Pistä itsestäsi kuva

En tarvitse apua, tiedän ihan tasantarkalleen, että mitä tarvistsen, mutta osa täällä palstalla olijoista nyt vain on sen multa kiletänyt, tai nauranut sille, mitä haluan... /

Mä en ainakaan ole nauranut sulle, päinvastoin. Olen yrittänyt saada sua ymmärtämään sen, että saadaksesi sen onnen ja rakkauden, mitä kovasti kaipaat, sun pitää ensin saada itsesi kuntoon. Entisenä sairaanhoitajana mä tiedän, että terapeutiksi ryhtyminen ja rakastetuksi ryhtyminen ei toimi samassa suhteessa. Asetelma parisuhteessa ei ole silloin tasa-arvoinen. Joten mun mielestäni sä tarvitset ammattilaisen apua saadaksesi sen rohkeuden ja elämänhalun, että uskallat parisuhteestasi lähteä.

 

Ihan sama, mitä se on mielestäni, koska täällä se tyrmätään...

No, sinänsä hassu asenne keskustelupalstalle. Mutta sen toki ymmärrän jos ei halua henk koht asioita sen enempää vatvoa julkisesti.

 

tarvitset ammattilaisen apua saadaksesi sen rohkeuden ja elämänhalun, että uskallat parisuhteestasi lähteä.

Tähän ainoastaan tartten apua, sekä rohkaisua, meinaa ei kolmen lapsen isän ole helppo lähteä rakkaiden lasten luota, ei mua kiinnosta enää puoliso yhtää, vaa se, ku hän ei pärjää aikuisten oikeasti lasten kanssa...
Siksi mä joudun olemaan tässä suhteessa, koska hän ei saa kuria lapsiin ollenkaan, ilman, että mä olen sanomassa kurit ja sävelet... : /

 

Tähän ainoastaan tartten apua, sekä rohkaisua, meinaa ei kolmen lapsen isän ole helppo lähteä rakkaiden lasten luota, ei mua kiinnosta enää puoliso yhtää, vaa se, ku hän ei pärjää aikuisten oikeasti lasten kanssa...
Siksi mä joudun olemaan tässä suhteessa, koska hän ei saa kuria lapsiin ollenkaan, ilman, että mä olen sanomassa kurit ja sävelet... : /

Miten hän sen kurin sitten saa, jos sinä rakastut ja lähdet? Ja kyllä mä sen ihan hyvin ymmärrän, että lasten vuoksi ei ole helppoa erota. Mutta ei se uusi rakkaus muuta lastesi tilannetta yhtään miksikään.

 

Tähän ainoastaan tartten apua, sekä rohkaisua, meinaa ei kolmen lapsen isän ole helppo lähteä rakkaiden lasten luota, ei mua kiinnosta enää puoliso yhtää, vaa se, ku hän ei pärjää aikuisten oikeasti lasten kanssa...
Siksi mä joudun olemaan tässä suhteessa, koska hän ei saa kuria lapsiin ollenkaan, ilman, että mä olen sanomassa kurit ja sävelet... : /

Molemmat te siis tarvitsette apua tilanteeseen. Ei pidä olla pyytämättä apua kun sitä tarvitsee.

 

Miten hän sen kurin sitten saa?

Jos rehellisiä ollaan, niin, ei mitenkään, kiukkuaa lapsille, on ilkeä heille, kiukuttelee mulle, kun ei saa kuria heihin...
Heti kun tuun kuvioihin mukaan, nii johan jokainen tottelee ja on kiltisti, kurin annan siis pelkästään sanallisesti...

Joten, josko nyt ymmärtäisitte, että lähtisin, jos rakkautta saisin, niin voisin lapset saada? itselleni, kurinpidollisesti, rakkautta antavana, sun muuta...
En siis ole mikään huono ihminen, vaikka suhteeni onkin kuollut/huono.

 

Jos rehellisiä ollaan, niin, ei mitenkään, kiukkuaa lapsille, on ilkeä heille, kiukuttelee mulle, kun ei saa kuria heihin...
Heti kun tuun kuvioihin mukaan, nii johan jokainen tottelee ja on kiltisti, kurin annan siis pelkästään sanallisesti...

Joten, josko nyt ymmärtäisitte, että lähtisin, jos rakkautta saisin, niin voisin lapset saada? itselleni, kurinpidollisesti, rakkautta antavana, sun muuta...
En siis ole mikään huono ihminen, vaikka suhteeni onkin kuollut/huono.

Mikset voisi saada lapsia ilman sitä rakkauttakin? Minusta sä nyt haet uutta puolisoa ihan väärään tarkoitukseen. Et puolisoksi vaan saadaksesi rohkeutta lähteä ja lapset itsellesi. Mä esitän sulle vertauksen: sulta katkeaa jalka etkä pääse kävelemään. Tarvitset kävelyn apuvälineeksi kyynärsauvat. Et halua kyynärsauvoja vaan haluat, että sinua tukee kävelyssäsi joku nainen, joka on rakastunut sinuun. Mitä tapahtuu, kun jalkasi paranee ja pääsetkin taas liikkumaan? Kun huomaat, että et enää tarvitsekaan sitä naista? Eikö ole aika epäreilua käyttää toista ihmistä hyväkseen omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi? Vertauksessani ne kyynärsauvat ovat ammattilaisen apu. Se apu, joka auttaa sut saavuttamaan tavoitteesi. Apu, josta voi hyvillä mielin luopua, kun sitä apua ei enää tarvitsekaan.

 

Keittiönoita on yhtä ulkona kuin tamppoonin naru... Tää nykyinen neiti, jonka kanssanyt oon ollui 10vuotta yhdessä, niin oli mulle samanlainen eukko, mitä sä mun luulet hakevani, eli pelkkä apu pois lähtemiseen...
Sun mielestä siis haen turvaa pois lähtemiseen, oikeasti etsin vain naista joka osaa rakastaa ja antaa rakastaa...
Jos löydän jonkun ihanan naisen, niin en mä sitä tule koskaan jättämään, ellei hän kohtele mua kaltoin.

 

Keittiönoita on yhtä ulkona kuin tamppoonin naru... Tää nykyinen neiti, jonka kanssanyt oon ollui 10vuotta yhdessä, niin oli mulle samanlainen eukko, mitä sä mun luulet hakevani, eli pelkkä apu pois lähtemiseen...
Sun mielestä siis haen turvaa pois lähtemiseen, oikeasti etsin vain naista joka osaa rakastaa ja antaa rakastaa...
Jos löydän jonkun ihanan naisen, niin en mä sitä tule koskaan jättämään, ellei hän kohtele mua kaltoin.

Eli sinulla siis on toimintamalli mitä toteutat. (eli en väitä tätä nyt absoluuttiseksi totuudeksi vaan mitä itse näen, mikä voi olla totta tai ei.)

Ulkopuolisen silmin näyttää että selviytymisekeinosi on suhteista juurikin se että uutta naista kun vanha suhde on mennyt siihen tilaan ettet saa siitä mitä haluat.

Karhunpalvelus itsellesi.

Jos et mene minnekkään ammatti-ihmisen puheille ja sitoudu vähän tekemään itsetutkiskelua niin miten voit luottaa että "tällä kertaa se menee toisin..." Jos et edes ota huomioon sitä mahdollisuutta että teetkö sinäkin jotain väärin, joka ajaa tilanteen siihen pisteeseen että joudut taas etsimään uutta rakkautta.

Siis en väitä että näin on, vaan että pidä mielesi avoinna omalle heikkoudellesi myös, ja anna ammattilaisen päättää se mikä on todennäköisintä ja miten tulisi edetä.

 

Keittiönoita on yhtä ulkona kuin tamppoonin naru... Tää nykyinen neiti, jonka kanssanyt oon ollui 10vuotta yhdessä, niin oli mulle samanlainen eukko, mitä sä mun luulet hakevani, eli pelkkä apu pois lähtemiseen...
Sun mielestä siis haen turvaa pois lähtemiseen, oikeasti etsin vain naista joka osaa rakastaa ja antaa rakastaa...
Jos löydän jonkun ihanan naisen, niin en mä sitä tule koskaan jättämään, ellei hän kohtele mua kaltoin.

No olen ulkona, mutta kun sä puhut ristiin Välillä sanot, että et voi elää ilman puolisoa, ja välillä taas sanot, että tarvitset apua vain lähtemiseen ja elämänhalusi takaisin saamiseen. Mikset voi hakea apua lähtemiseen ja elämänhalusi takaisin saamiseen ja vasta sen jälkeen alkaa etsimään naista, jonka kanssa perustaa parisuhde? Oikeasti sun tilanteesihan on tällä hetkellä aika mahdoton jo sikäli, että miten ajattelit seurustelusuhteen onnistuvan, jos olet edelleen naimisissa ja asut puolisosi ja lastesi kanssa? Olisiko se sun nykyiselle vaimollesi ihan ok? Onko sulla jokin erityinen syy olettaa, että huoltajuus ratkaistaisiin sun eduksesi, jos vaimosi uudesta suhteestasi pillastuisi ja hakisi itse avioeroa? Valtaosa naisista, jotka haluavat vakavampaa suhdetta perustaa, edellyttävät kyllä, että miehellä on sekä aikaa että mahdollisuus seurustella. Yksinhuoltajaisät on monille ihan ok, mutta ei kaikille. Kuitenkin sen yksinhuoltajaisän luonakin voidaan viettää yhdessä aikaa, mutta et kai sä nyt uutta seurustelukumppaniasi voi kotiisi viedä, kun vaimosi on siellä vielä?

 

Edelleen Kitsennoita on kujalla... ja pahasti, toisaalta oikeessa, toivon myötätuntoa/jeesiä lähtemiseen, ja toivon avun antajan olevan tuleva puolisoni...
Miksei se auttaja voisi olla tuleva puolisoni?
En ole naimisissa, en kihloissa, vaan seurustellaan, ja meillä on kersoja, jotei sikälimikäli lähtö olisi helpp... Ja mulle on ihan sama, että olisiko se akalle OK, siis akalle, joka kuulemma välittää musta, mutta mitään ei näytä mulle, että välittäisi...
Mieluusti kerron YV:llä lisää.

Eli, mulla on aikaa ja mahdollisuus seurustella.

Ja jossei jollekkin naiselle sovi mun yh-isyys, se on hänen ongelmansa, ei minun, mutta luotan itseeeni sen verran, että joka minuun joskus rakastuu, niin sitä ei tule haittaamaan, se, että minulla on lapsia, koska ei minuakaan tule ikinä haittamaan se, että jos löytäisin naisen, jolla on lapsia, ja minulla ei olisi, niin ei minua lapset haittaa, lapset ovat elämän suola, ei ne saa ketään hidastaa... :heart:

 

Isä, niin kuin joku varoittelikin jo aiemmin, netissä voi törmätä ihmisiin jotka tuntevat sinut/vaimosi, varsinkin kun laitoit oman kuvasi tähän ketjuun... Nyt on jo vähän liian myöhästä :/

 

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että Isä määrittää itseään aivan liikaa muiden kautta ja kuvittelee mahdollisen uuden rakkauden olevan ratkaisu kaikkeen.

Oman kokemukseni mukaan sellaiset naiset jotka haluavat parantaa rakkaansa haavat jne ovat legenda.

 

Hei kuules isä, ravistaudu vähän.

Voithan sä uskotella itsellesi, että nää kaks viisasta palstanaista tahtoo sulle vaan pahaa ja nauraa partoihinsa, mutta tiedoksesi täältä ulkopuolelta: he puhuvat oikein viisaita.

Niin se vain on, että vanhasta suhteesta lähdetään ennen kuin uutta hamutaan.

Sitä paitsi kyllä jokaisen pitää ensin löytää tasapaino ja sellainen alustava onnikin, luottamus elämään, ihan itsensä kanssa jotta se sitten onnistuu toisenkin kanssa.

Samalla tämä lisää huomattavasti myös todennäköisyyttä löytää ihastus ja rakkaus, sillä itsensä kanssa sinut oleva VAPAA mies on sata kertaai kiinnostavampi kuin huonossa suhteessa roikkuva, onneton (ja hieman marttyyriuteen päin kallellaan oleva) mies.

Toistoksi meni, mutta toivon että se tepsisi.

Lähteminen ei ole helppoa, mutta usko pois, se luultavasti kannattaa.

Onnettomana vetää puollensa monesti vain toisia onnettomia, eikä tässä tapauksessa kaksi negatiivista ole yhdessä yhtä kuin positiivinen.

Voimia kumminkin.

 

Isä, niin kuin joku varoittelikin jo aiemmin, netissä voi törmätä ihmisiin jotka tuntevat sinut/vaimosi, varsinkin kun laitoit oman kuvasi tähän ketjuun... Nyt on jo vähän liian myöhästä :/

Entä sitten? Ehkäpä puolisoni vihdoin ja viimein tajuaisi jotain...

 

Edelleen Kitsennoita on kujalla... ja pahasti, toisaalta oikeessa, toivon myötätuntoa/jeesiä lähtemiseen, ja toivon avun antajan olevan tuleva puolisoni...
Miksei se auttaja voisi olla tuleva puolisoni?
En ole naimisissa, en kihloissa, vaan seurustellaan, ja meillä on kersoja, jotei sikälimikäli lähtö olisi helpp... Ja mulle on ihan sama, että olisiko se akalle OK, siis akalle, joka kuulemma välittää musta, mutta mitään ei näytä mulle, että välittäisi...
Mieluusti kerron YV:llä lisää.

Eli, mulla on aikaa ja mahdollisuus seurustella.

Ja jossei jollekkin naiselle sovi mun yh-isyys, se on hänen ongelmansa, ei minun, mutta luotan itseeeni sen verran, että joka minuun joskus rakastuu, niin sitä ei tule haittaamaan, se, että minulla on lapsia, koska ei minuakaan tule ikinä haittamaan se, että jos löytäisin naisen, jolla on lapsia, ja minulla ei olisi, niin ei minua lapset haittaa, lapset ovat elämän suola, ei ne saa ketään hidastaa... :heart:

Alkaa tuo minun teoriani tuntumaan vähän todennäköisemmältä vain kun luki tämän tekstisi.

Aika nopeita loikkia otat ollaksesi niin "jumissa suhteessa". Puhut jo YH-isyydestä vaikka viereisessä huoneessa on kumppanisi lapsien kanssa. Puhut niinkuin jonkun pitäisi sinut "pelastaa" ja itse et ole valmis tekemään mitään pelastaaksesi itsesi. Se että lupailet ikuista rakkautta ei varmaan täällä ainakaan monelle paljoa paina kun teksteistäsi saa sen kuvan että tämä on ihan normaalia sinulle tämä suhteesta toiseen hyppääminen, vaikka entinenkin on vielä kesken.

Oikeasti mies, sinä tarvitset vakavasti apua.

 

Isä, muistathan että kolikolla on aina kaksi kääntöpuolta.

 

Edelleen Kitsennoita on kujalla... ja pahasti, toisaalta oikeessa, toivon myötätuntoa/jeesiä lähtemiseen, ja toivon avun antajan olevan tuleva puolisoni...
Miksei se auttaja voisi olla tuleva puolisoni?
En ole naimisissa, en kihloissa, vaan seurustellaan, ja meillä on kersoja, jotei sikälimikäli lähtö olisi helpp... Ja mulle on ihan sama, että olisiko se akalle OK, siis akalle, joka kuulemma välittää musta, mutta mitään ei näytä mulle, että välittäisi...
Mieluusti kerron YV:llä lisää.

Eli, mulla on aikaa ja mahdollisuus seurustella.

Ja jossei jollekkin naiselle sovi mun yh-isyys, se on hänen ongelmansa, ei minun, mutta luotan itseeeni sen verran, että joka minuun joskus rakastuu, niin sitä ei tule haittaamaan, se, että minulla on lapsia, koska ei minuakaan tule ikinä haittamaan se, että jos löytäisin naisen, jolla on lapsia, ja minulla ei olisi, niin ei minua lapset haittaa, lapset ovat elämän suola, ei ne saa ketään hidastaa... :heart:

Ei sun tarvitse kertoa enempää kuin haluat Sen verran kuitenkin tunnen naisia, että parisuhteessa elävä mies, joka aikoo alkaa taistelemaan lastensa lähihuoltajuudesta, ei ole mikään kamalan suuri unelma uudeksi seurustelukumppaniksi. Paljon parempi vaihtoehto on, jos se mies on jo lähihuoltajuustaiston käynyt ja asuu jo lastensa kanssa erillään exästään. Jos sä uskot, että nykyinen puolisosi ilman sen suurempaa kärhämää antaa lapsenne sun mukaasi, niin miksei hän antaisi jo nyt? Jos puolisosi vielä välittää susta, niin uskottomuus voisi muutta hänet kyllä varsinaiseksi hiriöksi, kun lasten lähihuoltajuutta alettaisiin käräjöimään. Moni yh on kokenut itsekin sen, miten pirulliseksi exä voi muuttua. Jos vielä saa kaupan päälle uuden seurustelukumppaninsakin exän, niin se seurustelusuhde voi päättyä jo ennenkuin on kunnolla alkanutkaan. Lapsettomat naiset taas - jos eivät siis kärsi lääketieteellisesti lapsettomuudesta - eivät välttämättä ilahdu siitä, että kolme lasta tulee kaupan päälle. Varsinkaan, jos ne lapset muuttavat jonain päivänä samaan asuntoon.

Sä saat toki haaveilla ja unelmoida ihan niin paljon kuin haluat. Mutta sun mahdollisuutesi kyllä paranisivat huomattavasti, jos ensin asuisit lastesi kanssa nelisteen ja vasta sen jälkeen alkaisit etsiä uutta rakkautta.

 

Hei kuules isä, ravistaudu vähän.

Voithan sä uskotella itsellesi, että nää kaks viisasta palstanaista tahtoo sulle vaan pahaa ja nauraa partoihinsa, mutta tiedoksesi täältä ulkopuolelta: he puhuvat oikein viisaita.

Niin se vain on, että vanhasta suhteesta lähdetään ennen kuin uutta hamutaan.

Sitä paitsi kyllä jokaisen pitää ensin löytää tasapaino ja sellainen alustava onnikin, luottamus elämään, ihan itsensä kanssa jotta se sitten onnistuu toisenkin kanssa.

Samalla tämä lisää huomattavasti myös todennäköisyyttä löytää ihastus ja rakkaus, sillä itsensä kanssa sinut oleva VAPAA mies on sata kertaai kiinnostavampi kuin huonossa suhteessa roikkuva, onneton (ja hieman marttyyriuteen päin kallellaan oleva) mies.

Toistoksi meni, mutta toivon että se tepsisi.

Lähteminen ei ole helppoa, mutta usko pois, se luultavasti kannattaa.

Onnettomana vetää puollensa monesti vain toisia onnettomia, eikä tässä tapauksessa kaksi negatiivista ole yhdessä yhtä kuin positiivinen.

Voimia kumminkin.

Väärin
Väärin
Väärin
Ja väärin... Tietäisitpä vain

 

No voi huhhuh, itse en ottaisi noin "reppanaa" miestä, vaikka olisit viimeinen ihminen maanpäällä. Todella paskamaista haukkua omalla naamallasi puolisoasi netissä, tyttöystävänä ja äitinä. Siinä sivussa vähän koittaa kalastella uusia naisia, osottaa vaan äärimmäistä pelkuruutta.

 

ei siinä oo muuta ku tekosyitä..tommosia miehiä on paljon. ei lähe ennen kuin on löytänyt uuden. miltä tuntuis olee suunnitelma B? ei kovin kivaa..haaskata toisen aikaa..akkasi voisi löytää onnen mitä ei selvästi ole sun kanssasi. oot joko pelkuri tai läheisriippuvainen, tai molempii..tommosella asenteella et kovin kummoista akkaa saakkaan. oppisit ensin vaikka olemaan yksin.

 

 

Minä ehkä 2v vanhana

 

Voi teitä. Voi meitä. Oh, humanity!

Tästähän kehkeytyi kunnon Kauniit ja Rohkeat opcorn:

 

Ja jossei jollekkin naiselle sovi mun yh-isyys, se on hänen ongelmansa, ei minun, mutta luotan itseeeni sen verran, että joka minuun joskus rakastuu, niin sitä ei tule haittaamaan, se, että minulla on lapsia, koska ei minuakaan tule ikinä haittamaan se, että jos löytäisin naisen, jolla on lapsia, ja minulla ei olisi, niin ei minua lapset haittaa, lapset ovat elämän suola, ei ne saa ketään hidastaa... :heart:

Tuo on jo oikeaa asennetta. Eron tullen sinä et tosin saa enää viettää lasten kanssa niin paljoa aikaa. Ero olisi minusta sinulle hyvä asia, mutta epäilen miten selviät yksinolosta ilman lapsia. Jos selviät, niin suosittelen eroa.

Uutta kumppania en taas suosittele, vaan sinun on opeteltava elämään onnellisena yksin. Sen jälkeen voit etsiä tasaveroista kumppanuutta, nyt annat liikaa valtaa kumppanillesi koska et koe voivasi olla yksin. Korkeintaan kevyita suhteita alussa jos haluat, mutta minusta olisi alussa parempi pidättäytyä niistäkin.

Vastuu onnellisuudestasi on aina vain sinulla etkä voi olettaa toisen tekevän sinua onnelliseksi. Miten onnellinen olit ennen kuin sinulla oli ketään? Vaikka sitten lapsena, jos et ole ollut aikuisikänä yksin. Etsi asia josta saat voimaa ja iloa elämääsi, muu kuin kumppanuus.

yv:tä voit heittää jos haluat miesnäkökulmaa.