisen... Suosittelen kyllä kokeilla miehen ottamista mukaan näihin asioihin. Se tuo varmasti turvallisuuden tunnetta, henkistä ja fyysistä tukea, tunnetta yhteisestä projektista. :heart:


Tervetuloa vielä minunkin puolestani mukaan tähän sakkiin,
Hanneli!

Taysissa ollaan mekin.


Haave. Lämpimiä halauksia sinulle lähetän. Sinulla on todella rankka tausta. Kiva kuulla, että hoidot on nyt suunniteltu, siitä se lähtee. Tsemppiä!

 

Heipä hei!

(.) Tämä viikko tuntuu jotenkin äärettömän pitkältä ja raskaalta vaikka töitä onki vain kolme päivää... Kotiin kun tulee niin olo on lähinnä kuin käytetyllä tiskirätillä. Onneksi mies piristää. Hän on ollut aivan täpinöissä tuosta väestöliiton visiitistä lähtien, kun lääkäri kehui hänen spermaa ihan ensiluokkaiseksi. Joten meillä raikaa vähän väliä ...erittäin hyvä ellei täydellinen...
B) Että näin. Harmitteli syvästi ettei voi kellekkään kerskua, että meilläpä on erinomaista mälliä, kun ei olla näistä hoidoista juuri puhuttu läheisillekkään. Vai että naisia on vaikea ymmärtää. Yeh, right!

Olenko jotenkin lahopää vai mitä, kun en koskaan tässä kirjoitusvaiheessa muista, että mitä kenellekkin on sattunut. Sen takia olen vähän huono kommentoimaan, mutta kaikkien tekstit olen lukenut ja kaikki olette ajatuksissani :heart:

Soraya (ja muut), Kiitos kovasti tsempistä, sitä tarvitaan. Kyllähän tämä on rankkaa ollut, toivottavasti tästä lähtee parempaan päin. Jostain syystä minulla on ollut kamalan vahva tunne että meillä onnistuu lapsettomuushoidot. Jotenkin semmoinen mukava varmuuden tunne vaikka viime vuosi on kyllä opettanut toivomisen olevan sellainen etuoikeus jota minulla ei viimeaikoina liiemmin ole ollut...

Hanneli Milloin sulla olikaan tuo jännityksen tiivistymispäivä (testauspäivä)? Täällä on sormet ja varpaat pystyssä sun puolesta!

Miruliini Tsemppiä tuplaraskauteen! Meillä mies toivoo kaksosia ihan sikana, kun meidän kylälle syntyi kahdelle veljekselle kummallekkin kaksoset samana vuonna... Ja niiden sisko sai myös lapsen, tosin yhden, mutta on siellä mummolassa varmaan vilskettä tulevina vuosina! Katsos naapureille ei voi jäädä "huonommaksi"!

Tsemppiä luomuviljelijöille kesän kylvöihin, nauttikaa naiset kesästä ja lemmestä ja jos ei syksyllä ole vielä tärpännyt niin ei muutakuin huudellen sotaan taas. :flower:

Nyt täytyy lähteä katsomaan mitä tuo meidän koiravauva 12,5 viikkoa tekee, on niin hiljaista, että pahuutta varmaankin! :/

 

Älkää huolehtiko hyvät pömppikset: realismi iski nopeasti koska on tullut ehkä liikaakin tuettua apteekkien liiketoimintaa viime aikoina. Päätinkin tällä kertaa jättää testit ostamatta. Aattelin, että täällä muut tarttee raskaustestejä enemmän kuin meikäläinen.

En oo Haave vielä piinailuvaiheessa. Oon menossa suunnittelukäynnille 3. heinäkuuta ja punktio ois viikolla 32. Edellyttäen, ettei mun päästä löydy tennispallon kokosta kasvainta viikon päästä perjantaina, kun meen magneettikuvaukseen. No ei kai sentään..

Pidähän Soraya Tays plussa kannassa. Perästä tullaan.

 

Moi.

Mua niin nauratti toi Haaveen miehen mälli-intoilu... Nauti kuule siitä innosta - meillä ainakin on ajoittain vähän tuolla petikammarin puolella vaikeuksia innostua, kun on mennyt "vähän" pakolliseksi jyystämiseksi (varsinkin tässä kierrossa) ja hoitojen aikana taas mulla oli halut aika vähissä... Mutta nyt on kyllä juhannus jo mielessä ja odotan ens viikon jälkeen alkavaa kesälomaa ihan mielettömästi vähän niinkuin "siinä mielessä". Ja :attn: ajattelin, että jospa nyt kuitenkin vetäisi ton heinäkuun ja koko tämän loppukesäloman TJOT:tailu-meiningillä....Kun eipä ole nyt näyttänyt meillä tärppäävän vaikka tekisi kaiken ns. oikein ja ajoittaisi ihan superisti :ashamed: Joten ajattelin, että meidän hommailupuuhille voisi tehdä ihan hyvää jos ei vaan ihan oikeesti yhtään välittäisi, että onhan nyt varmasti ovis hyödynnetty ja pidetty siinä ennen vielä sopivat varoajat jne...Hohhoijaa....Ovis varmaan yritetään bongata, mutta muuten saisi lentää ihan millon vaan

Hanneli: Nauti kuule säkin vaan nyt siitä, ettei ole piinailuvaiheessa!!!! Ja hyvä, että testit on vielä kaupassa! Kyllä niitä sitten saa, jos tarvii... Itse voin sanoa, että loppujen lopuksi tää on kuitenkin ihanan vapauttavaa kun ei tartte aina tasasin väliajoin pohtia, että mitenköhän on käynyt...

(.) Näin eilen kaupassa N:n. Se oli itse asiassa vähän jännä tilanne. Olin just nostanut käteeni litran mansikkarasian, nostin katseeni ja etsin äitiäni (jonka kanssa siis oltiin sattumalta kaupassa yhdessä ) ja kas, N seisoi siinä edessäni, tulossa ottamaan hänkin kai mansikoita. Kohteliaasti hän tietysti käänsi heti katseensa ohitseni mutta sekunnin murto-osan hätkähdyksen jälkeen mä kyllä tervehdin hymyillen ja siis ihan ääneen ja toivotin hyvää kesää. Sitten mentiin toisistamme ohi. Eipä siinä mitään. Mutta jäihän se tottakai mieleen kummittelemaan, se tilanne. Jotenkin vielä kassallakin mietin, että voi miten kivaa olisi ollut hymyillä riemukkaasti silmistä asti ja kuiskata, että "arvaa mitä...hyvin kävi". Tai tietysti vielä kivempaa olisi ollut törmätä jos talvi ja kevät olisivat tuoneet hyviä uutisia ja maha olisi ollut jo suloisesti pyöreä. Mutta kun ei niin ei. Noh, täytyy nyt vaan lähteä siitä ajatuksesta, että jos me törmätään tämän vuoden jouluruokaostoksilla, hymyni venyy siinä vaiheessa jo korvasta korvaan! Muutoin ei mitään raportoitavaa - ei siis vielä minkäänlaisia menkkatuntemuksia (niitähän oli enemmän tuossa viime viikonloppuna ja maanantaina, jolloin olin juilinnoista jo siis ihan varma, että nyt ne alkaa) mutta tätiä siis kiltisti odotellaan edelleen. Eiköhän ne viikonloppuna viimeistään tule. Hyvä vaan: saa nauttia juhannuksen lemmestä ilman sukulaistätiä pöksyissä :heart: Nojoo, tosin, pakko tunnustaa: kun tätiä ei vieläkään aamulla näkynyt niin mä tietty ihan supervähäsen hetken toivoin, että mitäs jos kuitenkin...Mutta ei, kyllä se vaan nyt niin on, että kun tuli toi luge-kuuri kuitenkin vedettyä, niin se nyt sitten taas kestää mulla näköjään ennenkuin menkat alkaa. 2IVF:ssä kyllä menkat alkoi vähän niinkuin lugekuurista huolimatta...Mutta toisaalta PAS:ssa sitä edeltävässä kierrossa mulla kesti kokonaista 5 päivää ennenkuin menkat tuli. Joten, tässä sitä odotellaan. Ja ens kierrossa en aio piinailla myöskään...Ihan vaan olla ja nauttia ei-piinailusta - JOS nyt sitten onnistun siinä. Jotenkin kyllä ainakin nyt on sellainen olo, että enköhän nyt vihdoinkin ole valmis siihen, että antaisin itselleni vähän lomaa tästä touhusta :saint:

Hyvää juhannusta kaikille. Antaa auringon valaa sitä kultaa. Ja sade kastelkoon maan niin, että siinä on hyvä kasvaa.

Stella

 

Meikkis sulki hetki sitten (työ )sähköpostinsa, tein salaatin kaikesta mitä jääkaapista löytyi (aika niukkaa oli), sitä ennen löin superhyperblondaus ainekset päähäni - nyt alkaa juhannuksen vietto! Hyvä, että on muutama päivä taas vapaata. Meinaan vi-ttaa siihen malliin työ ja vähän muukin (lue rakas äitini). Tää on tämmöstä lapsellista peliä - irtisanoutuisikssää - en - ja sit ei kuulu mitään. Esimies ei ole edes soitellut, mitä se sentään silloin tällöin tekee... Sielläpä ihmettelevät, ei kauheesti kiinnosta Tapaamisia olen kaikessa rauhassa sopinut "lomien jälkeen" elokuulle No, mutta katotaan mitä tuo tullessaan tämäkin homma. Me oikein repäistiin ja lähdetään tänään pienelle "etelän lomalle" - Tallinnaan pariksi yöksi ja päiväksi Vanhempi, se 21-v, tulee mukaan, nuorempi on isällään juhannuksen. Sikäli harvinaista, että viihdytään yleensä kotona.

Tänään kp 3. Ensi viikon keskiviikkona mennään suunnittelemaan seuraavan hoidon aikataulua. Että siitä taas lähtee =) Ja KESÄLOMA kolmen viikon päästä! Heh, jos hyvin käy, ei tartte enää näitä töitä miettiäkään

Toivottelen teille ihan kaikille älyttömän rentouttavaa juhannusta! Luomuillaan, itse kukin omalla tavalla, jotkut jopa ilman sähköä mökki tunnelmissa ilman juoksevaa vettä :heart: ja ajatellaan vain kauniita ja positiivisia asioita. Nyt on kesä. Nautitaan elämästä ja miehistämme ja muista rakkaista! Aurinkoa elämäänne!

 

mä teen listaa illalla kunhan ehdin... työkiireita johtuen ihanasta troijalaisesta jota olen yrittanyt häätää jo kolme paivää.