Lähtötilanne: mykistys ja tunnekuohu ovat taas valtaamassa mielen ja melkein peräännyn, mutta kun kaikki vanhatkin pömppikset ovat käyneet visiitillä, kirjoitan nyt muutaman rivin itsekin...
Kurre :heart: :heart: Sulla on siis kyydissä kaksi pikkuista oravanpoikaa!! Mä jo suoraan sanottuna ihmettelinkin, että miten sulla voi kantti oikeesti kestää odotella sinne 7+0:aan asti...Voi miten paljon antaisinkaan, että saisin nähdä oman miehenikin kasvoilla sen hymyn! Voin kuvitella - ja olen niin onnellinen siitä, että sait vihdoin onnellisen ultrakäynnin :hug: Hmmm...Mä olisin jo ihan ehdottamassa, että sä olet nyt virallisesti Kurre ja sun pikkuiset on Kurreliini ja Kurreliina...Kun eikö kaikki "pikkuiset" ole aina "liini" päätteisiä
Haave : Hyvä, että olet hakenut apua. Ei masennuksen ja hädän kynnyksellä pitäisi edes laskea, "riittääkö" se asioiden määrä, jotka sattuvat, mutta sinulla se lista on kyllä kohtuuttoman pitkä. Olen itse aika syvissä vesissä sukelluksella juuri nyt, ajoittain on hyviä päiviä kuten tänään, suurimmaksi osaksi ei, valitettavasti. Katsotaan nyt, miten tästä noustaan. Ehkä se vaatii ammattiapua, mullakin. Toistaiseksi kuitenkin yksin ja luomuna, tässäkin asiassa. Hehe.
Meikku : Olen sydän syrjällä seurannut sinun taivaltasi - hävisit jossain vaiheessa ja palasit taas - voi miten jännitin. Olen kovasti onnellinen, että nyt kaikki näyttää sinulla hyvältä ja edessä ovat onnelliset odotuksen loppuajat. :heart: :heart:
Nami : Kiitos vain haikarantoivotteluista...Joo...Pitäisi varmaan merkitä meidän talo jotenkin paremmin, kun tuntuivat tänä vuonna ohi lentävän, säälivän matalan naurun säestämänä. Tämän pinon plussaryöpytys on tietysti merkki siitä, että löysivät ne sinänsä oikeisiin osoitteisiin, vaikkeivat juuri meillä pysähtyneekään - tai no, ei pitäisi valittaa: jättiväthän ne kovasti kauniin paketin mutta unohtivat kiireessä pakata sisällön :ashamed: Sinulle joka tapauksessa toivon ihania päiviä
Aatun ja
Beetun odottelun kera. Niin kuin me kaikki, olen minäkin lueskellut sun (ja teidän kaikkien muiden lapsettomuuspuolelta plussanneiden :heart: ) kuulumisia. Ihana ajatus kyllä, että pääsette
Kurren kanssa kaksoskävelyille tänne Helsingin rannoille!!!! Voi miten tahtoisinkaan päästä mukaan. Sitä onnenpäivää odotellessa...
PeePee :hug: Kaihoisia ajatuksia täälläkin mielessä, harva se tunti. Lastenrattaita työntävät ystävät, lastenratasmerkkejä pohtivat pömppisystävät...ja omat vanhat kalenterimerkinnät, tietyt päivämäärät kuin polttokirjaimin mielessä. Tiedän, miltä tuntuu. Toki,
Nami muistutti osuvasti, että kauan se kesti, ennen kuin se plussa-aalto edes alkoi. Joten meidän pitää vaan sinnitellä kärsivällisesti. Vielä se päivä tulee. Jonain päivänä. Mä olen alkanut toistelemaan sitä itselleni mantrana ja ääneen välillä miehellekin. Vielä jonain päivänä.
(.) Toistaiseksi "ei vielä". Kierto, hmm. En tiedä. Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista häikkää toipumisen osalta. Sydäntä särkee ja tottakai särkee, kun siellä asuvat sekä Pelko että Kademieli. Onhan tämä erilaista nyt kuin silloin, kun vielä kaikki olimme samassa pinossa. Silloin (talvi ja kevät tuntuvat nyt jo niin kaukaisilta, eikö?) meitä kaikkia yhdisti yhteinen jännitys, kaikki oli uutta (tai ainakin koko ajan opimme jotakin uutta) ja jokainen plussa oli voitto. Vähitellen jotain kuitenkin muuttui, murtui, matkan varrella muotoutui uudeksi. Terapeuttinen leveys on tietysti ennallaan ja se on itsestään selvästi se tärkein asia, mitä tämä pino voi antaa, ystävyyden lisäksi. Muttamutta. Terapeuttisestä leveydestä ja Ystävyydestä huolimatta - miten se vain voikin olla niin, että kun olen saanut tämän viestin valmiiksi ja painanut "Vastaa", tiedän, että vatsan pohjassa Kademielen nyrkki rutistaa tyhjyyttä ja kyyneleet ovat taas herkässä. Minä olen vielä täällä enkä ihan oikeasti enää haluaisi olla, mutta olenpa silti. Eikä kukaan voi tietää, kauanko tämä kestää. Välillä tulee hyviä ja järkeviä hetkiä, kirkkaita ajatuksen kulkuja ja hyvän mielen humalluttavia humauksia. Sellaisia, mistä
Ade tuolla toisessa pinossa puhui: "tämä on nyt mun/meidän elämää ja kaikki on juuri niinkuin sen kuuluukin olla." Esimerkiksi juuri tänään mulla oli sellainen olo kun huristeltiin miehen kanssa Plantageniin Espooseen. Aurinko häikäisi, mies tuhisi flunssaisena torkkuessaan ja mä hyräilin Grooven tahtiin jotain juuri siihen hetkeen sillä hetkellä sopivaa. Tuli sellainen olo, että me ollaan tässä ja meillä on kaikki hyvin ja että kaikki menee juuri niinkuin pitää. Mutta olisihan se pitänyt tietää: syvät vedet muistuttavat itsestään pian tuollaisten hetkien jälkeen ja niin kävi nytkin. Vaikka meri kimmelsi Länsiväylän molemmin puolin kuin tuhat kilometriä kultaa ja elämä näytti kauneintaan, joku voima sai mut kääntämään katseeni takapeiliin ja tiesin sekunnin miljardisosassa, etten tehnyt sitä vain tarkistaakseni takana tulevan auton käsitystä turvavälistä, vaan nähdäkseni, että takapenkillä ei ihan oikeasti ole vieläkään turvaistuinta. Tilanteen elokuvamaisuuden tajuaminen sai mut naurahtamaan hiljaa, pysymään ihan tolkuissani ja ajamaan tasaisesti ehkä normaalia aavistuksen kirkkaaammin silmin eteenpäin. Kurkussa tuntui silti iso pala. Entä jos ei koskaan?
Niin, entä jos ei koskaan. Who knows. Kai se on mahdollista, vaikka kuinka toivoisikin, että toisin kävisi. Mutta jos niin kuitenkin käy, niin olisi tietysti suotavaa, että edes pysyisi mieleltään virkeänä ja saisi sydämeensä lempeyden ja rauhan tämän surkeuden sijaan.
Rouva Pikkumyylle kiitos suurista viisauksista. Jos joku paikka, tämä oli oikea forum "Kuinka pysyä nuorena" -listalle. Alla pömppiskielelle muunnettuna:
1.* Heitä mielestäsi turhat numerot.*
Erilaiset hormoniarvolukemat, kuten FSH ja HCG. Omien hoitokertojen määrä sekä eri hoitotoimenpiteiden onnistumistodennäköisyydet. Oma ikä. Miehen ikä. Lapsellisten ystävien lapsien määrä ja erityisesti heidän yrityskertojensa määrä. Unohtamatta tietysti oman lapsettomuushoitotoimenpiteen aikana kasvavien follikkelien määrää, punktiossa saatavien munasolujen määrää, hedelmöittyneiden määrää, normaalisti jakaantuneiden määrää tai siirrettävien alkijoiden solujen määrää.
2.* Pidä vain ymmärtävät ystävät.*
Se alkuperäinen "iloluontoiset" kirpaisi....Niinpä muokkasin. Koska ymmärrys on kaiken a ja o. Esim. sen ymmärtäminen, mitä tarkoittaa kippimukin nouseminen.
3.* Jatka oppimista.*
Google rules
4.* Nauti pienistä asioista.*
Oi, kun aina osaisikin. Mutta kyllä - juuri näin. Selityksiä ei tarvita.
5.* Naura usein, pitkään ja äänekkäästi*.
Kun se vain on mahdollista. Esim. Pömppiksissä...Oi niitä mahtavia hetkiä, kun on joutunut pidättelemään naurua työhuoneessa näiden juttujen takia! Muistatteko keväällä, kun tunnustettiin joukolla mihin pikkutekoihin olimme kukin työpäivien aikana epätoivoissamme ryhtyneet pahimpien pikkuhousujen kyttäysrumba-päivien aikana...?
Vappiksen legendaariset jutut eivät myöskään unohdu ihan helpolla, kiitos niistä - missä ikinä nykyään oletkin...
6.* Joskus kyyneleet vaan tulevat.*
Niin tulevat. Usein ne ovat tulleet kesken työpäivän, tässä pinossa kirjoitettujen juttujen takia.
7.* Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat*
Mies on hyvä lähtökohta, mutta mikä tahansa muukin, mikä saa sinut voimaan hyvin, kelpaa. Hieroja, psykologi, juoksulenkki, pullan leipominen, musiikki, naistenlehti, kirja.
8.* Pidä huolta terveydestäsi:*
Myös henkisestä.
9.* Älä tee matkoja syyllisyyteen.*
Älä omaan, äläkä miehesi, älä myöskään lääkärisi. Menneitä hoitokertoja on turha miettiä tai sitä, miten kauan siihen meni, kunnes alkoi edes yrittämään...Mennyttä ei voi muuttaa, vain tulevaisuuteen voi kohdistaa Toivon. Kuten
Auris aikanaan siihen suunnittelemaamme t-paitaamme taiteili "Toivo aina mukana"
10.*Jokaisen tilaisuuden tullen:*
"kerro rakkaimmillesi että rakastat heitä. "
"sano kiitos"
Olette rakkaita. Kiitos.
Stella
