Aurinkoinen rutistus
Ella ja ihanaa kun olet taas mukana! B) :hug:
Meikulle hurjan paljon onnea matkaan neljämillisen kanssa - pian se on kyllä jo paaaljo isompi!
Ja ei sitä kyllä todellakaan kadehdi miehen roolia tässä kaikessa, vaan täytyy muistaa, ettei se sillekään helppoa ole. Etenkään se synnytys, jos sinne saakka joskus sitten päästään.
Merikeiju, koita unohtaa jännittäminen ja kerätä vaikka lisävoimaa alkavasta lomasta, eiks vaan? B) Ymmärrän kyllä todella hyvin sen, ettei kotona ole helppo piinailla, vaan työt veis ajatukset edes hetkeksi muualle... Mä olen itse siis tällä hetkellä työttömänä ja vaikka kuinka ahkerasti tota hakemusrumbaa onkin pyörittänyt, niin haastatteluja pidemmälle en ole toistaiseksi päässyt. Ja täällä kotona vaan on liikaa aikaa miettiä, vaikka onkin kesä ja kaikkea mahtavaa kesäpuuhaa. Onneks välillä pystyy vaan uppoutumaan niihin. Tällä hetkellä ehdoton villitys on uusien pottujen keittäminen, namnam!
Hanneli, kyllä onkin kommervenkkejä tullut teille eteen. Tosin arvojen saaminen kohdalleen on mielestäni kyllä tärkeää, ettei turhaan lähdetä uuteen icsiin jos lähtökohtaisesti hormonit ei ole otollisimmilla tasoilla. Ei jää sitten niin paljoa jossiteltavaa. Mutta heinäkuu tulee todella pian, joten ennen kuin huomaatkaan, olette jo täydessä vauhdissa hoidon suhteen! B)
Soraya, millon menet siirtoon, eli miten pitkään teillä viljellään niitä alkioita? Lähetän sulle kovasti hyvää vointia ja malttia sen kodin järjestämisen suhteen, ethän rehki liikaa? :flower:
Kamilla, onnea kahdesta matkalaisesta! Hienoa!
Eikä nyt ole aika surra pakkasen tilannetta, vaan nyt keskität kaiken energian ja hyvän mielen masussa köllötteleviin pienenpieniin ihmisiin. :heart:
(.) En sitten eilen ehtinyt koneelle ollenkaan, kun koko päivä meni reissun päällä. Siirto tehtiin ja kyytiin sain minäkin kaksi pientä ihmettä. :heart: Oisittepa jälleen nähneet mun ilmeen, kun lääkäri totesi siirron päätteeksi, että sinne menivät Tiku&Taku.... Mun piti todellakin miettiä, että milläs nimellä ne mut oikeen kutsui hoitohuoneeseen, että oliko se Kurre vaiko mun oikea nimi, kun aika osuvat nimet lapsosillekin tuli kaupan päälle...
Mutta hymyssä suin nousin hoitopöydältä, sillä pienet ja vikkelät oravanpoikaset saatiin siis matkaan!
Taku oli säilynyt sulatuksesta ennallaan eli 1-luokkaa yhä, ja Tiku oli hiukka kärsinyt, mutta siirtokelpoinen silti.
Omat fiilikset on hieman ristiriitaiset, sillä periaatteessa haluisin ottaa tän siirron todella, todella matalalla profiililla enkä ihan oikeesti kytätä oireita taikka muutakaan. Mahdollinen plussa saisi olla täysi yllätys, ja lähtökohtaisesti ja henkisesti varaudutaan jo miettimään syksyä ja seuraavia liikkeitä hoitojen suhteen. En haluis nostaa toivoa liiaksi, mutta sitten taas ihan pakostikin tässä joutuu ajattelemaan olevansa raskaana KTT. Sisimmässä vaan tuntuu siltä, ettei nää passit toimi mun kohdalla ollenkaan. Lääkäri eli N kysyikin siirtoa tehdessään, että mikäs teillä oikeen oli lähtökohtaisesti lapsettomuuden syy ja kun sanoin, että aikoinaan siittiön vasta-aineet muttei ne enää oikeen vaikuta tässä vaiheessa, niin N totesi, että ei pitäisi vaikuttaa ei. Ja oli aika miettiväisen oloinen muutoinkin. Kyseli myöskin, että oma lääkärini sitten ei suostunut kortisonia tähän hoitoon antamaan vaan on pitänyt päänsä asiassa, mutta syksyllä sitten seuraavaan kertaan sitä saisin kuitenkin. Mua vähän huvitti noi kommentit ja teki mieli sanoa, että voithan sä mulle kirjoittaa sitä prednisonia vaikka jo nyt....
Kun sitten itse sanoin, että ties mitä muita vasta-aineita mulla vois sitten olla, niin aika päättävinen oli N:n kommentti, että ne on aika mutkikkaita juttuja ja kuulemma yhdessä vaiheessa kun muuta selitystä ei löytynyt, niin aina tarjottiin sitä vasta-ainetarinaa eikä se ilmeisesti sitten nyt ole mikään pelastava taikka ratkaiseva tekijä suuremmin kuitenkaan...
Kesäistä viikonloppua kaikki ihanat ystävät! B) Pidetään mieli korkealla ja nautiskellaan pienistä iloista. :flower: