Huomenta täältäkin!
Kamilla: Mahtavia ultrauutisia, hyvähyvähyvä! Noin sitä pitää, siellä ne kasvaa kun niitä ravitsee tsempillä (ja pizza yhdessä toisen pömppiksen kanssa kuulostaa juuri oikealta teolta
Nyt vain hyvillä mielin viimeiset piikit napaan ja sitten kohti punktiota. Jee!
Meikulle: ihanaa, että susta tuntuu tolta. Ja kiva kun kirjoittelit tuntemuksistasi! Pääasia että löysit tämän pinon ns. onnellisen kriittisessä vaiheessa, ehkä me onnistuttiin saamaan suhun Toivoa ja taistelutahtoa osaltamme - and look where it got you! Joo, tosian, mä ole vilpittömästi sitä mieltä, että tämän pinon voisi joku Simpukka ry tai 2+ painaa kirjaksi. Siinä olisi lohtua ja välillä silmät vesissä nauramista jokaiselle lukijalle. Omakohtaisesta taustasta sen verran, että mäkin olen taivastellut onneani kun löysin tieni 2+:aan sattumalta googlaten, muistaakseni ihan vaan "IVF/ICSI", mutta tein sen vasta kun ekan IVF:n aikataulu oli lyöty lukkoon ja se oli ihan just alkamassa, olisikohan jo ekat piikit iskenyt nahkaani... Viime syksynä olin tosi yksin ja kun olen vielä kaapissa tämän asian kanssa, niin ystävienkään kanssa ei voinut puhua lainkaan: elin ihan totaalista kaksoiselämää. Päivisin hymyssä suin ja iltaisin itku kurkussa. Tosin, mitään hard-core hoitojakaan ei vielä viime vuoden puolella tehty, vain luomuovulaatioiden avittamisia, mutta silti. Yhtäkaikki sitä aina romahti korkealta ja yrittäminen alkoi tuntua paitsi nivelissä ja limakalvoissa, myös ahdistuksena selkäpiissä. Vaikka olin taustaillut erinäisiä pinoja jo aika kauan (tosin en tämän lehden sivuilla) ja vähän itse asiassa palstaillutkin viattoman toiveikkaasti vauvakuume-sivustoilla tuolla kilpailevan lehden sivustoilla jonkin aikaa, niin sellaista "omalta tuntuvaa" porukkaa ei oikein löytynyt ja "vauvakuumeilu" aina vaan uuden kuukauden pinossa alkoi jossain vaiheessa ahdistaa, kun siellä jengi jätti pillerit pois ja naps olivat käytännössä 1-3 kk sisällä raskaana...Kun vihdoin löysin tänne, iso osa taakasta keveni kun löysi vähän aikuisempaa keskustelua aiheesta - ja onneksi aina välillä vähän aiheen sivustakin
Olen ihan samaa mieltä: netistä voi parhaimmillaan löytää erinomaista vertaistukea, mutta on siinä tietysti sattumalla sormensa pelissä minkälaiseen seuraan päätyy.
Miru: Musta on maailman luontevinta, että se sun tämän hetkinen paikka on ja pitääkin olla odotuspuoli, sinnehän me kaikki halutaan kirjoittamaan :heart: Mutta on samaan aikaan ihanaa - ja maailman luontevinta - että liikut täälläkin välillä kirjoittelemassa ja lukemassa kuulumisia! S tuntuu tosi hyvältä ja tuo toivoa...Kerran pömppis, aina pömppis - todellakin! Pakko vielä kompata sua, kun samoja eilen illalla pysähdyin miettimään: missä oikein olet
Vappis ? Kannattaa ottaa Mirun ukaasi ovelle karauttamisesta tosissaan, raskaana (ja vielä tuplasti!! ) olevan naisen voima on hirmuinen...Eli heti tänne kertomaan kuulumiset, olivatpa ne mitä tahansa, hopihopi!
(.) Noniin, kerrotaan nyt sitten koko maailmalle vähän meidän seksielämästä, eli tänään oli sitten aamulla kolmas varmistelu. Pakko myöntää, että "annyy" sai aikaan miehessä jo vähän sellaisen "okei..hoidetaan nyt tämä homma pois alta" -reaktion, mutta onneksi sentään tunnelma suli nauruksi kun peiton alle päästiin. Kyllä oli näistä yrityskerroista romantiikka kaukana...Toisaalta, jos punktioon/alkionsiirtoon vertaa, niin kyllähän tämä tietysti oli suorastaan kuuma yö Saaristomeren kallioilla
Eilen illalla olin tosiaan *tuntevinani* munarakkulan puhkeamisen mutta vihlasut olivat jotenkin pienempiä kuin tyypillisesti...Mutta ehkä aika kultaa muistot luomuovisten suhteen, kun edellinen hormoniton kierto oli vuodenvaihteessa ennen ivf:ää. Anyways, kai mä nyt olen ktt. Mutta tää luomutärppilaskenta ei tietty aivan täsmää putkihommien päiviin, eli jos haluaa yhdenmukaiset jännityspäivät, niin mulla sitten tänään "the 1" (toivossa hyvä elää ) ja huomenna on ktt 0. Selitys: jos meillä tänään tuolla sisuksissa olisi sellainen onnen päivä, että siellä tapahtuisi hedelmöittymisakti, niin huomennahan olis sitten ideaalimaailmassa alkion 4-solunen päivä. Onpa kivaa kun tietää nämä lapsukaisen ensimillit näin tarkkaan
Eli näillä mennään!!! Ajattelin nyt ihan vaan huvikseni riehaantua ja kytätä oireita (ja ehkä etsiä sen napukankin, vihdoin :ashamed: ) ihan täysillä. Eipä se nyt ainakaan tätä hommaa vesitä ja mieluummin täynnä toivoa kuin maansa myynyt, eikö niin :saint: Tosin, kotona pidän matalaa profiilia vaikka täällä riehaantuisinkin... Ei millään haluaisi miehelle luoda liiallisia odotuksia - kun onhan tämä kuitenkin näiden vuosien jälkeen aika hullua uskoa, että ehkä mekin onnistutaan luomuna, sittenkin...
Halauksin
Stella
