Tässä vähän diajuttuja joten turha kaikkien näitä lukea, tiedoksi vaan
Yöperhonen ja Murppa86 : pumppu sopii kuulemma joillekin tosi hyvin, itse en ole sitä ikinä harkinnut, mutta tokihan se toisi vapautta pistämisten suhteen. Murppa kyseli neuvoja ja mulla on kyllä tosi hyviä neuvoja, mutta eihän ne mitkään oo kivoja ja "helppoja", vaan työtä joutuu tekemään hyvän tasapainon takia. MUTTA kun siihen työhön tottuu niin se ei enää tunnukaan työltä, vaan osalta elämää.
1) mittaa usein (pyydä diahoitajalta maksimimäärät liuskoja ja älä säästele mittauksissa). Monesti mitatessa tulos on korkea, koska ei ole ollut mitään hajua paljonkohan se on. Olisi voinut korjata tilanteen jo tunteja ennen jne. Olen miettinyt, miten helppoa olisi pitää sokerit koko ajan hyvinä, jos koko ajan tietäisi missä arvot huitelee, eli olisi kello joka näyttää tms. Joskus voi mitata jopa vaikka 30min./ tunnin välein esim:
nukkumaan mennessä arvo 6,0 ja siitä puolen tunnin kuluttua 7,5-> menisin rauhassa nukkumaan
tai jos 5,5-> syömään jotain pientä ja sitten nukkumaan
nukumaan mennessä 11,0 ja siitä puolen tunnin kuluttua 10,2 ->menisin nukkumaan
tai jos 12,0 ->pistäisin 1 yksikön ja sitten nukkumaan
2) etsi sopiva annos pitkävaikutteiselle. Jo muutama yksikkö lisää pitkävaikutteista insuliinia saattaa aikaansaada sen, että sokerit ei salakavalasti kipua ylöspäin. Aterioillehan pistetään erikseen hiilihydraatteja vastaava määrä, ja jos pohja on kunnossa pitkävaikutteisen avulla, on helppoa arvioida lyhytvaikutteisenkin määrät syödessä. Liika pitkävaikutteinen taas aikaansaa matalia ja turhaa lisätankkaamista, eli sekään ei ole hyvä.
3) Kannattaa miettiä vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska se ensinnäkin on kaikille terveellinen, mutta lisäksi sokerit pysyy todella pareemmin hallinnassa, kun elimistöön ei laiteta päivittäin satoja grammoja enemmän hiilihydraattia, kuin mitä se tarvitsee. Diabeetikkohan saa syödä mitä vain ja itsekin syön karkkia yms. herkkuja kerran viikossa ja pistän silloin myös reilusti. On yllättävän vaikea käsittää, miten paljon pitääkään pistää jos syö vaikka ison karkkipussin! Hyviä hiilihydraatteja tulee täysjyvätuotteista, marjoista, hedelmistä ja vihanneksista ja maitotuotteista. Itse en syö pastaa, perunaa, en paljonkaan leipää tai herkkuja (paitsi yhtenä päivänä viikossa ja silloin tällöin extra-herkkuja). Tätä en tee vain helpon diabeteksenhoidon takia (tuskin motivaatio riittäisi), vaan samalla koitan päästä ihannepainooni ja tuloksia on tullutkin.
4) liikunta usein, vaikka kävelyä paikasta toiseen, ei sen tarvitse olla ihmeellistä. Liikkumattomuus lisää vanhuusiändiabetesriskiä ja huonontaa insuliinin imeytymistä (juuri luin uuden tutkimuksen).
Olen huomannut, että hyvät asiat tukevat toisiaan. Eli diabeteksen hoito tuleekin helpommaksi, kun sen yhdistää terveyden tavoitteluun ja/tai painonhallintaan. Vähän kuin huonotkin asiat tukevat toisiaan: alkoholin kulutus ajaa monesti syömään roskaruokaa seuraavana päivänä ja liikunnan voi sitten täysin unohtaakin!
Tsemppiä ja muistakaa, että hyvät arvot tuo plussatuulet tullessaan!