Pistä itsestäsi kuva

[QUOTE="vieras";24591206]onko teillä lapsia? anteeksi jos utelen liikaa,mikään pakko ei ole vastata
tai ootteko te puhunu asiasta keskenänne tai käyneet esim.pariterapiassa?

elämä on aika paskamaista joskus,itekin sen huomannut tässä,aina ei voi voittaa[/QUOTE]
On kolme lasta, ollaan puhuttu, ollaan käyty terapiassa, mutta terapiassa en saa puhua seksistä. Kotona en saa suudella, en hellästi hyväillä, en saa tehdä mitään...
Vittu mä oikeesti kohta räjähän, mulla ei oo puolisoa, lapsia rakastan yli kaiken, mutta en pysty elämään ilman puolisoa!

Auttakaa oikeesti...

 

mulla ei oo puolisoa, lapsia rakastan yli kaiken, mutta en pysty elämään ilman puolisoa!

Auttakaa oikeesti...

:O


miten joku vois sua auttaa? oletko tarpeeks empaattinen? ei aiemmasta ketjusta ainakaan huomannut... mietis vähä.... ittees... ittekses....

 

:O


miten joku vois sua auttaa? oletko tarpeeks empaattinen? ei aiemmasta ketjusta ainakaan huomannut... mietis vähä.... ittees... ittekses....

Jokaisella on oikeus mielipiteen, mulla on toi homojuttu vähän yli ymmärryksen, muuten oon oikeesti saatanan mukava, hauska, huumorintajuinen, komea ja muutakin...
Ei aina pidä takertua johonkin

 

On kolme lasta, ollaan puhuttu, ollaan käyty terapiassa, mutta terapiassa en saa puhua seksistä. Kotona en saa suudella, en hellästi hyväillä, en saa tehdä mitään...
Vittu mä oikeesti kohta räjähän, mulla ei oo puolisoa, lapsia rakastan yli kaiken, mutta en pysty elämään ilman puolisoa!

Auttakaa oikeesti...

Ei millään pahalla, mutta tästä ja yhdestä aiemmasta viestistäsi tässä ketjussa saan kyllä sellaisen kuvan, että susta saisi vain riippakiven ja yhden huolehdittavan ristikseen. Olet varmasti ihan kiva ja mukava ihminen, mutta mä en pystyisi edes kuvittelemaan suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka on kykenemätön itsenäiseen elämään ja tekemään itsenäisiä päätöksiä.

 

Ei millään pahalla, mutta tästä ja yhdestä aiemmasta viestistäsi tässä ketjussa saan kyllä sellaisen kuvan, että susta saisi vain riippakiven ja yhden huolehdittavan ristikseen. Olet varmasti ihan kiva ja mukava ihminen, mutta mä en pystyisi edes kuvittelemaan suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka on kykenemätön itsenäiseen elämään ja tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Kerroppa ihmeessä lisää siitä aiemmasta viestistä...
Ja toisinsanoen, sulla on kaikki asiat mallillaan?

 

On kolme lasta, ollaan puhuttu, ollaan käyty terapiassa, mutta terapiassa en saa puhua seksistä. Kotona en saa suudella, en hellästi hyväillä, en saa tehdä mitään...
Vittu mä oikeesti kohta räjähän, mulla ei oo puolisoa, lapsia rakastan yli kaiken, mutta en pysty elämään ilman puolisoa!

Auttakaa oikeesti...

Ei tässä oikein taida muut voida auttaa,sun tarvis vaan tehä se päätös et jatkatko huonossa suhteessa vai repäsetkö ittes irti siitä ja jatkat eteenpäin ominpäin.
Tarkotitko että et pysty elämään ilman nykyistä puolisoasi vai ylipäätään ilman puolisoa? ei kannata hypätä suhteesta suhteeseen siitä ei seuraa kun surua.

 

Kerroppa ihmeessä lisää siitä aiemmasta viestistä...
Ja toisinsanoen, sulla on kaikki asiat mallillaan?

Se on tuo viesti #499. Missä siis sanoit, että sulla ei yksin ole voimaa lähteä nykyisestä parisuhteestasi.

Mä en tosiaan ole mikään supersankari, joka käy pelastamassa pulaan joutuneita prinssejä ilkeiden lohikäärmeiden kynsistä Mutta eipä ole kenenkään tarvinnut muakaan pelastaa, ihan itse olen ymmärtänyt lähteä. Jos mä vielä joskus suhdetta yleensäkään haluaisin, niin sen suhteen pitäisi olla kahden itsenäisen ihmisen välinen suhde. Ei riippuvuussuhde. Ja miehen avio/avoerosta olisi pitänyt kulua jo ainakin 2 vuotta. Ihan sen vuoksi, että niitä edellisen suhteen ongelmia, odotuksia ja pettymyksiä ei tuotaisi uuteen suhteeseen.

Ja kyllä, mulla on asiat mallillaan . Lapset aikuisia ja aika tsuumailla kohti suurta maailmaa

 

Ei oo elämänhalua lähteä... mutta en jaksaisi riutuakkaan...
pystyn elämään ilman nykyistä puolisoa, mutta mutta... Elämä on muutenkin...
No kaippa se pitää hyvästit sanoa, en mä jaksa enää ollenkaan. : /

 

Ei oo elämänhalua lähteä... mutta en jaksaisi riutuakkaan...
pystyn elämään ilman nykyistä puolisoa, mutta mutta... Elämä on muutenkin...
No kaippa se pitää hyvästit sanoa, en mä jaksa enää ollenkaan. : /

Elämänhaluttomat ihmiset eivät ole kovin houkuttelevia. Elämänhaluiset sen sijaan ovat. Elämänhalusi tuskin tuossa parisuhteessa paranevat, joten kannattaisiko kokeilla sitä itsenäistä elämää?

 

Lähdin pitkästä suhteesta missä kaikki oli periaatteessa hyvin, nyt ainoa asia mikä harmittaa on se, etten lähtenyt aikasemmin
Mutta olinkin käsitellyt omat tunteeni jo vuosia, kun asian sanoi ääneen, kaikki oli jo selvää.

 

Elämänhaluttomat ihmiset eivät ole kovin houkuttelevia. Elämänhaluiset sen sijaan ovat. Elämänhalusi tuskin tuossa parisuhteessa paranevat, joten kannattaisiko kokeilla sitä itsenäistä elämää?

Et uskokkaan, että kuinka paljon mulla olisi elämän halua heti, jos saisin rinnalleni ihmisen, joka rakastaa, haluaa olla kanssani, sekä pitää minusta.

 

Ei oo elämänhalua lähteä... mutta en jaksaisi riutuakkaan...
pystyn elämään ilman nykyistä puolisoa, mutta mutta... Elämä on muutenkin...
No kaippa se pitää hyvästit sanoa, en mä jaksa enää ollenkaan. : /

Lapsesta / lapsista luopuminen on toki raskasta, vaikka minkälaisen systeemin saisi kehitettyä lastenvalvojan avulla. Mutta älä nyt ihmeessä jää odottelemaan jotain toista suhdetta mikä "pelastaa" sinut tilanteesta, on aika suuri vaara että virheet toistuvat tai tekee uusia virheitä uuden rakkauden huumassa.

Jos olet varma että kaikki oljenkorret on käytetty suhteessasi, terapeutit, muuten puhuminen jne. Niin eihän siinä ole montaa mahdollisuutta sitten.

 

Et uskokkaan, että kuinka paljon mulla olisi elämän halua heti, jos saisin rinnalleni ihmisen, joka rakastaa, haluaa olla kanssani, sekä pitää minusta.

Kyllä mä uskon. Elämänhaluttomiin ihmisiin ei vaan kovin helposti rakastuta. Varsinkaan, jos he ovat vielä naimisissa ja on lapsiakin. Ellet sitten löydä jotain samassa jamassa olevaa naista.

 

Lähdin pitkästä suhteesta missä kaikki oli periaatteessa hyvin, nyt ainoa asia mikä harmittaa on se, etten lähtenyt aikasemmin
Mutta olinkin käsitellyt omat tunteeni jo vuosia, kun asian sanoi ääneen, kaikki oli jo selvää.

Joskus ihminen ei vuosiin tiedosta tyytyvänsä. Kun ei ole mitään varsinaisesti vialla, jotain vain puuttuu.

 

Ootko sä Isä ajatellut, että joku läheisesi mahdollisesti lukee sun juttujasi täällä?
Jopa sun oma vaimo..? :O

 

Joskus ihminen ei vuosiin tiedosta tyytyvänsä. Kun ei ole mitään varsinaisesti vialla, jotain vain puuttuu.

Niin totta! Ihminen vaan tyytyy ja sehän on helppoa.

 

se on nyt sitten ihan sun päätettävissä riudutko vai haluatko elää normaalia ja hyvää elämää,kukaan muu ei sitä voi sun puolesta päättää. Ei varmaan tee lapsilekkaan kovin hyvää jos vanhemmat on tossa tilanteessa.
Voimia sinne!

 

Kannattaisi yrittää olla edustavan ja siistin näköinen ja pitää vartalostaan hyvää huolta, muuten voi just käydä niin, että kumppania lakkaa kiinnostamasta. Joskus naisellekin miehen epäsiisti ulkomuoto voi olla liikaa, vaikka moni kai ajattelee, että naisen pitäisi yrittää näyttää hyvältä.

 

Lapsesta / lapsista luopuminen on toki raskasta, vaikka minkälaisen systeemin saisi kehitettyä lastenvalvojan avulla. Mutta älä nyt ihmeessä jää odottelemaan jotain toista suhdetta mikä "pelastaa" sinut tilanteesta, on aika suuri vaara että virheet toistuvat tai tekee uusia virheitä uuden rakkauden huumassa.

Jos olet varma että kaikki oljenkorret on käytetty suhteessasi, terapeutit, muuten puhuminen jne. Niin eihän siinä ole montaa mahdollisuutta sitten.

Niimpä, joten lähtöä odotellessa...
Rakkautta toivoin, paskaa sain... Kiitos, olitte ihania, osa ainakin... Mulle on yks vitun sama mitä musta ajattelitte, te ihanat naiset, jotka kuvani katsoitte ja tykästyitte siihen, toivoin, että joku teistä olisi ollut tosissaan...
Mä en enää nääs ole, epätoivo iski, vitutus ollut jo monta vuotta, joten so what... Sen tiedän, että lapseni tulevat saamaan paremmain isän, joka jaksaa, rakastavampaa isää he EIVÄT tule saamaan, mutta lapset eivät jaksa kannattaa minua...

 

Niimpä, joten lähtöä odotellessa...
Rakkautta toivoin, paskaa sain... Kiitos, olitte ihania, osa ainakin... Mulle on yks vitun sama mitä musta ajattelitte, te ihanat naiset, jotka kuvani katsoitte ja tykästyitte siihen, toivoin, että joku teistä olisi ollut tosissaan...
Mä en enää nääs ole, epätoivo iski, vitutus ollut jo monta vuotta, joten so what... Sen tiedän, että lapseni tulevat saamaan paremmain isän, joka jaksaa, rakastavampaa isää he EIVÄT tule saamaan, mutta lapset eivät jaksa kannattaa minua...

Ehdotan oikeasti vakavissani sinulle että otat yhteyttä johonkin ammatti-ihmiseen, tarvitse kyllä tukea ja apua ajatuksiesi selvittelyyn.

 

Ei se lähteminen nyt ihan niin helppoa ole, varsinkaan jos on lapsia, jotka ovat vielä pieniä/nuoria.
Sitä yllättävänkin kauan pystyy elämään epätyydyttävässäkin parisuhteessa, jos elämä ei kuitenkaan ole sietämätöntä, vaan lähinnä sellaista pysähtynyttä jähmettynyttä rutiinien toistoa perheen hyväksi vaikkakin ilman minkäänlaista fyysistä lämpöä ja läheisyyttä. Eihän sellainen elämä onnellista ole, mutta se on kuitenkin tuttua ja omalla tavallaan turvallistakin, tietää mitä voi odottaa. Lähteminen on aina hyppy tuntemattomaan, toiset lähtee avoimin mielin taakseen katsomatta, toisten on vaikea aloittaa uutta elämää. Se on vähänkuin olisit vuosikaudet asunut rapistuneessa talossa jossa olisi paljon korjattavaa ja eteen tulisi muutto ihka uuteen hienoon taloon, niin ihanalta kaikki uusi tuntuukin on haikeata jättää vanha koti.
No niin, ehkä tämä meni nyt jo hymistelyn puolelle, mutta A. olen jo vanhanpuoleinen täti, ja B. elänyt aikanaan vuosia suhteessa jossa elettiin lähinnä kämppäkavereina.

 

Ehdotan oikeasti vakavissani sinulle että otat yhteyttä johonkin ammatti-ihmiseen, tarvitse kyllä tukea ja apua ajatuksiesi selvittelyyn.

Samaa mieltä!

 

Ehdotan oikeasti vakavissani sinulle että otat yhteyttä johonkin ammatti-ihmiseen, tarvitse kyllä tukea ja apua ajatuksiesi selvittelyyn.

En tarvitse apua, tiedän ihan tasantarkalleen, että mitä tarvistsen, mutta osa täällä palstalla olijoista nyt vain on sen multa kiletänyt, tai nauranut sille, mitä haluan... /

 

En tarvitse apua, tiedän ihan tasantarkalleen, että mitä tarvistsen, mutta osa täällä palstalla olijoista nyt vain on sen multa kiletänyt, tai nauranut sille, mitä haluan... /

Mitä se siis on mielestäsi?

 

Mitä se siis on mielestäsi?

Ihan sama, mitä se on mielestäni, koska täällä se tyrmätään...