Pitäisitkö kehitysvammaisen lapsen?

["Mä vain"]

Tuo vammaisen "onnellisuus" nyt on ihan siitä kiinni kuinka paljon vanhemmat/tukiverkko antaa virikkeitä sekä siitä, että äidit nyt aina tulkitsevat lapsiaan väärin yms. hössöttävät. Mutta olen vaan sitä mieltä, että, jos on kokemusta vammaisista ja kokenut heidät vastenmielisinä tai hankalasti hoidettavina tms. niin silloin ei pidä mennä hankkimaan lapsia. Aborttikaan ei ole ratkaisu. Joillain on jo kolme ja ylikin lapsia ja silti mietitään, että tuleeko seuraavaksi minkälainen lapsi. Ja, jos on kehitysvammainen, teen heti abortin, koska eihän nyt meille voi sellaista ottaa, kun ei se ole onnellinen tms. Eikö tuossa lastenhankinnassakin pitäisi olla jokin moraali?

 

[tytönjapoikienmamma]

Nuorempana , silloin kun mjinulla ei vielä ollut lapsia, olisin vastannut ehdottomasti pitäväni lapseni. Nyt minulla on kolme lasta, josista yksi todella vaikeasti oireileva ja vaikeahoitoinen autisti. Kaikki lapseni ovat äärettömän rakkaita, mutta autistilapsen takia arkemme on todella raskasta. Niin raskasta, ettn aina itsekään ymmärrä, miten selvitään......

En osaa siis vastata tuohon kysymykseen enää....abortti olisi äärimmäisen vaikea asia...

 

[fifiia]

[QUOTE="Jenis";27137994]Mä valitsin steriloinnin

Mutta joo, ei saa nauraa vakavalle asialle. Vammaisten lasten hankintaa on tässä ketjussa perusteltu mm. omalla vauvakuumeella ja sillä, miten ihanan aurinkoisia ne vammaiset lapset sitten on - sairasta. Eli omasta halusta tehdään täysin toisista riippuvainen ihminen, koska "mun elämä on niin paljon rikkaampaa kun mulla on kehari veli" vai miten se tuolla aiempana muotoiltiin.[/QUOTE]

Miten sen vammaisen lapsen tekeminen eroaa siitä että tehdään terve lapsi... voisipa välttää sen jo sitten siinä vaiheessa.

 

["Mä vain"]

[QUOTE="Jenis";27137994]Mä valitsin steriloinnin

Mutta joo, ei saa nauraa vakavalle asialle. Vammaisten lasten hankintaa on tässä ketjussa perusteltu mm. omalla vauvakuumeella ja sillä, miten ihanan aurinkoisia ne vammaiset lapset sitten on - sairasta. Eli omasta halusta tehdään täysin toisista riippuvainen ihminen, koska "mun elämä on niin paljon rikkaampaa kun mulla on kehari veli" vai miten se tuolla aiempana muotoiltiin.[/QUOTE]

Olet todella v-mäinen ihminen ja sairas älyltäsi. Joo mä olen kanssa leikkauttanut hanat poikki samoin kuin mieheni, joten revi siitä!!!

 

[Rockwood]

En pitäisi, etenkin kun meidän kohdalla se olisi viides lapsi. En uskoisi omien henkisten voimavarojen riittävän.
Hattua nostan niille, joilla on kehitysvammainen lapsi, ja hänestä jaksavat huolehtia.:flower:

 

["Jenis"]

[QUOTE="Mä vain";27138010]Olet todella v-mäinen ihminen ja sairas älyltäsi. Joo mä olen kanssa leikkauttanut hanat poikki samoin kuin mieheni, joten revi siitä!!![/QUOTE]

Sulla on varmaan iltalääkkeet ottamatta.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Mä vain";27137998]Joillain on jo kolme ja ylikin lapsia ja silti mietitään, että tuleeko seuraavaksi minkälainen lapsi. Ja, jos on kehitysvammainen, teen heti abortin, koska eihän nyt meille voi sellaista ottaa, kun ei se ole onnellinen tms. Eikö tuossa lastenhankinnassakin pitäisi olla jokin moraali?[/QUOTE]


Mitä moraalisesti väärää on siinä, että toivoo ensisijaisesti tervettä lasta, ja jos raskausaikana selviää ettei lapsi ole terve, niin tekisi keskeytyksen?

Ja miten tuo liittyy siihen, montako lasta perheessä jo on? Tai oikeastaan, ymmärrän erittäin hyvin, jos useamman lapsen vanhemmat tekisivät abortin jos tuleva vauva olisi vammainen. Kun voimavarojen pitää riittää niille jo olemassa olevillekin lapsille.

 

["Mä vain"]

[QUOTE="Jenis";27138020]Sulla on varmaan iltalääkkeet ottamatta.[/QUOTE]

Niin varmaan sultakin.

 

["Jenis"]

Miten sen vammaisen lapsen tekeminen eroaa siitä että tehdään terve lapsi... voisipa välttää sen jo sitten siinä vaiheessa.

No ei mitenkään - mutta mä en tajua, miksi tämä asia ois jotenkin tabu. Eli ei sais haluta, tai pohtia, sitä toista vaihtoehtoa? Ja miksi se on aina itsekästä haluta terve lapsi, kun tässä on puolustettu vammaisen lapsen "hankkimista" nimenomaan itsekkäistä syistä?

 

[Madicken04]

[QUOTE="Jenis";27137994]Mä valitsin steriloinnin

Mutta joo, ei saa nauraa vakavalle asialle. Vammaisten lasten hankintaa on tässä ketjussa perusteltu mm. omalla vauvakuumeella ja sillä, miten ihanan aurinkoisia ne vammaiset lapset sitten on - sairasta. Eli omasta halusta tehdään täysin toisista riippuvainen ihminen, koska "mun elämä on niin paljon rikkaampaa kun mulla on kehari veli" vai miten se tuolla aiempana muotoiltiin.[/QUOTE]

Täh? Kuka noin kirjoitti, meni jotenkin ohi?

Outo ajatus että joku erityisesti olisi tarkoituksella tekemässä sitä vammaista lasta (terveen sijaan) jotta elämä muuttuisi rikkaammaksi tms.

Tietty vauvakuume nyt on yksi liikkeellepaneva voima lastenhankinnoissa yleensä. Mutta erikoista sekin jos vauvan sijaan kuumeilee nimenomaan vammaista vauvaa.

 

["Jenis"]

[QUOTE="Mä vain";27138030]Niin varmaan sultakin.[/QUOTE]

Mä lainasin aiempaa kommentoijaa tuolta ketjusta. Mee huuteleen sille, ok? Tai opettele lukemaan, elämästäsi muodostuu sillä tavalla helpompaa. Lue vaikka toi Anatolian kommentti noin alkajaisiksi

 

["Jenis"]

Täh? Kuka noin kirjoitti, meni jotenkin ohi?

Outo ajatus että joku erityisesti olisi tarkoituksella tekemässä sitä vammaista lasta (terveen sijaan) jotta elämä muuttuisi rikkaammaksi tms.

Tietty vauvakuume nyt on yksi liikkeellepaneva voima lastenhankinnoissa yleensä. Mutta erikoista sekin jos vauvan sijaan kuumeilee nimenomaan vammaista vauvaa.

Kävin oikein lukemassa ketjua uudelleen, ja nää on sun ja "riiviöiden äidin" kommentteja:

1. Samoin. Kuopuksen tarhakaveri (eli siis down-lapsi) aiheuttaa minulle vauvakuumeen, vaikka samanikäinen kuopuksen kanssa onkin.

2. Sama tunne usein pikku-downeja nähdessä, liekö tulee esikoisen ihana vauva-aika mieleen...

 

[fifiia]

[QUOTE="Jenis";27138031]No ei mitenkään - mutta mä en tajua, miksi tämä asia ois jotenkin tabu. Eli ei sais haluta, tai pohtia, sitä toista vaihtoehtoa? Ja miksi se on aina itsekästä haluta terve lapsi, kun tässä on puolustettu vammaisen lapsen "hankkimista" nimenomaan itsekkäistä syistä?[/QUOTE]

En kyllä ymmärrä vieläkään miten joku lapsen "hankkiminen" poikkeaa jostakin toisesta lapsen "hankkimisesta"... mutta sillä tuskin on nyt merkitystäkään.

 

["Mä vain"]

Mitä moraalisesti väärää on siinä, että toivoo ensisijaisesti tervettä lasta, ja jos raskausaikana selviää ettei lapsi ole terve, niin tekisi keskeytyksen?

Ja miten tuo liittyy siihen, montako lasta perheessä jo on? Tai oikeastaan, ymmärrän erittäin hyvin, jos useamman lapsen vanhemmat tekisivät abortin jos tuleva vauva olisi vammainen. Kun voimavarojen pitää riittää niille jo olemassa olevillekin lapsille.

Ei ole väärin toivoa tervettä lasta, en ole sitä täällä sanonutkaan. Mutta en vain ymmärrä ihmisten ajatuksia, että vammaiset olisivat onnettomia tms. Ihan se vanhempien ja tukiverkon antama tuki auttaa kuinka kokevat elämän. Ja tietysti myös kivunhoito jne.
Mutta en ymmärrä sitä äideissä/isissä, että kerta toisensa jälkeen tehdään abortteja, kun seulonta hälyttää. Eikö siinä vaiheessa, kun tekee abortin ko syystä taikka synnyttää vammaisen lapsen niin olla jo moraali, että siinä vaiheessa lopettaa lasten hankinnan?
Ja muuten, vammaisellakin on oikeus elämään... Oletteko miettineet tätä???

 

["Jenis"]

En kyllä ymmärrä vieläkään miten joku lapsen "hankkiminen" poikkeaa jostakin toisesta lapsen "hankkimisesta"... mutta sillä tuskin on nyt merkitystäkään.

Mä oon vissiin ainoa, joka on lukenut tän ketjun Aiemmin kerrottiin nimenomaisesta vauvakuumeesta, joka tulee down-lapsia nähdessä. Eli se on ok, mutta ei saa sanoa, että ei tahdo down-lasta? Sitä mää vaan.

 

[fifiia]

[QUOTE="Jenis";27138051]Kävin oikein lukemassa ketjua uudelleen, ja nää on sun ja "riiviöiden äidin" kommentteja:

1. Samoin. Kuopuksen tarhakaveri (eli siis down-lapsi) aiheuttaa minulle vauvakuumeen, vaikka samanikäinen kuopuksen kanssa onkin.

2. Sama tunne usein pikku-downeja nähdessä, liekö tulee esikoisen ihana vauva-aika mieleen...[/QUOTE]

Öö.. vauvakuume ja/tai esikoisen vauva-ajan muisteluko tarkoittaa sitä että haluaa tehdä vammaisen lapsen

 

["Jenis"]

[QUOTE="Mä vain";27138061]
Mutta en ymmärrä sitä äideissä/isissä, että kerta toisensa jälkeen tehdään abortteja, kun seulonta hälyttää. Eikö siinä vaiheessa, kun tekee abortin ko syystä taikka synnyttää vammaisen lapsen niin olla jo moraali, että siinä vaiheessa lopettaa lasten hankinnan?
Ja muuten, vammaisellakin on oikeus elämään... Oletteko miettineet tätä???[/QUOTE]

1. Kuka täällä on tehnyt "kerta toisensa jälkeen abortteja" kun seula hälyttää?
2. Jos vammaisilla lapsilla on oikeus elää, miksi vammaisen lapsen synnyttämisen jälkeen pitäisi "olla moraali", että siinä vaiheessa "lopettaa lasten hankinnan"?

 

["Mä vain"]

[QUOTE="Jenis";27138039]Mä lainasin aiempaa kommentoijaa tuolta ketjusta. Mee huuteleen sille, ok? Tai opettele lukemaan, elämästäsi muodostuu sillä tavalla helpompaa. Lue vaikka toi Anatolian kommentti noin alkajaisiksi [/QUOTE]

No sori vain, jos ymmärsin sun kirjoittaman väärin. Mutta koin sen kyllä tarkoittavan itseni aiempaa kirjoittamaa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Jenis";27138051]Kävin oikein lukemassa ketjua uudelleen, ja nää on sun ja "riiviöiden äidin" kommentteja:

1. Samoin. Kuopuksen tarhakaveri (eli siis down-lapsi) aiheuttaa minulle vauvakuumeen, vaikka samanikäinen kuopuksen kanssa onkin.

2. Sama tunne usein pikku-downeja nähdessä, liekö tulee esikoisen ihana vauva-aika mieleen...[/QUOTE]

Ja noiden perusteella oletit että me oltaisiin tarkoituksella tekemässä vammaisia vauvoja (miten niitä down-vauvoja ylipäätään edes tarkoituksellisesti voi tehdä?)?

Vähän nyt kuitenkin rautalankaa: down-lapset ovat pienikokoisia ja pitkään vauvamaisia, sinänsä siis omiaan herättämään vauvakuumetta. Varsinkin jos sattuvat olemaan näitä aurinkoisia ja suloisia tapauksia. Kun esikoinen oli 1-2v monikin ikätoverinsa äiti häntä pidellessään ihasteli kuinka vauva tämä vielä oli, samalla kun katseli omaa lastaan joka juoksi, kiipesi ja jutteli siinä vieressä, ja hyvin yleinen kommentti oli tuo "tässähän pukkaa vauvakuumetta päälle". Ei kyllä tullut kertaakaan mieleen että he olisivat siinä halunneet erityisesti ruveta vammaisia lapsia hankkimaan...

Ja juu, itselläni tuo vauvakuume-tunne varmasti pohjaa esikoisen vauva-aikaan joka oli varmaan elämäni paras vuosi. Ensimmäinen lapsi, kaikki uutta ja ihanaa ja poika kerrassaan valloittava tapaus. Se oli todellista onnea parhaimmillaan... Ei kai siis ihme että vastaavia lapsia nähdessä tuo palaa mieleen.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Mä vain";27138061]Ei ole väärin toivoa tervettä lasta, en ole sitä täällä sanonutkaan. Mutta en vain ymmärrä ihmisten ajatuksia, että vammaiset olisivat onnettomia tms. Ihan se vanhempien ja tukiverkon antama tuki auttaa kuinka kokevat elämän. Ja tietysti myös kivunhoito jne.
Mutta en ymmärrä sitä äideissä/isissä, että kerta toisensa jälkeen tehdään abortteja, kun seulonta hälyttää. Eikö siinä vaiheessa, kun tekee abortin ko syystä taikka synnyttää vammaisen lapsen niin olla jo moraali, että siinä vaiheessa lopettaa lasten hankinnan?
Ja muuten, vammaisellakin on oikeus elämään... Oletteko miettineet tätä???[/QUOTE]

Miten yleistä tuo sitten on?

Vammaisella on oikeus elämään, tietysti. Mutta minulla on oikeus päättää, haluanko tietoisesti synnyttää vammaisen lapsen. Ja vastaus on, että en halua. Minun kehoni, minun päätökseni. Ja se päätös olisi kipeä, ihan taatusti, ei mikään läpihuutojuttu.

Tottakai oma lapsi olisi aina rakas, terve tai ei, ja voisin kuvitella että minusta kehkeytyisi oikea leijonaemo potenssiin sata jos saisin vammaisen lapsen tai jos joku lapsistani vammautuisi/vauva osoittautuisi vammaiseksi (2 kk ikäisestä ei vielä tiedä). Tekisin kaikkeni ja hieman enemmänkin lapseni eteen.

Mutta jos saisin valita, niin en alkaisi vammaisen lapsen vanhemmaksi. Moraalitonta tahi ei. Jos taas universumi päättää asian mun puolesta, niin parhaani tekisin.

 

["Mä vain"]

[QUOTE="Jenis";27138068]1. Kuka täällä on tehnyt "kerta toisensa jälkeen abortteja" kun seula hälyttää?
2. Jos vammaisilla lapsilla on oikeus elää, miksi vammaisen lapsen synnyttämisen jälkeen pitäisi "olla moraali", että siinä vaiheessa "lopettaa lasten hankinnan"?[/QUOTE]

Tää oli vain yleinen kommentti, en edes tarkoittanut ketään yksityisesti. Ja tarkoitin tuon sun 2. jutskan niille, jotka eivät halua vammaista lasta, kun riski on, että ne seuraavatkin olisivat vammaisia.

Mutta, jos et älyä pointtiani niin anna olla. Mäkin annan olla tämän asian. Vastaus ap:n kysymykseen on, että pitäisin kehitysvammaisen lapsen. (tosin en enää voi saada lapsia ).

 

["pupuli"]

Siksi osallistun raskausajan sikiöseulontoihin että vammaisen lapsen saamisen todennäköisyys olisi mahdollisimman pieni eli me miehen kanssa puhuttiin jo heti esikoisen raskausaikana että jos lapsi paljastuu raskausaikana vammaiseksi niin tehdään abortti (siis tietysti niillä viikoilla joilla sen voi inhimillisesti vielä tehdä). Syy tähän on yksinkertaisesti se että me emme usko että vammainen lapsi voi olla koskaan onnellinen, niin miksi tehdä tänne lasta kärsimään?

Tuota saanen olla eri mieltä, siis sehän riippuu ihan kehitysvamman laadusta!

Minulla on veli joka aikanaan sai vaikea kehitysvamma dg koska oli niin paljon ikäisiään jäljessä kehityksestä, nyt hän on 12v, on vähän sellanen hiljanen ja ujo. Mutta muuten kukaan ei erota sitä hänestä jos ei tiedä. (on vähän yksinkertainen mutta muuten menee veljensä ja oman lapseni leikeissä ihan tavallisesti)

puhuu normaalisti, ei vaadi valvontaa yms(on edelleen toki pari vuotta jäljessä kehitystä ja esim lukeminen takeltelee vieläkin, mutta osaa jo kuitenkin hissukseen lukee).

-Mutta kyllä hän on ihan yhtä onnellinen kuin muutkin(normi sisaruksensa).

-Siten on sisko joka on autistinen ja syvä kehitysvamma, hän ei puhu(kommunikoi jonkin verran eleillä), tarvitsee jatkuvasti aikuisen paikalle(hän on jo täysi-ikäinen) oppi 12vuotiaana käymään yksin vessassa, se onkin se mitä hän osaa.

Tuollaista lasta en haluaisi koska se on äärettömän raskasta. Mutta sitä en tiedä onko hän onneton vai onnellinen, eihän hän tiedä muusta kuin elämisestä omana itsenään ja koska hänen tietoisuus on aika rajallista en usko että hän suree kohtaloaan, eihän hän ymmärtäisi sitä tehdä.

 

[jui]

[QUOTE="Mä vain";27138061]Ei ole väärin toivoa tervettä lasta, en ole sitä täällä sanonutkaan. Mutta en vain ymmärrä ihmisten ajatuksia, että vammaiset olisivat onnettomia tms. Ihan se vanhempien ja tukiverkon antama tuki auttaa kuinka kokevat elämän. Ja tietysti myös kivunhoito jne.
Mutta en ymmärrä sitä äideissä/isissä, että kerta toisensa jälkeen tehdään abortteja, kun seulonta hälyttää. Eikö siinä vaiheessa, kun tekee abortin ko syystä taikka synnyttää vammaisen lapsen niin olla jo moraali, että siinä vaiheessa lopettaa lasten hankinnan?
Ja muuten, vammaisellakin on oikeus elämään... Oletteko miettineet tätä???[/QUOTE]

Liukuhihna-abortteja ei esiinny. Turhahan sitä on nyt liioitella.

 

[jui]

Minusta on väärä olettamus luulla, ettei kehitysvammainen voisi oikeasti kokea onnellisuutta tai olla onnellinen. Päin vastoin, tunteiden kirjo on yhtä kirjavaa kuin kenellä tahansa muullakin. Vamman laatu tietysti vaikuttaa, mutta ei se poista sitä, etteikö sitä onnea ja onnellisuutta voi tuntea ja ihan aidosti.

Silti, tämä ei riittäisi meille pitämään lasta jonka tiedän olevan vammainen. Pelkkä seulan hälytys ei riitä. Minulla on seulat jo hälyttäneet, tehty testit, eikä mitään tiettyä kromosomipoikkeavuutta tai sisäelinpoikkeavuutta löytynyt. Raskasta aikaa, enkä olisi uskaltanut noilla perusteilla tehdä aborttia. Jos kuitenkin jotain varmaa olisi löytynyt, abortti olisi ollut koko perheen päätös. En olisi antanut sen lapsen syntyä. Ja silti olin varautunut siihen, että lapsella saattaa olla jokin vamma, jota ei seulassa näy.Miehelle raskausaika oli yhtä raskasta kuin minullekin.

Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia siitä, että jaksaisin. Minä tiedän ja tunnen sen raskaankin puolen. Niin lievemmissä vammoissa kuin hyvin syvissäkin. Mies meni jäihin, koska on katsonut sairaalansänkyyn sidottua siskoaan monta vuotta. Eikä minulla ollut valtavia haluja häntäkään pistää sitä käymään enää missään muodossa läpi.

En sano, että lapsilla on aina oikeutta syntyä, edes terveillä. Ihannemaailmassa toki. Mutta realistisesti ajatellen se ei vain aina mene niin.

 

["sasa"]

JOS lapsi oli monivammainen, niinkuin meillä ekaksi epäiltiin. Tyttöpuolinen, joka jää lyhyeksi, sairastaa montaa erivammaa, ei voi saada omia lapsia ja saa jatkuvan lääkityksen ja tarvitsee JATKUVAA hoitoa.
En pitäisi. Itselläni on neurologinen sairaus, jonka tilasta ja etenemisestä ei ikinä voi olla varma.
En halua olla sidottu 24/7 johonkin ihmiseen. Sori jos olen kylmä ihminen, mutta miksi pitää ehdoin tahdoin sellainen saattaa maailmaan?